Nukahtamisongelma

Ladataan...

Minulla on nukahtamisongelma, ihan siis oikeasti. Ei ollut 10 vuotta sitten, nyt on ja paha onkin, välillä. Joskus menee viikko tai kaksi, nukahdan suhtkoht hyvin ( tunnin sisällä), mutta sitten...huh, kun tulee ne yöt jälleen, kun uni on hävinnyt, kadonnut kokonaan, eikä löydy mistään.

Menen aina nukkumaan n. klo 23.00 ja herään arkisin aina klo 06.30 eli ihan aikaisin on herätys. Kaiken järjen mukaan unen pitäisi tulla illalla. Olen kokeillut kaikkea ennen nukkumaan menoa; lukemista sängyssä, ei nettiä, ei teetä, ei telkkaria, rauhoittuminen. Mikään ei auta. Kun se uni ei tule, niin se ei tule.

Monilla työkavereillani on ongelma toisinpäin. He nukahtavat jo klo 19 - 20 (täh, voiko lapsuuden jälkeen nukahtaa noin aikaisin?), eivät pysy hereillä, eivät millään. Se ongelma tuleekin heräämisen kanssa. He heräävät klo 02.00  - 03.00 ihan pirteinä. On monta pitkää, pimeää ja hiljaista tuntia, ennenkuin voi lähteä edes töihin. He noituvat, kun sanomalehtikään ei ole tullut, kun heräävät. Sitäkin saa odotella. Ennen töihintuloa he ovat leiponeet, siivonneet, käyneet juoksulenkillä, uimahallissa uimassa, silti ovat töissä klo 06.00 - 07.00. Tämä tuntuu minusta aivan uskomattomalta! Tämä ongelma minusta on helppo tai helpompi muuttaa; valvoa väkisin. Se on oikeasti paljon  helpompaa; mennä lenkille myöhään, katsoa jännittävää ohjelmaa, jutella, olla netissä, juoda paljon kahvia jne.

Minun ongelma on hankalampi. En voi nukuttaa itseäni väkisin. Sekään ei auta, että herään aamulla aikaisemmin, olen kokeillut. Sama juttu illalla, uni ei vain tule. Sitten on vain vielä väsyneempi päivällä. En halua kiusata itseäni enempää, koska ne aamuyön tunnit nukkua on minulle elinehto, en halua niitä enää lyhentää.

Tämän kuvan "vitsin"olen kokenut. Juurikin tuo katsominen kelloon klo 03.30 on painajainen; enää kolme tuntia aikaa nukkua, siis jos nukahdan. Tuo 03.30 on juurikin se myöhäisin aika, jonne olen valvonut arkipäivänä, kun uni ei tule. Laitan tämän sarjakuvan tähän, koska se kertoo minun ongelmasta, niin hyvin, vaikka hieman "karkea" onkin..

Siinä vaiheessa kun huomasin nukahtelevani palavereissä, olin valmis hakemaan apua. Se oli niin noloa, silmät vain eivät pysyneet auki. Yritin nipistellä itseäni kuten sarjakuvissa tehdään, ei auttanut. Kävin sekuntteja olemassa muualla, kunnes pää nytkähti ja havahduin ja kohta taas uudelleen sama. Nolotti ja hävetti. Yritin nojata päätäni käsiin ja katsoa pöytään palaverissä, silloin kukaan ei huomannut (ehkä), että pidin silmiäni kiinni (pidin käsiä hieman silmien edessä). Tiesin, että tästä ei tule mitään, on saatava jotain helpotusta.

Menin kauppaan ja ostin tälläisiä unitabletteja. Näitä saa siis ihan ilman reseptiä. Ei vaikutusta. Odotukset olivat minulla niin korkealla, joten pettymys oli suuri. Oli sama kuin olisi karkin laittanut suuhun. Rahat menivät täysin hukkaan. Onneksi olivat edes tarjouksessa. En suosittele. Jollekin tietysti voi olla apua "lumelääkkeenä", jos todella uskoo tuon voimaan. Minä uskoin, luotin ja toivoin. Ei apua.

Sitten oli jo mentävä työpaikkalääkärille. Kerroin ongelmastani, tarkasti. Hän jopa ehkä ymmärsi, ainakin vähän, koska antoi reseptin Imovaneille. Keskustelimme lääkkeestä. Siihen voi syntyä riippuvuus. Oma melatoniinituotanto loppuu, jos näitä syö jatkuvasti eli sitten ei saa unta ollenkaan, ainakaan ilman lääkkeitä. Vaikuttaa keskushermostoon eli ei saa ajaa autolla. No ei tietysti. Nämä eivät ole unilääkkeitä vaan nukahtamislääke eli auttaa unentuloon.

Nämä lääkkeet pelastivat elämäni. Nämä paransivat elämäni laatua. Nämä ovat minulla nyt back up:na taustalla. Tiedän, että on apu lähellä. Otan vain todella tarpeeseen. Näin on nyt menty monen monta vuotta. Riippuvuutta ei ole tullut. Helpottavat kuitenkin elämääni todella paljon. Tosin ainahan en tiedä milloin se yö tulee, jolloin en saa unta. Silloin valvon ja itken. Nämä ovat kuitenkin apuna silloin, kun on seuraavana päivänä esim. tärkeä palaveri. Saan nukuttua edellisenä yönä.

