Karkkikätkö

Minulla on karkkikätkö! Minulla on ollut karkkikätkö vuosikausia! Lapsia kun oli paljon, piti piilottaa karkit, jos itse meinasi jotain saada syödä. Halusin maistella niitä silloin tällöin illalla, kun lapset olivat jo nukkumassa, ihan rauhassa, yksinään. Katselin leffaa ja nautin karkeista, hitaasti ja ihanassa hiljaisuudessa. En tosin joka päivä, joskus kuitenkin. Ylellinen hetki. Vain minulle.

Tämä tapa on jäänyt, siis karkkikätkö. Kotona asuva tytär (16v) tietää, että minulla on sellainen. Ei kuitenkaan itse mene ja ota. Tulee joskus pyytämään, jotain hyvää, suklaata useinmiten. Sieltä karkkikätköstä sitten katson, että mitä raskisin antaa...

Ehkä sitten, kun kaksi viimeistäkin lasta on lentänyt omiin pesiinsä, voin jo nostaa kätkön esille, vaikka johonkin kulhoon. Nyt jos ne on kulhossa, ne häviää, ihan hetkessä, noin vain. Vielä ei kuitenkaan ole sen kulhon aika. Vielä on karkkikätkön aika.

Paljastan teille karkkikätköni tai oikeastaan osan siitä. Eihän suklaalevynikään tuonne mahtuneet :-). Suklaajutun voit lukea täältä.

Tässä ihana kätköni. JUST FOR ME!

 

Share

Kommentoi