Ladataan...

Minusta on kiva kuvata, katsella ja löytää ihania pieniä tai suuria yksityiskohtia maailmasta, isojen maisemien lisäksi. Kesällä, heinäkuussa 2017 innostuin kuvaamaan Sunny Beachillä ja Burgasissa vanhoja rautaisia portteja ja kaiteita, aitoja. Ne olivat niin kauniita, kun niitä tarkemmin katseli. Vanhoja, kuluneita. Niissä oli ajan patinaa, sitä oikeaa tunnelmaa. Ne olivat taidokkaasti tehtyjä, aivan ihania. Ihastuin niihin totaalisesti. Kuin portteja satumaahan tai aikaan kauan ennen meitä <3

 

Share

Ladataan...

Pari viikkoa sitten tein City-Marketissa edullisen ostoksen, joka kassan ohi mennessä muuttui halvaksi ostokseksi. Tosin sen huomasin vasta kotona muutaman päivän päästä, kun olin heittämässä kuittia roskiin. Minä nimittäin luulin ostaneeni edullisen pakkauksen 9 eurolla (näitä joulun pakkauksia poistivat isoilla alennuksilla). Ostin minä muutakin. Ainakin kädet ja syli olivat täynnä. Kun ei mitään pitänyt ostaa (paitsi tytölle tekoripset), niin eihän sitä koria siitä tullut otettua...Niin, siksihän en hintaakaan tajunnut, huomannut tai sitä hinnanmuutosta.

Tälläisen pakkauksen ostin 9 eurolla tai niin luulin ostaneeni. Tyttärelle tuo meikin poistoaine ja minulle tuo RYPPYVOIDE. Juu, en usko minäkään, mutta kun halvalla sai :D

Kotona tosiaan muutaman päivän kulutta huomasin, että se koko paketti maksoikin vain 7 eur. Ilmeisesti siitä oli joku lisäalennus? Sittenhän se olikin jo muuttunut edullisesta halvaksi. Joskus pienillä summilla on iso merkitys!

Minun tulppaanikimputkin kuolivat (katso täältä). Kun olin heittämässä niitä pois, huomasin joukossa olevan kuitenkin neljä täydellista kukkaa. Enhän minä niitä raskinut pois heittää, vaan taittelin ne ja laitoin kristallilasiin. Siinähän ne ilahduttivat meitä vielä vajaan viikon :). Tämä oli sitten niihin Pirkka-nikseihin kuuluva :D. No tämä kyllä toimi...

 

Share

Ladataan...

Olen kuulut kehuja näistä Tigin Bed Head- shampoista ja -hoitoaineista jonkun verrankin, mutta hintansa takia en ole niitä koskaan ostanut. Petyin kerran kalliisiin pesu- ja hoitoaineisiin perusteellisesti (lue täältä), joten en oikein ole edes uskaltanut ostaa näitä kalliita enää.

Kun sitten sattui kohdalle älyttömän hyvä tarjous, niin pakkohan se silloin oli vihdoinkin ostaa näitä kokeiluun. Ostin 2 x 2 pulloa (2 x hoitoaine ja 2 x shampoo). Tavallisestihan nämä maksavat noin 25 eur/2 pulloa. Nyt ne sai 14.95 eurolla eli yhdelle pullolle jäi enää hintaa 7.47 eur. Pullot ovat isoja (750ml), joten ihan markettihinnoille pääsi tällä alennuksella (markettipullot ovat 200 ml ja hinta noin 3 eur)! No itseasiassa, halvemmaksihan nämä näillä hinnoilla tuli...

