Ladataan...

Olin viime perjantaina ensimmäisillä treffeillä. Deitit olivat platoniset pikemminkin kuin romanttiset, ehkä siksi, että toinen meistä on tahollaan naimisissa, mutta molempia jännitti silti. 

Olen yksi Taste of Helsinki -gourmetruokafestivaalin festarilähettiläistä, ja yksi lähettilyyteni etuja on se, että pääsen paitsi itse festareille, myös tutustumaan festarin annoksiin ja ravintoloihin etukäteen. Vaan sitä en tiennyt, että ne lähettäisivät minut monen ruokalajin ilmaiselle illalliselle minulle entuudestaan lähes tuntemattoman ihmisen kanssa. Eha herveetä hei. 

No, mistä ekoilla treffeillä sitten puhutaan? Vaihdoimme festariin osallistuvassa ravintola Fabrikissa Vaimomatskuu-Juulian kanssa ensin muutamat oletkos-käynyt-täällä-ennenit ja mitäs-sää-teitkään-työksesit ja onpas-tää-paikka-kivannäköinenit, mutta aika pian pääsimme itse asiaan. Nimittäin keskusteluun molempien ekoista kerroista.

Neljä hyvää kysymystä ensitreffeille, olkaa hyvät:

1. Milloin oli sun eka kerta?

Tämä on todella hyvä kysymys, joka paljastaa ihmisen henkilökohtaisesta historiasta aina jotakin. Mutta koska olemme häveliäitä ihmisiä, emme puhuneet tietenkän s-e-k-s-i-stä, vaan elämämme toisesta suuresta nautinnosta, ruoasta. 

Eka kerta, kun söin tartaria, oli niin maaginen, että olen unohtanut sen. Joskus ekoille kerroille voi käydä niin. Ensimmäinen kerta, kun maistoin kyyhkystä, tein sen Tampereella ravintolassa, jota ei enää ole. Ja ensimmäinen kerta, kun maistoin osteria, oli uudenvuodenaatto vuonna 2000 Ranskassa. Tilanteesta on olemassa varsin kiusallinen kuvakavalkadi, jonka lupaan (ehkä) esitellä joskus täällä blogissa. Kiusallisuus ei liity pelkästään siihen, että minua kuvataan syömässä jotakin, minkä koen lievästi luotaantyöntäväksi vaan myös siihen, että vuosi on 2000, hiuksissani on kirkkaanoranssit raidat ja valkoisessa polyesterneuleessani arviolta kilometrin levyinen riippukaulus. Tämä kertoo minusta sen, että olen aivan mahdottoman muodikas ihminen since the millennium. 

2. Nautitko enemmän alusta vai lopusta?

Tämä kysymys on kerrassaan loistava, koska se kertoo, mitä ihminen priorisoi elämässä. Ja koska olemme ruokarakastajia, puhuimme tietenkin ruoasta, emme esi- tai jälkileikistä (onko jälkileikki edes sana?). 

Opin jo nassikkana laivan buffetissa, että alkuruoka on se, mihin ihmisen tulee panostaman. Rrrrrrrakastan kaikkea makeaa (ja suolaista, ja hapanta, ja umamia, ja kaikkea ruokaa ihan ylipäätään), mutta ottaisin yleensä ilalllisella mieluummin ylimääräisen alkuruoan jälkiruoan sijaan. Ja syy siihen on se, että jos illallinen tulee syötyä ihan kokonaisen viinipaketin (ja esidrinkkien ja alkumaljojen) kanssa, on jälkkärin kohdalla jo niin tuhottoman naamat, ettei siitä muista mitään. Lisäksi sitä on yleensä niin täynnä, ettei jaksa. Ja tämä tietenkin kertoo minusta sen, ettei minulla ole minkäänlaista itsehillintää tai -kontrollia. Viehättävää, eikö?

3. Mitä takahuoneessasi on?

Enkä tälläkään tietenkään tarkoita mitään hanurijuttuja. Elikkäs: jos olisit keikalla, mitä raiderissasi olisi? Parasta tässä kysymyksessä on se, että se kertoo paitsi ihmisen mielikuvituksesta, myös hänen mieltymyksistään. Ja jos kehtaa, voi vielä kysyä, mitä treffikumppanin keikkaesitys sisältää.

