Ladataan...

Fakta +1: joskus meikkaan itse, joskus annan nelivuotiaan siskonpoikani hoitaa homman. 

 

1. Joka kerta, kun jossakin (erityisesti jossakin vessapaperi- tai hammastahnamainoksessa) sanotaan power to the people, kuulen tahallani että ne sanovat power to the peephole, tirskun hetken ja sitten masennun kun tajuan, miten käsittämättömän määly minä olen ihmisenä. 

2. Olen saanut etunimeni eräältä isäni ihastukselta. Hän on näyttelijä Tiia Louste

3. Sanon kaikille, että kotini remontti ei ole vielä valmis, vaikka todellisuudessa en vain ole jaksanut porata yhtään reikää seinään, viimeistellä keittiön välitilaa silikonilla tai purkaa kaikkia ullakkoevakossa remontin aikana olleita laatikoita. 

4. Tiedättekö, kun ihmiset sanovat, että jos he voittaisivat lotossa järisyttäviä summia, he jatkaisivat töissä normaalisti, koska eivät voi kuvitella olevansa tekemättä mitään? Minä voisin. Ihan helposti. Voin kuvitella olevani tekemättä mitään juuri nytkin. Ah.

5. Uskon, että jokaisella naisella on rintojensa välissä luomi, joka on ilmestynyt siihen merkkinä siitä, että jos se näkyy paidan kaula-aukosta, on kaula-aukko liian avara. (Itselläni on niitä kolme. Ylin sanoo "oletko ihan varma", keskimmäinen "no nyt on jo melko risqué" ja alin "sinut pidätetään tästä hyvästä".) 

6. Kärsin joka viikko valtavasta Instagram-stressistä. Voi saatana, en ole uhrannut mitään Instagram-jumalille kahteen päivään, joudun takuulla somehelvettiin. 

7. Haluaisin asua poikaystäväni kanssa eri osoitteissa. En siksi, etten haluaisi asua hänen kanssaan vaan siksi, että haluaisin katsoa enemmän Say Yes to the Dressiä ilman, että joku huokailee kyllästyneenä vieressä.

8. Isäni opetti minulle ala-asteella biologisen ilmiön, joka on kuulemma ainoa asia, mitä hän kansakoulusta muistaa. Minäkin muistan rimpsun edelleen ulkoa: Diffuusio on molekyyliliike, joka on loppuun suoritettu vasta, kun nesteen väkevyys on kaikkialla sama. Diffuusio elimellisten kalvojen läpi on osmoosi. Loistin tämän ansiosta biologian tunnilla. Kahden minuutin ajan. 

9. Reidessäni on tatuointi, jota kutsun Conchita Wurstiksi. Hot tip: ei kannata tatuoida naisen kasvoja paikkaan, jossa on runsas karvankasvu. Paitsi tietysti jos haluaa sille parran.

 

(Haasteen heittivät ainakin Juliaihminen ja Puumis. Osallistuhan siekii!)

 

Lue myös:

 

Share

Ladataan...

Olen nyt 33-vuotiaana tullut siihen tulokseen, että minusta on vaivihkaa tullut aikuinen. (En tiedä, missä välissä niin kävi, mutta oletan että isotädiksi tuleminen ja asuntolainan ottaminen ovat siihen jokseenkin läheisessä yhteydessä. Ehkä.)

Olen aina ollut sitä mieltä, että talouspaperi on aikuisuuden merkki. Sitä tarvitsevat vain sellaiset ihmiset joilla on lapsia tai rahaa, sillä muuthan voivat pyyhkiä kaiken rättiin tai pyyhkeeseen – siis kunnes saa maistaa talouspaperin siivittämää luksuselämää. Aloin ostaa talouspaperia, kun ryhdyimme tekemään remonttia (ai etkö tiennyt, että talouspaperi on tuiki tärkeä remonttiväline? On se. Ihan niin kuin maalarinteippi. Sitä ostetaan aina rulla tai pari naulojen, vasaroiden ja mittanauhojen lisäksi, eikä kukaan oikeasti tiedä miksi. Se on ihan kuin joku rautakaupan pakollinen kytky), ja silloin otin valtavan harppauksen aikuisuuteen. Enemmän talouspaperin kuin remontin ansiosta. Mutta nyt olen huomannut itsessäni muitakin kiistämättömiä aikuisuuden merkkejä.

Tunnistatko aikuisuuden itsessäsi?

