Ladataan...

Ihana ystäväni Viivi vinkkasi uudesta must have -sovelluksesta The List App, jossa voi rakentaa listoja mistä hyvänsä. Mistä hyvänsä! Anteeksi vaan, mutta sovellus on niin helppokäyttöinen, että tämä blogi saattaa muuttaa sinne ikuisiksi ajoiksi. 

Tykkään listoista - ihan sikana. Ja listasovelluksessa niitä voi julkistella menemään kuin missä tahansa Twinstassa konsanaan. Mutta jotta ketään ei korpeaisi jo alkuunsa, päätin suomentaa ekan listani ja julkaista sen täällä blogissa. (Tällä ei ole muuten mitään tekemistä sen asian kanssa, että kukaan ei vielä seuraa minua List-sovelluksessa tai ole edes vilkaissut koko listaa.)

Tadaa: 

Parhaat koskaan saamani neuvot (joista suurimman osan olen saanut elokuvista tai keksinyt itse):

  • Pue aina puhtaat alusvaatteet. (Koska on aina olemassa mahdollisuus, että joudut onnettomuuteen ja sen seurauksena sairaalaan, jossa joku takuulla näkee ne.)
  • Pidä aina takataskussa vitsi tai pari. Et koskaan tiedä, milloin sellaista tarvitset.
  • Kun esittelet ihmisiä toisilleen, kerro aina, mistä tunnet heidät. Se on paitsi kiinnostavaa, antaa myös ihmisille jotakin, mihin tarttua (ja lisäksi saat itse puhua jaaritella menemään, koska se on kuitenkin sitä, mitä sinä itse haluat kaikkein eniten maailmassa tehdä).
  • (Katso edellinen) Jos et muista esittelemäsi ihmisen nimeä, voit aina sanoa jotakin tyyliin: "Tässä on Mika, tunnen hänet motocross-kisoista Jemenistä. Mika, tässä on... Hei hitto, mistäs me muuten tunnemmekaan?" Toimii joka kerta.
  • Näytä kuvassa aina hyvältä, jos avaat suusi ja teeskentelet, että sinulle olisi juuri huudettu "YLLÄTYS!"
  • Pyyhi aina tietokoneesi pornosivuhistoria heti.

​...ja sitten kaikki tervetuloa The List Appiin.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Läheiset ystäväni tietävät, että sekoan epäsäännöllisin väliajoin ihan älyttömiin (reality)ohjelmiin. Viimeisimpiä pakkomielteitäni ovat Are You the One? ja Million Dollar Listings NY eli niinsanotut tavisrealityt, mutta nyt nuo kirotut Kardashianin siskokset ovat onnistuneet soluttautumaan mieleni telkkarirutiinien sopukoihin. Aloin katsoa sarjaa ensin puolivahingossa telkkarista ja sitten netistä kun en kestänyt elää epätietoisuudessa, mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu. Koska aloitin katsomisen jostakin kahdeksannen kauden puolivälistä, en tajua koko hommasta paljon mitään, mutta nämä seuraavat asiat olen oppinut:

  1. Kardashianit elävät vuodessa 2002 tai jotakin, sillä ne käyttävät koko ajan lankapuhelinta ja niillä on sellaiset pieninäyttöiset, näppäimelliset puhelimet. Burberryt tai Blueburyt tai jotkut ikiaikaiset veivausvehkeet.
  2. Kardashianit tekevät koko ajan kirjaimellisesti kaikkea. Ainakin ne sanovat niin. Toisaalta kyllä minäkin ihan kirjaimellisesti kirjoitan nyt tässä tätä tekstiä. Alankin käyttää sitä itse. "Katsoin eilen kirjaimellisesti kuusi jaksoa Kardashianeja" tai "Minä ihan kirjaimellisesti uskon, että voisin olla Khloé Kardashianille tosi hyvä ystävä." Noin niin kuin esimerkiksi. Krhm.
  3. Kim Kardashianilla on kerta kaikkiaan pakko olla jokin yhteinen geeni Keanu Reevesin kanssa, sillä molemmilla on vain yksi ilme. Hyvännäköinen ilmehän se on - kummallakin - mutta niitä on vain se yksi.
  4. Olisin kusessa Kardashian-maailmassa, koska puolisolle lahjaksi kelpaavat vain autot tai selfiekirjat (kyllä, kokonainen kirjallinen omia selfieitä), eikä minulla ole varaa kumpaankaan. Taloudellisesti tai naamallisesti.
  5. Olisin myös siksi kusessa Kardashian-maailmassa, koska ne asuvat koko ajan toistensa luona enkä minä keksi millään, minne 32 neliön asunnossani majoittaisin siskoni koko perheen kuukausikaupaksi. Kirjaimellisesti vessaan, varmaan. 
  6. Kardashianit ravaavat koko ajan Las Vegasissa. Luulen, että niillä on uhkapeliongelma. Tai sitten ne menevät sinne 99c pihvin vuoksi.

 

Share

Ladataan...

Lapsena en tiennyt mitään siistimpää kuin Milky Way -joulukalenteri. Jokaisen luukun takaa löytyi aina erilainen, joka kerta edellistä isompi suklaaherkku. Hyvänä kakkosena tuli ehkä parhaan kaverini joulukalenteri, joka oli olohuoneen katossa diagonaalisti reunasta reunaan roikkuva naru, johon oli kiinnitetty 24 punaista pussukkaa - jokaisessa toinen toistaan uskomattomampi (lue: kinderlelumpi) yllätys. Nyt kun Milky Way -kalentereita ei enää löydä (enkä kehtaa enää livahtaa naapuriin nauttimaan kaverin joulukalenterista), toivoisin jotakin seuraavista aikuiseen makuun sopivista kalentereista. Kaikkien ajatus pohjaa siihen, että luukusta paljastuu päivä päivältä isompi ja parempi yllätys.

Matkakalenteri
Ensimmäisestä luukusta paljastuu kaupungin sisäinen matka, sitten seutulippu. Sitten voidaankin siirtyä jo junamatkailuun omassa maakunnassa, seuraavaksi reissu naapurikaupunkiin ja jouluaattona luukun takana onkin luonnollisesti sitten luksusloma Pattayalle. Yksinkertaista.
Keneltä: ihmiseltä, jolla on niin paljon rahaa, että voisi syljeskellä siihen päivät pitkät
Kenelle: ihmiselle, joka on loman tarpeessa minulle

Viinakalenteri
No näitä jo onkin, mutta entä jos luukun takaa löytyvän putelin koko kasvaisi eksponentiaalisesti joka päivä? Ensimmäisestä luukusta paljastuisi shottiannos, sitten taskumatti ja niin edelleen, ja viimeisen luukun takana olisi jokin himmeä magnumpullo, jolla pärjääkin sitten ainakin... no, tapaninpäivään, jos rehellisiä ollaan.  
Keneltä: ihmiseltä, joka vie juhliinkin mielikuvituksettoman, mutta aina-niin-ihanan pullon skumppaa
Kenelle: ihmiselle, jonka alkoholi tekee onnelliseksi minulle

Mieskalenteri
Tämä on hankala kalenteri, koska en keksi yhtään tapaa, millä luukkuylläri kasvaisi ilman kokorasistista läppää tai paloitteluverilöylyä, mutta ehkä tämä voisikin olla perinteisemmän kaltainen kuvakalenteri. Puhelimeen napsahtaisi joka päivä kuva kuumasta rakastajasta, ja joka päivä kuvan hottis olisi kuvattu lähempänä luukun avaajan kotia. Mutta ei sillä tavalla ahdistavasti. Sillä tavalla kutkuttavasti vain. 
Keneltä: kuumalta rakastajalta, jolla on piilevä stalkkeriviba
Kenelle: ihmiselle, joka ei säikähdä vähästä ei minulle

