Sen minkä taakse jättää, sen...

Vaikka kuinka olisit syksyllä onnellinen siitä, että lumi peitti haravoimatta jääneet lehdet allensa, on se vain väliaikaista. Se ilo loppuu, se loppui jo! Hitsi. Nyt se taas paljastui naapureille ja ohikulkijoille. Se meidän laiskuus. Kamala urakka edessä. Kuolleet, kuivuneet, tiiviisti painuneet lehdet maassa, ympäri tonttia. Hyh. Hyh meitä! No me lähdimme juuri lokakuun lopussa, kun olisi ollut haravointi aika, ulkomaille ja kun palasimme sieltä, tuli heti ensilumet maahan, joten se jäi. Ne lumet kyllä sulivat pois, mutta oli pakkasta ja siis liian kylmää haravointiin. Nyt ne kuitenkin näkyy ikävästi. Ei ne olleet hävinneet sieltä minnekään, vaikka kuinka toivoin. Miksei tuuli puhaltanut niitä pois (vaikka naapurinpuolelle). Naapurit kun ovat eläkkeellä, heillä on aikaa haravoida ja halujakin, kun aina puuhaavat jotain pihallaan.

Masentavaa:

Pyörät kuitenkin jo valmiina lähtöön. Vaalean punainen on minun, turkoosi tytön. Taitaa olla kyllä minun pyörä sekä pojan, että tytön käytössä. Poika ajoi lukioon läpi talven sillä. Nyt se kuitenkin jo huutaa minun nimeäni! Kevät on tullut meille!

 

Share

Kommentoi