Vietin jouluaattona synttärit

Niin kuin aina, koko ikäni olen tehnyt. Johtunee siitä, että olen syntynyt silloin.  Tosin harva sitä muistaa. Miehellekin piti erikseen mainita, samoin lapsille. Sitten tuli onnittelut. Kukapa kissan hännän jne. :-) On kuitenkin kaksi henkilöä, jotka  aina muistavat sen;  äitini ja isäni. Nytkin he ovat neljä viikkoa etelän lämmössä Fuerteverturalla ja silti sieltä tuli onnittelut :

Hiekkaan piirretyt onnittelut, ihanaa!! Tosin olisin itse ollut mieluusti kirjoittamassa tuon...Ehkä erikoisin onnittelu!

No jaa, myös kummityttöni laittaa onnittelut aina tekstiviestillä. Ihmeellistä, että muistaa, mutta ihan kiva!

Itsehän en ole koskaan voinut viettää kaveri- enkä sukulaissynttäreitä, johtuen juuri siitä, että on jouluaatto. En ole koskaan saanut sitä lahjojen vyöryä, kuten muut lapset saivat. Minä sain aamulla aina yhden lahjan, joka oli se synttärilahja. Sitten mentiin koristelemaan kuusi tai tekemään muuta jouluaaton juttuja. Se oli siinä, ohimennen mainittu ja tehty; Kirsin syntymäpäivä. En kyllä muuta haluaisikaan, en haluaisin itseäni keskipisteeksi mihinkään juhliin. Tähän olen tottunut ja kasvanut. Myöskään päivää en vaihtaisi.

Tässä on sitten vielä huvittava kuva, kun nykyaikana mennään vierailulle. Näinhän se menee. Harva pystyy olemaan räpläämättä kännyä kokoajan. Minä tosin olen siinä(kin) poikkeus. Minä pystyn. Se on käsilaukussa. En edes ota sitä käteen. Siellä se pysyy koko vierailun ajan.

Kumpaan te kuulutte? Ihmisiin, jotka eivät voi olla kokoajan katsomatta kännyä vai kuten minä; känny laukussa.

 

Share

Kommentoi