Ladataan...

Kun aloin tehdä remonttia (muistaako joku vielä? Siitä on jo vuosisatoja), palkkasin sisustussuunnittelijan avukseni. Tiedän, mistä tykkään, mutta mulla ei ole visuaalisen kokonaisuuden hahmotuskykyä ollenkaan. Sissari (slangisana, joka tarkoittaa sisustussuunnittelijaa. Sanaa käyttävät sellaiset ihmiset, jotka palkkaavat sisustussuunnittelijan. Kuten minä) ehdotti, että pieneen avokeittiölliseen olohuoneeseeni pantaisiin suuren sohvan sijasta pienempi divaani ja joku ihana nojatuoli. Nojatuoli olisi vaaleanpunainen, suunnittelin unelmissani. 

(Tiedän mitä ajattelette: tuon muijan täytyy olla tuhottoman rikas, kun se onnistui palkkaamaan ihan sissarin. Väärin. Sissari on tutun sisko, ja sain palvelun abyyt puoleen hintaan. Tosin tunteja meni tuplasti enemmän kuin olimme alunperin suunnitelleet, joten.. Hetkinen. Olenko minä tajuamattani tuhottoman rikas??)

Sitten kävikin niin, että löysin itseni Habitatista ihailemasta Innovation Unfurl -sohvaa viikko toisensa jälkeen. Oikeasti. (Olin useasti menossa esimerkiksi lounaalle, kun yhtäkkiä havahduin siihen, että kaveri soittaa missä hitossa olet, olet tunnin myöhässä, ja minun piti myöntää että olen kaupassa hivelemässä sohvan pintaa ja kuolaamassa sen kankaalle. Tilanne eskaloitui jopa siihen pisteeseen, että ennen kauppaan sisään astumista tarkistin, ettei työvuorossa sattuisi olemaan sama tyyppi kuin viimeksi. Muutenhan ne saattaisivat alkaa luulla huomata, että olen joku sohvienkuolaaja hullu.) Käsinojattomine, sliikkeine olemuksineen Innovation Unfurl vangitsi minut, työnsi vaaleanpunaisen nojatuolin mieleni reunamille ja survoi itsensä tilalle. Testailin sitä moneen otteeseen useiden eri ihmisten kanssa vakuuttuakseni siitä, että teen järkevän ostopäätöksen. Tässä on tosi mukava istua, eikö? On, kyllä on.

Sopivan alennusmahdollisuuden tultua ostin Innovation Unfurlin ja olin itseeni huipputyytyväinen: tässä on minulla supertyylikäs sohva (jonka sissarikin muuten hyväksyi), funktionaalinen designtuote (koska vuodesohvaominaisuus), ja jonka sain vielä ihan järkevään (tai no, krhm, semijärkevään) hintaan. (Normaali hinta taisi olla 826 euroa, ja sain Habitatin kantispäivillä 25 prosentin alennuksen. Lisäksi piti maksaa tietysti kotiinkuljetus.)

Sitten se tuli minulle kotiin. Ensin otin siitä kuvia ja mallailin sitä paikoilleen. Hitto, että se onkin hieno, ajattelin. Tein kyllä huippuhyvät kaupat. Sitten yritin maata siinä. 

Kävi ilmi, että käsinojattomassa, sliikissä sohvassa on ihan helvetin vaikea maata rentoutuneesti. Mihin tässä pitäisi oikein nojata?

No, ainakin siinä voi istua.

(Aion hankkia isot tyynyt sohvan reunoille. Sitten minulla on sliikki, käsinojaton tyynykasa. Hyvinhän tämä meni.)

 

Lue myös:

Share

Ladataan...

Ensi kuussa järjestetään taas PING Helsinki -bisnesfestari, tapahtuma, joka yhdistää sisällöntuottajat ja yritykset, kouluttaa molempia vaikuttajamarkkinoinnissa ja panee pystyyn järkyttävän hyvät bileet. Minäkin olen mukana, sillä kuulun myös PING Ambassadors -tiimiin, ja ajattelin tänä vuonna yrittää oikeasti saada festareilla jotakin aikaan. Viime vuosi kun meni lähinnä ihmettelyyn.

Jos sinäkin hassasit viime vuoden hoomoilaslailuun (what?) tai olet mukana ensi kertaa tänä vuonna, lue tämä opas. Tämä on hurjan hyödyllinen ja kertoo kaiken, mitä PINGistä täytyy tietää. Oikeasti.

