Ladataan...

Lapsena en tiennyt mitään siistimpää kuin Milky Way -joulukalenteri. Jokaisen luukun takaa löytyi aina erilainen, joka kerta edellistä isompi suklaaherkku. Hyvänä kakkosena tuli ehkä parhaan kaverini joulukalenteri, joka oli olohuoneen katossa diagonaalisti reunasta reunaan roikkuva naru, johon oli kiinnitetty 24 punaista pussukkaa - jokaisessa toinen toistaan uskomattomampi (lue: kinderlelumpi) yllätys. Nyt kun Milky Way -kalentereita ei enää löydä (enkä kehtaa enää livahtaa naapuriin nauttimaan kaverin joulukalenterista), toivoisin jotakin seuraavista aikuiseen makuun sopivista kalentereista. Kaikkien ajatus pohjaa siihen, että luukusta paljastuu päivä päivältä isompi ja parempi yllätys.

Matkakalenteri
Ensimmäisestä luukusta paljastuu kaupungin sisäinen matka, sitten seutulippu. Sitten voidaankin siirtyä jo junamatkailuun omassa maakunnassa, seuraavaksi reissu naapurikaupunkiin ja jouluaattona luukun takana onkin luonnollisesti sitten luksusloma Pattayalle. Yksinkertaista.
Keneltä: ihmiseltä, jolla on niin paljon rahaa, että voisi syljeskellä siihen päivät pitkät
Kenelle: ihmiselle, joka on loman tarpeessa minulle

Viinakalenteri
No näitä jo onkin, mutta entä jos luukun takaa löytyvän putelin koko kasvaisi eksponentiaalisesti joka päivä? Ensimmäisestä luukusta paljastuisi shottiannos, sitten taskumatti ja niin edelleen, ja viimeisen luukun takana olisi jokin himmeä magnumpullo, jolla pärjääkin sitten ainakin... no, tapaninpäivään, jos rehellisiä ollaan.  
Keneltä: ihmiseltä, joka vie juhliinkin mielikuvituksettoman, mutta aina-niin-ihanan pullon skumppaa
Kenelle: ihmiselle, jonka alkoholi tekee onnelliseksi minulle

Mieskalenteri
Tämä on hankala kalenteri, koska en keksi yhtään tapaa, millä luukkuylläri kasvaisi ilman kokorasistista läppää tai paloitteluverilöylyä, mutta ehkä tämä voisikin olla perinteisemmän kaltainen kuvakalenteri. Puhelimeen napsahtaisi joka päivä kuva kuumasta rakastajasta, ja joka päivä kuvan hottis olisi kuvattu lähempänä luukun avaajan kotia. Mutta ei sillä tavalla ahdistavasti. Sillä tavalla kutkuttavasti vain. 
Keneltä: kuumalta rakastajalta, jolla on piilevä stalkkeriviba
Kenelle: ihmiselle, joka ei säikähdä vähästä ei minulle

Ruokakalenteri
Tämän joulukalenterin huono puoli on sen ankea alku, mutta nihkeää aloitusta kompensoi alati kasvava joulumieli. Ruokakalenterin pointtina olisi nimittäin tarjota kalenterin saajalle joka päivä jouluisa herkkupala. Ensimmäisinä päivinä olisi tyydyttävä joihinkin geneerisiin rusinoihin, pähkinöihin ja karpalosuklaisiin, mutta pian koittaisivatkin tähtitorttujen, kanelipullien ja luksuskonvehtien värittämät juhlapäivät. Vielä parempi on, jos kalenterin antaja ei pärjää keittiössä: jouluaiheista aamiaista, lounasta ja etenkin illallista saa ravintolasta jos toisestakin.
Keneltä: ihmiseltä, jota ei haittaa, että kalenterin saajasta minusta tulee lihava
Kenelle: ihmiselle, jota ei haittaa lihoa minulle

