Ladataan...

Minusta on hyvä merkki, jos ei kivojen tapahtumien jälkeen muista ihan kaikkea. On esimerkiksi aika kökköä, jos festareilta muistaa päällimmäisenä vessajonon, ruokajonon, taksijonon ja rakon kantapäässä. On paljon kivempaa, jos ei muista vessajonoa siksi, että jutteli koko jonotusajan tuntemattoman tytön kanssa Tippa-T:stä tai rakkoa kantapäässä siksi, että ajatteli koko ajan Tippa-T:tä Morrisseyta Casey Neistatia, joka ihan selvästi katsoi monta kertaa esiintymisensä aikana juuri minua silmiin. 

Viimeperjantainen Ping Helsinkikin oli niin kiva tapahtuma, etten kerta kaikkiaan voi muistaa kaikkea. En esimerkiksi muista, että

  • miten pääsin paikasta toiseen
  • kävinkö kertaakaan vessassa
  • mitä söin (mutta hyvää se oli)
  • mitä join (mutta hyvää se oli)
  • mihin drinkkilippuni katosi
  • kenen kanssa otin kuvia
  • miten taskuni tulivat ihan täyteen rusennettuja kukkia
  • kenelle kaikille lupasin lähettää sähköpostia
  • muistinko kirjoittaa ylös, kenelle kaikille lupasin lähettää sähköpostia
  • mihin panin muistikirjan, johon saatoin kirjoittaa ylös keille kaikille lupasin lähettää sähköpostia
  • mihin hukkasin sukkahousuni
  • vai hukkasinkohan minä sukkahousujani ollenkaan
  • miten hitossa sain itseni aamulla ylös puoli kahdeksalta ja pääsin uimaan Clarion Helsinki -hotellin katolle tänne:

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Pääsin kahden ystäväni kanssa viime viikonloppuna Viking Linen kutsumana Tukholman-risteilylle maistelemaan Viikkarin uusia kasvisruokia. Mielenkiintoisen tilanteesta tekee se, ettei meistä kukaan ole kasvissyöjä. Mukana olivat seuraavat henkilöt (henkilöllisyyden salaamiseksi olen kehitellyt jokaiselle meistä risteilyaiheiset supersankarinimet):

Tax Free -Tyttö: rakastaa nakkeja ja hyvää pihviä. Ei pidä lihaa tarpeellisena aterian osana, vaan maukkaana herkkuna. On kiinnostunut hyvästä kasvisruoasta, muttei omien sanojensa mukaan ikinä ikinä tilaisi ravintolassa kasvisruokaa. 

Neloskannen Ninja: ei osta kotiin koskaan lihaa, koska ei jaksa syödä sitä, mutta tilaa ravintolassa lähes aina lihaa tai kalaa. Rakastaa raakaa lihaa: lempiruoka on tartarpihvi.

Buffet Boo Boo: Syö kotona melko vähän lihaa, mutta tilaa ravintolassa aina liha- tai kalavaihtoehdon. Haluaisi syödä enemmän kasvisruokaa, mutta kokee sen hankalaksi, sillä rakastaa pekonia enemmän kuin perhettään. 

Ruokalistat jaetaan pöytään. Tax Free -Tyttö, Neloskannen Ninja ja Buffet Boo Boo tutkivat ruokalistoja nälkäisen kiinnostuneesti. Alku-, pää- ja jälkiruoan voi valita kahdesta vaihtoehdosta, joista aina ainakin toinen on vegaaninen. Annokset on paritettu natural-viinien kanssa. 

Tax Free -Tyttö: "Näyttääpä hyvältä."

Buffet Boo Boo: "Mitä jos mä ottaisin side orderin kinkkua?"

Neloskannen Ninja: "Jaha, täällä on lammasta."

BBB (katsoo ulos ikkunasta): "Nähtäispä pyöräisiä. Tekeekö kenenkään mieli lihaa?"

TFT: "Listalla on vasikkatartar, joka on ehkä maailman eniten eettisesti väärin oleva ruoka, mutta olisin todellakin ottanut sen jollei mun olisi pakko ottaa kasvista. Muuten ei tee mieli." 

NN: "Ei oikein. Odotan ruokia tosi innolla kyllä."

TFT: "Mun suurin pelko on etten saa mahaa täyteen."

BBB: "Kyllä sä saat. Ei helvetti mun tekee nyt mieli sitä lammasta."

