Ladataan...

Tällaisen blogin minäkin olisin halunnut keksiä! Loistavaa!

Kyseessä on siis sälli, joka toteuttaa lukijoiden ehdotuksien perusteella tarjoiluehdotuksia, joita erilaisten pakettien kyljistä löytyy. Ihailtavaa sinnikkyyttä. Lisäksi sälli maistaa kaikkea, mitä on onnistunut valmistamaan (kuulostaa helpolta, muttei aina ole sitä). Hyvä hyvä!

Suosittelen erityisesti postausta Atrian silakkapihveistä ja Saarioisten kerroskiisselistä.

Share

Ladataan...

Tänään lähdin opiskelijabudjetistani välittämättä fabouloksien ystävättärieni kanssa nauttimaan Fazerin kahvilan tarjoamista herkuista.

Ystävättäret olivat huomaavaisesti pukeutuneet sävy sävyyn sekä keskenään että Fazerin kahvilan kanssa.

Maailmassa pitäisi olla enemmän kakkuja. Tai ei, vaan oikeastaan ihmisten pitäisi vain syödä enemmän kakkuja. Kakkujen tulisi saada suurempaa arvostusta nyky-yhteiskunnassa. Miksi? No, minäpä kerron. 

Kuva erään aiemman paremman sunnuntain valkosuklaa-vadelma-antimista Tampereen La Famille-kahvilasta.

1. Kakut ovat herkullisia (duh).

2. Kakut ovat (yleensä) kauniita ja kohottavat näin ollen mielialaa.

3. Kakut tuovat elämään ripauksen ylellisyyttä.

4. Jos tämä kaikki on sinulle liian suloista ja pehmoa, muista, että kakku voi olla myös bad boy (uuh, aah): se ei ole terveellistä.

 

Share

Ladataan...

Nuoren miehen kanssa eläessä oppii päivittäin paljon uutta. Vanhankin miehen kanssa oppii varmasti paljon uutta, mutta ei ehkä mitään, mikä liittyy niin kiinteästi youtube-videoihin kuin nuoren miehen kanssa.

Eilen kävimme ennen romanttista carbonaraillallista seuraavanlaisen "keskustelun":

(pientä fyysistä kisailua)

Mies: (leikkisästi) Ai! Mun olkapää! Ai mun olkapää! Ai ai ai ai! (nauraa)

Minä: (syvä hiljaisuus) ?

Mies: Siis eksä oo nähny sitä youtubevideoo? Se on ihan legendaarinen!! (Tässä kohtaa voitte tarkistaa täältä, mitä mieltä olen sanan legendaarinen käytöstä.)

Minä: (syvä hiljaisuus)

Mies alkaa tohista hulluna tietokoneella, ja youtubevideo, jonka hän minulle näyttää, on seuraava:

 

 

Minä: (syvä hiljaisuus)

 

Share

Ladataan...

Lilyn toimitus kirjoitti jutun nimeltä 18 asiaa, jotka olemme oppineet aikuisena.

Kyllä. Aikuisuus on ihanaa. 

Mieleeni tupsahti kuitenkin useita asioita, jotka ovat aikuisuudessakin pikkuisen hanurista, vaikkei niin pitänyt olla.

Tällä ei ole muuten mitään tekemistä kolmenkympin kriisin kanssa.

Aaaaaanyway, tää menee näin:

TV on edelleen paha. Aikuisenakin on vielä huono omatunto, kun katsoo telkkaria heti aamusta (vaikka ohjelma olisikin uutislähetys). Äiti lienee onnistunut kasvatustyössään.

Pelko ei helpotakaan. Pelkäsin pikkutyttönä hirveästi vettä. Tai en niinkään vettä, vaan ruumiita, joita siellä lilluu. Kyllä, luit oikein. Asiaan sen kummemmin paneutumatta pelkään niitä edelleen, vaikka järjettömien, irrationaalisten pelkojen piti helpottaa, kun kasvaa isoksi. NOT.

Reality bites. Laskujen maksaminen oikeasti ei ole yhtään niin kivaa kuin leikisti. Minulla oli pentuna tapana leikkiä sihteeriä, joka kantelee lasku- ja paperipinoja sekä mieletöntä kasaa kuulakärkikyniä mukanaan. Halusin valmistella asiakirjoja, ottaa soittopyyntöjä kuvitteellisen johtajan (varmaan joku mies) puolesta vastaan ja ennen kaikkea maksaa laskuja. Solo-maksuautomaatti oli pyyteettömän ihailuni ja märkien unieni kohde.

Omien lupausten pettäminen. En ole koskaan syönyt jätskiä päivän jokaisella aterialla, vaikka lapsena usein uhkasin niin ("sit ku mää oon aikuinen ni ainaki varmana meen joka päivä särkänniemeen" etc).

Toisaalta taas on ihanaa ottaa drinkki pikkuisen liian aikaisin päivällä tai hieman liian keskellä viikkoa - just because you can. Koska olet aikuinen, eikä kukaan kiellä. Tässä kohtaa on toki kehotettava varovaisuuteen: leikkisästi liian aikainen gin tonic voi äkkiä vaihtua aamupala-viinitonkaksi just because you can, eikä sitten ole enää kenelläkään mukavaa.

Äh. Oikeasti just because you can tekee tästä kaikesta sen arvoista. 

Bring it on, 30!

 

Kuva on omani, Brooklyn Botanical Garden, New York.

Share

Pages