Huumorikalenteri
Yksi maailman parhaimmista joulukalentereista olisi päivittäinen sketsivitsi. Mielellään sellainen, jonka esittää jokin julkisuudesta tuttu henkilö. Minun kaltaiselleni henkilölle olisi unelmien täyttymys, jos Antti Holma julkaisisi jokaisena joulukuun päivänä uuden Sande & Suvi-Tuuli -videon. Pätkä olisi joka päivä hiukan edellistä pidempi ja hauskempi, ja jouluaattona se voisi tulla sitten itse lahjapakettiin käärittynä kuusen alle miettimään, miten vaikkapa erilaisia koirarotuja lausutaan. 
Keneltä: ihmiseltä, jolla on tosi hyvät konnekshonit
Kenelle: minulle minulle MINULLE

...tai sitten voi vaan avata Snapchatin joka päivä ja seurata minun snäppijoulukalenteriani (@tiiamarietta). 

 

Share

Ladataan...

Tiedätkö sen parisuhteen maagisen rajan, jonka toisella puolella pidätellään tuhnuja ja toisella puolella lentää vapautunut paska? 

Kun olin sinkku, minun oli täysi mahdottomuus ajatella, että pääsisin jonkun miehenpuolikkaan kanssa jossakin vaiheessa sellaiseen tuttavallisuuden pisteeseen, että uskaltaisin pieraista tai käydä vessassa ilman, että yrittäisin naamioida sitä joksikin muuksi, vähemmän ällötystä herättäväksi toiminnaksi. Nyt olen sellaisessa pisteessä, mutten vieläkään tiedä miten tähän on tultu

Jos joku tietää, voi kertoa. Olen kuitenkin kehitellyt skenaarioita, miten rajanylitys yleensä kenties tehdään.

Vahinko. Sanonta kuuluu: se joka pierua pidättää, pierun ennen pitkää kuitenkin vahingossa päästää. Tai no, jotakin sinne päin. Rehellinen tuhnuttelu voi siis alkaa helpostikin vahingosta. Vahinkorupsuja todennäköisesti pitää kuitenkin päästellä muutama ennen kuin molemmat myöntävät niiden olemassaolon. Ensimmäisten päälle yskäistään. Toisten aikana puhjetaan spontaaneihin aplodeihin. Mutta ennen pitkää koittaa se väistämätön hetki, etteivät äänitehosteet ehdi peittää tapahtunutta. Sitten rupsulle kikatellaan ja seuraava kerta onkin jo helpompi. Kun vahinkopieru on kajahtanut, on matka avoimuuteen myös muiden luonnollisten, mutta intiimeinä pidettyjen ruumiintoimintojen kohdalla lyhyempi. 

Sairaus. Kun kropassa riehuu anteeksipyytelemätön norovirus, on pakko olla rehellinen siitä, mitä se aiheuttaa. Vaikkei ripulia koskaan voi kenellekään toivoa, on se kuitenkin yksi vaihtoehto parisuhteen intiimiyden etenemisen monivalintakokeessa. Parasta ja pahinta on, että tauti tarttuu, ja molemmat joutuvat nöyrtymään noron alttarilla. (Sairastuin itse kerran väkivaltaiseen vatsatautiin vuosia sitten vasta tapailtuani tyyppiä pari viikkoa. Meni kuukausi, ennen kuin hän sai tietää minun karanneeni vessaan tekemään muutakin kuin yökkäilemään.)

Keskustelu. Hämmentävin vaihtoehto on se, että asiasta joudutaan puhumaan. Asiasta voi kuitenkin keskustella monin tavoin ja ilman, että ketään alkaa ällöttää. Toisinaan ei edes tarvitse käyttää asioista niiden oikeita nimiä: kumppanin voi pyytää lisäämään volyymia televisioon tai sonnustautumaan kuulosuojaimiin aina, kun on menossa vessaan. Itse asiassa aiheen voi pukea jopa rakkaudenosoitukseksi, kuten eräs teki. Tyyppi sanoi: "Kaikki on suhteessamme muuten täydellistä. Mutta voi pojat, minä haluaisin pieraista."

Disclaimer: todellisuudessahan minä en piere tai pasko koskaan. Päästelen vaan kukkaistuoksuja ja aivastelen, se riittää.

Share