Lahjoista parhain

Me emme mieheni kanssa ole ostaneet joululahjoja toisillemme enää vajaaseen 20 vuoteen. Päätös oli yhteinen ja sulassa sovussa tehty. Me ostamme pitkin vuotta kaiken mitä tarvitsemme. Tarpeita ei tarvitse säästää jouluun asti. Meillä on kaikkea. Olemme keskittyneet aattona katsomaan lasten riemua ja odotusta. Siitä saan paljon enemmän kuin, että aukaisisin itse lahjoja. Ne lasten ihastukset ja riemunhuudot! Sitä voisin katsella ikuisuuksiin asti. Onnellinen lapsi, sitä juuri. Tosin meidän lapset eivät enää ole "lapsia", nuorin on 16-vuotias. Yhä siltikin rakastan katsoa kun nämä nuoret ja nuoret aikuiset avaavat lahjansa. Se on minun joululahjani itselleni, se paras. Haluan joululta tämän lisäksi rauhaa ja lepoa. Haluan hyviä tuoksuja ja ruokia, jotka niin kuuluvat jouluun. Sellainen on paras joulu. Se on lahjoista parhain.

Ihan henkilökohtainen lahja minulle on jokainen uusi aamu. Ihan jokainen, vaikka se alkaisi herätyskellon soitolla. Vaikka ulkona sataisi vettä täysillä, vaikka pakkasta olisi yli 30 astetta, vaikka ukkonen jyrähtelisi, olen kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta. Saan elää, nähdä lapseni. Siksi en joululahjoista välitä, en välitä haalia niitä itselleni jouluaatoksi. Minulle riittää, kun saan avata kaksi "lahjaa" aamuisin. Kun tämä toteutuu, tiedän eläväni, tiedän saavani vielä rakastaa lapsiani, miestäni, vanhempiani ja koko elämääni. Silloin minä olen onnellinen. Silloin tiedän jälleen saaneeni lahjoista parhaimman.

Toinen joululempilauluistani:

Share

Kommentoi