Joo, oli siellä kahvikin tarjouksessa :)

Heti tämän jälkeen menin Prismaan ruokaostoksille ja kävin katsomassa näiden samojen hinnat siellä. Heh, ne olivat Prismassa 24.95/2 kpl (hoitoaine ja shampoo). Jihuu 20 euron säästö!! Pientä inkkaritanssia pesuainehyllyjen välissä ja nolo palautuminen maan pinnalle...Onneksi minun mies ei enää ylläty juuri mistään :D

Tosin on odotettava uusia tarjouksia, en osta täydellä hinnalla vieläkään :)

Jestas ja miten hyviä nämä olivatkaan! Ihana tuoksu (kuin karkkitaivaaseen olisi mennyt) ja hoitoaine niin hyvin hiuksia selvittävää. Ihan lemppareita kerralla. Miten pienen pieni määrä shampoota voikin riittää saamaan aikaan ihanan vaahtoavan pesun. Riittoisiakin siis. Tuo vaahto oli jotain uutta, en ole sellaista kokenut ennen, se oli jotenkin tiheää, pehmeää ja sitä oli paljon, se tuoksui karkkikaupalle, ihan uusi, miellyttävä kokemus! Käytän tosiaan paljon, paljon pienemmän määrän näitä kuin tavallista shampoota (tai niitä Cutrin-shampoita).

Suosittelen, jos joskus tarjous sattuu kohdallesi, osta ihmeessä!

Tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen olen jo saanut ostettua näitä vieläkin halvemmalla... :). Kun näin tämän ao. ilmoituksen lehdessä, piti lähteä hakemaan näitä muutamat satsit :D. Oon ihan oikea tarjoushaukka :D. Nyt siis oli todella hyvä hinta :)

Riittäskö vähäksi aikaa? :) En ole hamstraaja, ihan oikeasti, en ole. Meillä nämä käytetään ja tyhjät pullotkin raskitaan laittaa roskikseen, ei säilytetä...Olettehan tekin katsonut niitä ohjelmia hamstraajista? Huh. Tämä voi vaikuttaa hieman samalle, mutta ei. :D

Nyt voi pestä ja hoitaa hiuksia jatkuvasti ihanilla aineilla, eikä koskaan, ei koskaan tartte piilottaa niitä hatun tai muun alle :D

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tuli vain mieleeni, kiinnostaa. Tykkään katsella kuvia kodeista ja taloista. Miettiä millaisia ihmisiä siellä asuu. Samoin lenkillä ollessa katselen taloja ja mietin samoja asioita :). Itseasiassa ulkomailla teen tätä ihan samaa pohdintaa :)

Meidän talo ei ole uusi, mutta se on velaton eli kokonaan maksettu (jihuu). Talo jää kyllä ihan liian suureksi meille kahdelle, kun viimeisetkin lapset muuttavat pois, joka tapahtuu 1.5-2 vuoden sisällä. Sitten haluan muuttaa rivitaloon, mutta siinä on ehdottomasti oltava piha aurinkoon päin, eteläpiha! Näin meillä on nytkin.

Nyt kuitenkin asustamme neljästään seuraavaa taloa. Nytkin siellä on jo ylimääräisiä huoneita...lapset kun ovat muuttaneet yksi kerrallaan pesästä.

Kuvia katsellessa tulee niin kaipuu kesään, en malttaisi millään odottaa!

Talo edestä, kadulta kuvattuna:

Se mistä tykkään paljon, on tuo koko talon leveytinen parveke. Tämä kuva on otettu noin puolesta välistä toiseen suuntaan. Parvekkeelle paistaa koko päivän aurinko, silloin kuin aurinko sattuu paistamaan :)

Talon kadun puolella on tälläinen istuinrykelmä:

Talo sivusta, josta on käynti yläpihalle:

Yläpihalla tulee ensimmäisenä vastaan tämä puutarhakalustesarja. Tähän sarjaan kuuluu kahdenistuttava sohva/penkkikin. Se on vain siellä pitkällä parvekkeella. Takorautaa, siis ovat tosi painavat!

