Ladataan...

Eilen illalla käväisimme miehen kanssa kahdestaan Sokoksella. Siellä olikin verot pois-päivä eli kaikista normaalihintaisista 24% pois. Espritin osastolta löytyi minulle muutama vaate. Itseasiassa miehelle lähdettiin ostamaan uutta aamutakkia. Ei kuitenkaan löytynyt häntä miellyttävää, joten ostamatta jäi tällä kertaa se. No pitihän edes minun käyttää tämä tarjous :-)

Meikkiosastolta sitten vielä nappasin 16-vuotiaalle tyttärelle joulukalenterin. Olikin kallis 29.90 eur, mutta siitä sai nyt sen -24% alennnusta. Jäi hinnaksi enää 22 ja risat. Tälläistä (lue näin kallista) kalenteria en koskaan ole ostanut, nyt kuitenkin tämän yhden ja ainoan kerran ostin. Ei ihan tavallinen kalenteri, vaan Baby-lips-kalenteri. Kylläpä tyttö oli mielissään. Tosin tuon hintaisesta pitää ollakin! Joka päivälle joku koru- tai meikkiyllätys. Meikkien merkkinä tietysti Baby lips, joista hän ja minäkin tykkäämme.

Nyt on joulunodotus kivaa!!

Joko kalenterit on hankittu? Tavallinen, suklaa- vaiko tälläinen erikoiskalenteri?

 

Share

Ladataan...

Aku Ankan kanssa olen ollut pisimmässä suhteessa kuin kenenkään muun miespuolisen kanssa! Olemme tavanneet kerran viikossa, keskiviikkoisin jo vuosikymmeniä. Siksi tämä juttu oli myös postattava keskiviikkona...

Tutustuin Akuun Porissa asuessani, ihan pienenä tyttönä jo. Muistan kun sain ensimmäisen Aku Ankan taskukirjan. Se oli violetti kansinen. Se luettiin läpi kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Se oli jokaisella matkalla mukana ja luettiin jälleen uudestaan, kuin ei koskaan ennen olisi luettu.

Aku Ankka tulee meille yhä vieläkin, joka keskiviikko. Vain vähän aikaa enää. Olen päättänyt päättää elämäni pisimmän suhteen. Onneksi muistoja löytyy. Ne isot pinot Aku Ankkoja. Niitä kun voi lukea yhä uudestaan ja uudestaan, vieläkin, ihan kuin lapsena. Aku Ankka on vain sellainen lehti. Ei muita lehtiä ei voi lukea noin. Miten olisi vaikka Anna-lehti, lukisitko sen 40 kertaa läpi? Aina uudestaan. Ei, muita ei voi lukea, vain Akuja.

Luen Aku Ankan aina viikonloppuisin aamupalaa syödessä. Päivän lehden luen myöhemmin. Ei aamiainen maistu niin hyvälle sanomalehden kanssa. Nyt kohta siihen on vain totuttava, siis niihin huonompiin aamupaloihin. Akun tulo kun loppuu. Tosin on se varasuunnitelma, ne isot pinot Akuja, niitä voi yhä lukea aamuisin :-)

Kysyin joku aika sitten "muksuilta" (16v ja 17v), että lukevatko he vielä keskiviikkoisin ilmestyvää Aku Ankkaa? Eivät kuulemma ole lukeneet vuosikausiin! Mitä ihmettä? Olen siis tilannut Aku Ankkaa, jota vain minä ja mieheni ollaan luettu. Kallis lehti  tilattuna vain siis aikuisille! Vuosia! Ei voi olla totta! Näin kuitenkin oli ja on. Mietin ja harkitsin. Ehkä on jo aika, aika päättää Aku Ankan tilaus meidän osalta. Niin sitten tein. Tilaus loppuu joulukuussa. Ei enää koskaan uusia Aku Ankkoja keskiviikkoisin, ei koskaan. Tuntuu hieman oudolta ja pahaltakin. Pitkä suhde päättyy. Sanon hyvästi Akulle, mutta vain uusille Akuille, vanhat on ja säilyy pinoissaan. Niille löytyy vielä käyttöä. Yhä siellä aamupalapöydässä, että aamiainen maistuisi samalta kuin ennenkin eli hitusen paremmalta kuin sanomalehden kanssa.

