Ladataan...

Olen luonteeltani sellainen ihminen, että kaipaan koko ajan vähän ylellisyyttä ja hemmottelua. Sanon itselleni pääni sisällä toistakymmentä kertaa päivässä että "tämä on nyt sitä arjen luksusta" ja "sinä olet kyllä ansainnut tämän" (ja myös että "seriously?" mutta se ei liity tähän) esimerkiksi silloin kun käyn vessassa tai kampaan tukan tai kuljen hissillä, ja sallin itselleni miniylellisyyksiä kuten suklaanpalan, mehubaarin kalleimman mehun ja jakson (okei, kaksi okei, kolme) suosikkisarjaani lounastauolla. Joskus ostan itselleni kauniita kukkia, koska ne saavat minut tuntemaan itseni sellaiseksi Instagramin suositeltu-sivulta löytyväksi, hyväntuoksuiseksi naiseksi, joka nonchalantisti ostaa kukkia kauppareissullaan, jonka hän tekee tietenkin halliin (vaikka omat kukkani ovat vähän nuupahtaneita ja Alepan alelaarista, koska hain sieltä pakasteranskalaisia, enkä osta niitä ollenkaan nonchalantisti vaan tekemällä siitä suuren numeron kaikille, jotka sattuvat olemaan paikalla, eli yleensä ainoastaan kassaneidille). Kaiken tämän teen siksi, että tuntisin oloni hetkeksi vähän tavallista luksuksemmaksi. 

Luksuksella on kuitenkin kääntöpuoli, ja se on se, että siihen tottuu aivan liian nopeasti. Pian yksi suklaanpala ei enää riitä, vaan täytyy saada ihan kokonainen, vähän parempi konvehtirasia, ehkä sellainen joita saa vain lentokentältä. Kalliita mehuja täytyy ostaa kaksi, toinen heti juotavaksi ja toinen kotiin, ja suosikkisarja on katsottava alusta loppuun asti ennen kuin voi tehdä yhtäkään murusta työtä (paitsi jos yksikään toimeksiantajani lukee tätä tekstiä, silloin teen tietenkin työt pois alta ensin).  

Luksus on luksusta vain hetken, ja te kaikki muut olette varmaan tajunneet tämän jo naperoina lastenkirjoista ja minä olen ainoa, jonka piti elää ahneeksi kolmekymppiseksi asti ennen kuin opin oikeastaan mitään.  

Näin nimittäin kävi muutama viikko sitten, kun pääsimme Turkin-matkallamme kuuluisaan Turkish Airlinesin loungeen Istanbulin lentokentällä. Lounge on saanut useita maailman parhaan loungen palkintoja (kyllä, sellaisiakin on ilmeisesti olemassa), ja se saa kiitosta paitsi ylellisyydestään, myös funktionaalisuudestaan ja kauneudestaan. (Nyt sanoin lounge niin monta kertaa että sana menetti jo merityksensä. Lounge. Lounge. Lounge.)

Kun ensin menin sinne olin ihan että...

 

...koska huomasin, että ilmaisia latteja saa ihan vaan pyytämällä. 

 

Ja sitten menin vessaan ja olin ihan että...

 

...koska vessa oli hienoin koskaan näkemäni. 

 

Sitten menin takaisin ruokapuolelle ja olin ihan että... 

 

...koska jokaiselta tiskiltä sai loputtomasti ilmaista ruokaa ja jokaisessa nurkassa kökötti help yourself -viinakärry

 

Sitten kiertelin vähän ja olin ihan että...

 

...koska yhdeltä sivulta löytyi autorata....

 

...yhdestä salista itseään soittava piano...

 

....ja sitten löysin leffateatterin...

 

...ja vaikka mitä muuta älytöntä. Oli biljardipöytä, sänkysopet, kiertelevä hieroja, videopelejä, kirjasto, livemusiikkia, golfsimulaattori, kakkubuffa ja niin edelleen. Ja sitten minä olin siellä seitsemän tuntia ja olin ihan että...

 

...koska ei se sitten enää tuntunut miltään. 