Ruokakalenteri
Tämän joulukalenterin huono puoli on sen ankea alku, mutta nihkeää aloitusta kompensoi alati kasvava joulumieli. Ruokakalenterin pointtina olisi nimittäin tarjota kalenterin saajalle joka päivä jouluisa herkkupala. Ensimmäisinä päivinä olisi tyydyttävä joihinkin geneerisiin rusinoihin, pähkinöihin ja karpalosuklaisiin, mutta pian koittaisivatkin tähtitorttujen, kanelipullien ja luksuskonvehtien värittämät juhlapäivät. Vielä parempi on, jos kalenterin antaja ei pärjää keittiössä: jouluaiheista aamiaista, lounasta ja etenkin illallista saa ravintolasta jos toisestakin.
Keneltä: ihmiseltä, jota ei haittaa, että kalenterin saajasta minusta tulee lihava
Kenelle: ihmiselle, jota ei haittaa lihoa minulle

Huumorikalenteri
Yksi maailman parhaimmista joulukalentereista olisi päivittäinen sketsivitsi. Mielellään sellainen, jonka esittää jokin julkisuudesta tuttu henkilö. Minun kaltaiselleni henkilölle olisi unelmien täyttymys, jos Antti Holma julkaisisi jokaisena joulukuun päivänä uuden Sande & Suvi-Tuuli -videon. Pätkä olisi joka päivä hiukan edellistä pidempi ja hauskempi, ja jouluaattona se voisi tulla sitten itse lahjapakettiin käärittynä kuusen alle miettimään, miten vaikkapa erilaisia koirarotuja lausutaan. 
Keneltä: ihmiseltä, jolla on tosi hyvät konnekshonit
Kenelle: minulle minulle MINULLE

...tai sitten voi vaan avata Snapchatin joka päivä ja seurata minun snäppijoulukalenteriani (@tiiamarietta). 

 

Share

Ladataan...

Tiedätkö sen parisuhteen maagisen rajan, jonka toisella puolella pidätellään tuhnuja ja toisella puolella lentää vapautunut paska? 

Kun olin sinkku, minun oli täysi mahdottomuus ajatella, että pääsisin jonkun miehenpuolikkaan kanssa jossakin vaiheessa sellaiseen tuttavallisuuden pisteeseen, että uskaltaisin pieraista tai käydä vessassa ilman, että yrittäisin naamioida sitä joksikin muuksi, vähemmän ällötystä herättäväksi toiminnaksi. Nyt olen sellaisessa pisteessä, mutten vieläkään tiedä miten tähän on tultu

Jos joku tietää, voi kertoa. Olen kuitenkin kehitellyt skenaarioita, miten rajanylitys yleensä kenties tehdään.

Vahinko. Sanonta kuuluu: se joka pierua pidättää, pierun ennen pitkää kuitenkin vahingossa päästää. Tai no, jotakin sinne päin. Rehellinen tuhnuttelu voi siis alkaa helpostikin vahingosta. Vahinkorupsuja todennäköisesti pitää kuitenkin päästellä muutama ennen kuin molemmat myöntävät niiden olemassaolon. Ensimmäisten päälle yskäistään. Toisten aikana puhjetaan spontaaneihin aplodeihin. Mutta ennen pitkää koittaa se väistämätön hetki, etteivät äänitehosteet ehdi peittää tapahtunutta. Sitten rupsulle kikatellaan ja seuraava kerta onkin jo helpompi. Kun vahinkopieru on kajahtanut, on matka avoimuuteen myös muiden luonnollisten, mutta intiimeinä pidettyjen ruumiintoimintojen kohdalla lyhyempi. 

Sairaus. Kun kropassa riehuu anteeksipyytelemätön norovirus, on pakko olla rehellinen siitä, mitä se aiheuttaa. Vaikkei ripulia koskaan voi kenellekään toivoa, on se kuitenkin yksi vaihtoehto parisuhteen intiimiyden etenemisen monivalintakokeessa. Parasta ja pahinta on, että tauti tarttuu, ja molemmat joutuvat nöyrtymään noron alttarilla. (Sairastuin itse kerran väkivaltaiseen vatsatautiin vuosia sitten vasta tapailtuani tyyppiä pari viikkoa. Meni kuukausi, ennen kuin hän sai tietää minun karanneeni vessaan tekemään muutakin kuin yökkäilemään.)

