Ladataan...

Jokainen suomalainen kaupunki ja ja kylä on kiva kesäkaupunki. Sinullekin on varmaan joskus käynyt niin, että olet kertonut käyneesi vaikka Forssassa tai olevasi kotoisin vaikka Vaasasta tai että vanhempasi asuvat Oulussa tai että aiot mennä Ryttylään – ja aina on joku, joka sanoo: "Forssa/Vaasa/Oulu/Ryttylä! Se on kyllä kiva kesäkaupunki."

Siksi aloitan juttusarjan kivoista kesäkaupungeista. Ensimmäisenä vuorossa on Nuutajärvi.

Minua Instagramissa seuraavat ehkä huomasivatkin, että kävin vajaa pari viikkoa sitten kuntoutusporukkani kanssa Nuutajärvellä. Osallistuin viime ja toissavuonna toimittajille järjestettyyn kuntoutukseen (lähinnä selkäni vuoksi), ja kun kuntoutus loppui, päätimme porukan kanssa että haluamme tavata toisiamme vielä. Yksi meistä asuu Nuutajärven lasikylässä, joten treffit sovittiin sinne. Joimme kuohuvaa lasitaiteilija Markku Salon laseista hänen kotonaan, ihastelimme kollegamme kanojen munimia munia, kävimme katsomassa lasitaiteilijoita hommissa ja saunoimme Lasaretin (jossa kollegani lasitaiteilijamiehensä kanssa asuu) pihasaunassa. Kerta kaikkiaan ihana kesäpäivä. 

Nuutajärvi on noin 300 asukkaan kylä ja suomalaisen muotoilun ja lasitaiteen kehto. Jos et ole koskaan käynyt Nuutajärvellä, mene sinne. Mutta älä ehkä mene sinne talvella. Mene kesällä, se on katsos kiva kesäkaupunki. Ja jos suinkin pääset, mene sinne ensi lauantaina, 19. toukokuuta, sillä silloin siellä järjestetään jokavuotinen Nuutajärvi-päivä, koko perheen tapahtuma, joka sisältää ohjelmaa koko perheelle, huutokauppahommia sekä lasiesineiden ja outlet-kauppojen torimyyntiä. Lisäksi siellä on kiva uimaranta, jos sää sattuu uimishommat sallimaan.

Nuutajärvellä on tehty lasia yhtäjaksoisesti jo 225 vuotta. Ensin tehtiin ikkunalasia, viinapulloja ja säilöntäpurkkeja, sitten juomalaseja, koristelasia ja taidelasia. Nuutajärven tunnetuimpia asukkeja ovat varmaankin lasilinnuistaan tunnettu muotoilija Oiva Toikka ja lasitehtaalla taiteellisena johtajana pitkään toiminut motoilija Kaj Franck. Siellä oli 1850-luvulla töissä myös muuan G.F. Stockmann, joka sai tehtäväkseen lähteä Helsinkiin ja perustaa sinne Nuutajärven lasia kauppaava myymälä. Arvaatteko, mikä siitä tuli? No eräs pikkuliike nimeltä Stockmann. Jarvatkaapa muuten ketkä muut siellä ovat olleet töissä? No minun isäni ja äitini. Pikkuisen myöhemmin vain.

Ymmärrän että Nuutajärvellä ei ehkä ole yhtä syvää koloa monen sydämessä kuin minun. Vanhempani asuivat siellä vuosina 1977-1981, kun isäni työskenteli Nuutajärven lasin vientipäällikkönä. Äitini taas oli paikallisen päiväkodin johtaja. Mutta arvatkaa mikä on kaikkein älyttömintä? Rakennuksessa, jossa isälläni oli aikoinaan toimisto, toimii nyt kylähotelli Tyyne. Siinä asuvat vierailevat lasitaiteilijat ja muut vierailijat, ja huoneita on juuri remontoitu (ja käsittääkseni remontoidaan parhaillaan) uuteen uskoon. No se ei kyllä ole kovin älytöntä, ajattelet varmaan. Ja olet ihan oikeassa. Mutta se on, että kun minä yövyin Tyynessä, asuin sattumalta juuri siinä samassa huoneessa missä isälläni oli 40 vuotta sitten toimisto. Samassa huoneessa! Se on tuossa allaolevassa kuvassa, toisessa kerroksessa, ensimmäinen iso ikkuna oikealta. Kyllä minä kuulkaa itkeä pillitin liikutuksesta ja saatan itkeä tässä kirjoittaessanikin pikkuisen. 

Mutta vaikka minun isäni toimisto ei juuri sinua itkettäisi, on Nuutajärvi siitä huolimatta suloinen, kiinnostava, liikuttava paikka. Ja ennen kaikkea se on kiva kesäkaupunki. 

P.S. Ensi kerralla kivana kesäkaupunkina toimii elämäni suurimpiin rakkauksiin kuuluva Tampere.