Tuo istuinrykelmän vastapäätä on pitkä liuskekiviseinä, joka on yksi lemppareistani meidän pihalla. Se miellyttää minun silmääni. Tältä tasolta menee portaan vielä ylemmäksi kaaren alta, josta löytyykin minun auringonottopaikka. Ennen siellä oli lasten keinut ja liukumäki. Nyt pelkkää auringonottoa :) Meillä kun ei rinnetontilla oli hirveästi tasaista kohtaa!

Talo takaapäin kuvattuna:

Tässä on auringonottopaikkani :)

Olen asunut kerrostaloissa, rivitaloissa ja omakotitaloissa, jokaisessa useamman kertaa ja monessa kaupungissakin, joten kaikki on tullut koetuksi!

Tasapuolisuuden vuoksi, laitan vielä talvisen kuvan talosta...Hrrrr...

 

Share

Ladataan...

Tänään on se suuri päivä! Päivä, jolloin nuorin tyttäreni tanssii vanhojen tansseissa. Niin se aika menee. Vastahan itse olin tanssimassa!!! :-)

Minun aikana ei kukaan ostanut kauniita prisessamekkoja, ne vuokrattiin teatterista tai kaivettiin mummolan vinteiltä. Silloin pukeuduttiin oikeasti vanhoihin ja vanhanaikaisiin mekkoihin. Ne oli monet räsyisiä, mutta niin niiden kuuluikin olla. Pojilla saattoi olla vanhoja pussihousuja, ukkien kätköistä löytämiä. Olipa jollain tuohivirsutkin jalassa ja selässä tuohireppu. Minä sain ystävältäni yhden mekon lainaksi, koska hänellä oli kaksi vaihtoehtoa. Minun mekkoni, jota pidin tansseissa, yletti polviin asti ja oli kuitenkin levenevä, kuin prinsessamekot. Siihen päälle hartiahuivi ja ei kun menoksi. Silloin ei kilpailtu kalleimmalla  kauneimmalla mekolla, vaan mitä halvempi vanhempi, sen parempi! Jos minulla olisi valta ja voima, muuttaisin tilanteen takaisin. Lopettaisin tämän naurettavan kilpavarustelun, joka eriarvoistaa perheitä tai oikeastaan heidän teinejään! Maailma on niin kova, aivan liian kova minun makuuni.

Heinäkuussa 2017 lomareissulla Kuopiossa löysimme kauniin mekon tähän tarkoitukseen tyttärelle. Oli äidiltä pois yksi huoli vähemmän :). Hän on taas tätä uutta sukupolvea, joka kilpailee kauneimmasta unelmamekosta, vahinko kyllä. Kun minusta tuo meidän juttu oli parempi. On jotensakin tyhmää hankkia kalliita mekkoja vajaata yhtä päivää varten. Tuolla kaupassa oli onneksi paljon mekkoja puoleen hintaa. Sellainenhan mekin sitten otettiin.

He ottivat tytön lukion, puhelinnumeron ja nimen ylös. Sillä he eivät myy samaa pukua samaan lukioon kuin yhden kappaleen. Enpä tuollaisestaan ollut tiennyt. Niin tarkkaa se nykyään on, tuo kilpailuhan sen tekee.

Kuvat otimme kesällä ja syksyllä, koska talvella voi palella, jos menee ulos kuvaamaan :)

Kaupassa kokeilua. Ensimmäinen oli halvin ja mieluisin, joten muita emme sitten kokeilleetkaan.

Kun pääsimme reissultamme kotiin seuraavana päivänä. Piti mekko tietysti kokeilla uudestaan. Kaunishan se on kuin mikä. Aivan upea luomus. Saatiin mekosta nämä kesäkuvatkin muistoksi <3

Ao. kuvissa on jo hieman harjoiteltu kampausta tansseihin.

 

Share

Ladataan...