Tämä oli yhden suhteen loppu. Suhde oli pitkä ja antoisa. Se kuitenkin tuli tiensä päähän.

Anteeksi Aku

 

Share

Ladataan...

Minulla on karkkikätkö! Minulla on ollut karkkikätkö vuosikausia! Lapsia kun oli paljon, piti piilottaa karkit, jos itse meinasi jotain saada syödä. Halusin maistella niitä silloin tällöin illalla, kun lapset olivat jo nukkumassa, ihan rauhassa, yksinään. Katselin leffaa ja nautin karkeista, hitaasti ja ihanassa hiljaisuudessa. En tosin joka päivä, joskus kuitenkin. Ylellinen hetki. Vain minulle.

Tämä tapa on jäänyt, siis karkkikätkö. Kotona asuva tytär (16v) tietää, että minulla on sellainen. Ei kuitenkaan itse mene ja ota. Tulee joskus pyytämään, jotain hyvää, suklaata useinmiten. Sieltä karkkikätköstä sitten katson, että mitä raskisin antaa...

Ehkä sitten, kun kaksi viimeistäkin lasta on lentänyt omiin pesiinsä, voin jo nostaa kätkön esille, vaikka johonkin kulhoon. Nyt jos ne on kulhossa, ne häviää, ihan hetkessä, noin vain. Vielä ei kuitenkaan ole sen kulhon aika. Vielä on karkkikätkön aika.

Paljastan teille karkkikätköni tai oikeastaan osan siitä. Eihän suklaalevynikään tuonne mahtuneet :-). Suklaajutun voit lukea täältä.

Tässä ihana kätköni. JUST FOR ME!

 

Share

Ladataan...

Tämä villakangastakki on ihana! Ostin sen Rodoksen Pull&Bearista lokakuussa 2015. Yhä tykkään. Huiviksi perusmusta tuubi. Siinäpä se. Lyhyesti.

Sitten peili-selfie. Ei paras mahdollinen tapa kuvata. Näkyy kuitenkin tämä ihana takki päällä.

 

Share

Ladataan...

Kerroin jo aikaisemmin tällä viikolla tunnelmasta  täällä Joulumarkkinoilla, osa 1:ssä. Siellä on enemmän tunnelmakuvia markkinoilta. Nyt samoilta markkinoilta laitan tuotekuvia myytävistä. Huomasin, että on tuotu esille kaikenlaista myytävää, joka on tehty vanhanaikaiseksi tai vanhanaikaisenmalliseksi, kuten tiskiharjat puuvarrella. Kaipaako ihminen tietyissä jutuissa mennyttä aikaa? Ehkä se on kaipuuta johonkin "oikeaan" jouluun, jouluun, jossa vielä osattiin rauhoittua. Jouluthan vietettiin koko suvun ollessa läsnä. Tämä ei enää ole monellekaan mahdollista; ei ole isoja maataloja, ei ole suku lähellä, kenties ympäri Suomea ja jopa ulkomailla. Suvutkin ovat monella kovin pieniä. Kaipuu sitä aikaa, kun kaikki tehtiin itse, joulumakkaroista lähtien. Itse myös kasvatettiin ainekset, joista ne ja muutkin (esim. joululaatikot) tehtiin. Ymmärrän hyvin. Koska itsekin olen nähnyt elokuvissa sitä kuinka joulua vietettiin ennenvanhaan, se kiehtoo, kaikkine rekiajeluineen, kuusen hakureissuineen. Siinä oli tunnelmaa. Tunnelmaa, joka on oikeastaan mennyttä. Silloin asuttiin maalla tai maaseudulla. Kaupungissa tuollainen ei ole mahdollista. Niin tai näin. Kuvia otin myytävistä ihanista lahjaideoista!

 

Vieläkin hyvä olla, tyytyväinen. Oli hyvä päivä!

 

 

Share

Ladataan...

Viikonloppuna ne sitten taas oli, meinaan firman pikkujoulut. 100 ensimmäistä ilmoittujaa mahtui mukaan. Minä olin toisena, olin nopea :)

Ne olikin kivassa, tunnelmallisessa perhehotellissa. Talo on vanha, joten huonekorkeus oli melkoinen. Huoneet oli myös sisustettu kivasti vanhanajan tyylisesti. Ruokaa oli paljon ja tuli tietysti syötyä ihan liikaa. Housut kiristi. Onneksi näitä ei ole joka viikonloppuna. Esiintyjiäkin oli. Naurua ja puhetta riitti.

