Ladataan...

Olen päättänyt heittäytyä positiivisemmaksi ihmiseksi. Yhtenä ensimmäisistä asioista, joita aion tehdä, on kielteisten suosikkisanontojeni kääntäminen myönteisiksi. Kestosuosikkini ”en pidä minään” muuttuu siis luonnollisesti ”pidän minään” -muotoiseksi.

Pidän minään on varsin monikäyttöinen sanonta. Sitä voi käyttää esimerkiksi:

Arvostuksen ilmaisemiseen:

”Kävin katsomassa Great Gatsbyn. Leo oli aika hottis. Pidän minään.”

tai

”Hei, hienot kalossit! Pidän minään.”

Hyväksynnän ilmaisemiseen:

”Hei mitä jos otettaiskin skumppalasillisten sijasta ihan kokonainen pullo?”
Pidän minään.”

tai

”Kaksi pulloa skumppaa, kiitos!”
Pidän minään.”

Rakkauden kaltaisten tunteiden ilmaisuun:


Pidän sua minään.”
”Niin määkin sua.”

tai

”Me ollaan nyt käyty viidesti treffeillä.”
”No, pidätkö minään?”
Pidän minään.”

 

Eikö?

P.S. Kuvassa barbipuutarha Brooklynissä. Pidän todellakin minään.

 

Ladataan...

Ladataan...

Suomea on viime päivinä kuohuttanut uutinen siitä, että rakastettu ja arvostettu laulaja-lauluntekijäduo PMMP lopettaa keikkailun. Minun mielessäni uutinen kirvoitti surun ja pettymyksen sijaan mitä mielikuvituksellisimpia skenaarioita siitä, miten mieletön PMMP:n comeback-keikka tuleekaan olemaan. Luonnollisesti tämä sai minut ajattelemaan vuosien aikana nähtyjä comebackeja, joista osa on onnistunut varsin hyvin, osa taas... ei.

XL5
"XL5 on popmusiikkiyhtye, joka oli 1990-luvun poikabändihysterian ensimmäinen suomalainen kohde. Marraskuussa 2007 uutisoitiin, että XL5 on tekemässä paluuta lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen." Muistaako kukaan tätä comebackia? Tapahtuiko sitä ollenkaan? Mitä?

Kapasiteettiyksikkö
Kapasiteettiyksikkö teki "kauan odotetun paluukeikan" "vihdoin" Lahden Summer Up -festareilla viime kesänä. Ööööö? Huomasiko joku, etteivät ne levyttäneet pariin vuoteen?

Jay-Z
Miksei Jay-Z (eli suomeksi käännettynä Jautse) ole joutunut naurunalaiseksi siksi, että ilmoitti poistuvansa musaskenestä "ikuisiksi ja ajoiksi", kunnes arviolta kolme viikkoa myöhemmin teki comebackin? Nössö.

Spice Girls
Spaikkarit vetivät räjähtävän comeback-keikan Lontoon olympialaisten päätöskonsertissa 2012. THIS is how you do it!

Raptori
Parhaiten comeback-skenessä lienee kuitenkin onnistunut kaikkien 80-luvulla syntyneiden suomalaisten suosikki Raptori, joka tekee comebackin joka kymmenes vuosi. Tyylillä.

P.S. Los Angeles Times kirjoitti viime viikolla, että Paris Hilton on solminut levytyssopimuksen Cash Money Recordsin kanssa ja aikoo julkaista uutta musiikkia. Nähtäväksi jää, millainen comeback tästä tulee.

Kuvat: hs.fi, youtube.com

Ladataan...

Ladataan...

 

 

Olen viime viikkoina seonnut ihan täysin Tina Feyn luomaan 30 Rock -televisiosarjaan (kuva NBC). Luin Feyn kirjan Bossypants, ja sen jälkeen oli pakko alkaa katsoa sarjaa, josta kirjassa niin kovasti puhutaan. Useat ystävät ovat sitä myös jo pitkään hehkuttaneet (sori, että tarvitsin itse sarjan luojan kirjallisen kehotuksen, ennen kuin uskoin teitä). Eikä suotta. Suosittelen!

 

1. Tina Fey. SNL-näyttelijät ovat mielestäni usein vähän ahdistavia. Tina Fey on poikkeus sääntöön! Tai siis 30 rockissa hän on poikkeus säntöön. Date Nightissa Fey on creepy. Sorry.

 

2. Tina Fey: Bossypants -kirjan parempi ymmärrys. Crap! Nyt se pitää lukea uusiksi.

 

3. Tracy Morgan. En kunnolla edes tiennyt kuka Tracy Morgan on, ennen kuin aloin katsoa 30 Rockia. Hauskinta on se, että hauskinta koko sällissä EI ole se, että sillä on naisen nimet. Ja molemmat vielä!

 

4. Alec Baldwin (se ei-niin-creepyn-ja-raiskaajan-näköinen-baldwinin-veljeksistä), joka on sairaan kova. Sairrrrraan kova.

 

5. ”I love (insert person, food or thing here) so much, I want to take it behind a middle school and get it pregnant.” -Tracy Morgan (as Tracy Jordan).

 

+1. Ohjelman huippuhauskat julkkiscameot (Conan O’Brien, Oprah, Jon Bon Jovi, Julianne Moore, Salma Hayek…) ja miten valmiita ne ovat tekemään itsestään pilaa.

 

Jussayin.

 

P.S. Tämä on hyvä aika aloittaa sarja, sillä sen viimeistä tuotantokautta viedään parhaillaan. Voit katsoa KAIKEN pötkössä. KAIKEN!

 

Ladataan...

Olen palannut vajaan neljän kuukauden New Yorkin työharjoittelusta ja unirytmikin alkaa pikkuhiljaa normalisoitua. On ihan normaalia nukahtaa joka ilta kahdeksalta päikkäreille ja kukkua iltaisin aamuyöhön, right? Right? Mitä?

Kotiutumisen lomassa haluan kiittää Lilyä siitä, että se on ollut päivittäin mukana New Yorkin arjessa.

Kokeilkaapa vaikka itse. Kun menet Nykiin, tulet näkemään Kati Toivasen näköisiä tyttöjä kaikkialla ja Laura de Lillen joka kulmassa (sen saattaa kyllä oikeastikin nähdä). Jokainen kukkapuska muistuttaa Lilyn sisarbloggaajasta, Pupulandian Jennistä. Rimakauhua ja rahkapiirakkaa tirskahtaa mieleen aina, kun jossain lukee esim James Perse ja Tiitiä kaipaa joka kerta kun vituttaa (lienee globaalia). (Koko Manhattan, erityisesti Soho, on muuten vähän kuin Suomessa olisi - ruotsinkielisiä on yhtä paljon kuin Lauttasaaressa.) 

Kiitos Lily, että olit(te) mukana matkalla ja pahoittelut siitä, että oikea elämä on välillä hidastanut bloggaustahtiani täällä.

Mutta nyt, kun on uusi Lily, on uudet kuviot! Tai no, uudet ja uudet. Oikeastaan Kustaa palaa entiseen. Kotiin päästyäni lähtenee normaali bloggaustahtikin taas käyntiin (ish). Antakaa minulle vähän jetlag-armoa vielä.

Nykiaiheisia juttuja päivittelen Manhattan Cocktailiin (niitä riittää vielä) tiputellen.

 

Pages