Postin avaaminen
Aikuinen ei avaa hänelle tullutta postia heti. Lapsi (ja nuori) menee aivan sekaisin omalla nimellä tulleesta postista. Vaikka kirje olisi pelkkä tiliote, nuori avaa sen ihan muina tärkeinä ihmisinä ja arkistoi sen tähdellisten paperien kansioon. Puhumattakaan Valittujen Palojen mainoskirjeistä, joissa on irroitettavia osia ja liimattavia tarroja ja kullankikertäviä kolikonmuotoisia pahvinpaloja ja joista saattoi muinoin voittaa tuhansia markkoja. Erittäin Tärkeää Postia.

Valuuttapuheet
Vain aikuinen ihminen puhuu markoista, luoja paratkoon.

Talouspaperin loppuminen
Kyllä, pelkästään sen hankkiminen tekee ihmisestä aikuisen. Mutta ihminen, joka on ihan hukassa kun talouspaperi loppuu, on aikuinen potenssiin kaksi. 

Hiihtäminen
Aikuinen ihminen haluaa hiihtolomalla oikeasti hiihtää. Vain aikuinen ihminen

Alkoholi
Viina ei kuulu pelkästään nuorisolle, ehei. Aikuinen ihminen kuluttaa alkoholia ainakin yhtä paljon (todennäköisesti jopa enemmän) kuin nuori. Erona on se, ettei aikuinen muista, milloin olisi viimeksi ollut humalassa jossakin muualla kuin kotisohvalla, kun taas nuori ei tiedä, miksi hänellä pitäisi edes olla sohva. Tai koti.

Oppiminen
Aikuinen oikein haluaa opiskella jonkun vieraan kielen. Pösilö.

Samaistuminen
Kun aikuinen katsoo esimerkiksi jotakin karmaisevaa murhadokumenttia, ei hän samaistu nuoreen naiseen, jonka kimppuun käydään, vaan tämän vanhempiin. 

Meemien googlailu
Aikuinen ihminen löytää itsensä tämän tästä googlaamasta lauseita kuten "what does cash me ousside mean" ja "who is salt bae" ja "why is pepe a funny frog". Lisäksi joka kerta, kun aikuinen ihminen saa tekstiviestin, jossa on kirjoitusvirhe, hän olettaa, että kyseessä on jokin nuorison suosima akronyymi, ja sen seurauksena löytää itsensä googlaamasta sanoja kuten ""tlen pian" ja "mo".

Joko tuntuu vanhalta aikuiselta?

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Ei ole sellaista kiirettä, jota yksi (tai kahdeksan) Frendien jaksoa ei torjuisi.


Kun minulla on kasapäin tehtävää ja aivan posketon kiire, pitäisi minun aikatauluttaa työni, priorisoida, pomodoroida (tekniikka, jonka opin lopputyötä tehdessäni, mutta jota en koskaan juuri käyttänyt) ja yksinkertaisesti ryhtyä toimeen. 

Mutta minä en pysty. Kun tunnen stressin hiipivän, sydämenlyöntien tihenevän, sormien hikoilevan ja ahdistuksen kuristuksen puristuvan kurkun ympärille, lamaannun. Lamaannun täysin, kuin peura ajovaloissa, enkä pysty tekemään mitään. 

Viimeiset viikot olen tehnyt hurjasti töitä. En ole ahdistukseltani saanut käytyä kertaakaan uimassa, ulkoilemassa tai harrastamassa mitään hyvinvointia parantavaa. (Tai se on ainakin käyttämäni tekosyy, krhm.) Mutten suinkaan ole myöskään istunut kahtakymmentä tuntia päivässä koneen ääressä. Tai no itse asiassa olen. Mutten aina tekemässä töitä.

Kun minua stressaa, en tee mitään. Katson telkkaria. 

Kyllä. Eikä minua edes hävetä. (Tai siis hävettää kyllä, ihan tolkuttomasti, mutta tämä on minun kömpelö yritykseni päästä siitä häpeästä hiukan eroon.)

Viimeiset viikot olen todella tehnyt hurjasti töitä. Mutta olen myös katsonut viisi kautta the Mindy Projectia, kaksi kautta How to Get Away with Murderia, koko O.J. Simpson -draamasarjan, viimeisimmät Jane the Virginit, uusimmat Girls-jaksot ja koko liudan hääohjelmia töllöstä sekä dokumentteja YouTubesta (ja kaiken ohella muutaman kauden Frendejä). (Niin ja ooh, oletteko katsoneet sitä HBO:n Big Little Liesia? Rakastan.)

