Ladataan...

Isäni on huippu. Hän on ihailtavan aktiivinen, rohkea kuin mikä (ei sellaisella nyrkit pystyssä -tavalla vaan esimerkiksi niin, että puhuu pokkana vierasta kieltä ulkomailla, vaikkei ihan osaisikaan), alati kiinnostunut uusista asioista, hyvä puhuja ja hauska seuramies (vaikkei ehkä paras vitsinkertoja, viimeksi vitsiä kertoessaan ei meinannut pystyä naurulta puhumaan), rauhallisin tuntemani kuski ja lempein koskaan kohtaamani mies. 

(Iskä on kuvassa keskellä, jos joku ei arvannut.)

Mutta ennen kaikkea isälläni on yksi taito, jonka toivon oppivani häneltä. Hänellä on pettämätön kyky arvioida asioiden täsmällinen paino pelkästään pitämällä niitä kädessään.

Erityisesti taito tulee tarpeeseen silloin, kun matkustetaan. Viimeksi, kun lähdin Espanjasta, iskä nosti matkalaukkuani ja sanoi: "Tämä painaa noin 18 kiloa." Sanoin isälle, että tarkistan sen sitten kentällä ja kerron, miten tarkkaan arvio osui. Hän sanoi: "Hetkinen", nosti laukun uudelleen ja korjasi: "Seitsemäntoista ja puoli."

Ja se perhana painoi tasan seitsemäntoista ja puoli kiloa.

Onnellista isänpäivää iskä! Rakastan sinua! 

 

Lue myös:

 

Share

Ladataan...

Kirjoitin rontti vuosi sitten blogiin jutun, jossa keksin tutuille bloggaajille aineen jota he opettaisivat, jos he olisivat opettajia. Olimme kaverini kanssa nähneet eräissä juhlissa bändin, jonka soittajat näyttivät opettajilta, ja siitä se kohtalon kivi lähti sitten vierimään ja rysähti lopulta bloggaajien niskaan. (Sorry not sorry!) Mutta koska koko juttu lähti silloin bändistä – miksemme leikkisi olevamme myös muusikoita?

Tai siis minä ainakin leikin:

 

Filosofi, tradenomi (210 op), Suomi-snäpin kiistaton kuningas Pesojoonas (o.s. Joonas Pesonen) on hyväntuulista rokkia soittavan poikabändin energinen rumpali. Joonas on kiiltokuvabändin rajuin ja persoonallisin jäsen, ja lehdistössä veikkaillaankin tämän tästä, ryhtyykö hän pian soolouralle. Keskustelupalsoilla huhutaan, että yhteinen projekti Kuulemiin Forssa! -bändin punahuulisen solistin kanssa on jo tekeillä. (Kuva: Dorit Salutskij)

 

Missä olet Laura? -blogin kirjoittaja Laura Tähkävuori on aivan selkeä harpisti (harpunsoittaja, harppuuna?). Sellainen ihastuttava sooloartisti, joka soittaa häissä ja intiimeillä illallisilla ja taidemuseon näyttelyn avajaisissa herkkiä, mutta voimakkaita kappaleita, jotka saavat kaikki hikoilemaan itkun pidättelemisen voimasta. 

 

Emmi Nuorgam on maamme kovin spoken word -artisti, joka luo pehmellä äänellään lumoavia rytmisiä äänimaailmoja, mutta tunkeutuu sanoillaan suoraan verenkiertoon. Emmin suurin hitti on humoristis-realistinen teos lapsiperheen elämästä silloin, kun kaikki perheenjäsenet sairastavat. Sen nimi on "Kunpa joku osuis edes pönttöön".

 

Tämän kylän homopoika -blogin Eino Nurmisto soittaa syntikkaa kaupungin kovimmassa underground -indiepopbändissä. Bändin nimi on jotain Balloons in Helsinki tai The Silver Wallets tai Nää Ei Oo Guccin Loaferit tai jotain. 

