EI, EI, EI

Minä odotin niin kevättä ja auringon täyteisiä päiviä!! Katson ulos, mitä näen; lunta tulee taivaan täydeltä, tuulee, tuiskuttaa, aurinko on kilometrien paksuisten pilvien takana, on pakkasta, on liukasta. EI, EI, EI. En halua. Ensin oli suojasää, lumet suli vauhdilla, oli märkää, tuli pakkanen. Kaikki jäätyi vaarallisen liukkaaksi. Nyt lumi sataa päälle, ei edes näe enää jäisiä kohtia. EI, EI, EI. En kestä, en halua. Haluan takaisin ne keväiset päivät ja auringon! Vahinko, että en saanut kuvaan selvästi tuota tiheää lumisadetta näkyviin. Ehkä se vähän näkyy kuitenkin. Kuvat nappasin päivällä työpaikalla.

En halua katsoa enää ikkunasta ulos. Kamala näky, kylmä, saa ihon kananlihalle. Suljen silmäni ja muistelen etelän matkoja. Voi miten kuuma oli heinäkuussa Rodoksella. Ihan älyttömän kuuma, mutta ihanaa! Ei haitannut, että aamulla klo 08.00 oli jo täysi hiki päällä. Se oli mahtavaa. Etsin kuvia vimmalla siltä matkalta. Aah, näitähän katsellessa tulee lämmin. Vielä kun muistaa tuoksut, äänet. Niin täydellistä. Nyt kuviin, ihaniin maisemiin. Niin lämpimältä näyttää tuo merikin! Tosin se olikin lämmin. Mereen mennessä ei tuntenut mitään eli oli hyvinkin ihon lämpöistä.

Niin täydellisiä maisemia, Niin täydellinen paikka. Täydellinen loma. Tuli niin lämmin ja hyvä olo.

Rusketuskin tuli aika tummaksi, vaikka ei siellä voinut edes maata auringossa. Oli aivan liian polttava aurinko.

Kylmää juomista ja viuhka olivat pakolliset ostokset (juominen joka päivä kokoajan).

No niin se siitä. Palaan taas maan pinnalle haaveilemasta. Ikkunasta en kuitenkaan katso enää ulos!

Share

Kommentoi