Ladataan...

Olen pitänyt viime päivinä melko tarkkaa ruokapäiväkirjaa selvittääkseni, miten voisin syödä järkevämmin. Viivyttelen vahingossa syömistä usein niin pitkään, että voin huonosti, ja haluan oppia tekemään asialle jotain. 

Jokainen, joka on joskus pitänyt ruokapäiväkirjaa tietää, että se on eha herveetä hommaa. On nöyryyttävää kirjata ylös, että on syönyt pussillisen sipsiä illallisen sijaan tai jälkiruokaa päivän jokaisella aterialla – aamu- ja välipalaa myöten. Siksi ainakin minulla on tapana näköjään vähän selitellä syömisiäni. Tällaisia merkintöjä ruokapäiväkirjastani nimittäin löytyy:

Perjantai klo 15.00: olut. Ihan sellainen pieni olut. Oikeasti. 

Lauantai klo 10.30: kaksi piiiikkuruista suklaadonitsia. Oikeastaan niitä voisi kutsua kekseiksi. Joo, kaksi keksiä.

Lauantai klo 21.10: lasi punaviiniä. Okei, kaksi. Vittu. Kolme. Noniin, me juotiin melkein koko tonkka.

Sunnuntai klo 13.25: kahvi, kaksi avokadoleipää. Heräsin kyllä paljon aikaisemmin mutta en vaan jotenkin syönyt tai silleen tai siis kyllähän eilen meni vähän myöhään mutta täytyyhän sitä joskus antaa itselleen lupa vähän nauttia ja sillä lailla.

Sunnuntai 22.30: kingis (palkinnoksi kävelylenkistä, emmäämuute).

Maanantai 15.15: puolikas dallaspulla. Hyvä minä!

Maanantai 16.00: puolikas dallaspulla. Krhm.

Tiistai: 14:00: maapähkinä-bataattikeittoa, parsakaalia, kukkakaalia, kidneypapuja. Lähes normaaliin lounasaikaan. YAAASSS. Olen maailman keisari! Kyllä! Pystyn mihin vaan! Oikeat ruokailuajat for life, täältä tullaan!

Keskiviikko 11.30: lasi lehtikuohuvaa. HUOMIO! ALKOHOLITON. 

Keskiviikko 12.00: olut, lasi valkoviiniä, lasi punaviiniä. Hups.

 

(Toim. huom.: syön toki paljon muutakin.)

 

Opettakaa mut valehtelemaan paremmin ruokapäiväkirjassa jooko.

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Olen aina halunnut tehdä oman parfyymin. Ja kuvitellut tietysti, että siitä tulee ihana, eikä esimerkiksi hienhajuinen. No, olin puoliksi oikeassa.

Pääsin viime perjantaina tutustumaan lifestylekauppa TREssä Helsingissä avattuun konseptiparfymeriaan, jossa voi luoda ihan oman öljytuoksun. Frantsilan Scent Lab on tuoksunrakennuskonsepti, jossa saa ostaa kolmellakymmenellä eurolla oman pikku putelin jojobaöljyä, johon voi lätkiä eteerisiä öljyjä. Tai no ei lätkiä. Tiputella sillä tavalla varovasti ohjeiden mukaan. Parasta on, että lätkittäviä öljyjä muutellaan vuodenaikojen myötä: nyt kaupassa olevat pipetit tiputtelevat lähinnä talvisia tuoksuja, ja valikoima on sitten keväämmällä vähän erilainen. Ja koska pullo on pikkuinen, voi tuoksuja tehdä monta tai tulla sitten vuodenaikojen vaihtuessa tekemään uuden.

