Pajunkissat

Pajunkissat ovat kuuluneet aina minun pääsiäiseeni. Samoin tipukoristeet ja rairuoho. Tosin rairuohosta olen jo jokunen vuosi sitten luopunut, kun ei se enää meillä ketään kiinnosta, kun pienet lapseni ovat kasvaneet jo isoiksi. Tipuja ja muita koristeitakaan en levittele. Poikkeuksen tekevät kaksi keltaista rautatipua, jotka ostin Amsterdamista pienestä sisustuskaupasta (ja maksoivat maltaita). Ne meillä on pääsiäisenä ruokapöydällä.

Toisen poikkeuksen tekee itse tehdyt koristemunat. Osan on tehnyt vanhin tyttäreni ja osan minä. Ne vielä suvaitsen. Muita koristeita en. Muut olenkin hävittänyt/myynyt pois. En nykyään halua sitä rihkamaa enää ympärilleni.

Pajunkissoja, niitä vain on saatava. Välillä niitä on etsitty hangista, saappaat täynnä lunta. Välillä pakkasella. Välillä kaunissa auringonpaisteessa ja lämmössä.

Keräsin keittiöön niitä. Olivatkin aikamoisia risuja. Niistä ei saanut kaunista asetelmaa millään. Olohuoneessa minulla on valkoisessa kiulussa myös niitä pajunkissoja. Niistä sain niin sievän, siistin nipun. Pitäsköhän kerätä siistimmät oksat keittiöön? Vai meniskö näillä? Hmmm...aina ongelmia :). No eiköhän tämä pääsiäinen mene, vaikka "risukimpun kanssa"!

Katso itse:

 

 

 

Share

Kommentoi