Ongelma ei silti ole kadonnut minnekään, se on ja pysyy. Nämä vain helpottavat tiettyjä tilanteita ja päiviä. Eilen illalla kävin jälleen nukkumaan klo 23.00. Kelloa katsoin kun se oli 00.05. Seuraavaksi katsoin klo 01.00. Sitten päätin, että enää en katso. Luulen, että nukahdin klo 01.30 (noin). Unta siis vajaa viisi tuntia. Se ei riitä minulle. Kaksi ja puoli tuntia pyörimistä sängyssä, ilman syytä. Tällä tarkoitan, että mitään mieltä mullistavaa ei ollut sattunut, mitään palaveria ei ollut seuraavana päivänä. 7.5 - 8 tuntia unta olisi minulle OK, ei viisi tai neljä. Minulle on turha sanoa, että no nyt saat sitten illalla hyvin unenpäästä kiinni. Ei se niin mene. Saatan valvoa ensi yönä vielä pidempään ja unta ei vain näy. Olen sen kokenut niin tuhannesti.

Jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa. Minulla on tämä. Onneksi sain vähän helpotusta noilla lääkkeillä. Enää olo ei ole niin epätoivoinen. Olen hyväksynyt tilanteeni ja ongelmani. Öisin valvoessa tosin ei siltä tunnu. Se on kuin olisi keskellä painajaista.

Painajaistani pahentaa se,  kun olen tunnin pyörinyt sängyssä, tulee mies nukkumaan noin klo 00.00. Kaksi-kolme sekunttia, niin hän nukkuu, on jo unessa. Joka yö sama. Kuinka se sen tekee? Miksi ei minulla onnistu? Olen niin kateellinen. Se on ainoa asia, josta olen miehelleni ja muillekin ihmisille kateellinen. Mistä tuollaiset unenlahjat saa? Minä jatkan näin, välillä valvoen alkuyöt, välillä jopa nukkuen.

Sananlaskuista sopii yksi täydellisesti minulle: "illan virkku, aamun torkku"

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

On kuin kirjoittaisit mun elämästä. Siksi ajattelin tulla jakamaan omia kokemuksiani, vaikka suurimman osan ainakin olet aivan varmasti kokeillut. Pohjustan kertomalla, että olen aina ollut huono nukahtamaan, ihan lapsesta saakka. Nyt aikuisiällä ongelma on pahentunut ja saattaa mennä öitä, etten nuku silmäystäkään tai sitten ihan pari tuntia aamuyöllä. Hain nukahtamislääkkeet työterveyslääkäriltä ja ne ovat yöpöydän laatikossa oikeasti pahan yön varalle. Sitten olen yrittänyt tehdä muita muutoksia elämässäni nukahtamisen parantamiseksi, ja joku, tai ne kaikki yhdessä kenties on auttanut ja viime aikoina olen saanut vähän paremmin nukutuksi. Ihan ensinnä olen jättänyt kahvin pois aamukahvia lukuunottamatta. Iltapäivällä otan ruusujuurikapselin (tutustu tähän jos ei oo tuttu) ja illasta juon rauhoittavaa yrtti tai roiibos teetä. Pari tuntia ennen nukkumaanmenoa otan 6mg melatoniinia (lääkärin suositus kokeilla ennen nukahtamislääkettä) ja magnesiumia. En käytä illasta puhelinta tai katsele tvtä vaan rauhoitun yöasussa viltin sisällä sohvalle lukemaan tms ja menen sänkyyn vasta kun alan tuntea itseni väsyneeksi. Yritän pitää itseni puuhakkaana koko päivän ja ulkoilen päivittäin. Olen ostanut uudet tyynyt ja pidän huolta, että sänky on ihanan puhdas ja houkutteleva paikka (välillä kun siitä tuli lähinnä kauhun paikka jossa vietin epätoivoisia unettomia öitä..). Olen jättänyt päikkärit nukkumatta vaikka kuinka väsyttäisi. Lisäksi niiden täysin unettomien öiden jälkeen olen opetellut suhtautumaan positiivisemmin kelloon, en enää ajattele, että voi ei enää kolme tuntia aikaa nukkua, vaan yritän ajatella, että vielä saan nukkua kolme tuntia :) Jos uni ei tule, yritän rentoutua ajattelematta unettomuutta, makoilen piikkimatolla yms.. Toisinaan kun sängyssä pyörimistä on takana useampi tunti saattaa auttaa sekin, että vaihtaa peittooneen ja tyynyineen sohvalle tai vierashuoneeseen tai käy vaikka hetken aikaa istuskelemassa sohvan nurkassa ja rapsuttamassa koiraa. Tämä nukahtamisongelma todella rasittaa elämää ja toivon, että sinäkin keksit vielä keinoja helpottaa omaa nukkumistasi, tsemppiä!

kirsihannele

Kiitos, kun kerroit ja avauduit ja vielä uusia vinkkejäkin sain. Mikäpä sen ihanampaa! Saman ongelman omaavalta, kun saa uusia näkökulmia. On aina jotenkin lohduttavaa tietää, että on muitakin, en ole täysin yksin tilanteessa ja maailmassa ongelmani kanssa.