Kääntöpuolella sitten taas pelottavinta on se, että on täysin saatana mahdotonta tietää, millainen tuoksusta tulee, vaikka siihen miksaisi täydelliseltä tuntuvan valikoiman omia lempihajuja: sitruunaa, mustakuusta ja frankinsensiä. Onnistuin itse tekemään tuoksun, joka saattaa saada minut vähän yökkimään. Muistatteko Frendeistä sen, kun Phoebe kokeili tavaratalossa miesten tuoksua ja haisi sen jälkeen punajuurille ja venäläiselle taksikuskille? Vähän sellainen. Onneksi tein myös toisen, jossa pitäydyin vahvasti turvallisessa laventelissa.

Frantsilan edustaja sanoi tilaisuudessa, että Scent Lab on mahtava tilaisuus luoda oma tunnetuoksu. Voi tehdä itselleen vaikka rauhantuoksun tai rakkaustuoksun tai mitä sitä nyt ikinä haluaakaan juuri siihen hetkeen. Ja sitten hän kertoi sen, minkä me kaikki jo tiedämme: tuoksumuisti on yksi voimakkaimmista. Googlailin vähän menemään ja opin, että aivot tunnistavat tuoksuja samassa paikassa kuin tunteita, ja siksi ne yhdistyvät helposti toisiinsa. (Tai jotenkin noin se meni. Tässä blogissa faktat eivät ole ihan niin justiinsa.)

Tuoksuista ja muistoista inspiroituneena listasin vahvimmat tuoksumuistoni:

Ginger beer tuoksuu Ressulta (Snoopy, ei Redford). Isäni toi työmatkalta Yhdysvalloista Ressu-tarroja, jotka alkoivat tuoksua, kun niitä rapsutti. (Mutta nyt kun mietin, en ihmettelisi, vaikka Ressu Redfordkin tuoksuisi limulta kun sitä rapsuttaa.)

Tommy boy, tuo takavuosien kestosuosikki, miesten (lue: teini-ikäisten poikien) perusunivormuun 90-luvun lopulla kuulunut "parta"vesi tuoksuu teini-iän epävarmuudelta. Se saa minut myös tuntemaan viiman vatsanahkassani, kun farkut roikkuvat liian matalalla ja toppatakki on liian lyhyt. Jos tuoksu on oikein voimakas (ja sehän on), saattaa sormissa tuntua möhkäle nokialainen ja rinnassa matopelin jännitys.

Elnett-hiuslakka tuoksuu (tutummin löyhkää) ranskalaiselta pikkukylältä. Kun olin vaihto-oppilaana La Souterrainessa vuonna 2000, oli huivilla "huolettomasti" kietaistu supertuuhea suttunuttura, joka kesti 45 minuuttia laittaa, ainoa oikea kampaus. Très chic.

Huvipuisto tuoksuu romanttisilta treffeiltä. Eräs tyyppi vei minut kerran lokakuisille treffeille Lintsin Valokarnevaaleille, ja se on edelleen ihaninta, mitä tiedän. On jotakin niin ihastuttavan epäsuomalaista ja elokuvallista olla huvipuistossa silloin, kun on pimeää. 

Valkosipuli tuoksuu Mikolta. Musiikkiteatterikoulukaverini Mikko tykkäsi mausteisesta ruoasta ja tuoksui usein valkosipulilta. Moi vaan Mikko! Emme ole nähneet varmaan vuosiin, mutta ajattelen sinua aina, kun haistan valkosipulin. (Eli ihan helvetin usein.)

 

Millaisia tuoksumuistoja teillä on?

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

HBO Nordicin suoratoistopalveluun tulee huomenna sarja, jota olen odottanut niin kovasti että tukka on meinannut lähteä päästä. Mosaic on murhamysteerisarja, jossa selvitetään, kuka on vastuussa tunnetun lastenkirjailijan murhasta.

En ole siis nähnyt minuuttiakaan koko sarjasta, mutta odotukset ovat korkealla: sen on ohjannut Steven Soderbergh, joka on vastuussa muun muassa Erin Brockovich-, Magic Mike- sekä Ocean's Eleven, Twelve ja Thirteen -elokuvista, ja sen pääosaa eli murhan uhria näyttelee ikoninen badass Sharon Stone – eikä siitäkään haittaa ole, että sarjassa esiintyy ah-niin-ihana James Ransone. Haluaisin lipoa vähän hänen kulmakarvojaan. Pelkästään ne ovat syy katsoa Mosaic.

