Ladataan...

Miten Helsingissä tunnistaa ihmisen, joka on lähdössä lomalle?

Ei hätää, hän kyllä kertoo siitä. Etenkin somessa.

Mutta jos sellainen tarvitsee löytää, tässä 7 tunnusmerkkiä. Näiden avulla sinäkin voit löytää lähipiiristäsi ihmisen, jolla on kymmenen päivää lomaan!

1. Hän osaa Lissabonin säätiedotuksen seuraavalle kahdelle viikolle ulkoa ja osaa tehdä oman analyysinsä eriävien sääsivustojen tietojen välillä. (Aurinkoa ja 22 astetta, suckerzzzzz.)

2. Hänen selaimessaan on välilehti, jolla selvitetään, miten kesäkuntoon pääsee parissa päivässä. (Lapamato, kuulemma.)

3. Hänen asunnostaan löytyy sieltä täältä erilaisia listoja pakattavista tavaroista (sekä plus- ja miinuslista, jolla hän on yrittänyt päättää, kannattaako hänen ostaa uudet sortsit matkaa varten, koska viimekesäiset eivät enää mahdu kiinni).

4. Hänen matkalaukkunsa on ollut esillä ja auki jo päiväkausia, valmiina vastaanottamaan uumeniinsa täydellisen loman tarvikkeet: tennarit, aurinkolasit ja kasa kauniita, epäkäytännöllisiä, liian pieniä vaatteita, joilla tulee kohteessa varmasti kylmä. (Eikä yhtään pitkähihaista.)

5. Hän on luonnostellut lompsis-statuksen Facebookiin jo valmiiksi.

6. Hän on käynyt läpi koko naistenlehtivarastonsa ja kaapinut talteen joka ikisen sivun välistä löytyneen rasvanäytteen. Litran minigrip-pussiin mahtuu niitä noin 90 pakollisten meikkituotteiden lisäksi.

7. Hän tietää, kuinka monta näytepussukkaa litran minigrip-pussiin mahtuu.

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Kun aloin tehdä remonttia (muistaako joku vielä? Siitä on jo vuosisatoja), palkkasin sisustussuunnittelijan avukseni. Tiedän, mistä tykkään, mutta mulla ei ole visuaalisen kokonaisuuden hahmotuskykyä ollenkaan. Sissari (slangisana, joka tarkoittaa sisustussuunnittelijaa. Sanaa käyttävät sellaiset ihmiset, jotka palkkaavat sisustussuunnittelijan. Kuten minä) ehdotti, että pieneen avokeittiölliseen olohuoneeseeni pantaisiin suuren sohvan sijasta pienempi divaani ja joku ihana nojatuoli. Nojatuoli olisi vaaleanpunainen, suunnittelin unelmissani. 

(Tiedän mitä ajattelette: tuon muijan täytyy olla tuhottoman rikas, kun se onnistui palkkaamaan ihan sissarin. Väärin. Sissari on tutun sisko, ja sain palvelun abyyt puoleen hintaan. Tosin tunteja meni tuplasti enemmän kuin olimme alunperin suunnitelleet, joten.. Hetkinen. Olenko minä tajuamattani tuhottoman rikas??)

Sitten kävikin niin, että löysin itseni Habitatista ihailemasta Innovation Unfurl -sohvaa viikko toisensa jälkeen. Oikeasti. (Olin useasti menossa esimerkiksi lounaalle, kun yhtäkkiä havahduin siihen, että kaveri soittaa missä hitossa olet, olet tunnin myöhässä, ja minun piti myöntää että olen kaupassa hivelemässä sohvan pintaa ja kuolaamassa sen kankaalle. Tilanne eskaloitui jopa siihen pisteeseen, että ennen kauppaan sisään astumista tarkistin, ettei työvuorossa sattuisi olemaan sama tyyppi kuin viimeksi. Muutenhan ne saattaisivat alkaa luulla huomata, että olen joku sohvienkuolaaja hullu.) Käsinojattomine, sliikkeine olemuksineen Innovation Unfurl vangitsi minut, työnsi vaaleanpunaisen nojatuolin mieleni reunamille ja survoi itsensä tilalle. Testailin sitä moneen otteeseen useiden eri ihmisten kanssa vakuuttuakseni siitä, että teen järkevän ostopäätöksen. Tässä on tosi mukava istua, eikö? On, kyllä on.

