Ladataan...

Toisinaan minäkin yritän olla ihan oikea lifestylebloggaaja, ja värvään siskoni tai kaverini ottamaan minusta kokovartalokuvan. Ja sitten tajuan, ettei minun kannattaisi yrittää koskaan olla ihan oikea lifestylebloggaaja. Tilanne on sanoinkuvaamattoman kiusallinen, ja tuloksena on kasa valtavaa myötähäpeää kirvoittavia otoksia, joista parhaimmat ovat nämä:

 

 

Että ihan hyvinhän se meni. Hatunnosto kaikille ihan oikeille lifestylebloggaajille, jotka tekevät tätä jatkuvasti ja saavat sen näyttämään hyvältä.

 

Lue myös:

 

Share

Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Naantalin kylpylä

 

Olen tässä viime aikoina tullut siihen tulokseen, että vaikken ole aikuinen, olen ehdottomasti mummo. Ja vaikken voi ehkä itseäni täysin virallisesti mummoksi kutsua, teen kaikkeni, että elämäntyylini olisi mahdollisimman mummoisa. Mummoisa? Mummohtava? Mummoinen.

Mietit ehkä, miksi. Koska mummot ovat cool! Heillä on aikaa, ystäviä, rauhallinen meininki ja lupa tehdä oikeastaan ihan mitä hyvänsä. Maistelin mummoelämän parhaita paloja viime viikonloppuna Naantalin kylpylässä (koska onko mitään mummoisempaa kuin kylpylämatka? No ei ole) ja tulin siihen tulokseen, että mummoilu on ainoa oikea tapa nauttia elämästä – ja varsinkin lomasta.

(Ehkä parasta mummolomailussa on se, että loman voi vuorata kauttaaltaan skumpalla. Kuvista saattaa huomata, että minä tein niin.)

Siksi, että mummot ovat cool, laadin tällaisen ehdottoman tarkan ja paikkansapitävän testin, jonka tekemällä sinäkin voit selvittää, kuinka mummo olet lomailijana. Valitse kustakin kategoriasta eniten itseäsi kuvaava vaihtoehto. Laske lopuksi vastauksesi yhteen ja lue niihin liitetty syväluotaava, analyyttinen luonnekuvaus.

 

Lähtisit kylpylälomalle...

A: ...oman kuolleen ruumiisi yli.

B: ...jos joku suostuttelisi oikein kovasti (lahjomalla esimerkiksi kuohuviinillä).

C: ...heti kakkosena Costa del Solin jälkeen.

 

Mielimajoituksesi lomalla?

A: Haluat jakaa ison dormihuoneen tuntemattomien reppureissaajien kanssa. Mitä takkuisemmat tukat ja likaisemmat jalkapohjat heillä on, sitä suurempi seikkailu.

B: Joku kiva AirBnB-kämppä tai vaikka boutique-hotelli olisi kiva. 

C: Mahdollisimman iso, luotettava ketjuhotelli, jossa on kylpylä, kauppa, monta ravintolaa ja isot hissit, kiitos.

 

Matkalaukkusi sisältö?

A: Mukanasi on tiukat farkut, kiipeilyvarustus, cocktailmekko, naamiaisasu ja koko liuta koruja. Koska eihän sitä tiedä, mitä kaikkea lomalla tarvitsee!

B: Laukussasi on pelkkiä verkkareita ja pyjamia. Niistäkin käytät koko ajan vain niitä, jotka ovat kuluneimmat (lue: pehmeimmät).

C: Et tarvitse mitään. Aiot luuhuta hotellin kylpytakissa koko loman ja irvistät inhotuksesta ajatuksellekin, että pitäisi pukea vaikka alusvaatteet.

 

Lomaseura?

A: Oma kulta.

B: Perhe.

C: Paskat! Ei ole parempaa lomaseuraa kuin tyttökaveri(t).

 

Syöt mieluiten lomalla...

A: ...paikallisten suosimissa katuruokakojuissa.

B: ...hyväksi havaitussa, tutussa suosikkiravintolassa tai vähintään sellaisessa, jota joku on suositellut.

C: ...siellä, mikä on lähimpänä eli hotellin omassa ravintolassa. Plussaa, jos sinne pääsee suoraan hissillä ja saa mennä tohvelit jalassa.

 

Kylpylähoito, jonka valitset:

A: Balilainen kokovartalohieronta. Haluat testata, onko se yhtä hyvä kuin Balilla. 

B: Yrttikylpy ja hieronta.

