Ladataan...

Muistatteko sitä, kun diggaili hulluna joistakin kovista poppiralleista, joita piti kuunnella monta kertaa putkeen ja laulaa täysiä mukana, ja oli ehkä kahdeksanvuotias eikä tajunnut yhtään, mitä laulussa sanottiin?

Ja sitä, kuinka sitä ei vieläkään (20 vuotta myöhemmin) osaa laulaa niitä veisuja oikein, koska kahdeksanvuotiaana opetteli vetelemään vähän sinnepäin?

Minun tapauksessani tämä koko homma kulminoituu Madonnan The Immaculate Collectioniin (kasetilla).

Kuva Madonnan sivuilta.

 

Oi, sitä vapautta, kun sai laulaa näin:

La Isla Bonita: Tsassikollii aisänbriis, ooleiseitsuu vaillinfrii, tisisueer ailaitupii, la isla ponitaaaa.

Papa Don't Preach: Papapoonpiits, amiintsabuldii, papapoonpiits, apiilluusissii.

Like A Prayeria ei kyllä pysty edes kirjoittamaan.

Samaan kategoriaan voidaan laskea myös Genesiksen I Can't Dance: Aaaaaikkääändää, aaaaaaiikkäänttoo, tsöörniswööörnifoordisköördiflöörnifordöö.

Molempien kasettien kansipaperit olivat kyllä sellaisella rullalla, että tyhmempi saattaisi luulla jonkun opiskelleen lyricsejä niiden uumenista. En tiedä. Ehkä niitä vaan pyöriteltiin käsissä.

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Jokaisesta tänä vuonna ostetusta Roosa Nauhasta kilahtaa kaksi euroa suomalaiselle rintasyöpätutkimukselle. Hommaan on tänä vuonna liitetty myös Mahtavia asioita -kampanja, jonka mainos osui silmääni eilisestä Metrosta. 

Mainoksessa sanottiin, että kun 70 000 nauhaa on myyty, Maki Kolehmainen EI tee Roosa Nauha -biisiä.

Muitakin mahtavia asioita tapahtuu, kuten kampanjajulisteista näemme. Huomenna aion mennä ostamaan oman Roosan Nauhani ja toivon, että se tarkoittaa sitä, että Axl Smith EI juonna seuraavaa Nelosen realityohjelmaa.

Nojoo. Roosa Nauha on hyvä juttu. Osta sellainen. Minkä mahtavan asian sinä toivoisit tapahtuvan?

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Eräs ystävättäreni kertoi minulle taannoin treffeistään, jotka olivat päättyneet onnekkaasti seuralaisen kotisohvalle. Varsin miellyttävien deittien ansiosta sohvanreunalla alkoi kevyt suutelointi, joka oli vaarassa muodostua kiihkeäksi, kunnes ystävättäreni mieleen muistui elintärkeä seikka: ”Mä en ole sheivannut.”

Koko herkullinen kismailu oli mennä täysin pilalle siksi, ettei ystävättäreni mieleen mahtunut tämän lisäksi yhtään muuta ajatusta.

Ajattele nyt: mukava sohva, lämmin kosketus, pehmeät huulet, kielen lipais –mäenolesheivannutmäenolesheivannutmäenolesheivannutmäenolesheivannut. Jopas on mieleenpainuva ensisuudelma.

Olen ah niin useasti miettinyt tätä surullista faktaa, joka estää sinkkunaisen seksielämän spontaaniuden täysin – tai ainakin haittaa sitä merkittävästi. Totuushan on se, että yöllisen romantiikan mahdollisuus kasvaa, mitä vähemmän sitä kohti pyrkii. Tarkoitan tässä luonnollisesti nimenomaan aktiin valmistautumista. Jos jätät Gillette-rituaalit väliin, ja jotakin tapahtuu (ja niin todennäköisesti tulee käymään: meitähän on teini-iästä asti opetettu romantiikan saralla uskomaan ”silloin kun sitä vähiten odotat” –periaatteeseen), olet niinkutsutusti kusessa. Mäenolesheivannutmäenolesheivannutmäenolesheivannut.