Minun raiderissani olisi sipsiä ja skumppaa (tai ehkä samppanjaa, jos kerran vaatimaan ruvetaan), kaupungin paras hampurilaisannos ja vissyä. Ja jos puitteet sallivat, riippumatto, uima-allas, pari söpöä baarimikkoa ja 20-lukulainen ginibaari. Sellaiset ihan perusjutut, tiedäthän. Ja entä se esitys? Minulla olisi kiertue, jonka jokaisella pysäkillä tulkitsisin erilaisia taiteenlajeja. Loisin susipaskan miimikkoshow'n, kiusallisen opetusräppiestyksen, täysin käsittämättömän modernin tanssin pläjäyksen ja varmaan jonkin mystisen katsokaa-minua-kun-tässä-minä-vaan-seison-spektaakkelin. Ja tämä tietenkin kertoo minusta sen, että vaikka olenkin mieletön multitalentti, olen tosi vaatimaton. Sellainen jalat maassa -tyyppi.

4. Otetaanko vielä yhdet?

Tämä kysymys on siitä hyvä, että ainoa oikea vastaus siihen on totta helvetissä saatana

 

Nonni sano monni! Tällähän jo pärjääkin treffeillä melko hyvin. Ja hei – jos tarvitset kivan treffipaikan, suosittelen lämpimästi luonnollisesti Taste of Helsinki -gourmetfestaria Töölönlahden puistossa 14.-17. kesäkuuta. Sain tapahtumalta arvottavaksi kahden hengen sisäänpääsyn festareille, ja osallistua voi Instagram-tililläni. Hopi hopi sinne, ja Taste of Helsingissä nähdään sitte! Minut löytää todennäköisesti samppanjapisteeltä. 

P.S. Kiitokset ihanasta illasta ravintola Fabrikille! En malta odottaa, että pääsen ravintolaan toistamiseen testamaan vielä ne annokset, jotka jäivät nyt maistamatta. Taste of Helsingissä Fabrik tarjoaa muun muassa anjou-kyyhkyä, jota pääsimme maistamaan, aisssaakeli miten hyvää. Anjou-kyyhkyä! En kestä. Ja sinne ravintolaankin kannattaa mennä: ihana ranskalais-italialainen meininki, kiva keskieurooppalainen tunnelma, hyvää ruokaa, ihania viinejä ja megakaunis lattia. Fabrik on muuten juuri avannut raflan kylkeen Lilla Fabrikin, josta saa aamiaista, lounasta ja pientä purtavaa. Ja tietenkin viinejä ja drinkkejä. 

 

Mitä te kysytte ensitreffeillä?

 

Ladataan...

Muistattehan joulun tonttuovivillityksen? Luin juuri, että kesän pihahitiksi on nousemassa keijuovi – puun juureen, kantoon tai vaikka leikkimökin seinään askarreltava pikkuinen koristeovi, jossa pihan pikkuruiset taruhahmot asustelevat. 

No minähän rupesin siinä sitten tietysti miettimään, että miksi tuollaisten pikkiriikkisten sisustusovien täytyy olla mitään sesonkijuttuja. Että miksei niitä voisi olla ympäri kämppää ihan läpi vuoden, kun ne kerran ovat niin ihania? Niitähän voisi kotona laittaa sellaisiin paikkoihin, jotka ovat käytössä jatkuvasti. Esimerkiksi: 

Kardashian-ovi, meikkihyllylle

Tämän oven esikuvana on Kim K:n tai Kylli-Jennerin ovi, tai kuka nyt sattuukaan olemaan oma kauneusgurusi. Ylellisen oven takaa avautuvat notkuvat meikkihyllyt tahrainen purtilosotku ja täydellisesti värikoordinoidut huulipunarivit tahmaiset meikkikasat.

Yöovi, makuuhuoneeseen

Kun makuuhuoneen yöoven avaa, on mahdoton tietää, mitä sieltä tulvahtaa. Joskus oven takaa saa makoisat yöunet, joskus liskoja ja muita matelijoita, toisinaan "kivoja" elämä-, tulevaisuus-, avaruus- ja universumikeloja aamun pikkutunneille. Ja silloin kun se on tarpeen, yöoven takaa löytyvät myös ehkäisyvälineet. 

