Ladataan...

Kun käy läpi vanhoja Instagram-kuvia, huomaa että järkyttävintä niissä on se, miten lyhyt aika niistä on. Miten suttuisia olivatkaan kuvat, goottiorientoituneita filtterit ja vähissä tykkäykset. (Hmm. Ehkä näillä edellämainituilla asioilla on yhteys.) Ja silti ne on julkaistu ihan vasta.

Ensimmäinen Instagram-kuvani on julkaistu 8. helmikuuta 2013, ja se on kuva lumen peittämästä kotikadustani New Yorkin Washington Heightsissa. Olin Nykissä Suomen pysyvässä YK-edustustossa viestintäharjoittelussa muutaman kuukauden, ja koko kaupunki meni ihan sekaisin Karmaisevan Lumimyrskyn vuoksi. Se näytti samalta kuin ensilumi, eikä edes tuullut yhtään. Mutta saimme lähteä töistä aiemmin, jotta pääsemme varmasti perille kotiin saakka. Opin rakastamaan amerikkalaista varovaisuutta: "Joo kyllä nyt on varmasti fiksua lähteä kotiin, ettei vaan jää lumen saartamaksi ja putket jäätyy ja metro ei kulje ja ehtii vielä hakea kynttilöitä ja pattereita ja punkkupullon kaupasta." 

Sen jälkeen kuvailin ruokiani, nykiläisiä katuja ja tulppaaneja. Sitten varpaitani, kavereitani, kynsilakkojani, maisemia ja Trendi-lehtiä, joihin kirjoitin työharjoittelussani. Jossakin vaiheessa vaihdoin kielen englannista suomeen. Kuvissa oli aina muutama tykkäys, yleensä vielä joku saamarin botti tai feikkitili, tosi palkitsevaa hei. Ensimmäisen selfien olen julkaissut vasta elokuussa 2013, puoli vuotta gramailua harjoiteltuani. (Nolottaa muuten, että Instagramin feedini on nykyään oikeastaan täynnä omaa naamaa. Kai se nyt riittäisi että sen näyttää kerran.) Mutta aika paljon on kuitenkin tullut kuvattua to-del-la samanlaisia kuvia. Katsokaapa vaikka näitä!

Minulla on sama lempiruoka, mansikkasalaatti, jota nykyisin myös kesäköntsäsalaatiksi kutsutaan, vuodesta toiseen.  

 

 

OLISPA maailmassa mustamakkaran makuista jätskiä. Se olisi toinen suosikkini, heti maailmankaikkeuden absoluuttisesti parhaan jätskin, sitruunasorbetin jälkeen. Se on parhaimmillaan Italian helteessä nautittuna. Niin on varmaan mustamakkarakin.

Onneksi sentään virvokkeet ovat elämässäni nykyään hiukan parempaa laatua (vaikka vannonkin Don Simonin nimeen for lyfe!):

 

En voi uskoa että olin noin fiiliksissä noin karmaisevan rumasta sohvasta. Ja sitten salamannopeasti kolme vuotta myöhemmin olin käsittämättömän fiiliksissä sohvasta jossa on täysin mahdoton ihmisen olla. Sielussani on varmaan jokin huono sohvakarma.

 

Olen asunut samassa asunnossa vuodesta 2010, joten ei ole ihme, etteivät iltakävelymaisemani ole juuri muuttuneet. On silti järkkyä tajuta, että on ottanut kuvan lähes täsmälleen samasta kohdasta ainakin kaksi kertaa. Sanapari helmi terassi tulee muuten MC Manen ja Sarkastisen Tampere-biisistä, jossa lauletaan: "sää et tiedä mistä puhut / jos puhut Tampereesta paskaa / joka kunnon äijä (sekä gimma) / tätä mestaa rakastaa / helmi terassi (helmi terassi) / sekä helmee safkaa / käy siis myötätuuleen (käy myötätuuleeeeen) / äläkä Tamperetta vastaan".

 

Ja kuka muka ei ota kuvaa Ateljee Barin parvekkeelta kun siihen siunaantuu tilaisuus? Suunta sentään on tällä kertaa eri. 

 

Teimme koulussa jotakin artikkeliprojektia karhuihin liittyen, ja tein sen kuvitusta varten nallekarkkikarhut. Niiden oli tarkoitus kuvata eri karhulajien levinneisyyttä eri puolilla maailmaa. Melkein harmittaa, etten ole piirtänyt mustalla permanent-tussilla noihin Ässä Vaahtixiin, mutta halusin varmaan syödä ne aika paljon enemmän kuin nuo eri nallekarkkilajikkeet. (Muistan kyllä, että sisintäni korvensi, kun jouduin heittämään nallekarkit roskiin. Tai sitten sisimpäni on kieltänyt muistamasta, että popsin ne suuhuni permanent-tussista huolimatta.)

 

Kyllä kukkien vaaleanpunaisia olla pitää. Ilmeisesti olin noiden ensimmäisten kanssa treffeillä? (En muuten yhtään tajua neljän vuoden takaista huumorintajuani. Huolestuttavaa.)