 

Pupulandiasta tuttu Jenni Rotonen on sitraa soittava folk-artisti, joka esittää maailman suurimpien hittien covereita vähäeleiseen folk-tyyliin. Suosituin keikkatoive on herkkä versio Khian viidentoista vuoden takaisesta erootillihkosta hitistä My neck, my back. (Kuva: Essi Nisonen)

 

Itse Minna Mänttäri -blogin (varsin yllättävän niminen) Minna Mänttäri on oikeassakin elämässä muuten muusikko, joten tämä on vähän epäreilua. Mutta tietääkseni Minna ei oikeassa elämässä ole kuitenkaan rosoista bluesia lujaa soittava räväkkä saksofonisti. Tässä blogissa hän on sitä. 

 

WTD-blogin Natalia Tolmatsova ei voi olla muuta kuin sellisti. Sellainen hajareisin esiintyvä, vahva ja seksikäs jousivirtuoosi, joka ravistelee koko musiikkimaailmaa modernilla otteellaan: feattaa yhtä lailla Apocalyptican kuin Andrea Bocellin ja Drakenkin levyillä. Ja ehkä Stigin. (Tunnetaan siitä, että juo keikalla biisien välissä skumppaa.)

 

Kerro! Millaisia muusikoita bloggaajat olisivat?

 

Disclaimer: yhtäkään bloggaajaa tai pesojoonasta ei vahingoitettu tämän jutun teossa. Jokainen bloggaaja ja pesojoonas antoi (tietämättä spesifisti miksi) suostumuksensa kuvansa käyttöön.

 

Lue myös:

 

Share

Ladataan...

Kun käy läpi vanhoja Instagram-kuvia, huomaa että järkyttävintä niissä on se, miten lyhyt aika niistä on. Miten suttuisia olivatkaan kuvat, goottiorientoituneita filtterit ja vähissä tykkäykset. (Hmm. Ehkä näillä edellämainituilla asioilla on yhteys.) Ja silti ne on julkaistu ihan vasta.

Ensimmäinen Instagram-kuvani on julkaistu 8. helmikuuta 2013, ja se on kuva lumen peittämästä kotikadustani New Yorkin Washington Heightsissa. Olin Nykissä Suomen pysyvässä YK-edustustossa viestintäharjoittelussa muutaman kuukauden, ja koko kaupunki meni ihan sekaisin Karmaisevan Lumimyrskyn vuoksi. Se näytti samalta kuin ensilumi, eikä edes tuullut yhtään. Mutta saimme lähteä töistä aiemmin, jotta pääsemme varmasti perille kotiin saakka. Opin rakastamaan amerikkalaista varovaisuutta: "Joo kyllä nyt on varmasti fiksua lähteä kotiin, ettei vaan jää lumen saartamaksi ja putket jäätyy ja metro ei kulje ja ehtii vielä hakea kynttilöitä ja pattereita ja punkkupullon kaupasta." 

Sen jälkeen kuvailin ruokiani, nykiläisiä katuja ja tulppaaneja. Sitten varpaitani, kavereitani, kynsilakkojani, maisemia ja Trendi-lehtiä, joihin kirjoitin työharjoittelussani. Jossakin vaiheessa vaihdoin kielen englannista suomeen. Kuvissa oli aina muutama tykkäys, yleensä vielä joku saamarin botti tai feikkitili, tosi palkitsevaa hei. Ensimmäisen selfien olen julkaissut vasta elokuussa 2013, puoli vuotta gramailua harjoiteltuani. (Nolottaa muuten, että Instagramin feedini on nykyään oikeastaan täynnä omaa naamaa. Kai se nyt riittäisi että sen näyttää kerran.) Mutta aika paljon on kuitenkin tullut kuvattua to-del-la samanlaisia kuvia. Katsokaapa vaikka näitä!

Minulla on sama lempiruoka, mansikkasalaatti, jota nykyisin myös kesäköntsäsalaatiksi kutsutaan, vuodesta toiseen.  

 

 

OLISPA maailmassa mustamakkaran makuista jätskiä. Se olisi toinen suosikkini, heti maailmankaikkeuden absoluuttisesti parhaan jätskin, sitruunasorbetin jälkeen. Se on parhaimmillaan Italian helteessä nautittuna. Niin on varmaan mustamakkarakin.

Onneksi sentään virvokkeet ovat elämässäni nykyään hiukan parempaa laatua (vaikka vannonkin Don Simonin nimeen for lyfe!):

 

En voi uskoa että olin noin fiiliksissä noin karmaisevan rumasta sohvasta. Ja sitten salamannopeasti kolme vuotta myöhemmin olin käsittämättömän fiiliksissä sohvasta jossa on täysin mahdoton ihmisen olla. Sielussani on varmaan jokin huono sohvakarma.