Sopivan alennusmahdollisuuden tultua ostin Innovation Unfurlin ja olin itseeni huipputyytyväinen: tässä on minulla supertyylikäs sohva (jonka sissarikin muuten hyväksyi), funktionaalinen designtuote (koska vuodesohvaominaisuus), ja jonka sain vielä ihan järkevään (tai no, krhm, semijärkevään) hintaan. (Normaali hinta taisi olla 826 euroa, ja sain Habitatin kantispäivillä 25 prosentin alennuksen. Lisäksi piti maksaa tietysti kotiinkuljetus.)

Sitten se tuli minulle kotiin. Ensin otin siitä kuvia ja mallailin sitä paikoilleen. Hitto, että se onkin hieno, ajattelin. Tein kyllä huippuhyvät kaupat. Sitten yritin maata siinä. 

Kävi ilmi, että käsinojattomassa, sliikissä sohvassa on ihan helvetin vaikea maata rentoutuneesti. Mihin tässä pitäisi oikein nojata?

No, ainakin siinä voi istua.

(Aion hankkia isot tyynyt sohvan reunoille. Sitten minulla on sliikki, käsinojaton tyynykasa. Hyvinhän tämä meni.)

 

Lue myös:

Share

Ladataan...

Ensi kuussa järjestetään taas PING Helsinki -bisnesfestari, tapahtuma, joka yhdistää sisällöntuottajat ja yritykset, kouluttaa molempia vaikuttajamarkkinoinnissa ja panee pystyyn järkyttävän hyvät bileet. Minäkin olen mukana, sillä kuulun myös PING Ambassadors -tiimiin, ja ajattelin tänä vuonna yrittää oikeasti saada festareilla jotakin aikaan. Viime vuosi kun meni lähinnä ihmettelyyn.

Jos sinäkin hassasit viime vuoden hoomoilaslailuun (what?) tai olet mukana ensi kertaa tänä vuonna, lue tämä opas. Tämä on hurjan hyödyllinen ja kertoo kaiken, mitä PINGistä täytyy tietää. Oikeasti.

Content Guru. Sisällöntuottaja, bloggaaja, tubettaja, instaaja, snäppääjä, somettaja. Guru, koska on oman sisältönsä ja yleisönsä asiantuntija. Vähän niin kuin minä, joka tunnen hyvin teidät minun lukijani (tai ainakin jotkut teistä, moi iskä). 

Business Hippie. Yritys tai taho, joka puuhaa sisältömarkkinoinnin parissa. Hippi, koska on avoin sisältöyhteistyölle kaikenlaisten säätäjien kanssa (ks. kohta Content Guru).

PING Ambassador. Minä. (Ai niin ja 21 muuta, mutta koska ne ovat kaikki tässä hommassa niin paljon ammattimaisempia kuin minä, tarvitsen ainakin kolme kertaa enemmän huomiota kuin ne.)

Pingis Khan. Festarin underground-tunnari ja termi, jolla tarkoitetaan vaihtoehtoisesti joko Kalenterikarjua, Pesojoonasta tai ketä tahansa PINGin osallistujaa. Käytä näin: Laula "Ping! Ping! Pingis Khan!" tai tokaise "Sinä se oot semmone pingis khaani" lievällä Jyväskylän murteella.

Pingviini. Ei lintu, eikä varsinkaan jäätelötuutti, vaan virallisen ohjelman jälkeinen alkoholitarjoilu. Käytetään kirjoitusmuodossa myös termiä PINGviini. 

