Miehet ja sisustaminen

Miehet ja sisustaminen. Hahahhahaa. Kaksi sanaa, joita ei todellakaan pitäisi laittaa samaan lauseeseen, ainakaan meidän perheessä :-)

Jos meillä mies päättäisi kodin sisustuksesta, ei meillä uusittaisi mitään, ei koskaan. Kaikki on ihan hyvin juuri näin. Missään ei ole mitään vikaa.

Nämä kelpaa, ovat aina kelvanneet, ovat aina olleet (sen kyllä ovat näköisiäkin). Meillä olisi kymmeniä vuosia vanhat sohvat, kaikki olisi vanhaa, kulunutta. Sohvatyynyjä ei olisi ollenkaan. Ei torkkupeittoja (mitä ne ovat?). Ei mitään muutakaan, mikä pehmentää sisustuksessa. Esillä olisi luultavammin miehen mummoltaan lapsena saadut matkamuistot ulkomailta, kuten kilpikonnankuoresta tehty leikkikitara (rikkinäinen ja outo kitaraksi, luulin nuijaksi) ja apinannahkainen leikkirumpu (harva edes rummuksi sitä kummallisuutta tunnistaisi).

Missä olisi tuoksuvat kukat ja kauniit maljakot, sisustuksen väreihin sopivat verhot, kauniit päiväpeitteet ja matot? Kun ne mummon 50 vuotta käyttämät matotkin ovat ihan OK, tosin kävelyreitin kohdalta ohuemmaksi kuluneet.

Autojen pienoismalleja olisi hyllyillä. Silmä lepäisisi miehen lapsuuden aikaisissa, rikkinäisissä Aku Ankka sarjakuvapinoissa. Puhumattakaan autolehdistä (jotka nyt ovat maanneet autotalissa 15 vuotta kosteassa ja pölyssä. Ne ovat keräilylehtiä, arvotavaraa siis).

Värimaailma koostuisi joka vuosikymmeneltä. Isot stereot hallitsisivat olohuonetta (ostettu 1980-luvulla). Iso, oma (2 m korkea) horoskooppiseinävaate olisi paraatipaikalla olkkarissa, kohdennettu vielä valoilla. Uusin tavara olisi 1990-luvun alussa hankittu.

Meillä olisi sellaista. Oikea sekahedelmäsoppa.

Pienikin vihjaus sisustuksen uusimisesta, saa aina mahtisuuren vastustuksen!

Pikkuhiljaa olen sitten "salaa" uusinut sisustusta. Maalaillut, tuunannut, ostanut kirppiksiltä, kaupoista...Myynyt entiset pois facen kirppiksillä.

Vain isommat ostokset minun on vietävä läpi "harmaan kiven", kuten sohva, sängyt jne. Aloitan pehmittämisen ihan pienellä vihjailulla, edeten siitä sitten eteenpäin, kunnes kädessäni on jo lopulta huonekalukaupan lehti, josta näytän kuvaa. Siitä puhumista aina silloin tällöin muutaman viikon ajan. Lopulta saatan uskaltaa jo ehdottaa kaupassa käyntiä, ihan vain katselemaan...Joskus se on liian aikaista, pitää pehmentää lisää. Joskus jopa onnistuu. Lopulta yleensä sitkeys palkitaan :)

Tuunatakaan ei saisi mitään (kun ovat ihan hyvät noin), mutta tuunailut teen aina kysymättä, ilmoittamatta. Kerran maalasin keittiön tuolit ja pöydän vihreistä (siis oikein, vihreistä!) valkoisiksi, ihan kysymättä. Luulen, että lopputulokset miellyttävät häntäkin, mutta ei hän sitä oikein mielellään sanoisi.

Välillä on vähän vaikeaa, kun toisella on vain jöröjä miesgeenejä ja toisella söpöjä naisgeenejä, ei ne ole samanlaisia. Lopputulos on kuitenkin 80%-naisgeenejä ja se 20% jää sitten miehelle (vai olisiko se kuitenkin vielä vähän pienempi osa). Jonkun verran tilaa toki pitää antaa hänenkin sisustukselle (siis niille matkamuistoesineille ja autoille). Ne on kyllä sitten vähän piilossa, mutta esillä kuitenkin. Joku on jopa olohuoneessakin, tosin lipaston sisällä. Joku on makuuhuoneessa, ylähyllyllä, ei sitä kunnolla näe. Enhän toki liian itsekäs voi olla...!

Olen kyllä jonkun esineen ihan oikeastikin kelpuuttanut esille esim. rautainen miekka ja jonkun asejäljitelmän Jenkeistä.

Kun maalasin keittiön pöydän ja kahdeksan tuolia valkoisiksi. Maalasin kuuteen tuoliin aina yhden lapseni nimen (kuusihan niitä lapsia yhteensä meillä on,  4/6 on jo muuttanut omilleen) ja meidän vanhempien nimet. Maalasin nimet kummallekin puolelle tuolia. Näin niistä tuli oikein kivat ja yksilölliset.

Miten teillä muilla menee nämä kodin "sisustamishommat"? Onko samantyylistä kuin meillä? Vai onko mies täysillä mukana ja suunnittelemassa? (sellaisiakin on, olen kuullut)

 

 

Share

Kommentoi