Ladataan...

 

Nyt kun olen jo yli kolmekymppinen, minulla on oikeus levitellä erilaisia faktoja elämästä universaaleina totuuksina ilman, että kukaan voi kyseenalaistaa elämänviisauttani. Jalona ihmisenä jaan murusia siitä nyt teillekin.

Uudenvuodenjuhlat ovat aina syvältä (kolme poikkeusta per ihmiselämä sallitaan, muttei taata). Tämä on sellainen klassinen täytyy-olla-hauskaa -skenaario, jolloin paineet pilaavat lystin täysin. Lisäksi tämä on sellainen perustavanlaatuinen usko-nyt-uudenvuodenjuhlat-ovat-aina-syvältä -skenaario.

Sporassa on aina joku, joka haisee pahalle. Ja yleensä sitä onnistuu olemaan sen jonkun kanssa samassa osastossa niin, ettei siitä pääse pois. Kaikki on kuitenkin aivan hyvin niin kauan, kun ei itse ole se joku. Ainakaan aina.

Aina, kun päätät olla ihastumatta, ihastut. Koska elokuvista tuttu silloin-kun-sitä-vähiten-odotat -propaganda saattaa pitää paikkansa, luoja paratkoon. Itsehän olen ratkaissut ongelman ihastumalla kaikkeen, mikä liikkuu.

Sateenvarjo on aina mukana silloin, kun sitä ei tarvitse. Sitten sitä on raivostuttavaa kanniskella joka paikassa mukana (ja unohdella sitä joka paikkaan). Astetta ärsyttävämpää on kuitenkin se, että samasta syystä päivänä, jona laitat kumisaappaat jalkaan, paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta ja Esterin takamus on takuulla muurattu umpeen. 

Istut lentokoneessa aina siiven kohdalla. Häh. Onko joku muka istunut joskus jossain muualla?

 

Share