Diilerin ovi, lääkekaappiin

Kun tarvitset helpotusta, koputa diilerisi nuhjuiselle, huomaamattomalle ovelle lääkekaapin nurkassa. Ovi syntyy helposti vanhoista lääkepaketeista! Viitseliäin rakentaa ovelle myös joko ovimiehen tai vaikkapa taskulaskimesta kyhätyn salaisen ovikoodiboksin.

Henkilökunnan ovi, keittiöön

Esimerkiksi tiskikaapin nurkkaan voi hyvin askarrella henksuoven, jonka nurkalla keittiössä raatavat käyvät tupakalla. Ovi on jatkuvasti jollakin ämpärillä tuettu raolleen, jotta työtiloissa vaihtuisi ilma, ja sen ulkopuolella on roskis, tuhkis, tumppeja, räkää ja yksi risa tuoli (jonka voit askarrella skumppapullon rautalangasta).

Alkon ovi, viinakaapin kulmaan

Tottahan jokaisessa kodissa pitää oma pitkäripainen olla! Koristele ovi punaisilla teipeillä ja kirjoita siihen aukioloajat. Mutta mikä parasta, tämän viinakaupan ovi narahtelee auki myös iltaisin ja viikonloppuisin.

 

Millaisen oven sinun kotisi tarvitsee?

 

Lue myös: 

 

Ladataan...

Minulla on ollut kesäisin elämässä muutama sääntö, tai pikemminkin teesi, joiden mukaan yritän elää, koska uskon, että ihmisellä täytyy kerta kaikkiaan olla joitakin ohjenuoria. Ja kesäteesit ovat kivoja, koska ne liittyvät kesään, eivätkä siihen, miten oikeaa elämää tulisi elää. Olen noudattanut näitä teesejä nyt ehkä kymmenisen vuotta enemmän tai vähemmän orjallisesti, ja nyt ajattelin jakaa ne teille. Koska ne ovat tietysti tällaisia tosi hyödyllisiä ja tärkeitä ja eivät ollenkaan itsestäänselviä, ja koska itsekin noudatan niitä. Krhm.

Valvo myöhään

Do it for the 'gram.

Ei housuja 1. toukokuuta – 31. elokuuta

Tämä on siitä hyvä teesi, että tätä voi toteuttaa omien resurssien mukaan. Itse tarkoitan tällä pääasiassa sitä, ettei farkkuja tai muita pitkiä housuja pueta kesällä jalkaan. Hameet, mekot ja sortsit sallitaan. Mutta jos haluaa olla tyystin housuitta, sekin varmaan onnistuu. Jos varautuu siihen, että tulee kesällä useamman kerran pidätetyksi. 

Kesällä täytyy pukeutua värikkäästi

Kesähän on värien juhlaa. Pukeudun usein muulloin kokomustaan, mutta sanon aina, että kesäisin vaatekaappini räjähtää. Että minut saa väkivalloin riipiä toinen toistaan räiskyvämpien kukkakuosien ääreltä, ja että vaihdan värikästä mekkoa kuin sukkaa. Kuten esimerkiksi näistä kesäkuvista näkyy:

(Minulla on muuten samat vaatteet seitsemässä kuvassa yhdeksästä. Ja juoma kädessä viidessä.)

Kesällä pitää juoda paljon

Kun on kuuma, täytyy muistaa juoda vettä. Ja varsinkin jos on lomalla, jokaisen vesilasillisen välissä voi hyvin olla jokin cocktail, kylmä olut tai lasillinen viiniä. (Mutta jos ei halua niitä, vesikin riittää vesilasillisten välissä.) Tätä noudatan kuin lääkärin määräystä, kuten edellisestä kuvakollaasista näkyy.

Pidä aina Lidlin uikkari mukana

Kuin partiolainen, haluan olla kesällä aina valmiina. Valmiina uimaan. Hankalaksi homman tekee tänä vuonna se, että Lidlin uikkarivalikoima ei tällä kertaa miellytä minua. Kiitos silti sille, joka Jodelissa aiheesta muistutti! Ja kaikille muillekin megakivoista kommenteista. Joku jopa myi siellä omaa Lidlin uikkariaan! Arvostan. Nyt on käynyt kuitenkin niin, että olen muokannut tätä teesiä ja sporttaan tämän kesän Citymarketin kokouikkarissa ja vanhoissa biksuissa. Ja onhan mulla se kahden vuoden takainen #lidlinuimapuku edelleen tallella! Kahdessa liian pienessä koossa. 

