Ladataan...

Olen ollut karkeasti arvioiden puolitoista ikuisuutta tai siis viikon kipeänä, ja olen siksi ehtinyt katsoa seitsemän kautta eli muutaman jakson How I Met Your Motheria Netflixistä ja opetellut muun muassa laulamaan tunnarin yhdeksällä eri tavalla eikun tehnyt listan sen ja Frendien yhtäläisyyksistä eikun saanut siitä niin monta ideaa tähän blogiin että kaikki kyllästyvät takuulla heti tai siis vasta muutaman postauksen jälkeen. Lopetetaanpa ennen kuin edes aloitetaanpa.

Kuudennen kauden 19. jaksossa Legendaddy Robin kertoo, että jokaisella meistä on elämässään joitakin tietotaitoaukkoja. Asioita, jotka kaikki muut osaavat, mutta mitkä ovat jostakin syystä jääneet itseltä oppimatta. Ted ei esimerkiksi osaa lausua sanaa chameleon, Marshall on surkea silmäniskijä, Barney ei tiedä miten työkaluja käytetään ja niin edelleen. 

Minulla on yksi ikäiseni kaveri, joka ei osaa uida. Enkä ole muuten itsekään siinä mikään mestari. Eräs toinen ystäväni oppi vasta parikymppisenä ajamaan kunnolla pyörällä. Entinen esimieheni puhui aina nihilismin sijaan nilihismistä, ja minäkin opettelen vasta käyttämään premissiä oikein. Olen tässä nyt katsonut itseäni peiliin, ja tunnustan – minun tietotaitoaukkoni ovat seuraavat:

En osaa napsutella sormiani. Kun yritän, kuuluu nakeistani vain pehmeä tussahdus.

Tunnistan ulkonäöltä ehkä vain kolme kukkaa ja kaksi lintua. Ruusu, pioni, lilja, pulu, lokki. Mutta koska en ole botanisti tai bongari, ei minun tarvitsekaan. Ja koska on internet. 

En pysty syömään ramen- tai pho -keittoja. Syytän umamia. (Jos tämä blogi olisi englanninkielinen, livauttaisin tähän väliin yo mama -vitsin umamitwistillä: umami so bad even Weird Al won't "eat it".)

Ainoa meri, jonka sijainnin tiedän melko varmasti, on Välimeri. 

En muista koskaan elokuvia, mitkä olen jo nähnyt. Saatan aloittaa leffan aivan innoissani ja tajuta vasta reilusti puolenvälin jälkeen, että hetkinen, olen kyllä varmaan jo nähnyt tämän, enkä silti muista, miten se loppuu. 

Olen ihan paska viheltäjä, enkä varsinkaan osaa vislata. Kompensoin huutelemalla kovaan ääneen FIFFIU aina kun se on paikallaan. (Eli aika usein.)

En tiedä yhtään, kuinka korkealla lentokoneet lentävät. Yksi ihminen voisi hyvin sanoa minulle että kyse on kilometristä, ja toinen heti perään puhua tuhansista kilometreistä ja uskoisin molempia. 

Kun kysyin poikaystävältäni, tuleeko hänelle mieleen vielä jotakin, josta en itse tajua etten osaa sitä, hän sanoi että tv-sarjojen tunnareiden hyräilyni ontuu joskus hiukan. Hän tarkoittaa sitä, että olen nyt viikon ajan laulanut kahdenkymmenen minuutin välein Himymin tunnaria sanoilla jambadi jambadi jambadi jambadi on väärässä. 

 

Lue myös:

 

Share

Ladataan...

Ne, jotka ovat seuranneet minua Instagramissa ja jaksaneet katsoa Insta-stoorini (miksei sille vieläkään ole sopivaa nimeä??) ovat saattaneet huomata, että olen pannut merkille vasempaa ohimoani jatkuvasti koristavan hiustöyhdön. 

(Ymmärrän, että töyhtö näyttää olevan oikealla, mutta se johtuu Instagramin selfiekameran peiliefektistä. Tunnistan kyllä vasemman oikeasta. Nykyään.)

Ohimollani sojottaa terhakka tuppo vaaleaa vauvahiusta, olin sitten tullut juuri suihkusta tai laittanut hiuksiani tuntikausia tai nöyryyttänyt itseni hikeen tunnin ajan peilin edessä peppuani heilutellen. Se ei kerta kaikkiaan laske koskaan. Ilmiö on mennyt niin pitkälle, että olen antanut sille jo oman nimen: Elias. 

Mutta kun olen alkanut puhua Eliaksesta, on ruvennut sattumaan kummia. Pari viikkoa sitten, kun siskoni oli käymässä, hän huomautti, että hänellä on täsmälleen samassa paikassa täsmälleen samanlainen tuppo. Ristimme sen Topiakseksi ja ajattelimme, että genetiikkaahan hiussoiroista on oltava syyttäminen.

Mutta kun kerroin tästä poikaystävälleni, sanoi hänkin, että tuppohommat kuulostavat tutuilta. (Hänen omansa on Matias.) Ongelma ei siis suinkaan koske vain meidän perhettämme. Eikä siinä vielä kaikki: töyhtöongelma on aiemmin luultua reilusti laajempi. Eräs työkaverini sanoi myös, että häntä kiusaa jatkuvasti ohimolla töhöttävä hiustorni. Lisäksi kaksi (2!) Instagram-seuraajaani on ilmoittanut, että heilläkin on oma elias. 

Mistä on kyse? Onko sinullakin sellainen? Mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa?? MITÄ HITTOA NYT OIKEESTI?