C: Suomi 100 -sinisavihoito. (I kid you not. Naantalin kylpylässä on sellainen ja kävin siinä. Lisäksi kävin superhyvässä hieronnassa: jos menette Naantalin kylpylään, ottakaa Sarilta hieronta. Joka ikisen euron arvoinen ja enemmän.)

 

Parhaat lomakengät?

A: Släbärit.

B: Tennarit. 

C: Tohvelit. All day errday.

 

Kun hotellissasi tarjotaan vesijumppaa...

A: ...pakenet juoksulenkille tai paikalliseen crossfit-kellariin. 

B: ...menet mielelläsi. Teet mitä tahansa, kunhan taustalla soi Antti Tuisku. 

C: ...olet ensimmäisenä altaassa ja kerrot vierustoverille, miten hyvää vesijumppa tekee nivelille (ja ehkä kysyt, mitä mieltä hän on Vain Elämään uudesta kaudesta). 

 

Lähdet kotiin...

A: Miten niin kotiin? Lähdet uusien kavereidesi kanssa minne ikinä he menevät. (Kymppi vetoa että heillä on takkuiset tukat ja likaiset jalkapohjat.)

B: Omalla autolla.

C: Junalla tai bussilla, johon on ostettu lippu vähintään viikko etukäteen. (Ajattele nyt, miten halpaa.)

 

Ja sitten, tulokset....

 

Eniten A-vastauksia: Et ole nähnytkään mummoa. Tai siis olet varmaan joskus nähnyt, mutta melko kaukaa, etkä itse ole (vielä) lähelläkään mummoutumisen maksimaatiota. Saattaa jopa olla, ettei sinusta koskaan tule lomamummoa. 

Eniten B-vastauksia: Olet hyvää vauhtia matkalla mummoksi. Sinua estää enää.. ööö se joku, mikä se nyt oli? Sellainen joka haittaa usein kaiken kivan tekemistä ja vie kokonaisvaltaisesti elämän? Ai niin! Arki.

Eniten C-vastauksia: Olet kaikkien mummojen äiti mummo. Elämäsi on lempeää, pehmeää ja nautinnollista. Älä muuta mitään. Juuri näin on hyvä. 

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Missä olet Laura? kysyi minulta joitakin viikkoja sitten vinkkejä tehokkaampaan työskentelyyn kotityöläiselle ja freelancerille. Keksin niin monta hyvää, että päätin jakaa ne täälläkin, Lauran luvalla toki. Neuvot sopivat erinomaisesti myös vaikkapa gradun tai lopputyön tai jonkin muun suureellisen projektin tekijälle.

Olen työskennellyt freetoimittajana melko lailla tasan neljä vuotta. Rontti kolme vuotta sitten perustin oman yrityksen ja ryhdyin täysipäiväiseksi freelanceriksi (virheellisesti ennen valmistumistani tosin, joka tuli myöhemmin maksamaan minulle noin 2800 euroa opintotukien ja korkojen takaisinmaksussa, #girlboss), joten minulle on ehtinyt kertyä ihan mukava kavalkadi varsin hyödyllisiä fokusointi- ja tehokkuuden maksimointitapoja. 

Tässä ne tulevat:

Pue rintaliivit. Aloitan yleensä työnteon heti herättyäni. Ensimmäiset tunnit istun koneella keittiön pöydän ääressä aamutakki päällä ja silmät rähmässä. Kun keskittyminen herpaantuu, tuovat rintaliivit hommaan ryhtiä. Niistä tulee sellainen olo, että on ihminen, työtä tekevä ihminen, eikä pelkkä kasa saamatonta lihaa. Ja jos kerran olet jo suhraamassa pikku hakasia kiinni, voit samantien pukea päällesi joitakin muitakin vaatteita. Ihmisyyden tunne sen kun kasvaa. (Jos et yleensä käytä rintaliivejä esimerkiksi sukupuolesi vuoksi, kokeile jotakin vastaavaa, jotakin ryhdikästä. Vaikka tärkätty paita. Eikö sellainen löydykin kaikilta? Hyvä.)

Anna itsellesi tauko. Kun naputtelu alkaa maistua puulta, tarvitset ehdottomasti tauon. Itse katson yleensä jakson Frendejä tai Officea tai hätätapauksessa jotakin sarjaa, joka on minulla kesken. Vain hätätapauksessa tosin, koska liian kiinnostavaan taukopuuhaan saattaa vahingossa tempautua aivan liian pitkäksi ajaksi. Mutta joskus annan itselleni kyllä armoa ja katson sitä Officeakin kaksi kolme neljä kahdeksan jaksoa, tai ihan niin monta kuin tauko sillä kertaa vaatii. Työn tauottaminen on katsos varsin tärkeää.