Kekkonen. Viime vuoden maineikkaisin kuokkavieras, joka onnistui ujuttautumaan tusinoihin festarikävijöiden somekuviin (tyrkky). Katkoi kuulemma raajojaan jatkoilla, sankari. Oletettavasti ei tule sotkemaan tämän vuoden tapahtumaa. Saattaa kuitenkin lähettää kätyrin.

PING Ethics. Ainoa asiakirja, jonka uskaltaa allekirjoittaa lukematta. Sisältömarkkinoinnin eettinen koodisto (tykkään erityisesti sanasta koodisto, siitä tulee sellainen da-vinci-salaseura-labyrintti-mysteeri-tyyppinen fiilis).

#afterping. Festarinjälkeinen tyhjä olo. Onko millään enää mitään väliä? Mitä tämä kaikki merkitsee? Miltä minusta tuntuu? Kuka minä olen? Hetkinen - missäs minä muuten olen?

 

P.S. Business Hippie, osta liput täältä!

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Fakta +1: joskus meikkaan itse, joskus annan nelivuotiaan siskonpoikani hoitaa homman. 

 

1. Joka kerta, kun jossakin (erityisesti jossakin vessapaperi- tai hammastahnamainoksessa) sanotaan power to the people, kuulen tahallani että ne sanovat power to the peephole, tirskun hetken ja sitten masennun kun tajuan, miten käsittämättömän määly minä olen ihmisenä. 

2. Olen saanut etunimeni eräältä isäni ihastukselta. Hän on näyttelijä Tiia Louste

3. Sanon kaikille, että kotini remontti ei ole vielä valmis, vaikka todellisuudessa en vain ole jaksanut porata yhtään reikää seinään, viimeistellä keittiön välitilaa silikonilla tai purkaa kaikkia ullakkoevakossa remontin aikana olleita laatikoita. 

4. Tiedättekö, kun ihmiset sanovat, että jos he voittaisivat lotossa järisyttäviä summia, he jatkaisivat töissä normaalisti, koska eivät voi kuvitella olevansa tekemättä mitään? Minä voisin. Ihan helposti. Voin kuvitella olevani tekemättä mitään juuri nytkin. Ah.

5. Uskon, että jokaisella naisella on rintojensa välissä luomi, joka on ilmestynyt siihen merkkinä siitä, että jos se näkyy paidan kaula-aukosta, on kaula-aukko liian avara. (Itselläni on niitä kolme. Ylin sanoo "oletko ihan varma", keskimmäinen "no nyt on jo melko risqué" ja alin "sinut pidätetään tästä hyvästä".) 

6. Kärsin joka viikko valtavasta Instagram-stressistä. Voi saatana, en ole uhrannut mitään Instagram-jumalille kahteen päivään, joudun takuulla somehelvettiin. 

7. Haluaisin asua poikaystäväni kanssa eri osoitteissa. En siksi, etten haluaisi asua hänen kanssaan vaan siksi, että haluaisin katsoa enemmän Say Yes to the Dressiä ilman, että joku huokailee kyllästyneenä vieressä.

8. Isäni opetti minulle ala-asteella biologisen ilmiön, joka on kuulemma ainoa asia, mitä hän kansakoulusta muistaa. Minäkin muistan rimpsun edelleen ulkoa: Diffuusio on molekyyliliike, joka on loppuun suoritettu vasta, kun nesteen väkevyys on kaikkialla sama. Diffuusio elimellisten kalvojen läpi on osmoosi. Loistin tämän ansiosta biologian tunnilla. Kahden minuutin ajan. 

9. Reidessäni on tatuointi, jota kutsun Conchita Wurstiksi. Hot tip: ei kannata tatuoida naisen kasvoja paikkaan, jossa on runsas karvankasvu. Paitsi tietysti jos haluaa sille parran.

 

(Haasteen heittivät ainakin Juliaihminen ja Puumis. Osallistuhan siekii!)

 

Lue myös:

 

Share

Pages