Ja ui aina kun voit

Uiminen kesällä best. (Uiminen kesällä ihanassa Lidlin uikkarissa ultimate best.)

 

Mitä kesäteesejä teillä on?

 

Lue myös: 

 

Tai lue koko Lidlin uikkari -saaga:

 

Ladataan...

Luulen aina, että kaikki tietävät automaattisesti minun olevan kotoisin Tampereelta. Neljäntoista vuoden helsinkiläisyyteni on kai hionut morjestuksistani suurimmat ärrät ja minimoinut ostoslistoiltani enimmät mustamakkarat, koska kaikki eivät kerta kaikkiaan näe tamperelaiseen sieluuni. 

Kattokaa ny! Ihan selvä manselainenhan se siinä!

Yksi syy epäselvään tamperelaisuuteeni saattaa tosiaan olla se, että olen pian asunut Helsingissä pidempään kuin Tampereella. (Nyt joku siellä laskeskelee että mitäs hittoa, kyllä tuo Timpsi on vanhempi kuin kaksi kertaa neljätoista. Ja on ihan oikeassa. Elämäni synkin salaisuus on se, etten ole alun perin kotoisin Tampereelta, vaan Jyväskylästä, ja siellä asuin elämäni ensimmäiset (ja ilmeisen synkät) vuodet.) Toinen syy on se, että Manse on muuttunut vuosien varrella niin valtavasti, etten minä tiedä sieltä enää mitään tai tunne ketään. Tästä huolimatta jakelen tosi mielelläni Manse-vinkkejä. Ja vielä pari viikkoa sitten ne olivat jotakuinkin tätä tasoa:

"Tiesitkö, että Tampereen Keskustorille avattiin Suomen ensimmäinen McDonald's? Sitä ei kylläkään enää ole. No mutta Mansen YO-talolla on töissä legendaarinen Kari, joka sattuu olemaan kaverini iskä. Hän on kylläkin jäänyt jo eläkkeelle. Mutta hei, jos haluat ostaa samettihousut Tampereelta, paras paikka siihen on VaVa. Tosin se on kyllä suljettu jo vuosia sitten. Hei yksi tosi hyvä ravintola on toi Pork & More – ai hetkinen, sain juuri tiedon korvanappiini ettei sitä enää ole."

Eikä parempaa ehkä voikaan odottaa ihmiseltä, joka on asunut Tampereella viimeksi vuonna 2003 (vaikka käykin siellä ainakin kerran kuussa). Onneksi hätään kiirehti Hungry for Tampere, Visit Tampereen ravintolakampanja, joka kutsui minut ja bloggaajakollegani, Lyhyenä hetkenä -blogin Pian yöksi Tampereelle syömään ja juomaan. Siis onneksi. He käytännössä palauttivat ja pelastivat tamperelaisuuteni rippeet, ja nyt osaan antaa jo joitakin vielä olemassaolevia suosituksia:

Ostoksille ja lounaalle: Tampereen Kauppahalli

No okei, täällä minäkin olen sentään lapsesta asti pyörinyt. Kaverini isä oli lihakauppias, ja lampsimme usein halliin koulun jälkeen hakemaan jotkut makkaramaistiaiset. Tiedän, kuulostaa siltä, että olisin kasvanut Melukylässä tai jossakin. Idyllisyydessä ei kieltämättä olla siitä kovin kaukana: kamoon, makkaraa suoraan lihatiskiltä. Tampereen Kauppahalli on vaaleansinisine kojukoristeineen mielestäni ehkä Suomen kaunein kauppahalli. Kävimme Hungry for Tampereen matkalla lounaalla ranskalaisravintola 4 vuodenaikaassa, jota vihaan, koska sen taivutus on tekstissä minulle tosi hankalaa, mutta rakastan, koska c'est magnifique. Ostoksia kannattaa tehdä 4 vuodenajan delin lisäksi ainakin Juustosopissa, suomalaisiin oluisiin erikoistuneessa Flindassa ja jossakin hallin ihanista kukkakaupoista. 