 

Olen tunnustanut rakkauttani Hesburgerille (tai itse asiassa Hesen bonuskortille) ennenkin. Ja sanottakoon se nyt vielä kerran: rakastan Heseä. Punainen majoneesi BEST.

 

Skumppa on vaihtunut samppanjaan (tai no, eipäs nyt liioitella, tässä kuvassa vain) mutta kuvien kompositio on lähes täsmälleen sama.

 

Ai niin ja ne kynsikuvat? Niitä oli ihan perkeleesti.

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Kun olin Espanjassa vanhempieni kanssa, piristi päiviäni loputtoman auringonpaisteen, halvan viinin ja lukemattomien ruskeiden nappisilmien lisäksi yksi asia ylitse kaikkien muiden: Fuengirola.fi-lehden horoskooppi.

Fuengirola.fi on "Fugen" alueella viikoittain ilmestyvä suomenkielinen kaupunkilehti, joka sisältää paikallisuutisia, suomenkielisten palvelujen ilmoituksia ja muuta ajankohtaista infoa. Kuten esimerkiksi horoskoopit.

Lehti ilmestyy perjantaisin, joten tässä kaikille ajantasainen, 3.11. ilmestynyt horoskooppi:

 

 

Haluan kuitenkin nostaa tähän esille muutaman aiemman horoskoopin, jotka otin talteen niiden tarjoaman käsittämättömän näkemyksellisyyden ja konkretian vuoksi. Muistakaa nyt sitten, ettei näitä kannata missään nimessä ns. noudattaa, koska vanhojen horoskooppien lukeminen tuo huonoa onnea. (Hyvää onnea sen sijaan tuovat esimerkiksi kynät, juhlaan osallistuminen, supiseminen ja täpötäysi bussi.)

RAPU 27.10.
Kaikenlaiset harmaansävyt sekä lauleskelu yleisillä paikoilla ovat sinulle hyvinkin ajankohtaisia tulevalla viikolla. Viikonloppuna sinua lähestyy ihana heebo, joka tuo sinulle komeaa onnea. 

VAAKA 20.10. 
Tutustu Pelle Miljoonan levytyksiin, omaelämäkertaan ja hänen käsitykseensä punkkareista. Nämä tiedot tuovat sinulle onnea. 

NEITSYT 20.10. 
Unohda sekoilusi taso yöelämässä ja suuntaa energiasi promootioyrityksen funtsimiseen. Ole ennakkoluuloton varsinkin viikonloppuna, se tuo sinulle onnea. 

LEIJONA 13.10.
Sinun kannattaa tällä viikolla käyttää mahdollisimman kopisevia korkkareita, koska eräs henkilö kiinnittää huomiotaan nimenomaan ääniin ja kopseeseen. Onnea saat käytäviltä. 

KALAT 6.10.
Kokoa kavereistasi muutama korskean näköinen tapaus ja ota heistä hauskoja kuvia. Se tulee tuomaan sinulle mainetta ja uusia haasteita. Rupattele aamulla kahvilassa, se tuo onnea. 

HÄRKÄ 6.10. 
Muista ehdottomasti ottaa torkut aina kun siihen antautuu tilaisuus. Lepertele lähibaarin omistajan kanssa iltasella. Nautskele ajattomuudesta ja älä vilkuile kelloa. Onnensaksofonisi soi lauantaina. 

SKORPIONI 6.10.
Opettele ennustamaan kahvinporoista. Vieraile sen typpistä ajanvietettä tarjoavassa ravintolassa. Lue paljon maagisista aiheista. Kokeile joogaa ja transsendenttista mietiskelyä, se tuo onnea. 

 

Rakastan erityisesti onnenkäytäviä. Ja hei huippu-uutisia: Fuengirola-lehden voi lukea verkossa joka viikko. 

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Viime viikonloppuna siirrettiin kelloja (ei seinältä toiselle, ehhehe) ja jokavuotinen nillitys siitä, että vaikuttaako se elämään vai eikö se vaikuta elämään alkoi. Olen perinteiden suuri ystävä, joten jokavuotisen keskustelun starttaaminen ilahdutti minua suuresti. Mutta jos tämä osasto ei olekaan vielä jollekulle juttua, niin näin se suurin piirtein etenee, sillä tavalla kun asioilla on internetissä tapana edetä:

 

