Ladataan...

Viime vuonna alennusmyynneistä tuli ostettua talvitakki. Superlämmin sellainen. Yksi lempimerkeistäni. Kauluksessa ja hupussa on jotain aivan ihanan pehmeää ja lämmintä tekokarvaa vai miksikä tuota nyt sanoisi. Sormet aivan uppoaa siihen. Tämän takin kanssa ei hattua tarvitse laittaa, huppu on niin lämmin! Minulla on paljon espritin vaatteita ja yleensä ne ovat niitä mieluisimpia. Tähänkään ei tarvinnut pettyä.

Minulla on takkeja aivan hirveästi :). Tosin vaihdankin joka päivä niitä, ettei joku jää käyttämättä. Vanhimmasta päästä olen niitä kyllä antanut pois ja myynyt facebookin kirppiksillä. Hyvin menevät kaupaksi.

Tämän takin jälkeen on kyllä tullut ostettua jo aika monta lisää...No tykkään niin kovasti vaatteista. Voisihan se raha huonompaankin mennä, eikös? ;)

 

Share

Ladataan...

Olen ollut totaalisen ihastunut neulemekkoihin nyt 1 vuoden ja kolme kuukauden ajan. Lokakuussa 2015 ostin kaksi ensimmäistä mekkoani Rodoksen Mangosta. Siitä lähtien niitä onkin kertynyt monen monta lisää. On paksumpaa ja ohuempaa, pidempää ja lyhyempää. Aikaisemman postauksen neulemekoista voit lukea täältä. Siellä näkyy viimeisessä kuvassa aivan ensimmäinen neulemekkoni, juuri tuo Rodokselta ostettu sini/valkoraidallinen.

Nyt onkin kertynyt näitä mekkoja yksivärisinä, pilkullisina, raidallisina, palmikkokuvioituina jne.

Kosin saarelta lokakuussa 2016 ostin Benettonilta myös yhden neulemekon. Se on raidallinen, kaksivärinen ja lämmin, hieman paksumpi neulemekko. Ihastuin siihen heti. Muuta en koko kaupasta löytänyt, vaikka kovin tarkasti kaiken tutkinkin. Mies muuten teki sen ainoan ostoksensa sillä lomalla juuri sieltä kaupasta; kauluspaita. Olin aika lähellä etten pyörtynyt; hän teki ostoksen!!!

Tässä mekko kuvattuna Kosilla, upouutena, juuri ostettuna, hotellin sängyn päällä.

 

Share

Ladataan...

Näinkin voi tapahtua. Sarjakuvasankari vie ajatukseni ja jopa sanat suustani. Kirjoitin jo aikaisemmin kuinka inhoan tammikuuta tässä jutussa. Tässä sarjakuvassa ja blogijutussani on niin monta yhtäläisyyttä!

Kun ihan viattomasti luin Aku Ankka-lehteä syödessäni aamupalaa, olinkin tukehtua leipäpalaani lukiessani tuon. Eihän noin voi käydä. Elääkö Aku minun elämääni? Tosin yhtä epäonnekas minä en sentään ole ja toivottavasti en tulekaan!

Nyt tunsin kyllä niin suurta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta tämän piirroshenkilön kanssa kuin vain voi tuntea!

Aivan kuin minä:

Tämä oli ihan ylivoimaisesti viikon paras!!!

Share

Ladataan...

Blogi-juttuja lukiessa tulee usein vastaan vaivalla tehdyt, kauniin ja houkuttelevan näköiset aamupalat. Kaikki on aseteltu kauniisti kuvaa varten. Aikaa aamupalan valmistamiseen menee vähintäin tunti. Raaka-aineet ovat kalliita ja eksoottisia. Nimikin joku ranskalainen, vaikea, joka kuulostaa niin hienolle. Minulla ei ole koskaan sellaisia, ei koskaan. No tietysti ulkomailla hotelleissa voi sellaistakin löytyä...mutta kotona ei koskaan.

Arkisin en edes syö aamupalaa. Syön vasta eka kerran ruokatunnilla. Ei maistu. Viikonloppunakin syön vasta, kun olen ollut hereillä jo monta tuntia. Minun aamupala on hyvin tavallinen. Ruisleipää aina, ei koskaan vaaleaa leipää. Päällä jotain makkaraa tai kinkkua ja juustoa. Välillä keitetty kananmuna. Hyvin pelkistetty ja yksinkertainen. En edes kata sitä kauniisti. Iso kupillinen teetä juomaksi. Kahviahan en ole koskaan juonut.

Se maistuu silti, ilman että on ostettu kauniita kukkasia pöydälle, ilman hopeisia, vastakiillotettuja lusikoita/haarukoita/veitsiä, ilman kaunista pöytäliinaa. Kyllä sillä nälän saa pois, eikä yhtään väkisin ja pahoilla mielin. Juu enkä yhtään edes hävennyt laittaa kuvia tänne... :)

Ajattelin hienojen ja vaivalla tehtyjen aamupalojen rinnalle laittaa vastakohdan. Sen yksinkertaisen aamupalan, tavallisen ja melko karun, melkein voisi sanoa, että ruman.

Nyt meinasi unohtua melkein se tärkein eli jotain herkkua pitää saada jälkiruuaksi :) , näin viikonloppuisin. Nyt se oli appelsiini-jogurttipiiras. Hyvää oli. Njam :-)

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Jo edellisessä postauksessa tänään kerroin kauan haaveilemastani keksipurkista, jonka vihdoin sain hankittua.