TFT: "Mut siis tää skumppa? Ah."

Risteilysankarit syövät vegaanisia alkuruokia: Tax Free -Tyttö ja Buffet Boo Boo syövät parsaa, nokkospestoa, hasselpähkinöitä ja sitruunavaahtoa, Neloskannen Ninja tofutatakia, lasinuudeleita, kurkkusalaattia ja seesamiwasabia. 

TFT: "Ihanaa! Tää on vähän niinku söis jälkkäriä."

BBB: "Pitääköhän vegaanit mua ihan hirveenä ihmisenä kun sanon, että tää maistuu vegaaniselta. En tarkoita sillä mitään pahaa. Kai."

NN: "Eihän se tarkoita että ruoka olis pahaa. Hirveintä on se, kun yritetään tehdä vaikka vegaanista juustoa, eihän se onnistu. Ei kukaan vaikka ikinä ajattele että hummus on vegaanista, kun se on niin hyvää ihan sellaisenaan."

TFT: "Niin tai guacamole."

NN: "Oispa guacamolee."

BBB: "Oispa pekonia. Ei vais."

TFT: "Mut siis tää viini? Nam."

Pääruoat tuodaan pöytään: Neloskannen Ninja ja Buffet Boo Boo syövät ruispolentaa, Västerbottensost-juustoa, haudutettua kevätkaalia ja kuminakastiketta, Tax Free -Tyttö vegaanisen annoksen seitania, vegaanista tuorejuustoa, savustettua munakoisoa, saksanpähkinä-paprikapyreetä,granaattiomenaa ja sipulilientä.

NN: "Saako jo syödä?"

BBB: "Tää on tosi hyvää. Sori, mutta onneks tää ei oo vegaaninen: voisin rakastella tätä juustoa."

TFT: "Ymmärrän. Mäkin himoitsen tota teidän juustoa."

NN: "Tää annos ei olis mitään ilman tätä juustoa. Onko sun ruoka hyvää?"

TFT: "On. Mutta missä ne ranet on? Tässä vois hyvin olla sivussa ranet. Ei niissä mitään lihaa oo."

BBB: "Mut siis nää viinit."

Sankarit siirtyvät jälkiruokaan. Tax Free -Tyttö syö omenajäädykettä, valkosuklaata ja kamomillaa, Neloskannen Ninja ja Buffet Boo Boo mantelimaitovaahtoa, raparperisorbettia, raparperia, mantelikaramellia ja paahdettua mantelia.

BBB: "Ihanan raikas." 

TFT: "Tosi hyvää."

NN: "Joo. Mutta hei: nää viinit."

 

Viking Linen Spring & Green -kasvismenu saatavilla laivojen à la carte -ravintoloissa 31. toukokuuta saakka. Viking Line maksoi minun ja ystävieni matkat ja ruoat. Kiitos Viikkarille!

 

Lue myös:

 

Share

Ladataan...

Rienasin Temptation Island Suomen uusinta kautta snäpissä (@tiiamarietta) viime viikolla, kun sain eräältä seuraajaltani viestin, joka meni jokseenkin näin:

"Miksi tehdään ohjelma siitä, että pöljät bimbosinkut yrittävät pilata toisten parisuhteen? Lähtökohtaisesti ihan pöhkö konsepti."

Ja oikeassahan hän on. Oikeastaan kaikilla realityohjelmilla on ihan käsittämättömät konseptit. Mutta sitten tajusin, ettei se ole mikään uusi juttu - ennenkin osattiin tehdä pöhköjä, realitytyyppisiä telkkariohjelmia. Kuten vaikka nämä:

Napakymppi. Kaksi toisilleen täysin tuntematonta ihmistä istuu eri puolilla sermiä studiossa. Lopuksi he lähtevät yhdessä Lanzarotelle tai risteilylle. Joku sanoo jokaisessa jaksossa: "kaverit mut tänne ilmotti".

Lauantaitanssit. Orkesteri soittaa musiikkia. Ihmiset tanssivat musiikin tahtiin. Ihmiset kotona katsovat, kun orkesteri soittaa musiikkia ja ihmiset tanssivat sen tahtiin.

Levyraati. Jukka Virtanen tuo studioon salkullisen salaisia äänilevyjä ja joukko vieraita tuomitsee kuumimmat popmusiikin tekeleet. Jukka Virtanen narisee.