Sarjan kaikki kuusi jaksoa julkaistaan perättäisinä päivinä, joka miellyttää binge-ehdollistunutta mieltäni valtavasti, mutta sallii minun myös elää tavallista elämää, koska jaksot eivät tule kerralla julki. Silloin todellakin katsoisin ne kaikki kerralla ja jättäisin työt tekemättä, sohvalta nousematta ja suihkun väliin. Jenkeissä sarjasta on julkaistu jo viime vuoden puolella sovellus, jonka käyttäjä voi interaktiivisesti "vaikuttaa" juonen kulkuun. Hän katsoo ensin pätkän sarjaa ja sitten valitsee, kenen näkökulmasta hän haluaa jatkaa tarinaa. Sovelluksen kautta pääsee myös käsiksi lisämateriaaleihin kuten kuviin ja dokumentteihin, jotka saattavat auttaa ratkaisemaan, kuka on murhaaja.

Appi ei tietenkään ole täällä Suomessa saatavilla, koska ei makeaa mahan täydeltä, meillähän on jo esimerkiksi hyvä sosiaaliturvajärjestelmä ja triplalasi-ikkunat, kuka tässä enää mitään kivoja sovelluksia tarvitsee. Mutta tämä sovellus on oikeastaan juuri se syy, miksi olen sarjasta niin innostunut (vaikken sitä pääsekään räpläämään). Mielestäni se on kiinnostava kurkkaus siihen, miten teknologia voi muuttaa tapaamme katsella sarjoja. Lisäksi minua kiinnostaa tietenkin se murha. Tunnustan olevani rikosaddikti, true crime -nisti ja murderino.

Mosaic HBO Nordicilla 23. tammikuuta alkaen. 

Psst! Handmade's Talen kakkoskausi tulee HBO:lle huhtikuussa. Sillä välin kannattaa katsoa muita koukuttavia sarjoja, esimerkiksi Big Little Lies, Fargo, True Detective, The Night Of ja parhaimmat ehkä koskaan tehdyt murhadokkarit The Jinx sekä Paradise Lost -trilogia. Ja jos kaipaa jotakin kevyempää, Divorcen toinen kausi alkoi HBO:lla juuri. 

(Kuva: Claudette Barius / HBO Nordic)

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Jotkut sanat eivät kuulosta yhtään siltä, mitä ne oikeasti ovat. Ja välillä mieli vähän nyrjähtää sijoiltaan, kun pysähtyy miettimään, että sanat merkitsevät jotain vain siksi, että olemme yhteisymmärryksessä sopineet niin.

Muistan ikuisesti, kun yläasteen äidinkielen opettajamme kertoi meille tarinan siitä, kun sateenvarjolle keksittiin Muinaisina Aikoina nimeä, varmaan jossakin Erittäin Tärkeiden Ilmaisujen Korkeimmassa Neuvostossa. Vaihtoehtoja olivat sateenvarjo, varataivas ja jokin ruotsalainen sana, sanotaan vaikka regnskydd tai jotakin. Ja sitten ne Erittäin Tärkeän Neuvoston Virkamiehet siellä äänestivät ja valitsivat, että sateenvarjo siitä tulkoon. Ja sekoan pikkuisen päästäni kun mietin, että siitä olisi voinut tulla varataivas! Miten upea sana se olisikaan!

(Minulla ei ole mitään keinoa tietää, onko edes jokin osa tarinasta totta, mutta totena minä olen sitä levitellyt menemään jo kaksikymmentä vuotta, joten olkoon.)

Oli miten oli, sateenvarjo kuulostaa erehdyttävän paljon siltä, mitä se onkin, mutta kaikki sanat eivät. Kuten nämä: 

Airut

Applen reittisovellus.