Keskustelu. Hämmentävin vaihtoehto on se, että asiasta joudutaan puhumaan. Asiasta voi kuitenkin keskustella monin tavoin ja ilman, että ketään alkaa ällöttää. Toisinaan ei edes tarvitse käyttää asioista niiden oikeita nimiä: kumppanin voi pyytää lisäämään volyymia televisioon tai sonnustautumaan kuulosuojaimiin aina, kun on menossa vessaan. Itse asiassa aiheen voi pukea jopa rakkaudenosoitukseksi, kuten eräs teki. Tyyppi sanoi: "Kaikki on suhteessamme muuten täydellistä. Mutta voi pojat, minä haluaisin pieraista."

Disclaimer: todellisuudessahan minä en piere tai pasko koskaan. Päästelen vaan kukkaistuoksuja ja aivastelen, se riittää.

Share

Ladataan...

Freetyö on rankkaa.

Maanantai: Ah, onpa ihanaa, ettei tarvitse välttämättä herätä aikaisin. Otankin tämän päivän vähän kevyemmin ja käyn vaikka Hesburgerissa pilateksessa. Pehmeä lasku viikonlopusta ja niin edelleen. Kyllä freetyö on mahtavaa. Mikseivät kaikki tee tätä?

Tiistai: Voi saatana. Mullahan on töitä kasakaupalla. Miksi, oi miksi en tehnyt näitä hommia eilen? Kuolen tähän työmäärään, kuolen ihan takuulla. Jaa, hetkinen. Tänään onkin jokin pressiaamiainen. Ja lehdistölounas. Ja iltapäivällä on joku tilaisuus, jossa tarjoillaan viiniä. Ja illalla tulee Hottikset. Ja Ensitreffit alttarilla. En (ehkä) kuolekaan.

Keskiviikko: Voi saatanan saatana. Minulla on niin helvetisti töitä, etten selviä näistä kyllä millään. Paniikkikohtaus. Stressihäiriö. Niskatkin ihan jumissa. Freelancerin elämä on niin stressaavaa! Miksi kukaan ei ymmärrä? Nyt on kyllä pakko mennä shiatsuun. 

Torstai: Voi saatanan saatanan saatana. Minullahan ei ole yhtään töitä! Millä ihmeellä minä nyt elätän itseni? Mitä minä oikein syön ensi viikolla? Millä maksan vuokran? Menetän kohta työhuoneen, asuntoni ja kaikki ystävät, sairastun keuhkokuumeeseen ja kuolen köyhänä ja yksin vanhat samettihousut jalassa eikä kukaan pyyhi puhelimeni internethistoriaa ja kaikesta saan syyttää sitä, että valitsin freelancerin työn.

Perjantai: Luojan kiitos on perjantai. Niin minäkin varmaan sanoisin, jos en olisi freelancer. Mutta kun olen. Tämä on justiinsa tätä, kun töitä pitää painaa vuorokauden ympäri ja kaikki viikonloputkin. En minä minnekään afterworkille voi mennä, vaikka mieli tekee kaikki kutsuvat. Toisaalta - en voi kyllä kieltäytyä kutsustakaan. Se olisi epäammattimaista. Minnekäs minä ne söpöt samettihousut paninkaan?

Lauantai: Huoh. Siis mitään ei voi tehdä, kun koko ajan pitää olla töissä. Kyllä minäkin lähtisin museoon ja kirpparille, jos pystyisin, mutta kun täytyy tehdä nämä työt. Pakko varmaan lähteä skumppabrunssille, että saa Instagramiin jotakin sisältöä. Sehän on brändilleni tärkeää. Freelancerina. 

Sunnuntai: Voi saatanan saatanan saatana. 

 

Share
Ladataan...

Pages