Ladataan...

Olin viikonloppuna kotikaupungissani Tampereella, ja kävin luonnollisesti katsastamassa Moron peräkonttikirppiksen tarjonnan. Tamperelaiset kansoittivat keskustoria jo ennen kahdeksaa sunnuntaiaamuna (tai niin minä kuulin, en to-del-la-kaan itse ollut paikalla vielä silloin) ja paljastivat autojensa takakonttien aarteita tursuilevat sisällöt.

Valitettavasti tällä kertaa meininki ei ollut yhtä hyvä kuin edellisillä kerroilla. Ryysyt olivat pääasiassa nyppyisiä ja rutussa ja käyteystä tavarasta kiskottiin melkein joka autolla selittämättömiä hintoja. Yleensä Moron peräkonttikirppiksillä on ollut myös loistava keli, mutta tällä kertaa oli synkkää ja sateista.

Puolivillaisuudesta huolimatta onnistuin tekemään muutamia löytöjä:

Kuvassa vanha pursotin-systeemi-vimpain, 3e. Gaborin nahkakengät, 4e. Suomen kuvalehti 19.6.1943, 5e (okei, tämä oli törkeän kallis) ja Lukemista kaikille -lehti 2.11.1935, 2e. 1935! Helmi.

Suosikkini näistä tavaroista täytyy olla tuo pursotinväline. Siinä on yli kaksikymmentä irroitettavaa osaa ja käyttöohjeetkin vielä tallella! Laatikko on melko hyväkuntoinen, mutta siitä puuttuu valitettavasti kansi. Lupaan pyhästi käyttää sitä oikeasti leivonnassa, vaikkakaan en halua väkertää tuommoisia mauttomia, jauhoisia teeleipiä, mitä käyttöohjeissa (kyllä, paketissa oli sellaisetkin!) neuvotaan. Täytyy varmaan pukea leivontatilanteeseen joku ihana 50-luvun mekko ja panna Suklaasydän soimaan.

Vaikka pursotinjutska miellyttää, iloa minulle tuottavat myös nuo vanhat lehdet. Lukemista kaikille -lehden kysymys- ja vastauspalsta (jota pitää muuan Mrs. Ruth) on erityisen kiintoisa:

"Kysymys: Olen kuullut, että saksanpähkinäliuoksella saa tukan ruskeaksi. Onko asiassa perää? Mistä mainittua ainetta saa? Irtonumeroiden lukija, S-järvi."

"Kysymys: Olen innostunut suksien tekoon ja olen jo kymmeniä pareja valmistanut. Mutta en ole saanut niihin miellyttävää maalia. En ole käynyt mitään kurssejakaan. Mitenkä voisin maalata sukseni? Tietämätön."

"Kysymys: 1) Voiko 3 kuukauden ikäistä lasta viedä tammi-helmikuulla ulos? 2) Mikä on kapalosta seuraava vaatetus, potkimapussi vaiko kapalohousut? 3) Minkälaiset ovat viimeksimainitut? Irtonumeroiden lukija."

Kalpene, Dr. Eki! Mrs. Ruth on kova luu!

Share

Ladataan...

Diilit ovat jälleen parantaneet elämänlaatuani. Huumorilla.

Kuvan cupcaket eivät liity tapaukseen.

Nyt löytyi nimittäin työ, jonka minä haluan: diilipalveluiden esittelytekstien laatija ja mastermind.

Katsokaapa esimerkiksi tätä johdantoa jalkahoidolle:

On olemassa isoja kysymyksiä ja vielä isompia kysymyksiä. Miksi me olemme täällä, mitkä ovat tavoitteemme, miksi tämä koko paikka on olemassa, monta askelta täytyy ottaa ylittäessään tietä, entä risteystä, mikä yksinkertaisesti on kaiken tämän tarkoitus. Isoja kysymyksiä, joiden pohtimiseen voi mennä aikaa. Anna aikaa itsellesi keksiessä vastauksia, kun Päivän diilillä saat XXXX salongista ylellisen jalkahoidon…

Tai tätä säästöhotellien esittelyä:

Kahdenkymmenen minuutin päiväunet ovat tutkimusten mukaan tehokkain tapa lisätä energiaa päivään. Vedenpitävästä tutkimustuloksesta huolimatta työnantajat eivät ole vielä hankkineet kerrossänkyjä toimistoihin vaan työntekijät ovat joutuneet opettelemaan nukkumaan silmät auki istualtaan. Ajan myötä istuma-asennossa otetut nokkaunet alkavat rasittaa selkää sekä silmiä, joten tilanteen paikkaamiseksi voi ottaa kunnon nokkaunet jossain kiehtovassa kaupungissa ja antaa samalla silmille nannaa. Päivän diilillä saat majoituksen valitsemassasi XXXX:n hotellissa…

Vielä yksi:

Sveitsi on tunnettu puolueettomuudestaan eikä se osallistunut kumpaankaan maailmansotaan. Sveitsi sijaitsee Saksan, Italian ja Ranskan välissä ja hyvä niin, sillä se tuo yhteen nämä vähemmän puolueettomat maat. Sama asia yhdistää mukavuudenhaluista ja muotitietoista. Molemmat voivat pitää persoonallisuudestaan kiinni kun heitä yhdistää muodin Sveitsi, nimittäin XXXX-haalari. Se on mukava ja trendikäs samaan aikaan. Päivän diilillä saat lahjakortin…

Ooookkei.