 

Lue myös:

 

Share

Ladataan...

Isäni on huippu. Hän on ihailtavan aktiivinen, rohkea kuin mikä (ei sellaisella nyrkit pystyssä -tavalla vaan esimerkiksi niin, että puhuu pokkana vierasta kieltä ulkomailla, vaikkei ihan osaisikaan), alati kiinnostunut uusista asioista, hyvä puhuja ja hauska seuramies (vaikkei ehkä paras vitsinkertoja, viimeksi vitsiä kertoessaan ei meinannut pystyä naurulta puhumaan), rauhallisin tuntemani kuski ja lempein koskaan kohtaamani mies. 

(Iskä on kuvassa keskellä, jos joku ei arvannut.)

Mutta ennen kaikkea isälläni on yksi taito, jonka toivon oppivani häneltä. Hänellä on pettämätön kyky arvioida asioiden täsmällinen paino pelkästään pitämällä niitä kädessään.

Erityisesti taito tulee tarpeeseen silloin, kun matkustetaan. Viimeksi, kun lähdin Espanjasta, iskä nosti matkalaukkuani ja sanoi: "Tämä painaa noin 18 kiloa." Sanoin isälle, että tarkistan sen sitten kentällä ja kerron, miten tarkkaan arvio osui. Hän sanoi: "Hetkinen", nosti laukun uudelleen ja korjasi: "Seitsemäntoista ja puoli."

Ja se perhana painoi tasan seitsemäntoista ja puoli kiloa.

Onnellista isänpäivää iskä! Rakastan sinua! 

 

Lue myös:

 

Share

Ladataan...

Kirjoitin rontti vuosi sitten blogiin jutun, jossa keksin tutuille bloggaajille aineen jota he opettaisivat, jos he olisivat opettajia. Olimme kaverini kanssa nähneet eräissä juhlissa bändin, jonka soittajat näyttivät opettajilta, ja siitä se kohtalon kivi lähti sitten vierimään ja rysähti lopulta bloggaajien niskaan. (Sorry not sorry!) Mutta koska koko juttu lähti silloin bändistä – miksemme leikkisi olevamme myös muusikoita?

Tai siis minä ainakin leikin:

 

Filosofi, tradenomi (210 op), Suomi-snäpin kiistaton kuningas Pesojoonas (o.s. Joonas Pesonen) on hyväntuulista rokkia soittavan poikabändin energinen rumpali. Joonas on kiiltokuvabändin rajuin ja persoonallisin jäsen, ja lehdistössä veikkaillaankin tämän tästä, ryhtyykö hän pian soolouralle. Keskustelupalsoilla huhutaan, että yhteinen projekti Kuulemiin Forssa! -bändin punahuulisen solistin kanssa on jo tekeillä. (Kuva: Dorit Salutskij)

 

Missä olet Laura? -blogin kirjoittaja Laura Tähkävuori on aivan selkeä harpisti (harpunsoittaja, harppuuna?). Sellainen ihastuttava sooloartisti, joka soittaa häissä ja intiimeillä illallisilla ja taidemuseon näyttelyn avajaisissa herkkiä, mutta voimakkaita kappaleita, jotka saavat kaikki hikoilemaan itkun pidättelemisen voimasta. 

 

Emmi Nuorgam on maamme kovin spoken word -artisti, joka luo pehmellä äänellään lumoavia rytmisiä äänimaailmoja, mutta tunkeutuu sanoillaan suoraan verenkiertoon. Emmin suurin hitti on humoristis-realistinen teos lapsiperheen elämästä silloin, kun kaikki perheenjäsenet sairastavat. Sen nimi on "Kunpa joku osuis edes pönttöön".

 

Tämän kylän homopoika -blogin Eino Nurmisto soittaa syntikkaa kaupungin kovimmassa underground -indiepopbändissä. Bändin nimi on jotain Balloons in Helsinki tai The Silver Wallets tai Nää Ei Oo Guccin Loaferit tai jotain. 

 

Pupulandiasta tuttu Jenni Rotonen on sitraa soittava folk-artisti, joka esittää maailman suurimpien hittien covereita vähäeleiseen folk-tyyliin. Suosituin keikkatoive on herkkä versio Khian viidentoista vuoden takaisesta erootillihkosta hitistä My neck, my back. (Kuva: Essi Nisonen)

 

Itse Minna Mänttäri -blogin (varsin yllättävän niminen) Minna Mänttäri on oikeassakin elämässä muuten muusikko, joten tämä on vähän epäreilua. Mutta tietääkseni Minna ei oikeassa elämässä ole kuitenkaan rosoista bluesia lujaa soittava räväkkä saksofonisti. Tässä blogissa hän on sitä. 

 

WTD-blogin Natalia Tolmatsova ei voi olla muuta kuin sellisti. Sellainen hajareisin esiintyvä, vahva ja seksikäs jousivirtuoosi, joka ravistelee koko musiikkimaailmaa modernilla otteellaan: feattaa yhtä lailla Apocalyptican kuin Andrea Bocellin ja Drakenkin levyillä. Ja ehkä Stigin. (Tunnetaan siitä, että juo keikalla biisien välissä skumppaa.)

 

Kerro! Millaisia muusikoita bloggaajat olisivat?

 

Disclaimer: yhtäkään bloggaajaa tai pesojoonasta ei vahingoitettu tämän jutun teossa. Jokainen bloggaaja ja pesojoonas antoi (tietämättä spesifisti miksi) suostumuksensa kuvansa käyttöön.

 

Lue myös:

 

Share

Pages