Ladataan...

 

...käydä ensimmäistä kertaa vuosiin ulkomailla ilman läppäriä

...kohdata oman vajavaisuuteni ihmisenä olemalla ulkomailla ilman läppäriä

...opetella tekemään kaikki läppäriasiat puhelimella

...tajuta, että olisin voinut aina ennenkin tehdä läppäriasiat puhelimella, koska nyt on vuosi 2017 ja mikä maailmanluokan tampio minä oikein olen kun olen kantanut aina läppäriä mukana

...olla ilman housuja niin paljon kuin mahdollista

...olla ilman housuja niin paljon kuin mahdollista paitsi silloin, kun olen muiden ihmisten seurassa esimerkiksi ravintolassa

...ehkä kokeilla, jos voisin kuitenkin olla ilman housuja myös muiden ihmisten seurassa

...todennäköisesti joutua putkaan ensi kertaa elämässäni

....koluta Lissabonin kaikki viinibaarit (jollen ole joutunut putkaan asioimalla niissä housuitta)

...katsoa silti sähköpostin kahdeksan kertaa päivässä, koska en vaan pysty

...menettää hermoni siihen, että katson sähköpostin kahdeksan kertaa päivässä, koska en vaan pysty

...rakastaa joka hetkeä.

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Avasin tiistaina Facebookin. Fiidissäni oli ensimäisenä yhdeksän perättäistä kehotusta äänestää kavereita, jotka olivat ehdolla blogigaalan toinen toistaan kiinnostavammissa kategorioissa. Olen tosi onnellinen heidän puolestaan! 

Oikeasti. 

Tiedän, että kateus on turhaa ja pinnallista ja typerää. Mutta tiedättekö mitä se myös on? Inhimillistä. Ja minä olen inhimillinen, jos jotakin. Siksi olen kateuden hetkellä opetellut toistamaan mantraa: ei haittaa. Ei haittaa yhtään.

Itsehän en ole koskaan ollut ehdolla yhdessäkään gaalassa tai kategoriassa, muttei se haittaa minua ollenkaan. Ihan niin kuin minua ei haittaa myöskään esimerkiksi se, että

...kodissani ei ole parveketta. Voin ihan hyvin ottaa kevätaurinkoa ikkunasta. Ei haittaa minua!

...minulla on paitsi geneettinen, myös kilollisesti aiheutettu kaksoisleuka. Ei haittaa.

...jotkut ihmiset osaavat twerkata. Ei muuten haittaa, sillä hallitsenhan minä esimerkiksi kikapoon. 

...ristin vuoden 2017 matkustuksen vuodeksi, ja olen käynyt toistaiseksi ainoastaan Tampereella. Kolmesti. (Tosin ei haittaa, koska huhtikuussa menen PING Helsinkiin, joka järjestetään tuossa kolmenkymmenen metrin päässä minun kotiovestani ja yövyn hotellissa, jonka ikkunasta taloni näkyy. Goals.)

...Beyoncé on olemassa ja asettelemassa rimoja sinne tänne. Ei kerta kaikkiaan haittaa, sillä minähän olen oman elämäni böynse.

...tälläkin hetkellä joku on New Yorkissa ja minä en. Ei haittaa, oikein toden teolla.

...culottet eivät yksinkertaisesti käy kropalleni. Ei haittaa. Käytän niitä siitä (ja hobittimaisesta ulkoasustani) huolimatta.

Ei haittaa. 

 

Lue myös:

 

EDIT: Tämä juttu on oikeasti julkaistu 22.3., mutta koska olen yksi jumalaton käsi blogityökalun kanssa, onnistuin siirtämään sitä tila-aika-tyhjiössä eteenpäin. Ei haittaa.

 

Share

Ladataan...

Olen oikeasti ihan perusälykäs ihminen. Oikeasti (vaikka etenkin tämän luettuasi saatat olla eri mieltä). Mutta on paljon asioita, joiden eroja en aina muista, hetkittäin tajua tai ole koskaan oppinut ymmärtämään. Ja niitä ovat muun muassa:

Pihdit ja hohtimet

Kupera ja kovera (näytän varmuuden vuoksi kädellä, että keskustelukumppani ymmärtää, mitä tarkoitan)

Kyle ja Stan

Brutto ja netto (joudun miettimään sitä hetken joka kerta)

Orvaskesi ja marraskesi

Jessica Chastain ja Bryce Dallas Howard (olen vakuuttunut, että ne ovat salaa sama henkilö)

Kukkakärpänen ja banaanikärpänen (nämäkin ovat todennäköisesti salaa sama henkilö)

Geeli ja akryyli

Oikea ja vasen (ja sitten mietin, kummalla kädellä kirjoittaisin sanat "minä olen ääliö")

Full House ja Step by Step

Lähinäkö ja kaukonäkö

 

Pliiiiiiis kerro että on asioita, joita sinäkään et erota toisistaan?

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Miten Helsingissä tunnistaa ihmisen, joka on lähdössä lomalle?

Ei hätää, hän kyllä kertoo siitä. Etenkin somessa.

Mutta jos sellainen tarvitsee löytää, tässä 7 tunnusmerkkiä. Näiden avulla sinäkin voit löytää lähipiiristäsi ihmisen, jolla on kymmenen päivää lomaan!