Telkkaria aina parjataan. Turhaan, minusta. Hyvä tv-sarja tai -ohjelma on pako ahdistuksesta, arjesta ja kaikesta siitä, mitä pitäisi olla tekemässä. Kun minua stressaa, en pysty joogassa tai lenkilläkään olemaan tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, etten ole juuri sillä hetkellä edistämässä työtehtäviäni. Mutta kun vietän neljäkymmentä (tai kahdeksankymmentä tai satakaksikymmentä tai satakuusikymmentä, hups) minuuttia vaikka Annalise Keatingin ja hänen lakiopiskelijoidensa seurassa, unohdan kaikki murheeni. 

Ja silti saan työni tehtyä. Ehkä vasta yöllä tai viikonloppuna, mutta kuitenkin. Ja minua stressaa aina vähän vähemmän. 

Niin että ehkä peuroillekin pitäisi tarjota pääsy suoratoistopalveluihin. Loppuisi se ajovaloissa möllöttely.

 

Lue myös:

 

Share

Ladataan...

Tiedättekö, kun joskus eteen tulee niin hyvä idea, että joutuu miettimään, miksei ole tullut ajatelleeksi sitä aiemmin? Minulle ja kavereilleni kävi näin vastikään, kun kuulimme upeasta keksinnöstä.

Laskiaispullabrunssista

Laskiaispullabrunssi on brunssi, jossa syödään laskiaispullia – mantelimassan, vadelmahillon, nutellan ja kermavaahdon kanssa. Aivan minkä ikinä haluaa kanssa. Ja mikä parasta, koko homma on aivan järkyttävän helppo toteuttaa. 

Mutta siltä varalta, että homma olisi jollekin epäselvä, minä kerron.

Laskiaispullabrunssi: tämän tarvitset

  • Pullataikina + uuni
  • Pullanleivontataidot
  • Mantelimassaa
  • Vadelmahilloa
  • Nutellaa
  • Kermavaahtoa
  • Veitsiä ja lusikoita
  • Kahvia ja teetä
  • Skumppaa
  • Pullanhimoisia kavereita

 

Ja jos oikein hifistellään, voi tarjolla olla muutakin (mutta yhden laskiaispullabrunssin kokemuksella voin sanoa, että meitä kyllä harmitti, että olimme syöneet jotakin ihan oikeaa ennen varsinaista pullaosiota, koska jaksoimme kaikki syödä vain yhden pullan kukin). Vinkkinä mainittakoon, että brunssi kannattaa järjestää keittiössä, jossa asuu ammatikseen ruokaa laittava henkilö (se kun voi tehdä kaiken koko porukan puolesta ja on tyytyväinen, kun sen taitoja kehuu pikkuisen). 

Ja sitten ei muuta kuin BYOLP: build your own laskiaispulla!

Oikeaoppinen nutellalaskiaispulla.

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Yhtenä päivänä poikaystäväni (kirjoitin tähän muuten ensin pikaystävä, ja minua alkoi naurattaa niin, että kahvit olivat tulla nenästä, vaikkei se olekaan ehkä kovin hauskaa) innostui pyöräilystä. Kahden Googlessa vietetyn päivän jälkeen hän tuli kotiin uusi pyörä kainalossa, päästä varpaisiin teknisiin pyöräilyvaatteisiin sonnustautuneena. Nyt hän kulkee pyörällä kaikkialle ja asuntomme näyttää tältä. 

Minä taas olen miettinyt kuusi vuotta, että haluaisin aloittaa tanssimisen uudelleen. Olen kysynyt kavereilta, googlannut paikkoja, lukenut tuntikuvauksia, harjoitellut askeleita, miettinyt, haluanko tanssia lattareita vai swing-tansseja vai pitäisikö minun kokeilla jotakin kokonaan uutta, katsonut reittioppaasta, kuinka kauan eri tanssisaleille kestää matkustaa, päättänyt, että harrastan tanssimisen sijaan mieluummin vaikka voisilmäpullia, kysynyt kavereilta uudestaan, liittynyt kuntosalille, jotten olisi tanssitunnilla kaikkein huonokuntoisin, juonut kavereiden kanssa vähän viiniä ja valittanut siitä, miten vaikeaa harrastuksen löytäminen on, katsonut Footloosen ja Greasen ja Flashdancen ja Dirty Dancingin ja loppujen lopuksi päättänyt, että minun pitää vielä pikkuisen miettiä, haluanko aloittaa tanssimisen uudelleen. 

 

Lue myös: 

 

Share

Pages