Pakko ihailla kirjoittajan luovuutta siinä, miten hän onnistuu löytämään esiteltävästä tuotteesta mahdollisimman kaukana olevan ajatuksen ja solmimaan sen jotenkin taianomaisesti itse tuotteeseen.

Kiinnostaa. Miten (ja kuka) tuollaiseen työhön pääsee?

Share

Ladataan...

Olin pari viikkoa sitten lomamatkalla Istanbulissa. Kaupunki oli huippu, ja suosittelen ehdottomasti muillekin siihen tutustumista. Mukaan kannattaa ostaa (tai lainata kirjastosta) Mondon Istanbul-opas ja kartta. Mondot ovat muuten aivan lyömättömiä, mutta äh, kun ne kartat puuttuvat. 

(Mukaan kannattaa myös varata monta pakettia nenäliinoja. Turkkilaiseen tapaan suurin osa vessoista koostuu reiästä lattiassa, eikä paperia yleensä ole. Jos jostain onnistuu löytämään useamman kopin saniteettitilat, saattaa joukosta löytyä pönttö tai pari. Paperit tulee heittää roskiin, ei pönttöön (reikään).)

Vaikken sitä etukäteen tajunnutkaan, minulla oli useita harhaluuloja Istanbuliin liittyen.

Ensinnäkin luulin, että siellä nukutaan. NOT. Vuokraamamme asunnon ikkunan alla notkuvat sedät onnistuivat kälättämään yötä päivää. Sedät söivät lounasta, sedät joivat teetä, sedät pelasivat backgammonia, hoitivat pupuja ja ankkoja, söivät illallista, joivat lisää teetä, huutelivat toisilleen, söivät välipalaa ja hoitelivat vissiin jonkinlaisia bisneksiä. Myös neljältä yöllä.

Toiseksi luulin, että siellä tehdään töitä. NOT. Tai sitten notkuminen kuuluu setien työhön jotenkin hyvin olennaisesti. 

Kolmanneksi kuvittelin, ettei Istanbulissa olisi vintagea. Luojan kiitos olin väärässä! Jos koskaan eksyt Istanbuliin, suosittelen tutustumaan Cihangir-nimiseen kaupunginosaan. Cihangir on kuin... Punavuori kohtaisi Kallion. Boheemia nuorta turkkilaista riittää jokaisen pikkukadun tukkeeksi. Suloiset, polveilevat pikkuiset kujat ja käytävät suorastaan pursuilevat antiikki- ja vintagekauppoja ja ihania pikku ravintoloita ja kahviloita. Eikä turistejakaan juuri näy! Paikallisen ystävän mielestä alue on jo hiukan liiankin boheemi ja trendikäs (kuten tällaisille alueille aina käy), eikä sinne tunnu olevan lupaa mennä, ellei ole taiteilija, mutta visitorin näkökulmasta se oli kuitenkin aiiiivan ihastuttava!

Katutärppejä: Turkgücü Caddesi, Adile Nasit Sokagi, Aga Hamami Sokagi, Alti Patlar Sokagi.

P.S. Pahoittelut kuvien huonosta laadusta, tiedostokokoa pienennettäessä ne sössööntyivät. Enkä kyllä muutenkaan taida oikein hallita tätä kuvien lisäämishommaa.

Share

Ladataan...

Nopean, pyörän selästä tehdyn laskutoimituksen mukaan Helsingin Eerikinkadulla on yhdeksäntoista parturi-kampaamoa. Yhdeksäntoista. 

Itse olen leikkauttanut tukkani viimeksi noin vuosi sitten.

Jussayin'.

Share

Ladataan...

Kevyen liikenteen Baana on aiheuttanut helsinkiläisille iloa, surua ja päänvaivaa. Ei kuitenkaan ollenkaan tarpeeksi siihen nähden, miten mahtavan hyödyllinen se oikeasti on. 

Eräs Facebook-kaverini kutsuu vastikään valmistunutta, vanhaan ratakuiluun rakennettua kevyen liikenteen väylä Baanaa Raiskausränniksi ja Herskalaaksoksi. Hän vakuuttaa kansalle, että sitä ei tule kukaan selväjärkinen käyttämään kello 17 jälkeen. Ainakaan sitten, kun illat pimenevät.

Osallistuin ennen kesää mielihyvin tähän Baanan rienaukseen. "Hah! Kyllä näin on! Siellä teinit kuseksii ja nistit riehuu! Kevyt väylä, pah! Paskaväylä se on!"

Olin hiljaa vihannut koko Baanaa jo pidempään, sillä asun aivan sen länsipään läheisyydessä ja satun olemaan sellainen ihminen, joka ei pidä rakennustyömaista. Baanan valmistuttua inhoni syy muuttui. Baana on mielestäni ruma, kolkko ja teollisen oloinen. Satun nimittäin myös olemaan sellainen ihminen, joka pitää eksklusiivisesti vanhoista (ja ilmeisesti huonosti toimivista) asioista.

Nyt Baanaa muutaman kerran käytettyäni on minun kuitenkin myönnettävä, että perkele, kyllä se vaan toimii. Ja hyvin. Pääsen rautatieasemalle muutamassa minuutissa ja ennen kaikkea turvallisesti. Matkalla voin ihailla istutuksia, pingisturnauksia tai korismatseja, skeittareita, katutaidetta ja rentoutuvia helsinkiläisiä. Melko ruma se on edelleen, mutta se, että sitä käytetään, tekee siitä kauniin.

Ilmoittaudun ylpeäksi Baana-faniksi! Hyvä Baana!

Nyt pitää enää vaihtaa sen nimi.

Share

Pages