Mikäli yrität, valmistaudut ja näet vaivaa, eli olet silkinpehmeä mahdollista kontaktia varten, oletkin yhtäkkiä epätoivoinen (kenties kevytkenkäinenkin) ja onnistut korkeintaan karkoittamaan potentiaaliset lähestymisyritykset luotasi. Kotimatka valloituspaikalta sujuukin silloin pettymyksen ja itseinhon tunteiden siivittämänä. Ehkä siisti bikiniraja tai full-on brasilialainen vahaus (valitse oma metodisi) lämmittää yksinäisinä hetkinä?

Vastakkainen sukupuoli ei tällaisesta ongelmasta kärsi. Oi, sitä spontaaniuden kimaraa joka miehen deittailua värittää!

Nainen voi ainoastaan valmistautua ja heittäytyä helpoksi tai päätyä yksin silkkisine säärineen (ja ehkä silkkisine vajayjayineen) kotiin – tai olla valmistautumatta ja antamatta.

Tämä lienee se, mitä amerikaksi kutsutaan lose-lose-situationiksi. Tai peniskateudeksi? Allekirjoittanut allekirjoittaa.

Kirjoitus uudelleenjulkaistu ystävättären pyynnöstä. Legendaarinen kuva täältä.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kävin eilen illalla kuntosalilla. Perjantai-ilta, tyhjä kuntosali, juoksumatto, laitteen ruudusta X-Factor USA ja Britney Spears - voiko parempaa ollakaan?

Olen niitä ihmisiä, jotka kuntosalilla ollessaan painavat crosstraineria kuin viimeistä päivää, mutta liikkuvat salille ja sieltä pois julkisilla. Salilla kuntoillaan - ei kaupungilla. Duh. Kuljen kotoani suoraan kuntosalille raitiovaunu numero 9:llä. Matka kestää pari pysäkinväliä (hä? sanoinhan jo, olen laiska. Kuntosalin ulkopuolella). 

Eilen siis nousin Länsiterminaalilta Pasilaa kohti kulkevaan ratikkaan iltakahdeksan aikoihin. Heti vaunuun noustuani nenääni tulvahti tuttu tuoksu. Makea, kupliva alkoholi, kylmä ilma vaatteissa, suupielissä seisovan pöydän ruoka kuten perunasalaatti, maustettuna tupakalla. Hiprakkainen puheensorina täytti ratikan.

Ysin ratikan väki oli tulossa laivalta ja ratikassa tuoksui vappu.

Kuva liittyy aiheeseen, sillä siinä on vappudrinkki ja aina yhtä ihana Penelope. 

Sama tuoksu voi eksyä nenään vappuna (yllättäen), kun ihmiset kilistelevät kuohuviaan ulkona auringonpaisteessa, mutta ilma on vielä kylmä. Ravinto koostuu piknikeväistä ja kylmistä alkupaloista ja savukkeet palavat siellä sun täällä.

Tuoksua voi tyypata myös esimerkiksi Café Ursulan terassilla kevätsunnuntaina, kun aurinko lämmittää jo sen verran, että terassilla tarkenee, mutta ilma on vielä kirpeä ja ruoho keltaista. Ihmisten silmät kiiluvat raukeina ja puoliavoimina, käheät naurut ja sammaltavat rääkäisyt täyttävät ilman... ja kaikkialla tuoksuu vappu.

Vapun tuoksu on ihana, huumaava, keväinen ja kupliva - paitsi jos ei osallistu siihen liittyviin rientoihin. Kuten esimerkiksi ysin ratikassa perjantai-iltana. Yhh.

Tiedättehän tämän tuoksun?

 

Share

Ladataan...

Entinen kollegani perusti äskettäin opiskelutovereidensa kanssa valokuvausstudion Vantaalle vanhaan silkkitehtaaseen (ihana miljöö, muuten). Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi malliksi kuvauksiin, jotta studion sivuille saataisiin matskua. Aiempaa kokemusta mallintöistä minulla on Citymarketin Nanso-pyjamakuvauksista vuodelta 1991 sekä kauneusmessujen kynsikisojen käsimallin töistä. I'm not kidding.

Joka tapauksessa, näin upeita kuvia Riitta minusta otti! Ignore the chubby girl in the pictures, kuvat on kivoja!

 

Nyt Studio Varastosta kannattaa tykätä Facebookissa: kun 300 tykkääjän raja menee rikki, Varaston tytöt arpovat kolmelle tykkääjälle ilmaiset kuvaukset! Kyllä, tämä on mainos. Mutta kattokaa nyt miten kivoja kuvia!

 

Share

Pages