Kuvia räpsin tietysti. Huonekorkeuskin näkyy jossain kuvassa ja se sisustus. Ihan kiva ilta.

 

 

Share

Ladataan...

Why 1. Miksi naisilla on isot käsilaukut, joista ei kuitenkaan tarvittaessa sitä tavaraa löydä, ainakaan nopeasti? Kun olisi toinenkin vaihtoehto; työntää kaikki kolikot housujen taskuihin, sinne ruuvien ja muttereiden ja muiden aarteiden sekaan. Loput tavarat takin kaikkiin taskuihin, joista ne sitten ihmeellisesti pullottaisivat ja lopuksi rahapussi vielä housun takataskuun. Kaikki olisi mukana eri lokeroissaan. Kätevää?

Why 2. Miksi nainen ei saa unta helposti, varsinkaan stressitilanteissa? Hän vain murehtii/huolehtii, käy asioita läpi, suunnittelee tulevaa. Pyörii tunnin sängyssä unen tulematta. Mies tulee tunnin päästä, käy pitkälleen. Nukkuu kolmen sekunnin kuluttua syvässä unessa. Miksi siis stressata turhaan?

Why 3. Miksi nainen tekee kotitöitä enemmän kuin miehet? Kun astiat voi ihan hyvin jättää altaaseen, pöydät likaisiksi, likapyykit tuolille, vessan pesemättä...Ne on kuitenkin aina menneet kuntoon ihan itsestään...Kun seuraavan kerran tulee paikalle ovat pöydät puhtaina, astiat hypänneet tiskikoneeseen, pyykit kuivumasssa ja vessakin kiiltää.

Why 4. Miksi nainen huolehtii kaikesta, jopa stressin uhalla? On toinenkin tapa; mennä sohvalle, pieraista, hieman hymyillen nuuhkaista ilmaa ja avata televisio ja nukahtaa pikku torkuille.

Why 5. Miksi nainen patoaa työpaineet ja siihen liittyvät tunteet? On toinenkin vaihtoehto; mennä sohvalle, avata televisio, valikoida urheilukanava. Huutaa täysillä ja hakata samalla tuolin/sohvan käsinojia. Sitä kun on tehnyt kaksi tuntia, alkaa tunteet olla käsitelty ja paineet poistettu. Kukaan ei edes kiinnittänyt huomiota, koska sehän oli vain urheilunkatsomista.

Why 6. Miksi nainen ei osaa poistaa ongelmaa helposti? Ei ole nimittäin olemassa ongelmaa, joka ei poistuisi pullollisella olutta.

Why 7. Miksi naisella menee vaatteiden valikoimiseen niin paljon aikaa? Pitää kokeilla eri vaihtoehtoja, miettiä säätä ja tilaisuutta. Käykö värit yhteen, entä kengät, korut? On toinenkin vaihtoehto; ota kaapista housut ja paita. Pue ne päälle.

Why 8. Miksi naisella on niin paljon erilaisia vaatteita kaapit pullollaan? On toinenkin vaihtoehto; osta kerran viidessä vuodessa kolmet samanlaiset housut ja kolme samanmallista paitapuseroa. Helppoa, eikö?

Why 9. Miksi naisen pitää pohtia värien yhteensopivuutta? Värejä ovat musta, sininen, valkoinen ja punainen. Niitä kaikkia voi pitää sekaisin. Persikka, luumu, avocado ovat hedelmiä, eivät värejä. Ruoste ei ole väri, eikä puuteri. Nudekaan ei ole väri, vaan jotain ihan muuta.

Why 10. Miksi nainen miettii hienoja ruokia ja salaatteja perheelleen viikonlopuksi? Siihen käy hyvin pitsa, HK:n sininen ja lihapiirakka. Ketsupissa on tarpeeksi tomaattia korvaamaan salaatin.

(kengurun lihaa, paistinpannulla paistettuna ja kermassa haudutettuna. Mukana jättikatkaravun pyrstöjä sekä perunaruusukkeita vs lihapiirakka)

 

Share

Ladataan...

