Ladataan...

Joku varmaan klikkasi otsikkoa, sillä ajatteli saavansa lukea pikkutuhman tarinan seksuaalisesta kanssakäymisistä kahden nuoren, notkean ja hyvännäköisen ystävyksen välillä.

No, siitä ei ole nyt ollenkaan kyse. (Pervot!)

Kirjoitan ihmisistä, jollaiset jokaisella naisella tulisi olla ystäväpiirissään. Myös minulla. Ilmoittautua saa! Vaikka heti!

1. Lääkäri. Lääkärikaveri kirjoittaa sairaslomaa silloin, kun on tarvis. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että lääkäriystävä vastaa heti, kiireistään huolimatta, tekstareihin ja sähköposteihin, jotka ovat muotoa "Mikä tämä tämmöinen näppylä oikein on? Ks. kuvaliitteet" ja "Kuolenko mää nyt?"

2. Kampaaja. Tämä on ihmisille (kuten minä), joilla ei ole sitä ah niin ihanaa luottokampaajaa. Kampaajaystävä voi vähintään paikata tarjouspartureiden tekemät virheet. (Entinen pomoni kertoi kampaajaystävänsä tekevän värjäystyöt hänelle öisin. Viinilasin kera. Huvin ja hyödyn täydellinen kombo!)

3. Taksikuski. Taksikuskifrendi on kovassa huudossa pikkujouluaikaan ja silloin, kun ei oikeasti jaksa kävellä enää metriäkään. Tosi hyvä taksikuskiystävä antaisi kyydin ilmaiseksi, mutta kyytiä tarvitseva kaveri on kyllä yleensä valmis maksamaan. (Ainoa, mikä tässä mättää, on se, etten ymmärrä miten taksikuskin kanssa voi olla ystävä. Senhän pitää olla aina töissä, silloin kun minä olen ystävieni kanssa ulkona.)

4. Kokki. Kaverikokki on hyvä olla, mutta lienee vielä parempi, jos sellaisen kanssa pääsee ihan ihmissuhteeseen. Hyvästi nakit ja kalapuikot - tervetuloa coq au vin ja tiramisu! (Kaverikokkihan muuten tietysti mielellään hoitaa cateringin myös kaikkiin tärkeisiin perhetapahtumiin.) Tämän voisi halutessaan vaihtaa myös ravintolapäällikköön, jos tykkää saada pöydän aina silloin kun haluaa, tai baarimikkoon, jos ravinto on pääasiassa nestemäistä.

5. Portsari. Ei enää ikinä tarvitse jonottaa! Siis ainakaan siihen baariin, jossa portsarikamu on töissä. Lähiökuppilaan. Hmm. No, ehkä se tekee keikkaa aina just siellä, minne minä haluan mennä? Joo. Siis keikkaileva portsari.

6. Hieroja/kynsihoitaja/kasvohoitaja/intiimisokeroija. Olisi liikaa vaadittu, jos kaikilla olisi jokainen edellisistä. Yhden näistä saisi kuitenkin valita. Se hoitaisi hommat puoleen hintaan tai jotain, ihan milloin haluat ja vieläpä helvetin hyvin. Koska se on sinun kaverisi.

+1. Asianajaja. En ole ikinä tarvinnut sellaista, mutta jos niin ikinä kävisi, olisi varmaan ihan hyvä, että olisi sellainen kaverina. 

Vastapalveluksena kaverille voin tehdä jotain, mitä sosionomi ja toimittajaopiskelija osaa. Esimerkiksi kuunnella henkilökohtaisia huolia ja sitten kirjoittaa niistä jutun. Ilmoittautumiset kommenttiboksiin, kiitos. Kuvan olen piirtänyt itse.

Ladataan...

 

Ravintola Adamsissa avattiin viime perjantaina elokuvaklubi Kino Adams. Avajaisnäytöksenä nähtiin samana päivänä ensi-iltansa saanut kotimainen komedia 3 Simoa.

Adamsin ympäristö on upea. 3 Simoa oli hauska ja hyvin tehty elokuva. Ja kukapa ei nauttisi elokuvataiteesta ystävien kanssa valkoviinispritzeriä siemaillessaan?

Ensi perjantana Kino Adamsissa Drive ja sydämentykytyksiä aiheuttava Ryan Gosling.

Ladataan...

Sain viime viikolla luettua Markus Nummen Karkkipäivän. Sen ajankohtaisuus oli ällistyttävää ja liikuttavaa - lastensuojelusta ja sosiaaliviranomaisista kun tohistaan mediassa nyt ihan huolella. Suosittelen.

Kirja oli todella hyvä, vaikka aluksi minun oli vaikea saada siitä kiinni. En voi syyttää kirjailijaa tai teosta hitaasta syttymisestäni, sillä huomaan kommentoivani lähes jokaista lukemaani kirjaa samoin sanoin:

Aluksi minun oli vaikea saada siitä kiinni.

Nyt olen vihdoin keksinyt, mistä tämän on johduttava.

Aina, kun aloittaa kirjan, sitä sukeltaa sen maailmaan. Sitä opettelee hahmojen nimet, luo niille mielessään persoonalliset ulkonäöt ja rakentaa maailman, jossa ne elävät ja toimivat. Kun kirja loppuu, tästä kaikesta on osattava päästää irti. Seuraavan kirjan auetessa alkaa koko ruljanssi nimittäin taas alusta. Luulen, että tämä on asia, joka minun (tai minun mieleni) on vaikea hyväksyä. Ensimmäiset uuden kirjan sivut ovat paitsi uusien henkilöiden ja maailmojen opettelua, myös hyvästit edellisille. Minulta kestää monta kymmentä sivua tajuta, ettei edellisen kirjan rakas hahmo tunkeudukaan tajuntaani tämänkertaisen lukukokemuksen myötä. 

Meiltä oli tänään kotona netti ja sitä kautta myös tv poikki muutaman tunnin. (Miten tylsää voi ihmisellä olla! En ollut tajunnutkaan, miten koukussa olin! Molempiin! Onneksi pääsen marisemaan siitä nyt tänne blogiin. Huh. First wirld problems. Big time.) Aloitin tylsyyksissäni uuden kirjan, Hubert Selby Jr:n Päätepysäkki: Brooklyn.

En tiedä. Minun on vähän vaikea saada siitä kiinni.

Ladataan...

Koulureppu! Kuinka helmi!

Laskin yhtenä päivänä, että näin koulumatkan varrella kaksitoista Fjällrävenin Kånken-reppua. 

Kånkenia ei täältä löydy, mutta onneksi mulla on kolme ihanaa reppua tärkeiden koulutavaroiden kanniskelua varten.

 

Siinä ne nököttää sohvalla! Jokainen reppu on kirpputorilöytö.

 

Suosikkireppuni toimii satunnaisesti myös baarilaukkuna (joo, okei, ei kovin fancya, mutta sopii mulle). Kotkalainen kirppislöytö, 7e. Nahkaa.

 

Yksiolkaiminen reppu/laukku kaipaa suutaria, sillä se hajoilee liitoksistaan. Kirppislöytö Kotkasta, 5e. Nahkaa.

 

Reppu löytyi Tampereelta, Lukonmäen pihakirppikseltä. 4e. Kangasta/muovia. 

 

Pärjään ehkä ilman sitä Kånkenia.

Pages