 

Olen asunut samassa asunnossa vuodesta 2010, joten ei ole ihme, etteivät iltakävelymaisemani ole juuri muuttuneet. On silti järkkyä tajuta, että on ottanut kuvan lähes täsmälleen samasta kohdasta ainakin kaksi kertaa. Sanapari helmi terassi tulee muuten MC Manen ja Sarkastisen Tampere-biisistä, jossa lauletaan: "sää et tiedä mistä puhut / jos puhut Tampereesta paskaa / joka kunnon äijä (sekä gimma) / tätä mestaa rakastaa / helmi terassi (helmi terassi) / sekä helmee safkaa / käy siis myötätuuleen (käy myötätuuleeeeen) / äläkä Tamperetta vastaan".

 

Ja kuka muka ei ota kuvaa Ateljee Barin parvekkeelta kun siihen siunaantuu tilaisuus? Suunta sentään on tällä kertaa eri. 

 

Teimme koulussa jotakin artikkeliprojektia karhuihin liittyen, ja tein sen kuvitusta varten nallekarkkikarhut. Niiden oli tarkoitus kuvata eri karhulajien levinneisyyttä eri puolilla maailmaa. Melkein harmittaa, etten ole piirtänyt mustalla permanent-tussilla noihin Ässä Vaahtixiin, mutta halusin varmaan syödä ne aika paljon enemmän kuin nuo eri nallekarkkilajikkeet. (Muistan kyllä, että sisintäni korvensi, kun jouduin heittämään nallekarkit roskiin. Tai sitten sisimpäni on kieltänyt muistamasta, että popsin ne suuhuni permanent-tussista huolimatta.)

 

Kyllä kukkien vaaleanpunaisia olla pitää. Ilmeisesti olin noiden ensimmäisten kanssa treffeillä? (En muuten yhtään tajua neljän vuoden takaista huumorintajuani. Huolestuttavaa.)

 

Olen tunnustanut rakkauttani Hesburgerille (tai itse asiassa Hesen bonuskortille) ennenkin. Ja sanottakoon se nyt vielä kerran: rakastan Heseä. Punainen majoneesi BEST.

 

Skumppa on vaihtunut samppanjaan (tai no, eipäs nyt liioitella, tässä kuvassa vain) mutta kuvien kompositio on lähes täsmälleen sama.

 

Ai niin ja ne kynsikuvat? Niitä oli ihan perkeleesti.

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Kun olin Espanjassa vanhempieni kanssa, piristi päiviäni loputtoman auringonpaisteen, halvan viinin ja lukemattomien ruskeiden nappisilmien lisäksi yksi asia ylitse kaikkien muiden: Fuengirola.fi-lehden horoskooppi.

Fuengirola.fi on "Fugen" alueella viikoittain ilmestyvä suomenkielinen kaupunkilehti, joka sisältää paikallisuutisia, suomenkielisten palvelujen ilmoituksia ja muuta ajankohtaista infoa. Kuten esimerkiksi horoskoopit.

Lehti ilmestyy perjantaisin, joten tässä kaikille ajantasainen, 3.11. ilmestynyt horoskooppi:

 

 

Haluan kuitenkin nostaa tähän esille muutaman aiemman horoskoopin, jotka otin talteen niiden tarjoaman käsittämättömän näkemyksellisyyden ja konkretian vuoksi. Muistakaa nyt sitten, ettei näitä kannata missään nimessä ns. noudattaa, koska vanhojen horoskooppien lukeminen tuo huonoa onnea. (Hyvää onnea sen sijaan tuovat esimerkiksi kynät, juhlaan osallistuminen, supiseminen ja täpötäysi bussi.)

RAPU 27.10.
Kaikenlaiset harmaansävyt sekä lauleskelu yleisillä paikoilla ovat sinulle hyvinkin ajankohtaisia tulevalla viikolla. Viikonloppuna sinua lähestyy ihana heebo, joka tuo sinulle komeaa onnea. 