Horsma

Leppoisahko seksitauti, jonka Irwinkin joltakulta sai. 

Lankki

Raju kuntosaliliike. "Vedä ensin kolme lankkia ja sit pari tuplalankkia."

Nyrkkipyykki

Joko väkivaltainen seksiasento tai vinkeät turpaanvetokekkerit. 

Poropeukalo

Sorkkaeläimen sisempi varvas. "Hei tarkistatko ton lampaan poropeukalot?"

Pirssi

En sano mikä, mutta se sopii yhteen lerssin kanssa.

Rupla

Ihon pinnalla röpelöisenä esiintyvä seksitauti. Saattaa tarttua pirssistä.

Sekulaari

Kirppiksen alekori. "Eikö oo upea? Löysin tän Uffin sekulaarista."

Tattari

Ahkerasti sienestänyt alkuperäisheimo. "Tattarit olivat lyhyt, mutta tanakka kansa, jonka tunnistettavimpia ominaispiirteitä olivat pitkä, liehuva tukka ja vyötäisillä mukana roikkuva sieniveitsi."

Vekseli

Sukulainen: miniän tai vävyn veli.

 

Paljastakaa omat epäilyttävät sananne!

 

Lue myös:

 

Share

Ladataan...

Ihmiset, jotka puhuvat toisilleen viereisistä vessakopeista. Eikö keskustelua voi käydä sitten kun on päästy käsienpesualtaalle? 

Ihmiset, jotka eivät pese käsiään vessassakäynnin jälkeen. Koska yhh.

Ihmiset, jotka eivät juo kahvia, tuota ihmiskunnan mustaa kultaa. En tarkoita, että he ovat huonoja. En vain ymmärrä, miten he onnistuvat pysymään hengissä.

Ihmiset, jotka snäppäävät ajaessaan autoa. Kahdesta syystä: 1) se on ihan helvetin vaarallista ja 2) hyvä kun itse pystyn radiota samalla kuuntelemaan. 

Ihmiset, jotka eivät syö/voi syödä leipää. Ei kun hetkinen, en tarkoittanutkaan, etten ymmärrä heitä. Tarkoitin, että minua harmittaa heidän puolestaan. 

Ihmiset, jotka eivät käytä turvavyötä. Se tuntuu siltä kuin ei olisi housuja jalassa.

Ihmiset, jotka eivät syö juustoja. Voisin syödä pelkkää manchegoa aamusta iltaan. Ja sitten menisin nukkumaan, heräisin yöllä, tallustelisin jääkaapille ja söisin sitä vielä vähän lisää. Ja aamulla jatkaisin taas.

Ihmiset, jotka tykkäävät käydä suihkussa. Minusta se on välttämätön paha, josta pyrin pois niin pian kuin mahdollista. Käsiä sitten taas voisin pestä vaikka 45 minuuttia kerrallaan (katso kohta 2).

Ihmiset, jotka käyttävät vähäsuolaisia tuotteita. Suola on parasta.

Ihmiset, jotka ovat Kardashianeja. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten sellaisia ihmisiä voi olla olemassa. (He muuten syövät varmaan vähäsuolaisia tuotteita eivätkä syö juustoja eivätkä käytä turvavöitä. Tai housujakaan.) 

Ihmiset, jotka eivät kuuntele podcasteja. Podcastit best.

Ihmiset, jotka tunnistavat lukuisia kala- ja/tai lintulajeja. Miten heidän aivonsa voivat tallentaa sellaista tietoa? Tiedän itse tasan ahvenen ja lokin. Ja niidenkin suhteen epäilen välillä itseäni. 

Ihmiset, jotka vastaavat lukuisia kysymyksiä sisältävään sähköpostiin, mutta vastaavat vain ensimmäiseen kysymykseen. Niinku kamoon.

 

Lue myös: 

 

Share

Pages