Muistoja menneisyydestä

Juttelin tässä jokunen päivä sitten ystäväni kanssa, jonka tunsin lapsuudessa/nuoruudessa parhaiten. Tosin nyt olemme olleet yhteydessä joka ilta monta tuntia, joten lienemme kuitenkin nyt läheisempiä kuin koskaan! Ystäviä ei voi olla liikaa, kai, ainakaan niitä, joiden kanssa ollaan samalla aaltopituudella ja juttu ei lopu, ei sitten millään. Pitäisi lopettaa keskustelu, mutta kun ei malta. Kotityöt jää tekemättä, kun sitä vain juttelee ja juttelee! Hän laittoi omasta ystäväkirjastaan kuvat minulle sivuista, joihin olin kirjoittanut hänelle; parhaan lukemani kirjan, lempiruuat, mitä soitan, mikä minusta tulee isona jne. Muistattehan nämä kirjat; ystäväkirjat?  Oli ihana saada ne sivut itselle. En kyllä muistanut niitä olevankaan. Tosin tuollaisiin kirjoihin tuli kirjoitettua hirveän moniin, joten niitä lienee ympäri Suomea, minunkin kirjoituksia :) Itselläni ei koskaan ollut tuollaista ystäväkirjaa...Niin ja minusta ei tullut argeologia, vaan insinööri :D

Muistatteko teinikalenterit? Sellainenhan piti joka vuosi saada, aina erivärinen. Sinne sitten kirjoitettiin kaikki kokeet, lukkarit, kavereitten osoitteet ja puhelinnumerot, puhumattakaan niistä pienistä salaisuuksista. Luulin omistavani vielä kaksi teinikalenteria, mutta yhden nyt tähän hätään löysin. Niin nostalgista <3

Entäs sitten runokirjat? Oliko teillä? Meillä oli jokaisella tytöllä sellainen tai sellaisia. Minulta löytyy vieläkin kaksi; toinen vuodelta 1974 ja toinen 1981. Ne annettiin kavereille kotiin yön yli. Sieltä he kopsasivat parhaat runot itselleen ja kirjoittivat jonkun runon lainattuun kirjaan. Voi niitä aikoja!

Vielä yksi muisto minulla on säilynyt ja yhä käytössä! Nimittäin pitsapohjaohjeen mukaan teen yhä pitsat :). On siellä muitakin hyviä ohjeita, joita olen kokeillut! Kotitalousvihko, luokka 8C

Oletko sinä säilyttänyt mitään nuoruudestasi. Minulta löytyy lisäksi kiiltokuvia ja jotain muutakin pieniä esim. omat ensikenkäni <3

Share

Kommentit

Tiikerikatti
Väriterapiaa

Ihania muistoja olet jakanut. Muistan nuo vihkot joissa on noita pallomaisia kuvioita, yhtään ei ole jäljellä ja kaikki teinaritkin on vuosien varrella hävinneet. Onneksi jotain muistoja on minullakin säilynyt ja näitä sun kuvia on ihana katsella. :)

kirsihannele

Kiitos, Tiikerikatti ihanasta kommentista :) Näitä pitääkin vaalia nykyään varovasti ja hellästi, kun muita ei enää ole, eikä niitä enempää saakaan takaisin...

Lilies
Lilies & Life

Ihanan nostalginen postaus! <3 Munkin lapsuudessa oli ystäväkirjat kova juttu, sekä kiiltokuva-albumit. Spice girls-kuviakin kerättiin ja myös Pokemon-kortteja (pojat enemmän.) Oon säilyttänyt lähes kaikki vanhat koulukirjat ja vihot, voi apua niitä tekstejä mitä kavereiden kanssa ollaan kirjoteltu tunneilla! :'D 

kirsihannele

Kiitos :)

Sä oletkin ollut kaukaa viisas ja säilyttänyt lähes kaiken....eikä niitä varmaan enää kannata hävittääkään!!! Niitä on kiva sitten eläkkeellä ollessa katsella ja näyttää lapsenlapsille, että on se mummokin ollut nuori :D

Lilies
Lilies & Life

Kyllä, en missään nimessä aio hävittää - toisin kuin oma ylisiisti äitini, joka ehti jo osan munkin tavaroista heittää pois kun olin lapsi ja oon vieläkin katkera hävitetyistä spice girls-kuvista ja pehmoleluista :(( Onneks nyt on kaikki tallessa omassa varastossa ja voi naureskella vanhemmalla iällä :D

kirsihannele

Tosta hävittämisestä tulikin heti mieleeni, että mun vanhemmat hävittivät mun nukkekodin!!! Antoivat sen noin vain pois jollekin.. Nyyh. Se oli mun isän tekemä ja siellä oli sähkötkin, sauna, piano, ihan kaikki, siis täydellinen. En ikinä olisi antanut lupaa, jos olisi kysytty...

Lilies
Lilies & Life

Voi eikä, vielä sun isän tekemä! Mä niin tiedän sun tuskan :( Ärsyttävää sellanen yli-innokas siivoominen :S

kirsihannele

Niinpä, en kestä!!! :(

Tiikerikatti
Väriterapiaa

Voi ei, olipas tuhma temppu hävittää noinkin tärkeä esine. Uskon että on ollut todella hieno ja kun vielä oman isän tekemä niin entistä arvokkaampi.

kirsihannele

Se olisi mulle arvokas nyt nyyhkis

Minnea
Minnean muruja

Voi, mitä aarteita! Olipa kiva, kun jaoit nämä meidän kanssa! Omaa lapsuutta ja nuoruutta on niin mukava muistella :)

Minullakin jo säilössä jotain vanhoja päiväkirjoja.

kirsihannele

Kiitos <3 Nämä on niitä aarteiden aarteita. Arvoa ei voi määritellä ja arvo on ainoastaan omistajalla, omistajan sydämessä :), ei rahapusissa...

Tiikerikatti
Väriterapiaa

Viisaita sanoja ja niin totta. :)

kirsihannele

Niinpä...Muille niillä ei mitään arvoa (kuten se nukkekotikin)

Kommentoi