Ladataan...

Uudenvuoden lupaukset ovat minusta ihan huttua. Toisaalta niitä on kuitenkin mielenkiintoista mietiskellä. On kiva, että saa (keinotekoisehkon) mahdollisuuden tarkastella tekojaan, tehdä lupauksia ja aloittaa alusta, jos niin tahtoo. 

Uusi vuosi on siis tavallaan vähän niinkuin yksi iso maanantai.

Maanantaisin yleensä haluan alkaa syödä paremmin, liikkua enemmän, nukkua tarpeeksi ja herätä aikaisemmin. Myös uutena vuotena tehtävät lupaukset liittyvät yleensä ihmisten omaan hyvinvointiin: laihdutetaan, vähennetään viinan käyttöä, lopetetaan tupakointi. Itse haluan kuitenkin tehdä vain sellaisia lupauksia, jotka 

a) pystyn pitämään OIKEASTI ("laihdutan 20 kiloa" ei ole sellainen)

b) tekevät minut onnelliseksi ("lopetan suklaansyönnin" tai "pidän tipattoman" ei ole sellainen)

c) lupaavat jotain mukavaa tulevalle vuodelle ("lopetan suklaansyönnin" tai "pidän tipattoman" ei ole sellainenkaan)

Ja siksi lupaankin seuraavat asiat:

1. Teen kaikkeni, jotta olisin onnellisempi

2. Näen ystäviäni ja perhettäni enemmän, sillä rakastan heitä ja haluan tehdä niin

3. Ja siinä ne oikeastaan olivatkin.

Lupaan myös olla satuttamatta muita parhaani mukaan, provosoida joskus vaan provosoimisen vuoksi ja olla provosoitumatta kun joku toinen tekee niin, tehdä töitä sen eteen, että saavuttaisin ne asiat, mitä haluan, ja olla pitämättä suklaalakkoa tai tipatonta tai laihdutuskuuria, josta minulle tulee vaan paha mieli. Ja katsoa niin paljon Pikakurssia kodinostoon kuin pystyn. And that's that.

Kuvassa amerikkalaisia pannukakkuja, pekonia ja vaahterasiirappia. Herkkuja, joista en aio luopua tänäkään vuonna.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Joulunalusaika on sitä aikaa, kun yli puolet Facebook-kavereista lesoilee Thaimaan-kuvilla. Välipäivinä taas on aika sille, että summataan taas kerran se pian loppuva vuosi teoilla, sanoilla, biisilistoilla ja kuvakollaaseilla ja lähdetään uuteen vuoteen puhtain pöydin ja kirkkain silmin.

Minusta kuluneen vuoden voi kuitata parhaiten sen huipuimmalla ilmiöllä.

Ja nyt, jos et ole vielä tutustunut, saat täten luvan tutustua vuoden 2012 parhaimpaan ilmiöön:

(drumroll)

GRUMPY CAT.

Kuvat täältä

Itse Grumpy Catin lisäksi parasta vuodessa 2012 ovat olleet myös sen inspiroimat muut ilmiöt:

eli Grumpy Cat - tasselit ja

Grumpy Cat -tatuointi ja 

... Grumpy cat -piparkakkutalo!!

Voiko vuodessa 2012 olla mitään parempaa?

Share
Ladataan...

Ladataan...

Nonni sano monni. Lahjat on annettu ja saatu ja paketit avattu. No mitä sieltä sitten tuli?  Ja miten siihen reagoitiin? 

Millainen lahjansaajatyyppi itse olet?

1. Kaikki tietävät sen tyypin, joka ymmärtää aina kaikki saamansa lahjat väärin. Jos sille antaa vaikkapa jotakin ihanaa suihkugeeliä, se luulee saaneensa sen vihjeenä siitä, että sen pitäisi peseytyä vähän useammin. Jos sille antaa reseptikirjan, se ajattelee, että nyt tuo tarkoittaa sitä että minä olen surkea kokki. Jos sille antaa ihan tavallisen kirjan, se luulee, ettei se ole lahjanantajan mielestä tarpeeksi sivistynyt.

2. Porukasta löytyy yleensä myös testaajatyyppi, se, jonka täytyy kokeilla kaikki saamansa lahjat HETI käytännössä. Jos se on saanut jonkun elokuvan, sitä aletaan katsomaan viipymättä. Sukset ja luistimet lähdetään testaamaan ulos samantien, koska eihän niitä olisi muuten kannattanut edes ostaa. Jos sille ostaa jotain syötävää, se kietaisee sen huiviinsa alta aikayksikön. Tälle tyypille ei yleensä kannata ostaa alkoholia lahjaksi.

