Ladataan...

Eilen koulussa lounastauolla tuli puheeksi vahingossa varastaminen. Luokkatoveri huomasi lounaan lopuksi tarjottimellaan mystisen maksulipukkeen, jolla jo syödyksi tullut lounas olisi pitänyt maksaa. Maksoinko minä? Ei mitään muistikuvaa.

Itse muistan lapsena varastaneeni kaupasta viisi mehujäätä kaverin kanssa. Vahingossa. Kaveri osti muutaman lakupötkön, ja siinä jännittävässä pennosien laskemisnäytelmässä luulin varmaan itsekin maksaneeni omat ostokseni. Kävelin kaupasta ulos mehujätskejä myyjälle iloisesti heilutellen. Kotiin päästyäni tajusin, että minulla oli 17 markkaa liikaa rahaa. Olin vilkutellut myyjälle varastetuilla Lipseillä! Not cool.

Yksi luokkakaveri kertoi maksaneensa ruokaostoksensa kassalla vahingossa varastettu kahvipaketti kainalossa. Toinen muisti purjehtineensa ulos puutarhakaupasta kukkatelineet kaulassa. Maksamatta. Vahingossa.

Iltalehti uutisoi syyskuussa perheenisästä, joka oli yrittänyt ulos kaupasta vahingossa varastettu energiajuoma ostoskärryjen uumenissa. Mies oli selvitellyt asiaa virkaintoisten vartijoiden kanssa tuntikaupalla vaimon ja lasten odotellessa parkkipaikalla. Lopulta asia selvisi 120 euron sakoilla, vaikka mies oli alusta alkaen tarjoutunut maksamaan tuotteen.

Mitä kaikkea vahingossa tuleekaan varastettua? Ruokakaupassa tomaattipussi jää helposti ranteeseen roikkumaan sen sijaan, että sen muistaisi liu'uttaa hihnalle. Kaikki, mikä mahtuu kauppareissulla kainaloon, myös jää sinne helposti maksutilanteessa. Ostoskärryn alatasolta saattaa löytyä useampikin vahingossa varastettu yllätys, kun ostokset lastataan autoon. Vanhan vaihto-oppilasperheeni äiti opetti, että jos tuotteen vahingossa syö vielä kaupassa sisällä ollessaan, ei sitä tarvitse maksaa. Heh.

...mutta mikä tärkeintä, palaako kukaan maksamaan vahingossa varastamansa tuotteet? 

Minä en ole tehnyt niin vielä kertaakaan. Ha! Livin' on the edge.

Kuva täältä.

Ladataan...

MinnaM kirjoitti loistavalla palstallaan jutun kynsilakasta ja sivusi siinä ohessa myös kynsilakkojen nimiä. Muistan lukeneeni joskus lehtijutun tyypistä, joka Lumenella keksii työkseen sävyille erilaisia nimiä. Tässä muutamia, mitä minun kokoelmastani löytyy:

Babe

Neon Pink

Red Nail

Breath of Wind

Summer Neon

Yenis

White Shadow

Black out

Pink Lane

Geneva 

Pearly Pink

....mutta mikään ei kuitenkaan vedä vertoja tälle, jonka löysin New Yorkista. Lakka ei tarttunut mukaan, mutta kuvan tajusin napata (vasemmassa reunassa): Liquid Piss.

P.S. Huomaa myös oikeasta laidasta löytyvä mystinen Univercity.

Ladataan...

Muistatteko sitä, kun diggaili hulluna joistakin kovista poppiralleista, joita piti kuunnella monta kertaa putkeen ja laulaa täysiä mukana, ja oli ehkä kahdeksanvuotias eikä tajunnut yhtään, mitä laulussa sanottiin?

Ja sitä, kuinka sitä ei vieläkään (20 vuotta myöhemmin) osaa laulaa niitä veisuja oikein, koska kahdeksanvuotiaana opetteli vetelemään vähän sinnepäin?

Minun tapauksessani tämä koko homma kulminoituu Madonnan The Immaculate Collectioniin (kasetilla).

Kuva Madonnan sivuilta.

 

Oi, sitä vapautta, kun sai laulaa näin:

La Isla Bonita: Tsassikollii aisänbriis, ooleiseitsuu vaillinfrii, tisisueer ailaitupii, la isla ponitaaaa.

Papa Don't Preach: Papapoonpiits, amiintsabuldii, papapoonpiits, apiilluusissii.