 

Lue myös: 

Ladataan...

Mistä tietää, että Suomessa on ihana sää?

No siitä, että kuulee ainakin neljä näistä seuraavista lauseista:

  • "Nonni, nyt on sitten huono omatunto koko ajan jos ei oo ulkona"
  • "Kyllä nyt täytyy nauttia kun ei sitä tiedä jos tämä kesä olikin vaikka tässä"
  • "Kiva, kesäkilojen kerryttäminen alkoikin sitten tänä vuonna jo toukokuussa"
  • "Tämä saattaa muuten olla kesän ainoa lämmin päivä"
  • "Arvaa vituttaako kun Somerolla on nytkin 29 astetta ja täällä joku epähikinen 22"
  • "Kesä on muuten sitten tosi nopeesti ohi"
  • "Sitten kun lomat alkaa, ei varmana ole tällaista säätä"
  • "Ei tästä ehdi nyt nauttia kun täytyy tallentaa tämä muisto talvisynkkyyttä varten"

Tästähän voisi #muuten melkein tehdä bingoruudukon ja pelata kesäbingoa.

Kuinka monta sait?

 

Lue myös: 

Ladataan...

Olin vappuna Brysselissä. Kaupungissa, jossa olin ollut au pairina 15 vuotta aiemmin. Ja koska olen nyt käynyt elämässäni 15 vuoden aikana kolme kertaa Brysselissä, voin paikkansapitävästi sanoa että minulla on viidentoista vuoden matkustuskokemus kyseisestä kaupungista, ja se taas sitten takaa minulle sellaisen asiantuntija-aseman että voin oikeutetusti alkaa jaella neuvoja sinne matkustamiseen liittyen. Eikö?

Listasin alle seikkoja, jotka olin unohtanut kyseisestä kaupungista, ja jotka palasivat siellä mieleeni rynnäkön lailla.

Mutta ensin söin vohvelin.

Sitten ne neuvot:

Varaudu huonoon palveluun. Bryssel on kuuluisa siitä, että siellä on lähes joka paikassa aivan luokattoman paska palvelu. Virheitä tehdään jatkuvasti, eikä niitä todellakaan pyydellä anteeksi, puhumattakaan siitä, että kenelläkään olisi koskaan mitään hymyksi luokiteltavaa naamallaan. Esimerkki: tilasin eräässä kahvilassa pain au chocolatin. Tarjoilija sanoi, että ne ovat loppu ja kysyi, haluaisinko brownien sen sijaan. Sanoin, että joo, haluaisin jotakin suklaista ja pientä, otan mielelläni vaikka sen brownien. Kohta toinen tarjoilija tulee tuomaan minulle croissantin ja sanoo: pain au chocolatinne, olkaa hyvä. Ja sitten se ensimmäinen tarjoilija tulee hetken päästä takaisin ja sanoo että toin teille nyt croissantin kun ei sitä brownietakaan ollut. Sanoin sille vaan että "huomasin" ja samalla mietin, tietääköhän se, mitä suklaa on.

Muista vessaraha. Brysseliläisissä ravintoloissa, kahviloissa ja jopa baareissa on usein vessanhoitaja (dame de cour tai tuttavallisemmin madame pipi eli pissitäti), joka veloittaa jokaisesta vessakäynnistä 30-80 senttiä, riippuen ravitsemusliikkeen tasosta. Tämä on minusta tavallaan ihan mahtava systeemi: se takaa (yleensä) sen, että vessa on puhdas ja siellä on paperia. Lisäksi turistinakin pääsee aina vessaan, kunhan löytää ravintolan ja on pikkuisen käteistä mukana. Toisaalta inhottavaksi se muuttuu silloin, kun syytää rahaa jonkin baariin koko illan, ja koska tuotteet, joita ostaa, ovat todennäköisesti nestemäisiä, joutuu vessassakin käymään useamman kerran. Ja silti siitä joutuu joka kerta maksamaan. (Huom: inhottavuudessa ei ole mielestäni kyse hinnasta vaan siitä, ettei sitä ole leivottu ravintolan tuotteiden hintaan.)

Ota mukaan sontsa. Brysselissä sataa melkein aina. Englannista puhutaan aina sateisena maana, mutta tilastotietojen perusteella (tai siis sen perusteella, että joku on joskus sanonut minulle, että tilastotietojen perusteella) Belgiassa sataa enemmän kuin Englannissa. Ota siis mukaan sateenvarjo ja ylimääräiset kengät, jos yhdet pääsevät kastumaan. 