Heartmix. Sekä Suomen ensimmäiseksi realityksi että Suomen huonoimmaksi tv-sarjaksi kutsutussa, "osin" käsikirjoitetussa sarjassa kourallinen suomalaisnuoria muuttaa Kaliforniaan. Joku haluaa virkistävästi näyttelijäksi, joku malliksi. Realityn sarjasta tekee se, ettei ketään ole mikitetty oikein eikä kukaan osaa näytellä.

Speden Spelit. Aikamme tunnetuimmat julkkikset kuten missit ja Tauski seisovat yhdellä jalalla, pujottautuvat kuminauhan läpi ja arvioivat, kuinka pitkä aika on sekunti. 

Kymppitonni. Aikamme tunnetuimmat julkkikset kuten missit ja Tauski kiipeävät kerrostaloa muistuttavaan lavasterakennelmaan, panevat Peltorit päähänsä ja arvuuttelevat toisiltaan sanoja haikumaisten vihjeiden avulla. Juontaja Riitta Väisänen ei muutu vuosien saatossa lainkaan, vain permanentin laatu vaihtelee.

Jyrki. Katsojille aiheutetaan risteilysimulaatio eli matkapahoinvointia ihan kotisohvalle asti, kun kaikki kuvataan vinossa ja zoomi laulaa minkä ehtii. Ohessa myös tuoretta musiikkia.

Passi ja hammasharja. Koko perheen ohjelma, jossa humalaiset risteilykävijät kisailevat laivalla mahdollisuudesta voittaa uusi risteily.

Megavisa. Risteilylaivaan (yllättäen) on lastattu Jukka-Pekka Palo, seinällinen putkitelkkareita ja yleisön äänestämä megatyttö. Yleisökin pelaa bingoa, ja kaikki voivat voittaa mikroaaltouunin, hiustenkuivaajan, sheiverin tai tietenkin mitä? Risteilyn.

 

(Melko risteilypainotteista tuo suomalainen televisio.)

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Minulla on läheinen suhde suomalaiseen vaatemerkki Arelaan. Arelan viestintävastaava Viivi Arela on yksi parhaista ystävistäni, ja hänen työkaverinsa Anni ja Maija Arela ovat hänen siskonsa ja äitinsä. Näin ollen he ovat siis minulle parhaan ystäväni sisko ja parhaan ystäväni äiti. (Tarkoitan siis että minulla on ihan läheinen suhde myös heihin. Niin läheinen, kun ystävän perheenjäseniin nyt voi olla. Vaikka toisaalta on tässä nyt mainittava, että olen myös asunut kimppakämpässä Annin kanssa, joten parhaan ystäväni siskon lisäksi hän on myös ystäväni ihan ilman alkuperäistä ystävääni ja tietenkin samalla myös entinen kämppikseni. Parhaan ystäväni äidin kanssa en ole ainakaan toistaiseksi asunut yhdessä, joten kutsuisin häntä ensisijaisesti parhaan ystäväni äidiksi. Ja ehkä entisen kämppikseni äidiksi. Olikohan tämä nyt tarpeeksi perusteellinen selvitys vai pitäisikö selostaa vielä vähän lisää.)

On mahtavaa, kun parhailla ystävillä on sellaiset urat, ettei oikein pysty kestämään miten siistejä juttuja ne tekevät. Viivi (ja hänen siskonsa ja äitinsä, vaikken heitä parhaiksi ystävikseni ehkä ihan laskisikaan, jonka ehkä jo tiedät, jos jaksoit lukea edellisen kappaleen) on sellainen tyyppi. Rakastan Arelan vaatteita, ja olen vuosien varrella onnistunut hankkimaan muutamia niistä itselleni. Ongelmani on, että haluaisin niistä kaikki.

Ja koska tunnen Arelan tyypit (eiköhän se tullut jo selväksi), he antoivat minun sovittaa vaatteita testaillakseni, missä niitä pitäisin. Kiitos ystävä, ystävän sisko ja entinen kämppis sekä ystävän äiti!

 

Tältä näyttäisin, kun lähtisin kevätpäivänä ostoksille. Pahoittelut ilmeestä, en pystynyt hillitsemään intoani! Rakastan vaaleanpunaista.

 

Koska pehmeä kashmir lohduttaa, tämän pukisin päälleni krapulapäivänä. Minusta kuvasta näkee hienosti, miten eläydyn rooliini darramonsterina. Olen tosi hyvä valokuvissa, eikö?

