Ystävänpäivän merkitys minulle

Jos totta puhutaan, ystävänpäivällä ei ole minulle mitään merkitystä. Oikeasti, ei yhtään mitään. Minusta se on vain keksimällä keksitty päivä, että saataisiin ihmiset ostamaan jotain sydänjuttuja ym. kaupasta kaikille ystävilleen. Tämä johtunee siitä, että lapsuudessani ei vietetty ystävänpäiviä. Niitä ei ollut ollenkaan olemassa. Ei almanakassa, eikä muuallakaan. Ystävien kanssa oltiin aina ja niitä muistettiin silloin kun muistettiin, lähinnä synttäreinä. Silloin ei lahjoja jaeltu niinkuin nykypäivänä. Ystävänpäivä kuuluu minusta samaan kategoriaan Halloweenin kanssa. Turhakkeita kumpikin. Rapakon tuolta puolelta tulleita turhia päiviä, jolloin kaupat myyvät kaikkea näihin liittyvää rihkamaa. Monet, monet myös menevät lankaan ja koti täyttyy kurpitsa- ja sydänesineistä ja -tarvikkeista.

Ystäviähän voi muistaa aina kun siltä tuntuu. En tykkää, että se rajataan noin vain yhteen päivään. Varsinkin kun taustalta paistaa kauppiaitten "OSTA OSTA OSTA"-huuto!

Lankesin itsekin ja ostin parhaalle ystävälleni lahjan. Ystävälle, jonka kanssa en riitele. Ystävälle, jonka olen tuntenut koko elämäni. Ystävälle, jonka parasta vain haluan. Ystävälle, jonka hyvä olo vaikuttaa kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin. Jos hänellä on hyvä olla, on muillakin hyvä olla. Miksi siis en muistaisi häntä. Hänen kanssaan joudun myös viettämään loppuelämäni. Se ystävä olen tietysti MINÄ, minä itse. Pidän itseni hyvällä tuulella ja onnellisena, koska se tarttuu. Se tarttuu kaikkiin lähellä oleviin. Se heijastaa hyvää ympärilleen. Hyvä tuuli tarttuu (samoin kuin huono tuuli). Miksi siis en haluaisi kaikille ympärilläni oleville ihmisille hyvää mieltä, naurua, onnea ja iloa? Sen saa juuri näillä konsteilla.

Siksipä ostin sen ainoan ystävänpäivälahjan itselleni. Suussa sulavaa..ja niin sydämellistä!

Siispä mitäpä muutakaan, kun Hyvää Ystävänpäivää!

 

Share

Kommentoi