Like A Prayeria ei kyllä pysty edes kirjoittamaan.

Samaan kategoriaan voidaan laskea myös Genesiksen I Can't Dance: Aaaaaikkääändää, aaaaaaiikkäänttoo, tsöörniswööörnifoordisköördiflöörnifordöö.

Molempien kasettien kansipaperit olivat kyllä sellaisella rullalla, että tyhmempi saattaisi luulla jonkun opiskelleen lyricsejä niiden uumenista. En tiedä. Ehkä niitä vaan pyöriteltiin käsissä.

 

 

 

 

Ladataan...

Jokaisesta tänä vuonna ostetusta Roosa Nauhasta kilahtaa kaksi euroa suomalaiselle rintasyöpätutkimukselle. Hommaan on tänä vuonna liitetty myös Mahtavia asioita -kampanja, jonka mainos osui silmääni eilisestä Metrosta. 

Mainoksessa sanottiin, että kun 70 000 nauhaa on myyty, Maki Kolehmainen EI tee Roosa Nauha -biisiä.

Muitakin mahtavia asioita tapahtuu, kuten kampanjajulisteista näemme. Huomenna aion mennä ostamaan oman Roosan Nauhani ja toivon, että se tarkoittaa sitä, että Axl Smith EI juonna seuraavaa Nelosen realityohjelmaa.

Nojoo. Roosa Nauha on hyvä juttu. Osta sellainen. Minkä mahtavan asian sinä toivoisit tapahtuvan?

 

Ladataan...

Ladataan...

Eräs ystävättäreni kertoi minulle taannoin treffeistään, jotka olivat päättyneet onnekkaasti seuralaisen kotisohvalle. Varsin miellyttävien deittien ansiosta sohvanreunalla alkoi kevyt suutelointi, joka oli vaarassa muodostua kiihkeäksi, kunnes ystävättäreni mieleen muistui elintärkeä seikka: ”Mä en ole sheivannut.”

Koko herkullinen kismailu oli mennä täysin pilalle siksi, ettei ystävättäreni mieleen mahtunut tämän lisäksi yhtään muuta ajatusta.

Ajattele nyt: mukava sohva, lämmin kosketus, pehmeät huulet, kielen lipais –mäenolesheivannutmäenolesheivannutmäenolesheivannutmäenolesheivannut. Jopas on mieleenpainuva ensisuudelma.

Olen ah niin useasti miettinyt tätä surullista faktaa, joka estää sinkkunaisen seksielämän spontaaniuden täysin – tai ainakin haittaa sitä merkittävästi. Totuushan on se, että yöllisen romantiikan mahdollisuus kasvaa, mitä vähemmän sitä kohti pyrkii. Tarkoitan tässä luonnollisesti nimenomaan aktiin valmistautumista. Jos jätät Gillette-rituaalit väliin, ja jotakin tapahtuu (ja niin todennäköisesti tulee käymään: meitähän on teini-iästä asti opetettu romantiikan saralla uskomaan ”silloin kun sitä vähiten odotat” –periaatteeseen), olet niinkutsutusti kusessa. Mäenolesheivannutmäenolesheivannutmäenolesheivannut.

Mikäli yrität, valmistaudut ja näet vaivaa, eli olet silkinpehmeä mahdollista kontaktia varten, oletkin yhtäkkiä epätoivoinen (kenties kevytkenkäinenkin) ja onnistut korkeintaan karkoittamaan potentiaaliset lähestymisyritykset luotasi. Kotimatka valloituspaikalta sujuukin silloin pettymyksen ja itseinhon tunteiden siivittämänä. Ehkä siisti bikiniraja tai full-on brasilialainen vahaus (valitse oma metodisi) lämmittää yksinäisinä hetkinä?

Vastakkainen sukupuoli ei tällaisesta ongelmasta kärsi. Oi, sitä spontaaniuden kimaraa joka miehen deittailua värittää!

Nainen voi ainoastaan valmistautua ja heittäytyä helpoksi tai päätyä yksin silkkisine säärineen (ja ehkä silkkisine vajayjayineen) kotiin – tai olla valmistautumatta ja antamatta.

Tämä lienee se, mitä amerikaksi kutsutaan lose-lose-situationiksi. Tai peniskateudeksi? Allekirjoittanut allekirjoittaa.

Kirjoitus uudelleenjulkaistu ystävättären pyynnöstä. Legendaarinen kuva täältä.

Ladataan...

Pages