"Kirosana"

Ikkunanpesu, kuulostaa ihan kirosanalta minun korvissa, jos sen itse sanon. Se sana tietää sellaista kotityötä, jota inhoan. YÖK.

Tänään sen sanoin. YÖK. Melkein viimeinen hetki käyttää tätä "kirosanaa". Syksy...talvi...Pakkasilla ei voi pestä. Nyt se on PAKKO.

Ristikot on ensiksi irroitettava ikkunoista, sekin vielä. Nekin on pestävä, sekin vielä. Sitten ikkunoiden pesu. Ristikot on kiinnitettävä takaisin, sekin vielä. Näin sen homma eteni pikku hiljaa. Puhdasta tuli. Nyt on hyvä olla. Olen ylpeä itsestäni. Minä tein sen! Nujersin "kirosanan".

En anna masentaa ajatuksen, että ensi vuonna on edessä sama, saman "kirosanan" käyttö, sama tuskainen työ. Painan sen kauas pois mielestä. Nyt nautin tästä hetkestä ja kirkkaista ikkunoista. Enää en voi kirjoittaa nimeäni ikkunoihin. Ei ole likaa ikkunoissa, ei ole siite- eikä katupölyä, ei ole tahroja, ei sormenjälkiä, on vain kiiltävät ja heijastavat pinnat.

On vain puhtaat kirkkaat ikkunat. Jaksan tuijottaa niitä pitkään. Omat luomukseni, ilman minua ne olisi harmaat, likaiset, tunkkaiset ja tympeät.

Mieli kirkastui samaan tahtiin. Nyt on mieli niin iloinen ja kirkas. Jaksan taas, kun kerran ikkunatkin jaksaa kiiltää.

 

 

Onko muilla yhtä vaikeaa tämän homman kanssa? :-)

Share

Kommentoi