 

Tosin oikeastaan näytän kyllä krapulassa enemmän tältä.

 

Tämän asun pukisin päälleni töihin tai kahvilaan tai mihin tahansa sellaiseen tilaisuuteen, jossa minusta saatetaan ottaa kuvia blogityyliin. Tuo Kim-t-paita on muuten noussut lähes kulttimaineeseen teepaitapiireissä, suosittelen. Otetaan btw neuvoja vastaan, jos joku osaa kertoa, miten teepaitapiireihin pääsee. Ne kuulostavat kivoilta. (Lipsahti tosissaan asteen verran liian tumma meikkivoide mulle tähän kuvaan, hupsis.)  

 

Kun haluan olla supercool, pukeudun kauttaaltaan persikkaan ja vaaleanpunaiseen. Enkö näytäkin tässä kuvassa ihan siltä että voisin päätyä jonkun kovan luokan valokuvaajan street style -otoksiin (ja myös vähän siltä että puklaan ihan justiinsa)?

 

Tämän iiiiihanan tunikan pukisin päälleni pyöräilyretkelle tai minä hyvänsä päivänä, kun haluan viettää laatuaikaa ilman housuja. Huomaan nyt jälkeenpäin, että olen pannut hiukan liikaa aurinkopuuteria kasvoille. Mutta pyöräillessähän nuo sääret saavat pian jo saman värin!

 

Kyllä se vaan kuulkaa niin on, että kuvista tulee kauniita, kun on kerta kaikkiaan loistava malli ja ihanat vaatteet (joissa on muuten melkein kaikissa taskut, jee). Olen mielelläni kuvattavissa myös muille brändeille, jos kiinnostaa!

 

Psst! Jos olet Tampereella, mene Arelan pop upiin Vallankumousviikolla 24.-29. huhtikuuta, Hallituskatu 9! Tarjoushaukoille tiedoksi, että paikan päällä myydään myös second hand -Arelaa.

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Jos olet lukenut Visual Diary -Saaran blogia, luulet varmaan tietäväsi, millaista Lissabonissa on. Komeita, flirttailevia baarimikkoja, kauniita, pastellinvärisiä taloja ja halpaa viiniä loputtomiin.

No se ei pidä paikkaansa. 

Oikeasti baarimikot eivät ole komeita. He ovat ihan helvetin hyvännäköisiä. Niin hyvännäköisiä, että tekee mieli vähän vetää itseään tukasta. 

Pastellinväriset talot eivät ole kauniita. Ne ovat niin ihastuttavia, että kainaloihin sattuu ja pää meinaa räjähtää.

Viini ei ole halpaa. Se on suorastaan ilmaista, ja sitä saa mistä tahansa. Jopa puistokioskeista (joiden baarimikot ovat niin hyvännäköisiä että tekee mieli hieroa naamaansa niihin).

Kaikki taksi- ja uberkuskit puhuvat englantia ja esittelevät kiinnostavia asioita kaupungista pyytämättä. Jos niille osaa sanoa olá tarpeeksi pehmeällä ällällä ja riittävän huolettomaan äänensävyyn, ne menevät ihan sekaisin siitä, miten uskomattoman kovatasoista portugalisi on. (Ja sanomattakin on selvää, että niillä ajaminen ei maksa juuri mitään.)

Lisäksi ruoka on ällöttävän edullista, kahvilat ja ravintolat poskettoman suloisia ja siellä on (tai ainakin viime viikolla oli) ihan täysi kesä. (Ai niin ja joka ikisessä paikassa on wifi. Jopa niissä puistokioskeissa, joiden baarimikot ovat naamanhieromistason hyvännäköisiä.)

 

Ja nuo papat! En kestä.

Opin matkan aikana, että suurin osa lissabonilaisista ravintoloista on italialaisia (tai ainakin löysin itseni jatkuvasti sellaisesta) eikä lissabonilaisissa ravintoloissa tarjoilla juuri ollenkaan kasviksia (tai sitten se on niiden italialaisten syytä) ja että kaikissa lissabonilaisissa ravintoloissa on joku valtava persoona töissä (vai onkohan tämäkin joku italialaisten juttu). Hmm. Opinkohan oikeastaan mitään. 

 

Lue myös:

 

Share

Pages