Ladataan...

Olin pari viikkoa sitten lomamatkalla Istanbulissa. Kaupunki oli huippu, ja suosittelen ehdottomasti muillekin siihen tutustumista. Mukaan kannattaa ostaa (tai lainata kirjastosta) Mondon Istanbul-opas ja kartta. Mondot ovat muuten aivan lyömättömiä, mutta äh, kun ne kartat puuttuvat. 

(Mukaan kannattaa myös varata monta pakettia nenäliinoja. Turkkilaiseen tapaan suurin osa vessoista koostuu reiästä lattiassa, eikä paperia yleensä ole. Jos jostain onnistuu löytämään useamman kopin saniteettitilat, saattaa joukosta löytyä pönttö tai pari. Paperit tulee heittää roskiin, ei pönttöön (reikään).)

Vaikken sitä etukäteen tajunnutkaan, minulla oli useita harhaluuloja Istanbuliin liittyen.

Ensinnäkin luulin, että siellä nukutaan. NOT. Vuokraamamme asunnon ikkunan alla notkuvat sedät onnistuivat kälättämään yötä päivää. Sedät söivät lounasta, sedät joivat teetä, sedät pelasivat backgammonia, hoitivat pupuja ja ankkoja, söivät illallista, joivat lisää teetä, huutelivat toisilleen, söivät välipalaa ja hoitelivat vissiin jonkinlaisia bisneksiä. Myös neljältä yöllä.

Toiseksi luulin, että siellä tehdään töitä. NOT. Tai sitten notkuminen kuuluu setien työhön jotenkin hyvin olennaisesti. 

Kolmanneksi kuvittelin, ettei Istanbulissa olisi vintagea. Luojan kiitos olin väärässä! Jos koskaan eksyt Istanbuliin, suosittelen tutustumaan Cihangir-nimiseen kaupunginosaan. Cihangir on kuin... Punavuori kohtaisi Kallion. Boheemia nuorta turkkilaista riittää jokaisen pikkukadun tukkeeksi. Suloiset, polveilevat pikkuiset kujat ja käytävät suorastaan pursuilevat antiikki- ja vintagekauppoja ja ihania pikku ravintoloita ja kahviloita. Eikä turistejakaan juuri näy! Paikallisen ystävän mielestä alue on jo hiukan liiankin boheemi ja trendikäs (kuten tällaisille alueille aina käy), eikä sinne tunnu olevan lupaa mennä, ellei ole taiteilija, mutta visitorin näkökulmasta se oli kuitenkin aiiiivan ihastuttava!

Katutärppejä: Turkgücü Caddesi, Adile Nasit Sokagi, Aga Hamami Sokagi, Alti Patlar Sokagi.

P.S. Pahoittelut kuvien huonosta laadusta, tiedostokokoa pienennettäessä ne sössööntyivät. Enkä kyllä muutenkaan taida oikein hallita tätä kuvien lisäämishommaa.

Share

Ladataan...

Nopean, pyörän selästä tehdyn laskutoimituksen mukaan Helsingin Eerikinkadulla on yhdeksäntoista parturi-kampaamoa. Yhdeksäntoista. 

Itse olen leikkauttanut tukkani viimeksi noin vuosi sitten.

Jussayin'.

Share

Ladataan...

Kevyen liikenteen Baana on aiheuttanut helsinkiläisille iloa, surua ja päänvaivaa. Ei kuitenkaan ollenkaan tarpeeksi siihen nähden, miten mahtavan hyödyllinen se oikeasti on. 

Eräs Facebook-kaverini kutsuu vastikään valmistunutta, vanhaan ratakuiluun rakennettua kevyen liikenteen väylä Baanaa Raiskausränniksi ja Herskalaaksoksi. Hän vakuuttaa kansalle, että sitä ei tule kukaan selväjärkinen käyttämään kello 17 jälkeen. Ainakaan sitten, kun illat pimenevät.

Osallistuin ennen kesää mielihyvin tähän Baanan rienaukseen. "Hah! Kyllä näin on! Siellä teinit kuseksii ja nistit riehuu! Kevyt väylä, pah! Paskaväylä se on!"

Olin hiljaa vihannut koko Baanaa jo pidempään, sillä asun aivan sen länsipään läheisyydessä ja satun olemaan sellainen ihminen, joka ei pidä rakennustyömaista. Baanan valmistuttua inhoni syy muuttui. Baana on mielestäni ruma, kolkko ja teollisen oloinen. Satun nimittäin myös olemaan sellainen ihminen, joka pitää eksklusiivisesti vanhoista (ja ilmeisesti huonosti toimivista) asioista.

