KOS:in matka peruttu, tai sitten ei ? !

Kyllä minua koetellaan. Edustan jo muutenkin murehtivaa ihmisrotua, rotua joka murehtii ja stressaa asiat etukäteen. Mietin ja pyörittelen asioita joka puolelta ja kaikki mahdollisuudet; hyvät ja huonot. En saa unta iltaisin ja nälkä häviää. Sellainen minä olen.

Nyt on taas se aika, olla nukkumatta tai nukkua hyvin vähän. Olla syömättä tai syödä hyvin vähän. Eilen sain alas leipäpalan ja kaksi omenaa, muuta ei mennyt alas, koko päivänä. Jos minulla on stressiä, laihdun aina, kun ei ruoka maita, ihan yököttää.

Meillähän on matka Kossille varattuna. Lähtö muutaman päivän päästä. Maanantaina tytär (16v) sairastui kuumeeseen. No se on vaan flunssa, ehtii parantua ennen matkaa, näin ajattelimme. Tiistaiaamuna kurkku turposi, hengitys oli vaikeaa, juomakaan ei meinannut mahtua kurkusta menemään. Kurkku sisältä valkoinen ja vertakin näkyi. Kuumetta 40 astetta -> ensiapuun. Diagnoosina tauti, johon ei ole parantavaa lääkettä. Voi aiheuttaa aivokalvontulehdusta, sydänoireita, haima- ja maksaongelmia jälkitautina. Sai kuitenkin tulehduskipulääkkeita, kolmiolääkkeitä, jotka helpottavat kurkkukipua.

Lääkäri ei suositellut ulkomaille lähtöä. Sanoi, että ei hän omaa lastansa ainakaan veisi. Kuumeilu voi kestää kuulemma monta viikkoa, joillakin ihmisillä.

Tyttö oli todella kipeä. Sai kuitenkin lääkkeitten avulla syötyä nuudeleita, ne kun suurinpiirtein valuvat kurkusta alas.

Tänään klo 08.00 labrakokeisiin. Sitten lääkärille. Tytär oli paljon parempi, tuskin kuumetta, kurkkukin parempi. Lääkäri sanoi: "Näyttää hyvälle", jatkoi:"Jos näin nopea on paraneminen, voi teidän matka kuitenkin toteutua" ja hymyili. Minäkin hymyilin, ensi kerran kahteen vuorokauteen. Antoi vielä penisiliinit jälkitauteja vastaan. Pitää juoda paljon. Perjantaina yksi käynti vielä, silloin nähdään mitä tapahtuu...Päätetään lopullisesti matkasta.

Minähän en kestä tälläistä ollenkaan. Päältäpäin näytän tyyneltä, sisällä kuohuu ja kohisee. Olen murtumispisteessä, kukaan ei sitä vain tiedä, minä vain. Tekisi mieli pistää pää pensaaseen ja jäädä siihen, olla ajattelematta, olla tuntematta. Ei minusta ole sellaiseen, vaikka haluaisin kuinka niin tehdä, vaan minulla on se murehtijan rooli. Niin monta asiaa järjestetty ja hoidettu, nytkö ne pitää perua? Entä sitten, perunko loman ja menenkin töihin? Poika (17v) jakaa ilmaisjakelulehtiä, lomanajan jakokerrat on jo peruttu, pitääkö perua peruutus? Miten matka perutaan, saako sieltä rahat? Perutaanko vain tytön osalta ja mummi tulee tytön luokse viikoksi? Muu perhe lähtisi? Olisinko murheellinen koko loman ajan? Miten jaksaisin?

Lääkäri antoi kyllä hyvin toivoa, katsoi, että tytär osaa puhaltaa ilmat/paineet pois korvista lentokoneessa, halusi nähdä hänen tekevän niin. Oli tyytyväinen. Kaksi päivää perjantaihin. Miten jaksan? On vain pakko. Miksi minun on murehdittava kaikkien puolesta? Miksi en murehdi vasta sitten kun asia on päällä? Miksi murehdin ja pohdin etukäteen? Miksen osaa ottaa, kuten mieheni nuo asiat? NO STRESS ja sohvalta kuuluu kuorsausta. En vain osaa.

Murehtiminen on hankaluuksien

lainaamista tulevaisuudesta.

Kun vain jaksaisi muistaa tuon

 

Olen kuitenkin elossa! Lapsenikin ovat! Mieskin (kuorsauksesta päätellen)! Miksi siis murehtisin, tärkeimmät asiat on hyvin!

Murehdin siksi, koska muuten minä en olisi minä, olisin joku muu.

Hoen mielessäni

Murehtiminen on hankaluuksien

lainaamista tulevaisuudesta.

Uudestaan ja uudestaan

Murehtiminen on hankaluuksien

lainaamista tulevaisuudesta.

-ei se auta

Share

Kommentoi