Muista olla puhumatta suomea. Tai siis muista olla puhumatta pahaa muista ihmisistä suomeksi, koska samassa tilassa kanssasi on enemmän kuin todennäköisesti aina yksi tai useampi suomalainen. Muistan hyvin elävästi, kun viisitoista vuotta sitten keksin kaverini kanssa metrossa lukuisia mielikuvituksellisia käyttötarkoituksia vastapäätä istuvan naisen värikkäille sormikkaille. Ja sitten nainen nousi ja sanoi että "oikein hyvää päivänjatkoa teillekin". Ja jos tunnet jonkun suomalaisen, joka asuu Brysselissä, törmäät häneen takuulla. Itsehän törmäsin vappuna Brysselissä sattumalta viidentoista vuoden takaisen au pair -perheeni äitiin, jonka luulin asuvan Tunisiassa.

Älä säikähdä, vaikka paikallinen Fanta on enemmän keltaista kuin oranssia. Se maistuu silti melko samanlaiselta. 

Ai niin. Tsekkaa nämä paikat: nuhjuinen hedemäviinibaari Goupil le Fol, vanhaan rautakauppaan avattu ravintola La Quincaillerie, kahvila-baari Café Belga, vanhassa pankissa toimiva fiinimpi ravintola Belga Queen ja ruumisarkku-hevibaari Le Cercueil. (No, tuossa viimeisessä ei ehkä oikeasti ole mitään hirveän ihmeellistä, mutta se sattui olemaan keskustassa ainoa baari, joka oli myöhään auki ja meillä oli siellä superhauskaa.)

Goupil le Fol.

 

Belga Queen.

 

La Quincaillerie.

 

Lue myös: 

 

Ladataan...

Ensi viikolla järjestetään Ping Festival, yrityksille ja inhvluenssereille tarkoitettu pisnis- ja vaikuttajatapahtuma, ja olen itsekin jo kolmatta kertaa mukana messissä beesissä. Pingissä kuullaan esimerkkejä menestyksekkäistä vaikuttajakampanjoista ja saadaan neuvoja menestyksekkäiltä yhteistyötyypeiltä ja nähdään menestyksekkäitä vaikuttajia kahvikoneen äärellä tai karkkipisteellä ja kaikki on kerta kaikkiaan menestyksellä (tai ainakin sen mahdollisuudella) kuorrutettua. Lisäksi tapahtumassa myös mahdollisuus osallistua ammattilaisten vetämiin workshopeihin, tavata tyyppejä, keiden kanssa haluaisi itse tehdä yhteistyötä (oli sitten yritys tai inflöönssöri), ja illalla on sitten paardit, jotka tietenkin ovat parhaat, ihmiset maksaa rahaa, jotta ne pääsisi paardeihin, juhlimaan ja nauramaan. 

(Tämä kuva symboloi sitä miten menestyksekkäät asiat menevät minulta ohi kun minä katson maahan.) 

Ongelmahan onkin nyt katsokaas siinä että se samperin Ping on yhtä aikaa kaikkea: ammattilaisseminaari, kavereiden kohtauspaikka, vaikutuksen tekemisen areena ja seksikkäimpien graindausmuuvien esittelymesta. Niin että mitenköhän sellaiseen sitten pitäisi valmistautua?

Arvasitte varmaan, että koska minä olen jo kolmatta kertaa menossa tapahtumaan, osaan kyllä kertoa teille vastauksen. Tässä siis asiantuntevat neuvoni siihen, miten Pingiin kannattaa valmistautua.

  1. stressaa niin maan perkeleesti
  2. unohda sopia yhtään tapaamista kenenkään kanssa, koska stressaat niin maan perkeleesti
  3. kehitä maailmanluokan vaatekriisi, koska mikä vaate olisi yhtä aikaa huomiotaherättävä, mukava, palaverikelpoinen ja tarpeeksi grrrau iltatansseja varten? Ei mikään 
  4. kerro kaikille, ettet oikeasti edes halua tavata siellä ketään ja itke itsesi iltaisin uneen
  5. sovi kuitenkin kaksi tapaamista, jottet olisi ihan surkea osallistuja, mutta väitä silti kaikille että oikeasti ei edes kiinnosta
  6. unohda ilmoittautua mielenkiintoisiin workshopeihin koska stressaat niin maan perkeleesti ja käytät kaiken aikasin yrittämällä sopia niitä kahta tapaamista jotta et olisi ihan surkea ihminen
  7. saa paniikkikohtaus, koska kyllähän workshopeihin pitäisi ilmoittautua ja ihmisiä tavata kun kerran tapahtuma on vain kerran vuodessa, sitäpaitsi kaikki muut ovat varmasti ilmoittautuneet joka paikkaan ja heidän kalenterinsa ovat niin täynnä, ettei ole tosikaan
  8. muista, ettei sinulla vieläkään ole mitään päällepantavaa ja unohda kaikki oikeat, sisällölliset kriisit
  9. väsää edellisenä iltana käsilaukkuun tai povitaskuun mahtuva taskumatti muistivihko, jota käytät ahdistavissa tilanteissa tärkeiden muistiinpanojen merkitsemiseen ja kirjoita nimesi ja numerosi muutamalle posti-itille, koska ne saavat nyt toimia käyntikortteina
  10. mene tapahtumaan ja nauti, koska millään edellämainituista ei ole mitään väliä