 

Tietysti nyt, kun nökötän tässä muruilla vuoratun keittiönpöytäni ääressä naputtelemassa juttuja lähmäisellä koneella eikä kukaan anna minulle edes lasillista vettä, kaipaan loungeen niin, että kylkiluihin sattuu. Loungeen pääsee, jos matkustaa Istanbulin lentokentän kansainväliseltä terminaalilta bisnesluokan lipulla. Mutta annan kyllä neuvon: nauti ensimmäisistä 20 minuutista, sillä ne ovat parhaat minuuttisi siellä.

 

Lue myös: 

 

(P.S.! Snäpissä @tiiamarietta on taas kesäkalenteri juhannukseen asti! "Laadukasta" sketsiviihdettä à la yours truly.)
Share

Ladataan...

Jos aiot kesällä katsoa telkkarista (tai siis telkkarin synonyymeista eli intternetpistecomin suoratoistopalveluista) vain yhden sarjan, suosittelen Milkshakea eli matkaa suoraan kultaiselle 90-luvulle. 

Mari Rantasila, Tiina Lymi, Niina Nurminen, Minna Koskela. Amerikkalaishenkinen diner-ravintola. Twinpeaksmainen tunnelma. Murha. Kauheat seuraukset. 

Olen aiemminkin kirjoittanut rakkaudestani ysärin kulttisarjaan Melrose Placeen, mutten ole silloin muistanut mainita Milkshakea, joka oli sarjana ehkä vielä älyttömämpi. Sitä nimittäin tehtiin vain yksi kausi, ja jo alussa tehtiin murha, jonka uhri työnnettiin ravintolan lihamyllyyn. Ja sitten se syötettiin ravintolan asiakkaille. 

Nuff said. 

Katso se. 

Täältä.

 

Lue myös:

 

Share

Ladataan...

Tehtävä: valitse puhelimesi kuvarullasta 10 jo olemassaolevaa kuvaa, jotka kertovat jotakin sinusta ihmisenä.

Toteutus:

 

Minusta nämä kuvat kertovat haltijastaan seuraavaa:

  • hän on säästeliäs (hänestä on tärkeää säilyttää jopa kahden vuoden takaisia yksittäisiä snäppejä puhelimessaan, jos ne ovat sattuneet olemaan hauskoja)
  • hän käyttää aikansa järkevästi (kuten tekemällä sormihapsiaiselleen rautalangasta pikkuruiset silmälasit)
  • hänellä on nestetasapaino kunnossa (huolehtii siis hyvinvoinnistaan)
  • hänkään ei ole täydellinen (selfieosastolla tarvitaan vielä hiukan harjoitusta).

Tee ite perässä!

Varastin idean megaihanan Magic Mannilan Instagram-tililtä (joka on muuten paras ja jota sinun on muuten pakko seurata, varsinkin nyt kun muuten luit tämän jutun, ja muista muutan lukea myös Taikan blogi). Kiitos Taika! You are truly an inspiration. 

 

Lue myös: 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olen niin jumalattoman myöhässä somessa jo viikkoja kiertäneeseen Facebookin vanhat profiilikuvat -haasteeseen, että päätin, etten tee sitä. (Lisäksi olen tulevaisuuden minäni tuomion pelossa poistellut Facebookista kuvia todella ahkerasti, eikä siellä kovin hauskaa matskua enää ole.)

Siksi päätin upata geimiä ja paljastaa teille parhaat IRC-Galleria-profiilikuvani. (Vaikka sieluni puristaa minua koko ajan sydämestä ja huutaa minulle samalla "mieti nyt jumalauta vielä".) Järjestyksessä uusimmasta vanhimpaan, olkaa hyvät:

 

Lisätty: 29.3.2009. Kuvateksti: -

Kuvasta päätellen ostin ensimmäisen oman macbookin. Valittavana oli tämä tai sitten se sarjakuvafiltteri. (Mutta kaikkihan me tiedämme, että sarjakuvafiltterin käyttäjät olivat ihan tyhmiä.)

 

Lisätty 8.9.2007.  Kuvateksti: "dirty pic".

Vietimme tyttöjen iltaa, kun jonkun poikaystävä pyysi meitä lähettämään tuhmia kuvia. Riisumatta yhtäkään vaatekappaletta saimme tämän härskiyshirviön ja kourallisen hämmentyneitä miehiä aikaiseksi. Kuva on otettu muistaakseni reilusti ennen vuotta 2007, mutta klassikkohan ei vanhene koskaan.