Content Guru. Sisällöntuottaja, bloggaaja, tubettaja, instaaja, snäppääjä, somettaja. Guru, koska on oman sisältönsä ja yleisönsä asiantuntija. Vähän niin kuin minä, joka tunnen hyvin teidät minun lukijani (tai ainakin jotkut teistä, moi iskä). 

Business Hippie. Yritys tai taho, joka puuhaa sisältömarkkinoinnin parissa. Hippi, koska on avoin sisältöyhteistyölle kaikenlaisten säätäjien kanssa (ks. kohta Content Guru).

PING Ambassador. Minä. (Ai niin ja 21 muuta, mutta koska ne ovat kaikki tässä hommassa niin paljon ammattimaisempia kuin minä, tarvitsen ainakin kolme kertaa enemmän huomiota kuin ne.)

Pingis Khan. Festarin underground-tunnari ja termi, jolla tarkoitetaan vaihtoehtoisesti joko Kalenterikarjua, Pesojoonasta tai ketä tahansa PINGin osallistujaa. Käytä näin: Laula "Ping! Ping! Pingis Khan!" tai tokaise "Sinä se oot semmone pingis khaani" lievällä Jyväskylän murteella.

Pingviini. Ei lintu, eikä varsinkaan jäätelötuutti, vaan virallisen ohjelman jälkeinen alkoholitarjoilu. Käytetään kirjoitusmuodossa myös termiä PINGviini. 

Kekkonen. Viime vuoden maineikkaisin kuokkavieras, joka onnistui ujuttautumaan tusinoihin festarikävijöiden somekuviin (tyrkky). Katkoi kuulemma raajojaan jatkoilla, sankari. Oletettavasti ei tule sotkemaan tämän vuoden tapahtumaa. Saattaa kuitenkin lähettää kätyrin.

PING Ethics. Ainoa asiakirja, jonka uskaltaa allekirjoittaa lukematta. Sisältömarkkinoinnin eettinen koodisto (tykkään erityisesti sanasta koodisto, siitä tulee sellainen da-vinci-salaseura-labyrintti-mysteeri-tyyppinen fiilis).

#afterping. Festarinjälkeinen tyhjä olo. Onko millään enää mitään väliä? Mitä tämä kaikki merkitsee? Miltä minusta tuntuu? Kuka minä olen? Hetkinen - missäs minä muuten olen?

 

P.S. Business Hippie, osta liput täältä!

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Fakta +1: joskus meikkaan itse, joskus annan nelivuotiaan siskonpoikani hoitaa homman. 

 

1. Joka kerta, kun jossakin (erityisesti jossakin vessapaperi- tai hammastahnamainoksessa) sanotaan power to the people, kuulen tahallani että ne sanovat power to the peephole, tirskun hetken ja sitten masennun kun tajuan, miten käsittämättömän määly minä olen ihmisenä. 

2. Olen saanut etunimeni eräältä isäni ihastukselta. Hän on näyttelijä Tiia Louste

3. Sanon kaikille, että kotini remontti ei ole vielä valmis, vaikka todellisuudessa en vain ole jaksanut porata yhtään reikää seinään, viimeistellä keittiön välitilaa silikonilla tai purkaa kaikkia ullakkoevakossa remontin aikana olleita laatikoita. 

4. Tiedättekö, kun ihmiset sanovat, että jos he voittaisivat lotossa järisyttäviä summia, he jatkaisivat töissä normaalisti, koska eivät voi kuvitella olevansa tekemättä mitään? Minä voisin. Ihan helposti. Voin kuvitella olevani tekemättä mitään juuri nytkin. Ah.

5. Uskon, että jokaisella naisella on rintojensa välissä luomi, joka on ilmestynyt siihen merkkinä siitä, että jos se näkyy paidan kaula-aukosta, on kaula-aukko liian avara. (Itselläni on niitä kolme. Ylin sanoo "oletko ihan varma", keskimmäinen "no nyt on jo melko risqué" ja alin "sinut pidätetään tästä hyvästä".) 

6. Kärsin joka viikko valtavasta Instagram-stressistä. Voi saatana, en ole uhrannut mitään Instagram-jumalille kahteen päivään, joudun takuulla somehelvettiin. 

7. Haluaisin asua poikaystäväni kanssa eri osoitteissa. En siksi, etten haluaisi asua hänen kanssaan vaan siksi, että haluaisin katsoa enemmän Say Yes to the Dressiä ilman, että joku huokailee kyllästyneenä vieressä.

8. Isäni opetti minulle ala-asteella biologisen ilmiön, joka on kuulemma ainoa asia, mitä hän kansakoulusta muistaa. Minäkin muistan rimpsun edelleen ulkoa: Diffuusio on molekyyliliike, joka on loppuun suoritettu vasta, kun nesteen väkevyys on kaikkialla sama. Diffuusio elimellisten kalvojen läpi on osmoosi. Loistin tämän ansiosta biologian tunnilla. Kahden minuutin ajan. 