3. Kolmanneksi meillä on se tyyppi, joka ei tarvitse mitään, mutta jolle on silti pakko antaa jotain. Näitä ovat tosi usein iskä tai äiti, joilla on jo kaikkea, mutta niille on ostettava jotain kun ne ovat kerran minut tehneet ja kasvattaneet ja syöttäneet ja majoittaneet rahoittaneet ja minua pyyteettömästi rakastaneet, vaikka olenkin vähän tämmöinen. Sille voi askarrella vaikka tomaatista ja rautalangasta jonkun sotkun, ja se on silti onnellinen ja kiitollinen ja tippa linssissä. Ahh!

4. Jokaisesta meistä löytyy ainakin ripaus teeskentelijä-lahjansaajaa. Se ei muka odota saavansa mitään, mutta odottaapahan kuitenkin. Se esittää, ettei sitä kiinnosta, mitä paketeissa on tai onko niitä ylipäätään, mutta hiljaa sisällään kuitenkin toivoo, että siellä olisi jotain tajunnanräjäyttävää. Paketin avattuaan se hymyilee kädenlämpöisesti kuin häviäjä palkintogaalassa tai kiinnittää parhaansa mukaan huomion johonkuhun muuhun ja työntää saamansa lahjan vaivihkaa sohvan tai pöydän alle.

5. Ilonpilaaja-lahjansaajatyyppi ehtii jotenkin dumata saamansa lahjat yleensä jo etukäteen. Jos sille on ostanut vaikka jonkun musiikkilevyn, se kuulee sitä jouluaaton aamuna radiosta ja tuomitsee sen naurettavaksi jollotukseksi. Jos sille on ostanut jonkun kirjan, se  näkee sen mainoksen edellisenä päivänä lehdessä ja julistaa kovaan ääneen, että tuo teos on kuulemma ihan paska. Sen mielestä jokainen vekotin on turha ja lahja kuin lahja täysi susi. Mahdoton lahjottava.

+1. Viimeinen lahjansaajatyyppi on onnesta soikeana jokaisesta lahjanroippeesta, minkä se onnistuu saamaan. Sitä ei niinkään kiinnosta laatu, vaan määrä, eikä niinkään sisältö, vaan paketit. Tämä on palkitsevin tyyppi, kenelle voit lahjan antaa. Näitä ovat yleensä lapset ja eläimet.

Kuva.

 

Share

Ladataan...

Blogiahan pidetään siksi, että saa lesoilla omilla taidoillaan. Etenkin, mitä tulee ruoanlaittoon ja askarteluun. Näin:

Bloggaaja esittelee jonkun reseptin: "Kattokaa mitä mää kokkasin!"

Bloggaaja jakaa treenivinkkejä: "Kattokaa mitä mää osaan!"

Bloggaja julkaisee päivän asu -kuvan: "Kattokaa mitä mää ostin!" tai "Kattokaa miten hyvältä mää näytän!"

Bloggaaja kertoo vauvastaan: "Kattokaa minkä mää tein!"

Ja niin edelleen.

No, nyt Kustaassakin lesoillaan: Kattokaa, mitä mää tein suosikkityypilleni, 2-vuotiaalle siskontytölleni joululah---

SIIS KRHM, joulupukki teki. No, onneksi Fanni ei lue vielä blogeja. Tai mitään muutakaan.

Eeeeeenivei, kattokaa miten HIENO! Ja tein sen ihan itse! Materiaalit: Kangaskantinen albumi Akateemisesta, n.16e + huopakynä pari euroa + vesivärit Tarjoustalosta 2,20e + mielikuvitusta 0e.



Lopputulos oli siis noin 20-sivuinen, täysin itse tehty satukirja, joka kertoo ihanan pulleasta kisusta, joka hukkaa lempparikaulaliinansa. Tarina oli pakko keksiä siitä lähtökohdasta, että sen on oltava jotain, mitä minä osaan piirtää. No, pullean kisun ja kaulaliinan ainakin. Ylihuomenna selviää, mitä tyttönen lahjastaan tykkää.

Ihanaa joulua!

Share
Ladataan...

Pages