Turkkilaiset perinnetossut

Ulkomailla ollessani, en osta koskaan mitään koriste-esineitä, jossa lukee sen paikan nimi. Niitä tuli ostettua 1970-luvulla. Nyt olen ne kaikki tosin jo hävittänyt pois. Tarkoitan siis ihan niitä, joilla ei tee mitään, joilla ei ole mitään käyttötarkoitusta. Hyllykoristeita siis. Pölyä keräävät hyllykoristeet. Ne oli ihan kamalia, tosin ne kuuluivat siihen 70-lukuun. En osta myöskään mitään kansanperinnejuttuja; burkha, kipa, sari, pussihousut, kansallispuvut, en mitään sellaista. Se mitä ostan, on vaatteet, mutta nekin tavallisista kaupoista (Pimkie, Esprit, Bershka; Stadivarius, Bull&bear, Tally Weird, Terranova, Springfield, Blanco, Pink Woman jne). Ne riittää minulle matkamuistoiksi. On myös ihanaa, kun jokaisella (tai vähintain joka toisella) ei ole sellaista vaatetta päällään, sitten täällä Suomessa.

Turkissa ollessa kuitenkin tein poikkeuksen. Ostin perinnetossut. Hain niitä joka paikasta yksivärisenä, joko valkoiset tai harmaat. Oli kova työ etsiä sellaisiä. Niitä löytyi joka paikasta, mutta vain värikkäinä. Jokaisessa tossussa oli paljon värejä, ihan liian paljon ja päällä vielä kimaltavia strasseja. Kimallusta ja värikylläisyyttä. Yhdestä paikasta löysin jo yksiväriset, mutta mustat. Niihinkin oli ommeltu strasseja päälle. Lopulta monen päivän etsinnän jälkeen löysin ne; harmaat, yksiväriset, ilman strasseja. Yksinkertaiset. Ne ostin. Tämä on ainoa kerta, kun jotain tuollaista olen vuosikymmeniin ostanut. Ne vain sopii meidän makkarin väreihin. Makkari kun on harmaasävyinen. Koristeena siellä ovat, tosin olen kyllä niitä käyttänytkin, joten ovat myös käyttötavara ja koriste. Säilytän niitä lattialla, näin ne tulee välillä työnnettyä jalkoihinkin :). Harmaat tossut harmaassa huoneessa.

 

Share

Kommentoi