1. Hän osaa Lissabonin säätiedotuksen seuraavalle kahdelle viikolle ulkoa ja osaa tehdä oman analyysinsä eriävien sääsivustojen tietojen välillä. (Aurinkoa ja 22 astetta, suckerzzzzz.)

2. Hänen selaimessaan on välilehti, jolla selvitetään, miten kesäkuntoon pääsee parissa päivässä. (Lapamato, kuulemma.)

3. Hänen asunnostaan löytyy sieltä täältä erilaisia listoja pakattavista tavaroista (sekä plus- ja miinuslista, jolla hän on yrittänyt päättää, kannattaako hänen ostaa uudet sortsit matkaa varten, koska viimekesäiset eivät enää mahdu kiinni).

4. Hänen matkalaukkunsa on ollut esillä ja auki jo päiväkausia, valmiina vastaanottamaan uumeniinsa täydellisen loman tarvikkeet: tennarit, aurinkolasit ja kasa kauniita, epäkäytännöllisiä, liian pieniä vaatteita, joilla tulee kohteessa varmasti kylmä. (Eikä yhtään pitkähihaista.)

5. Hän on luonnostellut lompsis-statuksen Facebookiin jo valmiiksi.

6. Hän on käynyt läpi koko naistenlehtivarastonsa ja kaapinut talteen joka ikisen sivun välistä löytyneen rasvanäytteen. Litran minigrip-pussiin mahtuu niitä noin 90 pakollisten meikkituotteiden lisäksi.

7. Hän tietää, kuinka monta näytepussukkaa litran minigrip-pussiin mahtuu.

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Kun aloin tehdä remonttia (muistaako joku vielä? Siitä on jo vuosisatoja), palkkasin sisustussuunnittelijan avukseni. Tiedän, mistä tykkään, mutta mulla ei ole visuaalisen kokonaisuuden hahmotuskykyä ollenkaan. Sissari (slangisana, joka tarkoittaa sisustussuunnittelijaa. Sanaa käyttävät sellaiset ihmiset, jotka palkkaavat sisustussuunnittelijan. Kuten minä) ehdotti, että pieneen avokeittiölliseen olohuoneeseeni pantaisiin suuren sohvan sijasta pienempi divaani ja joku ihana nojatuoli. Nojatuoli olisi vaaleanpunainen, suunnittelin unelmissani. 

(Tiedän mitä ajattelette: tuon muijan täytyy olla tuhottoman rikas, kun se onnistui palkkaamaan ihan sissarin. Väärin. Sissari on tutun sisko, ja sain palvelun abyyt puoleen hintaan. Tosin tunteja meni tuplasti enemmän kuin olimme alunperin suunnitelleet, joten.. Hetkinen. Olenko minä tajuamattani tuhottoman rikas??)

Sitten kävikin niin, että löysin itseni Habitatista ihailemasta Innovation Unfurl -sohvaa viikko toisensa jälkeen. Oikeasti. (Olin useasti menossa esimerkiksi lounaalle, kun yhtäkkiä havahduin siihen, että kaveri soittaa missä hitossa olet, olet tunnin myöhässä, ja minun piti myöntää että olen kaupassa hivelemässä sohvan pintaa ja kuolaamassa sen kankaalle. Tilanne eskaloitui jopa siihen pisteeseen, että ennen kauppaan sisään astumista tarkistin, ettei työvuorossa sattuisi olemaan sama tyyppi kuin viimeksi. Muutenhan ne saattaisivat alkaa luulla huomata, että olen joku sohvienkuolaaja hullu.) Käsinojattomine, sliikkeine olemuksineen Innovation Unfurl vangitsi minut, työnsi vaaleanpunaisen nojatuolin mieleni reunamille ja survoi itsensä tilalle. Testailin sitä moneen otteeseen useiden eri ihmisten kanssa vakuuttuakseni siitä, että teen järkevän ostopäätöksen. Tässä on tosi mukava istua, eikö? On, kyllä on.

Sopivan alennusmahdollisuuden tultua ostin Innovation Unfurlin ja olin itseeni huipputyytyväinen: tässä on minulla supertyylikäs sohva (jonka sissarikin muuten hyväksyi), funktionaalinen designtuote (koska vuodesohvaominaisuus), ja jonka sain vielä ihan järkevään (tai no, krhm, semijärkevään) hintaan. (Normaali hinta taisi olla 826 euroa, ja sain Habitatin kantispäivillä 25 prosentin alennuksen. Lisäksi piti maksaa tietysti kotiinkuljetus.)

Sitten se tuli minulle kotiin. Ensin otin siitä kuvia ja mallailin sitä paikoilleen. Hitto, että se onkin hieno, ajattelin. Tein kyllä huippuhyvät kaupat. Sitten yritin maata siinä. 

Kävi ilmi, että käsinojattomassa, sliikissä sohvassa on ihan helvetin vaikea maata rentoutuneesti. Mihin tässä pitäisi oikein nojata?

No, ainakin siinä voi istua.

(Aion hankkia isot tyynyt sohvan reunoille. Sitten minulla on sliikki, käsinojaton tyynykasa. Hyvinhän tämä meni.)

 

Lue myös:

Share

Pages