Kas näin se kuulkaas käy! Viime vuonna pukeuduin muuten itse saumasukkahousuihin ja liian lyhyisiin sortseihin ja sanoin kuusi kertaa jokaiselle tapaamalleni tyypille, etten minä oikeasti näin pukeudu. Osa tyypeistä, joille tämän sanoin, oli pukeutunut päästä varpaisiin glitteriin, verhoillut itsensä nakeilla tai piirtänyt naamaansa numeroita. Että tuota.

Toivottavasti nähdään Pingissä! Tulkaa jutteleen, koska en ole sopinut kuin kaksi tapaamista. Tietenkään. Mutta en siis olis halunnutkaan tai sillee.

 

Lue myös: 

 

Ladataan...

Kävin viime viikonloppuna kaverini luona. Olimme ensin illallisella ja sitten hän kysyi, kävisimmekö vielä hänen luonaan lasillisilla. "En sitten tiedä, millainen sotku siellä on", hän sanoi. 

Samainen lause on karannut monesti omiltakin huuliltani. Myös sen jälkeen, kun olen tietoisesti puunannut kotiani vieraita varten. 

Kaverini ei käsittääkseni tiennyt etukäteen, että menisimme hänen luokseen. Ja silti hänen kotinsa oli tuhottoman siisti. Niin kiiltävä, että aloin miettiä, mitä ruumiinosia hän milläkin pinnalla kulloinkin paloittelee. Oma kotini ei nimittäin näytä niin siistiltä edes raivokkaan siivoamisen jäljiltä. Jokin sosiopaattihan tuollaisen on oltava. 

Oikeasti en ajattele, että hän on sosiopaatti, tietenkään (paitsi ihan vähän). Mutta olin silti tosi onnellinen, kun julkaisin instastoryssani vastapainoksi kuvia omasta asunnostani "en sitten tiedä millainen sotku siellä on" -tilassa ja sain helpottuneita kommentteja siitä, että "jep, tuolta meilläkin aina näyttää". 

Kyllä jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen sohvalla täytyy olla ainakin kolme meikkipussia ja kuusi torkkupeittoa. Puhtaat ja likaiset nessut menevät olkkarin pöydällä jännittävästi sekaisin, eikä kuulkaa koti ole mitään ilman ainakin yhtä puolitäyttä vesilasia. Per laskupinta. 

Keittiön pöydällä on paketillinen Finrexiniä ja samanmoinen nenäliinoja. Hammastahnakin siellä näyttää olevan. Vakiovarustukseen kuuluvat myös vesipullo, likainen veitsi ja täynnä likaisia nenäliinoja oleva nesessääri. Tiskipöydällä onkin sitten luonnollisesti tennarit pesuvadissa. 

Pyykinkuivausteline on siitä kätevä vempele, että sen päälle voi asetella muitakin vaatteita sitten kun ei enää jaksa pitää niitä päällä, kädessä, sohvalla tai laittaa henkariin. Käsilaukkuja kannattaa ripotella pitkin asuntoa sinne, minne mahtuu, ja jokaiseen on hyvä laittaa ainakin kaksi toimimatonta kuulakärkikynää sivutaskuun. Eloisuutta saat viherkasveilla. 

Likaisia astioita ei missään nimessä tarvitse laittaa astianpesukoneeseen, jonka saadessasi olit onnen kukkuloilla siksi, ettei keittiössä olisi sen hankinnan jälkeen enää yhtään likaista astiaa. Siivousliinapakkauksella annat itsestäsi siistin kuvan, vaikka viereinen lautanen olisi tahrittu kauttaaltaan kaksi päivää vanhalla Siipiweikkojen kastikkeella. Pidä huoli, että designkäsipyyhkeet tursuavat laatikoista. 

 

Tuolta minun kotonani nimittäin aina näyttää. Tai no ei nyt ihan aina. Mutta noin niin kuin 97 prosenttia ajasta. (Nämä kuvat on muuten otettu alle kolme vuorokautta sen jälkeen kun siivooja on käynyt että tuota.) Loput kolme prosenttia vietän eksklusiivisesti ottamalla instakuvia asunnosta kun se on kerrankin edes vähän siisti.

P.S. Pahoittelut kuvien laadusta. Nappasin ne siitä instastorysta kun en täältä Mansesta käsin päässyt ottamaan tuoreita. Mutta suunnilleen tuolta siellä tällä hetkelläkin näyttää. Tai siis itse asiassa en kyllä tiedä millainen sotku siellä on.

 

Lue myös:

 

Pages