Tykästyin tähän tunikaan helmikuussa 2016 Playa Del Inglesissä tai bussimatkan päässä olevassa Shopping-Centerissä. Bershka-kauppa ei jälleen pettänyt. Siksi se on yksi lempikaupoistani. Yleensä en hippityylisiä vaatteita käytä, mutta tässä oli jotain kivaa boheemia tyyliä, joka viehätti. Helmikirjailu toi mieleen Inka-kulttuurin tai jonkun intiaanikulttuurin..en niitä niin hyvin tunne. Tämä oli jo alennusmyyntirekissä (7 eur) ja kokona oli L. Ihmeekseni L olikin sopiva tälläiselle S-kokoiselle ihmiselle. Eivät koot ihan pitäneet paikkaansa. No se oli minun onni!

Miten on, käytätkö mitään tämän tyylistä itse?

 

Share

Ladataan...

Katselin ikkunasta ulos. Näin pimenevän illan. Kylmän ja synkän. Suomen marraskuun normaali alkuilta. Ei mitään näkemistä. Paleltaa vain pelkkä katsominenkin. Kylmä näky.

Muistelin niitä kaikkia ihania auringonlaskuja ulkomailla. Toki Suomessakin ne ovat aivan upeita! En vain Suomessa oli niitä kuvaillut. Pitäisi mennä järven tai meren rannalle. Niin ei ole tullut tehtyä.

Tämä vuodenaika sopii kyllä enemmän kuin hyvin lämpimien lomien muisteluun. Kaivelen kätköistäni lomakuvia. Etsin vain auringonlaskuja. Jokunen löytyikin, tosin luulin, että niitä olisi enemmän. Ehkä sitten olen katsellut niitä, en niinkään kuvannut. Kyllä noidenkin katsominen riitti taas tuomaan sitä iloa ja lämpöä sisälleni.

Tuli niin kova kaipuu lentää taas jonnekin, kauas pois täältä kylmästä!

Tässä auringonlaskua Turkin, Gran Kanarian, Teneriffan, Kreikan ja Espanjan malliin:

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Ihanaa, kun on asteet plussan puolella! Sain nimittäin taas kaivaa syksytakit esiin, jotka jo olin kerennyt viedä talvisäilöön. Mielelläni sen tein. Se tietää sitä, että minua ei palella, ainakaan niin paljoa kuin noilla jo koetuilla pakkaskeleillä.

Äkkiä käyttöön tämä minun yksi suosikkitakkini, GinaTricotin pörrötakki. Takki on niin ihmeellisen lämmin. Jotenkin söpökin se on. Kaulaan Stradivariuksesta, Kanariansaarilta, ostamani huivi. Se onkin tosi muhkea ja lämmin.

Muitta mutkitta kuviin. Tämä on yksi lempikomboni.

 

Share

Ladataan...

Kun nämä tulivat uudelleen myyntiin jokunen aika sitten, tuli mieleen heti lapsuuteni maut. Lapsuus tuo mieleen Porin kaupungin ja muistot siellä. Se oli aikaa, jolloin kesät oli pitkiä ja kuumia, eikä kesällä satanut koskaan (vai kultaako aika muistot? :) ) Njam. Näitä tuli kauppoihin pusseissa ja patukoina.

Tottahan toki niitä piti ostaa. Nyt ostin patukat. Aikaisemmin olin jo ostanut hopeatoffee-pussin. 

Pettymys. Kuin surkeita kopioita. Koostumus ei ollut sama kuin lapsuudessa. Tsinuski muistutti enemmän, mutta hopeatoffee ei ollenkaan.

Lapsuudessani ne oli sitkeitä. Sai pehmentää pitkään suussa. Puraisulla ei katkennut, oli niin sitkeää ja kovaa. Se oli ihanaa, venyvää. Kesti paljon pidempään syödä kuin nämä uudet versiot. Nämä uudet olivat ihan pehmeitä, suorastaan "haperoa". Ilman hampaitakin olisi saanut purastua. Suli noin heti suuhun. Ei tarttenut lämmitellä suussa yhtään. Ei ollut venyvää. Hopeatoffee oli NIIN iso pettymys. Koostumus oli pilattu/muutettu totaalisesti. Tsinuski sai vähän paremmat pisteet, tosin siitäkin oli sitkeys ja venyvyys viety pienimmilleen. Pöh! Pitääkö kaikki muuttaa?

