Ladataan...

Kuulin seuraavan keskustelun Sörnäisten metroasemalla liukuportaiden alapäässä:

Pieni poika: "Äiti, nyt kyllä mennään hissillä." (piiiiiitkiä liukuportaita tuijottaen)

Äiti: "No ei kyllä mennä."

Poika: "Miten niin ei? Miksi ei? Miksi toi setä saa mennä sillä?" (osoittaa nuorta miestä, joka taluttaa polkupyörää hissille)

Äiti: "Annetaan niiden mennä hissillä, jotka sitä oikeasti tarvitsee. Niinkun vaikka lastenvaunut tai pyörätuoli. Ja tolla sedälläkin on pyörä."

Meinasin kääntyä kannoillani ja losauttaa mojovan suukon äidin poskelle. KIITOS. Hissi on tarkoitettu niille, jotka eivät saa tai voi kulkea portaita tai liukuportaita. Lastenvaunut, pyörätuolit, rollaattorit, polkupyörät ja tosi isot matkalaukut ovat hyväksyttäviä hissillämenon perusteita. EI muaeihuvita tai määenjaksakävellä.

Ai ei huvita? Ihan sama. V*ttuun sieltä hissistä.

 

Share

Ladataan...

Hei oikeesti, kuinka paljon voi ihminen itkeä yhden X-Factor -episodin aikana? Seriously. Ameriikassa osataan kyllä tehdä sairrrraaan hyvää televisioviihdettä.

Mielestäni Britney Spears on i-ha-na. Oikeasti tosi ihana. Kaikesta huolimatta. Enkä oikeastaan tiedä miksi. Se vaan on. Mielestäni on myös huippua, että se on mukana X-Factorissa, saanut shittinsä togetheriin ja näyttää hyvältä. MUTTA: voisiko joku kontrolloida sen naamaa?

Tiedän, että joku kuva siellä täällä voi olla epäedullinen väärällä hetkellä otettaessa. Mutta katsokaa sitä ohjelmaa ja Britneyn naamaa. Mitään kontrollia.

For the record: I LOVE BRITNEY.

Kuvat screenshoteja täältä.

Share

Ladataan...

Eilen koulussa lounastauolla tuli puheeksi vahingossa varastaminen. Luokkatoveri huomasi lounaan lopuksi tarjottimellaan mystisen maksulipukkeen, jolla jo syödyksi tullut lounas olisi pitänyt maksaa. Maksoinko minä? Ei mitään muistikuvaa.

Itse muistan lapsena varastaneeni kaupasta viisi mehujäätä kaverin kanssa. Vahingossa. Kaveri osti muutaman lakupötkön, ja siinä jännittävässä pennosien laskemisnäytelmässä luulin varmaan itsekin maksaneeni omat ostokseni. Kävelin kaupasta ulos mehujätskejä myyjälle iloisesti heilutellen. Kotiin päästyäni tajusin, että minulla oli 17 markkaa liikaa rahaa. Olin vilkutellut myyjälle varastetuilla Lipseillä! Not cool.

Yksi luokkakaveri kertoi maksaneensa ruokaostoksensa kassalla vahingossa varastettu kahvipaketti kainalossa. Toinen muisti purjehtineensa ulos puutarhakaupasta kukkatelineet kaulassa. Maksamatta. Vahingossa.

Iltalehti uutisoi syyskuussa perheenisästä, joka oli yrittänyt ulos kaupasta vahingossa varastettu energiajuoma ostoskärryjen uumenissa. Mies oli selvitellyt asiaa virkaintoisten vartijoiden kanssa tuntikaupalla vaimon ja lasten odotellessa parkkipaikalla. Lopulta asia selvisi 120 euron sakoilla, vaikka mies oli alusta alkaen tarjoutunut maksamaan tuotteen.

Mitä kaikkea vahingossa tuleekaan varastettua? Ruokakaupassa tomaattipussi jää helposti ranteeseen roikkumaan sen sijaan, että sen muistaisi liu'uttaa hihnalle. Kaikki, mikä mahtuu kauppareissulla kainaloon, myös jää sinne helposti maksutilanteessa. Ostoskärryn alatasolta saattaa löytyä useampikin vahingossa varastettu yllätys, kun ostokset lastataan autoon. Vanhan vaihto-oppilasperheeni äiti opetti, että jos tuotteen vahingossa syö vielä kaupassa sisällä ollessaan, ei sitä tarvitse maksaa. Heh.

...mutta mikä tärkeintä, palaako kukaan maksamaan vahingossa varastamansa tuotteet? 

Minä en ole tehnyt niin vielä kertaakaan. Ha! Livin' on the edge.

Kuva täältä.

Share

Ladataan...

MinnaM kirjoitti loistavalla palstallaan jutun kynsilakasta ja sivusi siinä ohessa myös kynsilakkojen nimiä. Muistan lukeneeni joskus lehtijutun tyypistä, joka Lumenella keksii työkseen sävyille erilaisia nimiä. Tässä muutamia, mitä minun kokoelmastani löytyy:

Babe

Neon Pink

Red Nail

Breath of Wind

Summer Neon

Yenis

White Shadow

Black out

Pink Lane

Geneva 

Pearly Pink

....mutta mikään ei kuitenkaan vedä vertoja tälle, jonka löysin New Yorkista. Lakka ei tarttunut mukaan, mutta kuvan tajusin napata (vasemmassa reunassa): Liquid Piss.

P.S. Huomaa myös oikeasta laidasta löytyvä mystinen Univercity.

Share

Ladataan...

Muistatteko sitä, kun diggaili hulluna joistakin kovista poppiralleista, joita piti kuunnella monta kertaa putkeen ja laulaa täysiä mukana, ja oli ehkä kahdeksanvuotias eikä tajunnut yhtään, mitä laulussa sanottiin?

Ja sitä, kuinka sitä ei vieläkään (20 vuotta myöhemmin) osaa laulaa niitä veisuja oikein, koska kahdeksanvuotiaana opetteli vetelemään vähän sinnepäin?

Minun tapauksessani tämä koko homma kulminoituu Madonnan The Immaculate Collectioniin (kasetilla).

Kuva Madonnan sivuilta.

 

Oi, sitä vapautta, kun sai laulaa näin:

La Isla Bonita: Tsassikollii aisänbriis, ooleiseitsuu vaillinfrii, tisisueer ailaitupii, la isla ponitaaaa.

Papa Don't Preach: Papapoonpiits, amiintsabuldii, papapoonpiits, apiilluusissii.

Like A Prayeria ei kyllä pysty edes kirjoittamaan.

Samaan kategoriaan voidaan laskea myös Genesiksen I Can't Dance: Aaaaaikkääändää, aaaaaaiikkäänttoo, tsöörniswööörnifoordisköördiflöörnifordöö.

Molempien kasettien kansipaperit olivat kyllä sellaisella rullalla, että tyhmempi saattaisi luulla jonkun opiskelleen lyricsejä niiden uumenista. En tiedä. Ehkä niitä vaan pyöriteltiin käsissä.

 

 

 

 

Share

Pages