 

Lisätty 1.8.2006. Kuvateksti: "uk big brother 7 - nikki on mun idoli".

Elämässäni on vuosina 2006-2007 usean kuukauden pituinen aikajakso, jonka aikana otetuissa kuvissa minä ja lähimmät ystäväni näytämme kaikki suurinpiirtein tältä. Poseeraukseen kuului kovaääninen huuto, jolla imitoimme Brittien silloisella BB-kaudella mukana ollutta Nikki Grahamea, jonka videoita löysimme tuoreehkolta YouTube-nimiseltä sivustolta.

 

Lisätty 9.6.2006. Kuvateksti: "old skool".

Tämä on kiusallisimpia kuvia, joita olen koskaan joutunut itsestäni katsomaan. Se on oikeasti ehkä vuodelta 2001, ja yrittäminen suorastaan tihkuu pikselien läpi. Jos saisin sanoa tuolle tytölle nyt jotakin, sanoisin varmaan että "Kuule, kaikki järjestyy. Mutta pese tukkasi ensin."

 

Lisätty 23.4.2006. Kuvateksti: "ursula".

Opiskelin vuoden musiikkiteatteria ja näyttelin eräässä koulumme esityksessä sekopäistä ryhmäterapeuttia, jonka roolinimi oli Ursula. Ja sitten laitoin kuvan siitä nettiin. (Ja nyt teen sen uudelleen.)

 

Lisätty 31.8.2005. Kuvateksti: "parilla".

Pelleilin Levillä juotuani todennäköisesti pari jaffaa ja feikkasin vuosia, että olin tässä kuvassa ihan naamat. Good times. And sensible times. And great quality picture times. 

 

Lisätty: 7.9.2004. Kuvateksti: "uus koti ja uus kamerapuhka".

Olin juuri muuttanut ensimmäiseen viralliseen asuntooni Helsingissä, kimppakämppään Katajanokalle. Olen tässä kuvassa vastikään täyttänyt 21, ja näytän kolmekymppiseltä toimistosihteeriltä. Sellaista se muoti oli silloin. Ajatelkaa, että minä ihan oikeasti leveilin tämän kamerakännykän (kyllä, sillä oli ennen oma sana, sillä kaikissa puhelimissa ei luoja paratkoon ollut kameraa) kuvanlaadulla.

 

(Suosittelen muuten IRC-Galleriaan kirjautumista kaikille niille, jotka luulevat, ettei sitä tiliä enää ole siellä. Kyllä nimittäin on, ja se on aivan samannäköinen kuin silloin ennen. Melkein sama pätee MySpaceen.)

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Mummot ja papat ovat sitten ihania. Sydämeni sulaa, kun näen käsi kädessä kulkevia vanhuksia. Portugalissa purskahdin vastikään melkein itkuun, kun näin papparaisen juovan kahvia ja lukevan kirjaa puistokioskin terassilla. Jostakin syystä mummot ja papat ovat ulkomailla vielä asteen verran ihanampia kuin kotimaassa, eikä Turkin Afyonkarahisar ollut tietenkään poikkeus. Matkan ihanimmat mummot ja papat:

 

7. Pappa kuumalla katolla

 

6. Pappa, maanteiden kuningas

 

5. Suo, kuokka ja mummo

 

4. Paimenpappa

 

3. Kikhernepellon mummot ovat pihalla taas

 

2. Myrskyn ratsastajapappa

 

1. Pieni pappa, iso sielu

 

Tämä viimeinen pappa (joka oli muuten arviolta metrinen sälli) tuli jutulle Afyonin vanhimmassa moskeijassa, halusi lausua runon ja otattaa kuvan itsestään. Pakkohan minun oli antaa sille ykkössija. Ihana!

Disclaimer: kuvat on otettu Turkin matkailun järjestämällä blogimatkalla Afyonkarahisarissa. Yhtään mummoa tai pappaa ei ole satutettu tämän blogipostauksen tekemiseksi. 

 

Lue myös: 

Share

Pages