Sain viime viikolla ihanalta Lilies&Life- blogin kirjoittajalta, Lilies:ltä haasteen kirjoittaa 5 x 3 hyvää asiaa itsestäni ja elämästäni. Pitkin hampain tartuin haasteeseen, kun en kehdannut kieltäytyäkään :D. Huomasin oman elämäni hyvien ominaisuuksien etsimisen olevan yllättävän kivaa, mutta myös vaikeaa ja varsin haastavaa. En oikeastaan ole koskaan ajatellut mikä minussa on hyvää, ainoastaan, mikä minussa on huonoa ja pahaa, sitä olen kyllä pohdiskellut ja paljonkin ja miten muuttaa näitä, mahdollisesti huonoja ominaisuuksia.

Tuostako johtuu sitten, että en keksinyt kolmatta hyvää asiaa itsessäni, en millään, vain kaksi keksin. Jos te keksitte, ilmoittakaa minulle kommenttiboxissa siitä. Lisään sen (ne) sitten siihen kolmanteen kohtaan :). Olishan se kiva, että minussakin olisi kolme hyvää asiaa...oikeastaan mielenkiintoista, näkeekö joku muu minussa jotain hyvää!

Päivässäni:

1. Päivässäni on aina hyvää se, kun huomaan heränneeni uuteen aamuun, olen siis elossa. Se on niin nautittava hetki, ihan paras, vaikka vihaankin herätyskelloon heräämistä.

2. Se, että saan mennä töihin, että minulla on työpaikka. Minä en viihtyisi kotona. Olen kyllä niin kotikissa, joten seinät alkaisivat kaatua aika nopeasti päälle...luulisin, vaikka eihän sitä koskaan tiedä, varmaksi.

3. Iltaisin, töiden jälkeen saan nähdä perheeni, voin jutella lasteni, vanhempieni kanssa. Nuo rakkaat läheiset kuuluvat jokaiseen päivään, vaikka heitä ei näkisikään joka päivä, joka viikko, joka kuukausikaan. He ovat ajatuksissa, teoissa mukana koko ajan.

Tänä vuonna:

1. Ensimmäisenä tulevat mieleen matkamme. Matka Fuertefenturalle( Corralejo) miehen kanssa maalis-huhtikuun vaihteessa.

2. Matka toukokuussa keskimmäisen tyttären kanssa kahdestaan Kreetalle, Rethymnoniin.

3. Matka heinäkuussa miehen kanssa Kreikkaan, Korfulle.

Elämässäni:

1. Mies, lapset, muut läheiset, koti, työ ->Turvallisuus ja levollisuus.

2. Terveys. Olen ollut poissa töistä viimeksi yli 13 vuotta sitten (tarkkaa vuotta en muista). Silloin oli meidän perheessä kiertävä oksennus- ja ripulitauti. Se kiersi läpi meidät kaikki ja kesti vain yhden päivän. Allerginenkaan en ole millekään syötävälle, eläimelle, kasville...joten noin kuvailtuna perusterve ihminen. Eikä mitään lääkitystäkään ole (heh, olen vain niin hyvä näyttelijä, että lääkäritkään eivät ole huomanneet :D).

3. Olen voittanut kaikki suuret taisteluni (kaikkia pienempiä en toki ole). Olen plussan puolella, siksi olenkin perusonnellinen eli vaikka olisin murheellinen, vihainen, itkisin, olen silti onnellinen..vaikea varmasti käsittää, vaikea selittää.

Minussa:

1. Autan aina, jos vain osaan ja kykenen, parhaani mukaan.

2. Mieluummin annan kuin otan.

3. ?? En vaan keksi. Ei kai minussa muuta hyvää sitten enää ole.

