Poika autokoulussa

Nuorin poikani aloitti maanantaina autokoulun teoriatunnilla klo 16. Seuraavana päivänä eli tiistaina hänet tultiin hakemaan autolla klo 17. Vajaan tunnin päästä hän ajoi itse auton meille ja opettaja istui pelkääjän paikalla. Hän oli saanut pitkin poikin sivukaduilla ajaa itse. MITÄ??!!

Kun minä ajoin ajokortin, jouduin ajamaan tuntitolkulla (tai viikkoja, ainakin siltä se tuntui) ympyrää parkkipaikoilla. Tosin en tiennyt mitään autoista (en kyllä vieläkään). No ei poikakaan ole autolla ennen ajanut, mutta mopokortti hänellä on (minulla oli polkupyörä, heh). Minä en ymmärtänyt yhtään mitään vaihteista, enkä erottanut jarrua kytkimestä, enkä ymmärtänyt vaihteen ja kytkimen yhteistoimintaa. Pitkiä valoja en saa päälle, kun en tiedä mistä ne menee päälle. Enkä aja koskaan kovaa, enkä juuri kytkintä vaihtele, vieläkään. Tankata en osaa. Peruuttaa en osannut, enkä osaa vieläkään kunnolla. Ajan aina sellaiseen paikkaan, josta ei tarvitse peruuttaa. Inssiajossa katsastusmies sanoi (oli isäni tuttu), että saat tämän kortin nyt, mutta harjoittele isäsi kanssa peruuttamista. En onnistunut mitään taskuparkkeerausta tekemään peruuttamalla. Tosin unohtui se harjoittelu isän kanssa. Vieläköhän sitä voisi?

Oma auto (tai autoja) minulla on ollut jo vuosia, vuosia, silti en koskaan ole tullut autojen kanssa sinuiksi. Minä pelkään ajamista. Mietin aina reititkin etukäteen valmiiksi, että ei tartte peruuttaa, eikä kaistoja vaihdella turhaan.

Vaikka minä olin ja olen täysin onneton tumpelo autojen ja ajamisen kanssa, en silti olisi uskonut, että nykyään rattiin pääsee heti seuraavana päivänä! Pääsisinköhän minäkin, jos nyt menisin ensimmäistä kertaa autokouluun?

Ihanaa, kohta minulla on oma, yksityinen autokuski :)

Poika meni auton kyytiin meidän talon edestä. Tässä vaiheessa en arvannut, että hän itse ajaa takaisin talon eteen...

 

Share

Kommentoi