Unohdettu hautausmaa?

Kun kiertelimme tyttäreni kanssa Rodoksen katuja väsymättömällä innolla yhä uudestaan ja uudestaan, löysimme joka kerran jotain uutta.

Yksi ilta löysimme unohdetun? hylätyn? todella vanhan hautausmaan. Se oli jotenkin karmaiseva, toisaalta kiehtova, hoitamattomine hautoineen ja korppineen.

Kaikki oli villiintynyt. Rikkaruohot ja heinät rehottivat kuivuineina Rodoksen helteessä. Korpit (harakat tai varikset, korppi kuulostaa vain parhaimmalle tälläiseen unohdettuun hautausmaajuttuun) istuivat hautojen päällä. Polkuja eikä kävelyteitä näkynyt, olivat kasvaneet umpeen. Oli täysi hiljaisuus. Aika oli pysyhtynyt. Onneksi kukaan ei sanonut:"Pöö", se olisi pistänyt juoksemaan täysillä pois sieltä sydän hakaten rintakehässä.

Mitä hautausmaalle on tapahtunut? Miksi se on hoitamaton? Eikö sukulaisiakaan ole enää elossa? Eikö kirkko huolehdi?

Hyvin pystyi ajattelemaan  hautausmaan zombi-elokuvien näyttämönä. Itselläänkin oli hieman pelottava olo.

Muutama kuva tuli otettua, mutta ei siellä kauan viihtynyt. Tykkään kierrellä hautausmaita, niissä on ihana tunnelma ja niin kauniisti hoidettuja hautoja, varsinkin Saksassa olen ollut sellaisissa.. Upeita sukuhautoja ja niin surullisia tarinoita. Tuolla Rodoksen hautausmaalla ei halunnut kierrellä, pelotti, muutama kuva ja äkkiä pois.

Asia jäi kaivamaan, mitä on tapahtunut, että hautausmaa on täysin jätetty oman onnensa nojaan ja villiintymään?

Onneksi aurinko paistoi kun löysimme tuon hautausmaan. Osaatteko kuvitella sitä hämärässä tai pimeässä kuun loisteessa? Minä en edes halua!

Share

Kommentoi