Runo 1

Haluan kirjoittaa runon, runon keväästä. Juuri nyt, keskellä kylmää talvea. Suljen silmäni. Ajattelen sitä hetkeä kun kevät tulee ja voittaa talven. Talvi luovuttaa ja menee menojaan. Siitä tunteesta, siitä hetkestä syntyi tämä runo:

Lumihiutale kuin keijukainen

kevyt, valkoinen,

varovasti, ihan hiljaa oksalle laskeutuu.

 

Oksa lumipitsin alla,

vapautta kaipaa, janoaa.

Kurottautuu kohti valoa,

kohti lämpöä.

 

Pilvi siirtyy,

säde auringon karkaa,

suo lämpöä oksalle, kylmettyneelle.

 

Keiju väistyy,

vilkuttaa,

pois uuden elämän tieltä.

 

Versot jo näkyy.

Vihreys valtaa maan, oksat, hiljalleen.

 

Lumikeiju tilaa antaa 

kevään vielä hennolle keijulle,

kevyelle, kullankeltaiselle,

joka varovasti, ihan hiljaa oksalle laskeutuu.

 

 

Share

Kommentit

kirsihannele

Voi kiitos :). keväässä on jotain niin kaunista ja herkkää...yritin kovasti saada sitä tuohon mukaan...

Kommentoi