Tavallinen aamupala

Blogi-juttuja lukiessa tulee usein vastaan vaivalla tehdyt, kauniin ja houkuttelevan näköiset aamupalat. Kaikki on aseteltu kauniisti kuvaa varten. Aikaa aamupalan valmistamiseen menee vähintäin tunti. Raaka-aineet ovat kalliita ja eksoottisia. Nimikin joku ranskalainen, vaikea, joka kuulostaa niin hienolle. Minulla ei ole koskaan sellaisia, ei koskaan. No tietysti ulkomailla hotelleissa voi sellaistakin löytyä...mutta kotona ei koskaan.

Arkisin en edes syö aamupalaa. Syön vasta eka kerran ruokatunnilla. Ei maistu. Viikonloppunakin syön vasta, kun olen ollut hereillä jo monta tuntia. Minun aamupala on hyvin tavallinen. Ruisleipää aina, ei koskaan vaaleaa leipää. Päällä jotain makkaraa tai kinkkua ja juustoa. Välillä keitetty kananmuna. Hyvin pelkistetty ja yksinkertainen. En edes kata sitä kauniisti. Iso kupillinen teetä juomaksi. Kahviahan en ole koskaan juonut.

Se maistuu silti, ilman että on ostettu kauniita kukkasia pöydälle, ilman hopeisia, vastakiillotettuja lusikoita/haarukoita/veitsiä, ilman kaunista pöytäliinaa. Kyllä sillä nälän saa pois, eikä yhtään väkisin ja pahoilla mielin. Juu enkä yhtään edes hävennyt laittaa kuvia tänne... :)

Ajattelin hienojen ja vaivalla tehtyjen aamupalojen rinnalle laittaa vastakohdan. Sen yksinkertaisen aamupalan, tavallisen ja melko karun, melkein voisi sanoa, että ruman.

Nyt meinasi unohtua melkein se tärkein eli jotain herkkua pitää saada jälkiruuaksi :) , näin viikonloppuisin. Nyt se oli appelsiini-jogurttipiiras. Hyvää oli. Njam :-)

 

 

Share

Kommentoi