Kuuntele voimabiisisi. Jokaisella meistä on ultimate-all-time-favourite-biisi, joka saa vipan puntiin joka ainoa kerta, ja jonka tahtiin ei voi olla tanssimatta kuin viimeistä päivää. Itselläni se on Luther Vandrossin Never Too Much. Mutta varo! Krebaus voi olla myös ansa: itselleni käy usein tanssiessaniin, että innostun ja alan ajatella, että hei, tämähän voisi olla päiväni viikkoni urheilukerta jos tanssisin oikein kovasti, ja sitten tanssimisessa meneekin tosi pitkään (tyyliin vartti) ja yhtäkkiä onkin ihan hiki ja sitten pitää venytellä ja mennä suihkuun ja sekoittaa palautusjuoma ja sitten työpäivä alkaakin olla jo paketissa.

Pakene hetkeksi ja tee jotakin ihan muuta. Joskus työ vaatii hetken, johon paeta velvollisuuksia. Silloin voi vaikka nyppiä säärikarvoja, silittää lakanat tai keksiä jotakin tuiki tähdellistä tekemistä, kuten kerran kun minun oli aivan helvetin tärkeä opetella, miten servetistä taitellaan lootus. 

Hoida elämäsi kuntoon. Joskus työnteko on hankalaa, kun elämä on muuten ihan sekaisin. Duunit sujuvat helpommin, kunhan ensin saat muut elämän osa-alueet jiiriin: pese pyykit, tiskaa, siivoa, treenaa, ulkoile, näe kavereita, hanki rakastaja, käy terapiassa, lämmitä perhesuhteet, lähetä joulukortit, osta uusi dödö (ja vanupuikot ja sampoo ja vartalorasva ja aurinkopuuteri ja hammastahna koska ne kaiki loppuvat mystisesti aina samalla kertaa), tee vapaaehtoistyötä, tue paikallisia yrittäjiä ja ota multivitamiini.

Muista tsekata somet. On hirveän tärkeää, että kesken kirjoitustehtävän selaa vähän sosiaalista mediaa. Itselleni tulee pakottava tarve katsoa kaikkien tilaamieni YouTube-kanavien uusimmat videot aina juuri silloin, kun pahin työsuma on päällä. En katso videoita koskaan muuten, mutta iltana ennen deadlinea niistä tulee velvollisuus, joka on suoritettava, tai muuten universumi räjähtää tuhansiksi pikku sirpaleiksi, jotka tekevät paskamaisia pikku viiltoja varpaidenväleihin. 

 

Ja nyt huomaan, että nämä minun neuvoni ovat melko tällaisia sijaistekemis- ja taukopainotteisia ohjeita, eivätkä oikeastaan liity työntekoon millään lailla, mutta haluaisin muistuttaa, että olen itse kuitenkin pärjännyt näillä jo vuosia. Että etköhän sinäkin. 

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Aloitin elokuussa uuden harrastuksen. Latino street -tanssitunnit. Täytin 34 ja päätin, että nyt palaan rakkaan tanssiharrastuksen pariin. (Kyllä, mainitsin taas kerran vastikään juhlitut synttärini. Ja tulen tekemään niin vielä parissa muussakin postauksessa. Ha!)

Olen aiemmin tanssinut lattareita ja luulin, että homma on minulla hallussa. Että tunnilla tanssin vaan menemään ja pyyhin niillä muilla lattiaa (cha chan tahtiin). Toisin kävi. En arvannut, että tanssitunnin lopussa oleva street-liite tarkoittaa dancehallia ja twerkkausta ja reggaetonia ja kaikkea sitä, mitä tässä peppuorientoituneessa maailmassa nykyään vaalitaan. Olen vakiotansseineni auttamatta out. Kiitos vaan tyhjästä, TTK.

(Tässä minä olen heti tanssitunnin jälkeen. Ja kyllä, tanssin kaljapaita päällä.)

Joka keskiviikko menen siis lattiallapyyhkimisen sijaan nöyryyttämään itseäni tunniksi peilin ja viidentoista minua paljon nuoremman, laihemman ja pyöreäpeppuisemman naisen eteen. Mutta ei niin pahaa ettei jotakin hyvääkin, koska ainakin opin jotakin lannistavaa uutta joka kerta.