VAAKA 20.10. 
Tutustu Pelle Miljoonan levytyksiin, omaelämäkertaan ja hänen käsitykseensä punkkareista. Nämä tiedot tuovat sinulle onnea. 

NEITSYT 20.10. 
Unohda sekoilusi taso yöelämässä ja suuntaa energiasi promootioyrityksen funtsimiseen. Ole ennakkoluuloton varsinkin viikonloppuna, se tuo sinulle onnea. 

LEIJONA 13.10.
Sinun kannattaa tällä viikolla käyttää mahdollisimman kopisevia korkkareita, koska eräs henkilö kiinnittää huomiotaan nimenomaan ääniin ja kopseeseen. Onnea saat käytäviltä. 

KALAT 6.10.
Kokoa kavereistasi muutama korskean näköinen tapaus ja ota heistä hauskoja kuvia. Se tulee tuomaan sinulle mainetta ja uusia haasteita. Rupattele aamulla kahvilassa, se tuo onnea. 

HÄRKÄ 6.10. 
Muista ehdottomasti ottaa torkut aina kun siihen antautuu tilaisuus. Lepertele lähibaarin omistajan kanssa iltasella. Nautskele ajattomuudesta ja älä vilkuile kelloa. Onnensaksofonisi soi lauantaina. 

SKORPIONI 6.10.
Opettele ennustamaan kahvinporoista. Vieraile sen typpistä ajanvietettä tarjoavassa ravintolassa. Lue paljon maagisista aiheista. Kokeile joogaa ja transsendenttista mietiskelyä, se tuo onnea. 

 

Rakastan erityisesti onnenkäytäviä. Ja hei huippu-uutisia: Fuengirola-lehden voi lukea verkossa joka viikko. 

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Viime viikonloppuna siirrettiin kelloja (ei seinältä toiselle, ehhehe) ja jokavuotinen nillitys siitä, että vaikuttaako se elämään vai eikö se vaikuta elämään alkoi. Olen perinteiden suuri ystävä, joten jokavuotisen keskustelun starttaaminen ilahdutti minua suuresti. Mutta jos tämä osasto ei olekaan vielä jollekulle juttua, niin näin se suurin piirtein etenee, sillä tavalla kun asioilla on internetissä tapana edetä:

 

  • nukuin liian vähän
  • mutta minä nukuin liian paljon
  • olin liian ajoissa
  • mutta minä olin liian myöhässä
  • unohdin
  • muistin väärin
  • lapset eivät mene nukkumaan
  • meidän lapset nukahtelevat joka paikkaan
  • no miksi sitten hankit lapsia
  • no ei se nyt niin iso juttu voi olla
  • kannattais varmaan olla lapseton
  • unettomuutta on aikuisillakin
  • luulis että siitä selviää, aikuinen ihminen
  • no haittaa se työntekoakin
  • kannattais varmaan olla työtön niin ei haittais se tunti sinne tänne
  • kuule on niin paljon töitä että olisin ihan mielelläni työtön välillä
  • just joo työttömyys on just se mitä kannattaa ihannoida
  • no ainakin jos saisin sen tunnin takaisin
  • mutta iltaisin tulee niin pimeää että ahdistaa
  • toisaalta aamuisin on vähän valoisampaa niin että on ihanaa
  • ei hätää, kohta on pimeää vuorokauden ympäri
  • ette te hesalaiset mitään pimeästä ymmärrä
  • kuulkaa kohta se joulu tulla jollottaa
  • ei saatana siihen on vielä melkein kaksi kuukautta aikaa
  • saako jo alkaa soittaa joululauluja?
  • omassa kodissa saa tehdä mitä vaan
  • paitsi jos se häiritsee naapureita
  • minullakin on yksi joka jatkuvasti pesee pyykkiä vielä kymmenen jälkeen kuulen kun se kone siellä humpsuttaa
  • no likaisissa vaatteissako sitä pitäisi sitten kulkea
  • no jos nyt vaikka tavallisiin aikoihin pesisit
  • kaksi sanaa: vuoro työ
  • kaksi sanaa: hiljai suus
  • kaksi sanaa: haistakaa paska

 

Että sillä lailla se kellojen kääntäminen (ei varastaminen ehhehe) voi vaikuttaa sunkin elämään. 

 

Lue myös: 

 

Share

Pages