Nyt Baanaa muutaman kerran käytettyäni on minun kuitenkin myönnettävä, että perkele, kyllä se vaan toimii. Ja hyvin. Pääsen rautatieasemalle muutamassa minuutissa ja ennen kaikkea turvallisesti. Matkalla voin ihailla istutuksia, pingisturnauksia tai korismatseja, skeittareita, katutaidetta ja rentoutuvia helsinkiläisiä. Melko ruma se on edelleen, mutta se, että sitä käytetään, tekee siitä kauniin.

Ilmoittaudun ylpeäksi Baana-faniksi! Hyvä Baana!

Nyt pitää enää vaihtaa sen nimi.

Share

Ladataan...

 

Minulla on tänään synttärit. Synttärit on kivoja. Paitsi että silloin vanhenee, tietty.

Lasiin rapsahtaa kokonaiset 29 vuotta tänään. Kriiseily voi siis virallisesti alkaa tänä vuonna. I can hardly wait.

Niin. Synttärit on kivoja. Mutta lapsena ne oli vielä kivempia, koska mun isi on huippu.

Kun minulla tai siskollani oli lapsena synttärijuhlat kotona, isi teki vieraille hodarikiskan vaatehuoneeseen. Hodarikiskan! Sieltä se ”myi” hodareita kahdeksanvuotiaille hassu hattu päässä ihan kuin joku suurkaupungin hot dog vendor. Erona oli vain se, että tämä tapahtui Tampereella, kiska oli meidän talon vaatehuone, ja ne kahdeksanvuotiaat halusivat mieluummin kakkua ja carneval-keksejä kuin hodareita. Isi parka.

Voisin mielelläni uudelleenlanseerata hodariständin joillakin tulevilla synttäreilläni. Se olisi kaikkien mieleen, ja ennen kaikkea helppoa: pilkun jälkeen Aleksanterinkadulta pölserit. Itse asiassa ei tarvitsisi edes niitä synttäreitä.

Isi järjesti synttärijuhlilla myös ongintaa. Samaisessa vaatehuoneessa. En muista yhtään ainutta tavaraa, mitä olen onginnasta elämäni aikana saanut, mutta olihan se mahtavaa puuhaa. Ehkä ensi vuonna voisin omilla kolmekymppisilläni järjestää aikuisten ongintaa. Olen kuullut sellaisesta. Siinä ongitaan lottokuponkeja ja sen sellaista. Ei pornoa ja päihteitä, vaikka ”aikuisten onginta” siltä kuulostaakin.

Syntymäpäiväjuhlissa kaikki kaverit kirjoittivat ystäväkirjaani, jonka sain lahjaksi. Tuntuu melkein siltä, että sellaisen sai joka vuosi. Ehkä useampia. Ja maailman kaikista ihaninta oli kirjoittaa omiin ystäväkirjoihinsa itse. Parhaimmillaan tässä kyseisessä ystäväkirjassa on kymmenen omaa kirjoitustani. Valehtelematta.

No, isi on kuitenkin huippu. Kuten kuvasta näkyy, suosikkilaulajani ovat isi, Kirka ja siskoni.

Ilmeisesti olen myös itseni paras ystävä. Melkoista viisautta kuusivuotiaalta.

Share

Ladataan...

 

Haluan tunnustaa rakkauttani ja uskollisuuttani Lönnrotinkadun Kierrätyskeskukselle. Ostin sieltä pari viikkoa sitten kolmet housut ja yhden topin hintaan 90 senttiä. Enkä edes käyttänyt opiskelija-alennusta (20%)! Housuista kahdet muuten muuntuivat kotona kivoiksi korkeavyötäröisiksi sortseiksi.

Rakastan myös Corona Baari & Biljardia. Jos olet joskus kävellyt Eerikinkatua alas Hietalahtea kohti kesäisessä illansuussa, olet ehkä kuullut terassin puheensorinan, joka alkaa kantautua korviin jo edellisen korttelin kohdalla. Ahh!

(Kuohuviinirakastajan vinkki: Coronassa on muuten melko edukas skumppa, jota tarjoillaan laseittain).

Lisäksi rakastan kuntosalini aerobisissa laitteissa olevia pikkuruisia televisioruutuja. Crosstreininki sujuu muuten hieman helpommin, kun voi pällistellä esimerkiksi ohjelmaa nimeltä Hulluna häämekkoihin samalla, kun hikoilee.

Niin, rakastan myös ohjelmaa Hulluna häämekkoihin. Noloillen, mutta silti.

Share

Pages