9. Reidessäni on tatuointi, jota kutsun Conchita Wurstiksi. Hot tip: ei kannata tatuoida naisen kasvoja paikkaan, jossa on runsas karvankasvu. Paitsi tietysti jos haluaa sille parran.

 

(Haasteen heittivät ainakin Juliaihminen ja Puumis. Osallistuhan siekii!)

 

Lue myös:

 

Share

Ladataan...

Olen nyt 33-vuotiaana tullut siihen tulokseen, että minusta on vaivihkaa tullut aikuinen. (En tiedä, missä välissä niin kävi, mutta oletan että isotädiksi tuleminen ja asuntolainan ottaminen ovat siihen jokseenkin läheisessä yhteydessä. Ehkä.)

Olen aina ollut sitä mieltä, että talouspaperi on aikuisuuden merkki. Sitä tarvitsevat vain sellaiset ihmiset joilla on lapsia tai rahaa, sillä muuthan voivat pyyhkiä kaiken rättiin tai pyyhkeeseen – siis kunnes saa maistaa talouspaperin siivittämää luksuselämää. Aloin ostaa talouspaperia, kun ryhdyimme tekemään remonttia (ai etkö tiennyt, että talouspaperi on tuiki tärkeä remonttiväline? On se. Ihan niin kuin maalarinteippi. Sitä ostetaan aina rulla tai pari naulojen, vasaroiden ja mittanauhojen lisäksi, eikä kukaan oikeasti tiedä miksi. Se on ihan kuin joku rautakaupan pakollinen kytky), ja silloin otin valtavan harppauksen aikuisuuteen. Enemmän talouspaperin kuin remontin ansiosta. Mutta nyt olen huomannut itsessäni muitakin kiistämättömiä aikuisuuden merkkejä.

Tunnistatko aikuisuuden itsessäsi?

Postin avaaminen
Aikuinen ei avaa hänelle tullutta postia heti. Lapsi (ja nuori) menee aivan sekaisin omalla nimellä tulleesta postista. Vaikka kirje olisi pelkkä tiliote, nuori avaa sen ihan muina tärkeinä ihmisinä ja arkistoi sen tähdellisten paperien kansioon. Puhumattakaan Valittujen Palojen mainoskirjeistä, joissa on irroitettavia osia ja liimattavia tarroja ja kullankikertäviä kolikonmuotoisia pahvinpaloja ja joista saattoi muinoin voittaa tuhansia markkoja. Erittäin Tärkeää Postia.

Valuuttapuheet
Vain aikuinen ihminen puhuu markoista, luoja paratkoon.

Talouspaperin loppuminen
Kyllä, pelkästään sen hankkiminen tekee ihmisestä aikuisen. Mutta ihminen, joka on ihan hukassa kun talouspaperi loppuu, on aikuinen potenssiin kaksi. 

Hiihtäminen
Aikuinen ihminen haluaa hiihtolomalla oikeasti hiihtää. Vain aikuinen ihminen

Alkoholi
Viina ei kuulu pelkästään nuorisolle, ehei. Aikuinen ihminen kuluttaa alkoholia ainakin yhtä paljon (todennäköisesti jopa enemmän) kuin nuori. Erona on se, ettei aikuinen muista, milloin olisi viimeksi ollut humalassa jossakin muualla kuin kotisohvalla, kun taas nuori ei tiedä, miksi hänellä pitäisi edes olla sohva. Tai koti.

Oppiminen
Aikuinen oikein haluaa opiskella jonkun vieraan kielen. Pösilö.

Samaistuminen
Kun aikuinen katsoo esimerkiksi jotakin karmaisevaa murhadokumenttia, ei hän samaistu nuoreen naiseen, jonka kimppuun käydään, vaan tämän vanhempiin. 

Meemien googlailu
Aikuinen ihminen löytää itsensä tämän tästä googlaamasta lauseita kuten "what does cash me ousside mean" ja "who is salt bae" ja "why is pepe a funny frog". Lisäksi joka kerta, kun aikuinen ihminen saa tekstiviestin, jossa on kirjoitusvirhe, hän olettaa, että kyseessä on jokin nuorison suosima akronyymi, ja sen seurauksena löytää itsensä googlaamasta sanoja kuten ""tlen pian" ja "mo".

Joko tuntuu vanhalta aikuiselta?

Lue myös: 

 

Share

Pages