Nyt olen saanut teiltä vastauksia, että olen positiivinen ja elämäniloinen, joka kuulemma heijastuu kirjoituksiinikin (ihana, jos näin on). Lisäksi (kuulemma) innostun pienistäkin asioista ja näen niissä kauneutta, tärkeyttä ja löydän kirjoitettavaa. WAU! Olen niin otettu näistä jokaisesta kommentista! Lisäksi kuulemma osaan arvostaa elämässä asioita, jotka muut usein sivuuttavat. Olen luova ja taiteellinen, näen kauneutta pienissä arkisissakin asioissa ja osaan hyödyntää kaikkea niin, että saan tehtyä kauniita asioita. Omaan kuulemma hyvät tyyli- ja huumoritajut. Tässä oli lisää esimerkkejä miten kauniisti minusta kirjoitettiin. Kyyneleiden aika. Kiitos ♥

Blogissani:

1. Olen saanut joitakin kivoja blogi-ystäviä. En olisi ikinä uskonut, että joku löytää blogini miljoonien joukosta. Jokainen kommentti ja tykkäys kyllä piristää ja ihmetyttää yhä vieläkin :D

2. Minulle blogista on ollut iso apu. Se, että saan kirjoittaa mistä haluan, se on minulle hyvä ja tarpeellinen purkautumiskeino, vaikka en itse ongelmasta kirjoittaisikaan. Se on ollut myös loistava kanava purkaa  satunnaisia onnellisuushetkiäni ja jakaa iloa, silloin kun se sisälläni on pulpunnutkin.

3. Kirjoitan vain kevyttä, helposti luettavaa  tarinaa ja tapahtumia, koska maailma on täynnä pahuutta, joista saa lukea joka paikassa. En halua enää kirjoittaa ja pohtia niitä omassa blogissani. Haluan, että lukijat ovat (yleensä) hyvällätuulella lukiessaan blogiani. Vähän niinkuin lukisi Harlekiini-sarjan kirjoja :D

Haastan:

Tiikerikatin, Väriterapia-blogi

Minnean, Minnean muruja-blogi,

Suttastiina, Älä ota sitä niin vakavasti-blogi

Share
Ladataan...

Ladataan...

Valkoinen kukkakimppu kuulostaa aika aneemiselta. Kuitenkin valkoinen kukkakimppukin on kaunis. Pelkkää puhdasta valkoista, viatonta. Kukkia, eläviä kuitenkin. Tuoksuvat nekin. Mielelläni laitoin maljakkoon.

Tänään on muuten ystävänpäivä. Itse en sitä ole koskaan viettänyt millään tavalla, enkä tule viettämäänkään. Luokittelen sen samaan kategoriaan Halloweenin ja Black Fridayn kanssa. Amerikasta tulleita höpsötyksiä, joilla on tarkoitus myydä ihmisille rihkamaa mahdollisimman paljon. Minä en kauppiaiden rahapusseja paksunna näillä juhlilla. En tosiaan.

Hyvää ystävänpäivää toivotan kuitenkin jokaiselle blogiystävälleni :)

Minä niin nautin kukista, noista puhtaan valkoisista.

 

Share

Ladataan...

Viime viikolla etsiessäni pakastimesta jotain, sattui käsiini torttutaikinat, jotka olivat jääneet sinne joululta. Ei sitten paistettukaan niin paljon joulutorttuja kuin luulin. No voihan ne käyttää muuhunkin ja päätin, että niistä tehdään viikonlopun ruoka. Joulutorttuja kuitenkin alkoi tehdä myös mieli (olen hulluna niihin).

Viikonloppuna otin sitten taikinat sulamaan. Osasta leivoin niitä rakastamiani joulutorttuja, jälkiruuaksi. Osasta tein kinkkujuustosarvia. Vieläkin taikinaa jäi. Lopuista levyistä tein sitten metwurstisarvia. Voi että miten ne olivat hyviä. Ei ehkä se kevyin ruoka, mutta välillä näinkin. Tosin oli minulla se salaattikin tehty, joten tuli mukaan vihannespuoltakin :)

Käytätkö torttutaikinaa muuhunkin kuin joulutorttuihin?

Share

Ladataan...

Kun saimme viime viikolla neljän viikon ja yhden päivän odotuksen jälkeen uuden sohvan kotiimme, oli aika tyytyväinen olo. Tuon ajan kestää sohvan tekeminen. Askosta ostimme tämän sohvan.