Olen tähän mennessä oppinut, että

  • en kerta kaikkiaan pysty twerkkaamaan
  • minulla ei kerta kaikkiaan ole lainkaan pakaroita
  • siinä, missä muiden kädet ylettyvät lattiaan tai varpaisiin, minun käteni huitovat epätoivoisesti ilmaa
  • siinä, missä muiden varpaat ulottuvat olkapäiden yli, heiluvat minun orpona ilmassa
  • minulla on varsin vakavastiotettava uhka kuolla tukehtumalla omaan rintavarustukseeni
  • tulen todella onnelliseksi, kun tunti on ohi
  • osaan kuperkeikan yllättävän hyvin.

Mutta aion silti jatkaa harrastustani, sillä joka viikko minua hävettää pikkuisen vähemmän. Eikä se johdu siitä, että oppisin enemmän, vaan siitä, että joka kerta olen vähän pidemmällä sen asian hyväksymisessä, että minä olen se tyyppi siellä tanssitunnilla, joka on

  • vanhempi kuin muut
  • isokokoisempi kuin muut
  • ainoa, jolla ei ole napapaitaa
  • ehdottomasti kovin hikoilemaan
  • se, joka pyytää opea aina näyttämään uusiksi
  • se, joka pyytää opea näyttämään vielä kerran
  • se, joka ryhtyy jokaisen tunnin puolessavälissä hieromaan alaselkäänsä kivusta pahaenteisesti irvistellen, mutta jatkaa silti, koska on vanhempi kun muut ja läpikäynyt elämässään vaikka mitä, mistä te ette tule koskaan ymmärtämään mitään

ja se on ihan ok. Koska jonkunhan sekin on oltava.

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Olemme järjestäneet ystäväni Janitan kanssa yhteisiä synttärijuhlia jo parinkymmenen vuoden ajan. Syntymäpäivämme ovat noin viikon päässä toisistaan, joten juhlat on oikeastaan pakko luonnollista yhdistää.

Täytin pari viikkoa sitten 34, ja mainitsen sen nyt tässä vielä uudelleen jotta mattimyöhäisetkin voivat onnitella, vaikka tein merkkipäivästä kuulemma jo massiivisen somespektaakkelin – tosin itse olen luonnollisesti sitä mieltä että spektaakkeliin ei vielä riitä yksi blogipostaus ja yksi snäppikavalkadi ja yksi onnittelujen kerjäysstoori instassa ja jatkuva synttäreiden rummuttaminen. Viime viikonloppuna järjestimme Janitan kanssa sitten vihdoin juhlat, ja  nyt kerron, miten ne onnistuvat parhaiten. 

 

Valitse juhlapaikka, jota kukaan ei osaa odottaa. Olemme järjestäneet juhlat muun muassa Omenapuutalolla, kaverin luona, O'Learys Bakersissa ja nyt viimeksi Töölössä ravintola Mestaritallin Meritalli-terassilla, ja lähes jokaisella kerralla suuri osa vieraista on sanonut että vau, enpä olekaan koskaan käynyt täällä. Ei siitä mitään hyötyä ole, mutta saatpahan pisteitä tyyppinä, joka valitsee kiinnostavia juhlapaikkoja.

 

Pidä huoli, että baarissa on paljon skumppaa. Eräissä surullisenkuuluisissa juhlissa kävi niin, että kuohuviini loppui kesken. Siitä lähtien olen aina ilmoittanut juhlapaikkaan etukäteen, että minun kaverini ovat sitten muuten melkoisia loppasuita ja tykkäävät skumpasta. Ei ole sittemmin enää loppunut kesken. Vaikka olemme kyllä yrittäneet juoda kaiken. 

 

Kutsu ainakin yksi erikoisvieras. Tällä kertaa en ehtinyt järjestää juhliin mitään sen kummempaa ohjelmaa, mutta onneksi Eeva Kolu toi tällaisen pehmolelun mukanaan. Kaikki olivat haltioissaan ja muistavat juhlat haukun ansiosta vielä pitkään. (Tosin jos haluat, että kaikki huomio on vain sinussa, ei tällaista turrea kannata päästää juhliin. Varastaa huomion melko tehokkaasti.)

 

Järjestä hyvä keli. Koko kesä on ollut ihan paska, mutta viime perjantainapa olikin ihan mielettömän ihana sää ja takuulla yksi loppukesän hienoimmista auringonlaskuista. Uskon, että sain sen aikaan stressaamalla niin saatanasti. Että olkaa hyvät vaan hienoista Instagram-kuvista.  

 

Ja viimeiseksi: valitse hyvä juhlakaveri. Ainakin minun juhlakaverini on tehnyt niin, koska minä järjestän yleensä kaiken. Ensi vuonna sun vuoro, Jamppa!

 

Lue myös: 

 

Share

Pages