  • nukuin liian vähän
  • mutta minä nukuin liian paljon
  • olin liian ajoissa
  • mutta minä olin liian myöhässä
  • unohdin
  • muistin väärin
  • lapset eivät mene nukkumaan
  • meidän lapset nukahtelevat joka paikkaan
  • no miksi sitten hankit lapsia
  • no ei se nyt niin iso juttu voi olla
  • kannattais varmaan olla lapseton
  • unettomuutta on aikuisillakin
  • luulis että siitä selviää, aikuinen ihminen
  • no haittaa se työntekoakin
  • kannattais varmaan olla työtön niin ei haittais se tunti sinne tänne
  • kuule on niin paljon töitä että olisin ihan mielelläni työtön välillä
  • just joo työttömyys on just se mitä kannattaa ihannoida
  • no ainakin jos saisin sen tunnin takaisin
  • mutta iltaisin tulee niin pimeää että ahdistaa
  • toisaalta aamuisin on vähän valoisampaa niin että on ihanaa
  • ei hätää, kohta on pimeää vuorokauden ympäri
  • ette te hesalaiset mitään pimeästä ymmärrä
  • kuulkaa kohta se joulu tulla jollottaa
  • ei saatana siihen on vielä melkein kaksi kuukautta aikaa
  • saako jo alkaa soittaa joululauluja?
  • omassa kodissa saa tehdä mitä vaan
  • paitsi jos se häiritsee naapureita
  • minullakin on yksi joka jatkuvasti pesee pyykkiä vielä kymmenen jälkeen kuulen kun se kone siellä humpsuttaa
  • no likaisissa vaatteissako sitä pitäisi sitten kulkea
  • no jos nyt vaikka tavallisiin aikoihin pesisit
  • kaksi sanaa: vuoro työ
  • kaksi sanaa: hiljai suus
  • kaksi sanaa: haistakaa paska

 

Että sillä lailla se kellojen kääntäminen (ei varastaminen ehhehe) voi vaikuttaa sunkin elämään. 

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Valmistaudun uuteen puhelimeen konmarittamalla nykyiseni parhaani mukaan. Poistin koko liudan kuvia, videoita ja sovelluksia, ja sitten kävin läpi puhelimessani olevat yhteystiedot. Oletteko koskaan käyneet läpi, minkänimisiä tyyppejä olette puhelimeenne tallentaneet? Minä kävin, ja kokosin erikoisimmista listan.

Nämä kuulostavat ihan joltain lastenkirjojen hahmoilta, eräänlaisilta vinksahtaneilta Puolen Hehtaarin Metsän asukeilta, koska puhelin laittaa automaattisesti jokaiseen sanaan ison alkukirjaimen. 

Puhelimeni satumetsässä asuu monenmoista porukkaa. 

 

On koko joukko kaupantekijöitä:

Annika Ostaa Ehkä Sohvan 

Jenni Hakee Keittiön 

Paavo Torifi Pinnatuoli

Sini Hay Loop Rekki

Tuula Kiinnostunut Kaapeista

 

On tyyppejä, joilla on tehtävä, muttei kunnollista nimeä:

Metrotyyppi

Päivän Peili Asentaja

Edouard Rugbynpelaaja

Remonttimies Matias

 

On Puolen Hehtaarin Metsän kuljetusammattilaisia:

Jose Lissabon Kuski

Baba Taksi

 

On puutarhaosasto:

Ruusu

Flora Ehkä

 

Ja sitten on random-osasto satumetsän pimeimmässä kulmassa:

Soitti Eilen 16.49

Ei Älä 

Puhelu Tullut

Tyhmä

 

Ehkä punonkin näiden hahmojen välille juonen ja ryhdyn lasten- ja nuortenkirjailijaksi. Annika Ostaa Ehkä Sohvan heilautti kättään kadunkulmassa, ja Baba Taksi pysähtyi ottaakseen tämän kyytiin. Annika Ostaa Ehkä Sohvan oli menossa ostamaan sohvaa, mutta päättikin viime hetkellä toisin. Hän kertoi kuskille, minne oli ollut menossa. "Jos et osta sitä, olet ihan tyhmä", Baba Taksi sanoi hänelle. "Mitä? Tunnetko sinä Tyhmän?" Annika Ostaa Ehkä Sohvan huudahti. Ja niin mysteeri sai alkunsa.

 

Lue myös:

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Ajattelin jakaa tänne eilisen gaalalookini, kun tiedän että siellä on tyyppejä, keitä kuitenkin kiinnostaa. Tänä vuonna päätin jättää kimalluksen ja säihkynnän pois lookistani ja luottaa moderniin, pelkistettyyn värimaailmaan. 

Meikki: näyterasva lehden välistä*. Tummat silmäpussit omasta takaa.

Hiukset: Yrjönkadun uimahallissa pehmennetyt, ulkoilmassa kuivatetut, sohvalla makaamisen muovailemat. Tämä on muuten ihana hiuslook vaikka jokapäiväiseen laittautumiseen, vaikka vaatii vähän aikaa!

Vaatteet: housuiksi lookiin valitsin H&M:n viidentoista euron verkkarit ja ulkomaisesta urheilukaupasta ostetun collegepaidan (en usko, että näitä saa Suomesta). Asukokonaisuus täydentyi poikaystävältä lahjaksi saadulla Stockmannin vohvelikankaisella kylpytakilla*. 

Kengät: jostakin hotellista nyysityt tohvelit.

*gifted

Details:

 

 

Mitä tykkäätte gaala-asustani? Otan mielelläni palautetta vastaan!

 

Lue myös:

 

Share

Pages