Olisin niin halunnut ne lapsuuden muistot ja maut kokea näiden syönnin yhteydessä....Onneksi kuitenkin muisti pelaa ja voin yhä maistaa ne muistoissani :-). Joidenkin asioiden olisi vain hyvä pysyä entisellään, kaikki kehitys ei ole parempaa.

Minne voi tehdä reklamaation ja vaatia miljoonakorvaukset shokista, pettymyksestä ja järkytyksestä???

 

Share

Ladataan...

Viikonloppuna syttyi kotikaupungissamme jouluvalot. Jokapuolella oli joulumarkkinoita ja -myyjäisiä. Niin tulee olemaan joka viikonloppu ennen joulua. Olen yleensä 1-2 tälläisissä käynyt, ihan vain nuuskimassa ja haistelemassa joulutunnelmaa. Harvoin, hyvin harvoin ostan mitään. Menen vain sen tunnelman takia. Joulukuussa, lähempänä joulua,  pitää vielä mennä johonkin toiseen paikkaan "haistelemaan", kuin missä nyt kävin.

Upeimmat joulumarkkinat ovat ehdottomasti Keski-Euroopan pääkaupungeissa. Tälläisissä olen ollut ainakin Wienissä ja Köpenhaminassa. Meillähän tämä on vielä pientä, mutta aavistus samaa tunnelmaa on saatu mukaan.

Ihmisiä oli paljon. Joka paikkaan ei edes menty sisälle, kun oli jo niin täynnä! Valokuvia ottaessa piti hieman käyttää mielikuvitusta ja aikaa, että sai ne otettua ilman asiakkaita, jossain kohdassa kuvaa. Onnistui kuitenkin. Näyttää, jopa kuin ei olisi muita ihmisiä liikenteessä kuin me :)

Tunnelmaa latisti hieman lumen puute. Jos nämä olisivat olleet edellisenä viikonloppuna, olisi ollut lunta ja pakkasta. Tosin näin oli parempi, ei paleltanut. Tuuli tosin oli kova, kuten kuvastakin näkyy (tässä menossa markkinoille):

Tähän ykkösosaan yritin ottaa kuvia tunnelmasta ja koristeista, jolla tunnelmaa saatiin jouluiseksi..Tosin pakosti joku tuotekuvakin tuli mukaan.

Myöhempään postaukseen laitan sitten enemmän niitä myytäviä mukaan. Aloitetaan minun lempikuvasta ja jatketaan siitä eteenpäin. Lempikuvani on ehdottomasti tuo ao. kuva. Siinä on jotain uutta, nykyaikaista otetta. Perinteitä kuitenkin kunnioitetaan; juhla-aika ja havut. Ne tuovat sen joulunajan tunnelman nykyaikaiseen toteutukseenkin mukaan. Aivan upea uusi näkökulma ja mahdollisuus! On myös erittäin kaunis luomus. Ihastuin heti!

Joulumarkkinoilla on ihan liikaa kuvattavaa. Sitä ei voi tiivistää pariin kuvaan. Siksi teen tästä Joulumarkkinatapahtumasta vielä toisen jutun, ei tätä tähän voi jättää. Siinä on sitten enemmän niitä ihania myytäviä...Joulu on vuoden paras juhla, ehdottomasti!

 

Ihmisille, jotka vihaavat/inhoavat joulua tai haluaisivat nauttia siitä, mutta eivät osaa, antaisin neuvon, joka sopii muihinkin elämän tilanteisiin:

Jos et näe elämän kirkasta puolta,

kiillota se himmeä puoli.

Tälläinen teko voisi tuoda edes pienen helpotuksen, parannuksen ja hyväksynnän! Asenne ja mahdollisesti sen muutos auttaa kyllä ja sitä voi soveltaa kaikissa elämän tapahtumissa. Ota siis uusi asenne, olipa asia mikä tahansa, jos tuntuu, että haluat muutosta!

Hauskaa Joulun odotusta jokaiselle teistä ja menkää ihmeessä kaikki tunnelmaa nuuhkimaan!

Ja muistakaa ohje:

"Kiillota se himmeä puoli, jos et pysty näkemään elämän kirkasta puolta, kiillota se vaikka useampaan kertaan, kunnes edes pientä kirkastumista näkyy", se auttaa, ainakin alkuun.

 

Share

Pages