Vanhan sohvamme laitoin myyntiin samana päivänä, kun tilasimme uuden , facen kirpparille. Seuraavana päivänä se oli jo haettu. Se meni niin nopeasti, että olimme vähän ihmeissämme isosta olohuoneestamme. Meinasimme pitää siellä (Juhannus)-tanssit :), niin isolle se tuntui ilman sohvaa!

Miten silmä tottuikaan tähän isoon, autioon olohuoneeseen, että nyt kun uusi sohva tuli, vaikuttaa se jälleen niin pienelle ja ahtaalle :). Yksi syy sohvan vaihtamiseen olikin sen suuruus. Halusimme pienemmän. Halusimme tilaa enemmän. No onhan sitä toki nyt enemmän, se vain tuntuu ahtaalle, kun totuimme avaraan huoneeseen ilman sohvaa....

Entinen oli nahkainen kulmasohva. Nyt halusimme kankaisen divaani-sohvan. Tumman harmaan, melkein mustan. Ei näy lika niin hyvin, kuin vaaleassa. Verhot olivatkin valmiiksi mustavalkoiset, joten ne saa jäädä. Samoin jäävät pöytä ja pyöreä matto pöydän alla. Otimme samalla sohvaan sopivat jakkarat.

Kuvia on aika paljon. Toivottavasti et tympäänny :)

Olen aika tyytyväinen. Oikeastaan ihan tyytyväinen. No, oikeasti älyttömän tyytyväinen.

Kankaassa on mustan joukossa harmaata...

Verhot saavat jäädä...

Tuo jakkara oli myös ostettava nyt. Jälkeenpäin olisi varmasti kaduttanut, kun ei saisikaan enää...

Meidän entinen sohva oli siis punainen kulmasohva, joka oli oikeaa nahkaa (vain liian iso meidän olkkariin). Silloin olohuoneeseen sopi tuollainen iso pehmeä, punainen palli, joka on oikeasti varavuode. Siinä aina joku istui. Nyt se ei sopinut millään samaan paikkaan, koska siihen tuli nyt nuo kaksi tummaa jakkaraa, uuden sohvan sävyisinä.

Keksin kuitenkin sille oman nurkkauksen, jonne tuo varavuode juuri ja juuri mahtui. Kolonen oli kuin sille tehty! Sinne tuli nyt kiva istuinpaikka :) punaraitaisine tyynyineen!

 

Share

Ladataan...

Tyttärelläni on ensi viikolla vanhojen tanssit! Mekko hänelle ostettiin viime heinäkuussa kesälomareissulta Kuopiosta. Se on aivan upea prinsessamekko! Siitä enemmän sitten 16.02.

Hiukset tyttärelläni ovat punaiset. Tämä on oma väri. En ole koskaan hänen antanut värjätä hiuksiaan, koska ne ovat niin punaiset ja todella kauniit luonnostaan. Kesällähän väri näkyy parhaiten, kun se oikein loistaa auringon valossa! Hiukset ovat pitkät ja suorat. Tässä kuvassa hän oli meillä kesätöissä ja otin siellä kuvan hiuksista.

Kampauksia hän on miettinyt ja kokeillut jonkun verran. Jompikumpi seuraavista on nyt sitten varmaankin se kampaus, jonka hän tekee itselleen sitten perjantai aamuna. Minä en nimittäin halunnut maksaa 200 euroa maksavaa kampaajakäyntiä yhden päivän takia. Varsinkin, kun hän osaa tehdä kauniita kampauksia ihan itsekin. Mekko oli jo ihan tarpeeksi kallis. Niinpä hän on joutunut sitten harjoittelemaan kampauksien tekoa. 