Drinkeille: Periscopen terassi

Kaupungin uusin ja kiiltävin asia on todennäköisesti Ratinan uusi kauppakeskus. Ja sen "tornissa" on paitsi hulppeat näköalat tarjoava ravintola Periscope, myös Periscopen mieletön kattoterassi. Mää rrrrrrakastan kattoterasseja. Mun mielestä niitä pitäisi olla joka paikassa enemmän. Sillä lailla että voisi tehdä kattoterassikierroksen ja käydä monessa! Mutta sitten ehkä lisäksi toivoisin, että niissä olisi joku kaitsemassa raivokkaita, pöytiä metsästäviä tamperelaisia asiakkaita. Pöytien varaaminen laukuilla/huiveilla/takeilla not best. 

Illalliselle (tai lounaalle): Ravintola Kajo

Nyt on kuulkaa. Kyllä nyt kuulkaa on. Tiedättekö, kun sitä aina toivoo, että löytäisi ravintolan joka on yhtä aikaa siisti, muttei fancy, korttelimainen, muttei pupi, ja kiva, kaunis ja kohtuuhintainenkin vielä? Kajo on sellainen. Ruoat on tarkoitettu jaettaviksi, mutta jos menet sinne, älä suostu jakamaan Kajon "siipiä" eli Zukkini rolls -annosta (kuvassa) kenenkään kanssa. Annoksessa on fritattuja kesäkurpitsamyttyjä, fetaa ja mansikkaa, ja koko hoito maistuu yhtä aikaa lohdulliselta mansikkahvohvelilta ja syntiseltä intohimolta. Ihanaa. Kajossa istuu mielellään pitkän illan ja kuuntelee tarinoita viineistä, mutta lounaalla nyt vähintään kannattaa käydä. Kolmen ruokalajin lounas irtoaa nimittäin KUUDELLATOISTA EUROLLA, ainakin vielä toistaiseksi, koska ravintolan alhaisia hintoja on ihasteltu niin laajalti, että omistajat ovat alkaneet epäillä, lähteekö liian halvalla. No ei ny. Mutta melkein. 

Uimaan ja saunaan: Rauhaniemen kansankylpylä

Yksi asia on taivahan tosi: Tampereella pitää ihmisen saunoman. Sehän julistettiin juuri maailman saunapääkaupungiksi! Sekä talvella että kesällä kannattaa ehdottomasti suunnata Rauhaniemen rantaan eli Rauhaniemen kansankylpylään. Pelkästään tuo nimi saa minut juoksemaan ottamaan taksin sinne. Aivan hel-ve-tin hyvät löylyt, asiallista saunajengiä, suloinen ranta ja hyvä uintipaikka sekä talvi- että kesäuintiin vaikka koko perheelle. Rauhaniemestä löytyy muuten myös Minettin jäätelökioski. Italialainen Minettin perhe alkoi valmistaa ja myydä jätskiä Mansessa jo vuonna 1925, mutta tiedättekö mikä on parasta? Se, että minä olen saanut jätskisuvulta toisen nimeni, eräältä Marietta Minetiltä. 

Syömään ja saunaan: Tullin Sauna

Kun yksi sauna ei riitä, pane merkille, että Tullintorin kauppakeskuksen ja Tampere-talon väliin avattiin keväällä sauna ja bistro, jossa saa hyvät löylyt ja maukkaat pöperöt. Tällä visiitillä emme ehtineet syödä kuin aamupalan (asuimme hotelli/hostelli Dreamissa, joka on Tullin saunan yhteydessä), mutta olen aiemmin käynyt bistrossa syömässä. Ruoka oli todella hyvää: hienostuneesti rakennettua, mutta rouheaa ja runsasta. Saunakin oli kiva, ja todella edullinen helsinkiläisvastaaviin verrattuna, vaikka uintimahdollisuutta jäinkin vähän kaipaamaan. En kuitenkaan muista, milloin olisin käynyt yhtä pitkiä keskusteluja vasta tapaamieni rokkareiden kanssa median tulevaisuudesta, maailman hotellivalikoimasta, ilmastonmuutoksesta ja luoja-ties-mistä saunan lauteilla. 

Samppanjalle: Champagne Bar Santé 

Baari, josta saa samppanjaa. Tampereen keskustassa. Tarvitseeko sanoa muuta?

 

Kiitos Visit Tampere ja Hungry for Tampere, jotka tarjosivat hotellin ja herkuttelut. Suosittelen kaikille lämpimästi paitsi Tamperetta, myös turistireissua omaan kotikaupunkiin. Kiitos myös matkakumppanilleni Pialle!

 

Lue myös: 

 

Pages