Tuosta magnesiumista luin juuri eilen, että se saattaisi auttaa nukahtamiseen (ja moneen muuhunkin, kuten suonenvetoon jne.). Sitä pitää kyllä ostaa ihan heti. Ruusujuurikapseleista en ole kuullutkaan, pitää googlata :). Minä en ole koskaan juonut kahvia, joten sitäkään ei voi vähentää. Päiväunia en uskaltaisi ikinä nukkua, en halua tietentahtoen tehdä itselleni ongelmia... Mies nukkuu töiden jälkeen sohvalla koko illan, välillä nukkuen, valillä torkkuen, silti saa unen ihan sekunneissa. Uskotko, että suututtaa. Minä sen sijaan touhuan ja touhuan illat, että en vain käy makaamaan ja nukahda. En uskalla tavallaan pysähtyä...Tyynytkin vasta ostettiin uudet. Lakanat vaihdan usein itselleni, juuri tuosta syystä, että olisi kiva mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Ihmejuttuja sitä tekeekin, mutta mikään ei auta, eikä paranna ongelmaa. Olen miettinyt, että onkohan tämä loppuelämän ongelma? Tosin sitten kun on eläkkeellä, se on helpompaa. On kai sama milloin nukahtaa ja nukkuu, kun ei ole aamulla kello herättämässä toihin menon takia..Eläkepäiviä odotellessa :)

tinndy

Kuulostaa tutulta ja tosi ikävältä! Hyvä, että olet hakenut ja saanut apua.

Mun uniongelmat alkoivat ihan lapsena, olin iltaisin tosi virittynyt, vaikka ei olisi ollut mitään erityistä syytä. Säikähdin, kun en nukahtanut ja se taas lisäsi vireystilaa. Pian mulla diagnosoitiin pari ahdistuneisuushäiriötä ja sain ensin nukahtamislääkkeet (tosi järkevää määrätä 8-vuotiaalle ahdistuspotilaalle semmosia), mutta sain niistä hallusinaatioita, ja siirryttiin SSRI-lääkkeisiin ja psykoterapiaan. Painin vuosikaudet uniongelman kanssa: pelotti, että ei tule uni, pelko esti unen tuloa, väsyneenä pelotti enemmän ja sitä rataa.

Mun uniongelma kesti monta vuotta, koko peruskoulun ajan, mutta se alkoi sitten muiden oireiden myötä laantua, kun elämässä tapahtui isoja positiivisia muutoksia. Mä oon vieläkin huono nukahtamaan iltaisin, mutta pahin kierre ja yöllä sängyssä pyöriskely on ainakin toistaiseksi helpottanut.

Silloin kun ongelmani oli pahimmillaan, mua auttoi sellainen ajattelu, että ei tämä nyt niin vakavaa ole. Kun vinkit unen saamiseen eivät toimi, täytyy siirtyä ajattelemaan, että ei tähän kyllä kuolekaan. Unitilaa on tutkittu jo aika paljon, ja ainakin sen verran tiedetään, että se yöllä pimeässä yksin valvominen sisältää runsaan määrän mikrounta, jota ihminen ei itse huomaa. Jo se auttaa aivoja lepäämään. Hereillä mutta rauhassa paikallaan makaaminen on melkein yhtä hyvää lepoa kuin kevyt uni ilman unennäkemistä. Yksi valvottu yö ei vielä perusteellisesti vaikuta esimerkiksi työn tai opiskelemisen laatuun, joten väsyneenä suorittamistakaan ei tarvitse ihan kauheasti pelätä.

Tuollaisten juttujen kelaaminen auttaa mua rauhoittumaan silloin kun tulee se paniikki, että mitä jos mä en nuku tänä yönä ollenkaan. Tällä hetkellä mulla on siitä onnellinen tilanne, että mun työaika sijoittuu enimmäkseen iltapäivään, eli menen iltaisin nukkumaan vasta sitten kun olen väsynyt, eli joskus 00-01. Mulle on määrätty nukahtamiseen myös vahvoja antihistamiineja, joita testasin kerran. Niistä tuli koko seuraavaksi päiväksi tosi pökertynyt olo, joten en ole popsinut niitä enää, mutta niihin ei ainakaan voi syntyä riippuvuutta.

kirsihannele

Olipa kuva kuulla, että voi muuttua paremmaksikin! Ettei vaan pahene tai pysy tälläisenä koko iän. No on ollut aika ihmellistä noin pienelle muksulle määrätä nukahtamislääkettä. Luulen, että tänä päivänä ei enää määrättäisi. Tarkka on ainakin minun työpaikkalääkäri.

Tosta sun työajasta olen kyllä kateellinen :). Siis tuollainen työaika poistaisi munultakin koko uniongelman...tai ei ongelmaa poistaisi, se vain ei olisi enää ongelma, vaikka siellä olisikin..Olipas sekava lause :)

Kommentoi

Ladataan...