Nämä ovat kyllä kauniita kampauksia, jotka hän tekaisi itselleen. Kummatkin sopivat hyvin prinsessamekkoon! Nutturoitakin hän osaa tehdä, mutta ei nyt niihin tanssiaisiin halua hiuksia ylös nutturalle. Ao. kampaus on vasta ensimmäinen kokeilu (kuvan otin syksyllä, joten on ehtinyt tämän jälkeen harjoitella muitakin) ja luonnistunee paremmin, kun H-hetki koittaa.

Tässä vielä sama kampaus ja prinsessamekko syksyllä kuvattuna:

Tässä toisenlainen kampauskokeilu:

Saa nähdä, kumpi kampaus hiuksissa lopulta on :)

Share

Ladataan...

Pojan toiveesta tein pastaa. Löysin omista resepteistäni kolmekin ihanaa ohjetta; kana, -katkarapu-pinaatti- ja tämän kinkku-carbonara-pastan. Koska kotona ei ollut muutakuin 18v. poika, niin kysyin häneltä, mitä hän niistä haluaisin. Vastaus tuli kuin tykin suusta: kinkku-Carbonara-pasta. Sitä siis valmistin. Aivan ihanaa siitä tulikin. Maukasta, sanoi tytärkin. Tein sitä tupla-annoksen. Saavat muksut syödä sitten viikolla koulun jälkeen. Melko helppo ja nopea tehdä.

Laitan ohjeen tuonne perään, jos haluat kokeilla!

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kerroinkin jo aikaisemmin, että äitini (75v) tykkää ja ennenkaikkea osaakin taitavasti tehdä, askarrella kaikenlaista kotona ja mökillä, aikaa kun on, eläkkeellä ollessa. Aikaisemman kesäisen jutun voit lukea täältä kuvineen. Äitini taitaa olla kovinkin luova ihminen, olipa sitten  kesä tai talvi :). Töitä syntyy kokoajan ja aina, myös talvella, voi käyttää mielikuvitusta tekemiseen.

Nyt äitini on innostunut tekemään jääkukkia, kun siihen tarvittavia pakkasiakin on tällä viikolla riittänyt! Tosi kauniita koristeitahan tuollaiset ulkona tai parvekkeella onkin, eikös? Ohikulkijatkin saavat ilmaisen taidenäyttelyn. Omakotitalon pihallahan tuollaiset olisi upeita!

Kukan muottina oli kuulokkeiden muovinen kotelo. Siitä tuli kivan ohut, laattamainen eli materiaaliakaan ei tartte ostaa, kun käyttää vain mielikuvitusta :). Kukka sai tällä kertaa jäädä osittain näkyviin jään päälle. Minusta tuo on tosi upea!

Eli näin se tapahtui. Äitini ostamien kuulokkeiden alla oli sopiva astia :)

Sinne vetta ja kukkia. Jäätymään.

Tässä vielä pari muutakin. Samalla systeemillä, eri muoteilla vain tehty. Kukat näkyvät tietysti huonommin, kun ovat kokonaan jään sisällä. Kauniita nuokin!

Ohikulkevia lapsiperheitä vartenkin on tehty oma dinojää :). Tuo onkin niin pienten poikien mieleen! (olisipa minun kolme poikaani vielä pieniä...). Ensin dino muottiin, hieman vettä, jäädytetään.

Lisätään vettä ja jälleen jäädytetään. Niin siitä sitten valmistuu tälläinen:

Tämä se vasta upea onkin, syvän violetteine kukkineen:

Kyllä ne oikeasti ovat kauniita koristeita!!!

Sellaisia talven riemuja, joista voi nauttia vain pakkasilla (pakastimen sulatuksen lisäksi :D)! 

Kävin tuossa joku päivä sitten kaupungilla ja siellä oli nämä jouluiset? valot vielä puissa, vaikka nämä lienee niitä talvivaloja, joita pidetään koko se pimein kausi :). Piristävät joka tapauksessa!

Ihanaa viikonloppua Sinulle!!!

 

Share

Pages