Toinen purkkini on "kätkö" minun lempikekseilleni. Meillä kun tuppaa nuo näkyvillä olevat keksit häviämään ihan itsekseen, vaikka kukaan niitä ei kuulemma ole syönyt :-). Tämä keksipurkki on ihan näkösällä keittiössä, tosi alahyllyllä, ei kuitenkaan piilossa. Kukaan ei vain tiedä, että se ei ole vain koriste. Se pitää oikeasti sisällään ihania keksejä. Se on liian näkyvä paikka piilopaikalle, siksi sitä ei kukaan ole varmaan hoksannut. Vain minä ja ihanat keksihetkeni. Tämänkin purkin bongasin facebookin kirppikseltä, en tosin siinä vaiheessä, kun hintapyyntö oli 10€. Tämä on tosi iso purkki siis ja emalipinnoitettu. Se sattui silmiini, kun myyjä oli kirjoittanut " Hinta 1€, joko nyt kelpaisi jollekin?". Minulle kelpasi. Kävin hakemassa tuon ison astian yhdellä eurolla. Wau, olin otettu. Tätäkään ei oltu käytetty, koristeena vain ollut hyllyllä.

Purkki on vielä jotenkin söpö, kun jonkun prinsessan keksipurkki jostain sadusta...

Nyt pitää myöntää, että tämä on minun viimeinen keksipurkkini, muita ei enää ole...sen edellisen lisäksi. Jutun siitä voit lukea täältä.

Share

Ladataan...

Olen aina salaa haaveillut juuri tälläisestä lasisesta keksien säilytyspurkista. Juuri tuon muotoisesta. Jo nuoresta tytöstä saakka. En tiedä miksen koskaan ole sitä hankkinut. Ehkä ei kaupoissa ole sattunut silmään sellaista tai hinta on ollut kallis. Kuitenkin olen aina tykkännyt tälläisestä. Nyt sellainen sattui silmääni facen kirpparilla (jälleen). Hintakin oli 5 eur vain. Ei naarmun naarmua. Estraa tuo vielä Mickey Mouse kuva ja teksti. Suorastaan ihana!

Hain sen äkkiä myyjältä ja se on aivan kuin uusi. Yksi salainen ja kaukainen haave täytetty jälleen. Onkohan muilla tälläisiä haaveita, jotka on ja on ja on, kunnes sitten yhtäkkiä näet sen jossain ja päätät, että nyt minä sen ostan?

 

Share

Ladataan...

Joskus vain pitää piristää itseään ja piristyyhän siinä ohessa työkaveritkin :) . Noista tuli aika vaaleat, en tiedä kuinka paljon väriä olisi pitänyt laittaa. Onneksi minulla on koko purkki tätä väriä (ei ole kestoväri, vaan haalenee pesu pesulta), joten keväämmällä voin taas värjatä hiusten latvat tällä. Olen jo ennenkin tehnyt niin. Väri vain oli loppunut. Hiuksistani kerroin jo tässä postauksessa. Siellä näkyy myös aikaisemmat latvojen värjäyskuvat. Varaudu scrollaamaan kuvia, niitä on jonkun verran :). Onhan näitä tullut värjättyä elämän aikana. Kuvat napsin työpaikalla, kuten varmasti huomaa. Harvalla on esim. turvakypärää kotona :-) Ps. Näiden raitojen jälkeen olen jo värjännyt koko pääni. Sen jutun voi lukea täältä.

Vähän väriä, heti erilainen tyyli ja olotila. Ei mitenkään huono olo, vaan just sellainen piristynyt.

Uskalla erottua massasta.

Pisan torni ei kiinnostaisi ketään,

jos se seisoisi aivan suorassa.

Share

Ladataan...

Junkyard.com ja alennusmyynti. Kova sana meidän muksuille. Voi miten kauniisti he puhuivat minulle ja paljastuihan se lopuksi syykin; pitäisi tehdä tilaus sinne! Siellä on niiiiiiiiiiin ihania vaatteita ja halvalla, alennuksessa. Äiti kiltti, tilataanhan?

Voiko sitä vastustaa, jos joskus puhutaan kauniisti ja kehutaankin vielä...Ei, ei voi. Tilaus lähti tänne Junkyardiin. Sekä pojalle, että tytölle. Tosin selaisin itsekin niitä sivuja ja huomasin itsellenikin sopivia vaatteita :). Siellä nimittäin myytiin esim. Onlyn vaatteita. Sieltäpä sitten nappasin itselleni, takin, mekon ja valkoisen ohuen pilottitakin.

Tämä takin ovh. oli 85€, nyt sen sai 25 eurolla. Ihan hyvä alennus. Istui päälle ja oli oikein hyvä. Tyttärenkin mielestä, joten siitä päättelen, että se takki ei vietä aina päiviään kotona, vaikka sen olisin naulakkoon jättänyt...

Huivin ostin Lindexiltä ennen joulua. Beige minulta puuttui. Tuohonkin se käy mainiosti.

Share

Ladataan...

Miten voikaan inhota niin paljon tammikuuta kuin minä inhoan. Olen inhonnut sitä ainakin koko aikuisikäni. Ei voi olla enää synkempää, kalseampaa, pimeämpää, eikä kylmempää kuukautta. Tuntuu kuin se palapalalta veisi voimat, kaiken innon ja halun. Sitä vain menee eteenpäin kuin robotti, paleleva robotti vielä kaiken lisäksi. Odotan valoa, sen lisääntymistä, seuraavaa kuukautta. Tosin seuraava kuukausi, helmikuu, on seuraava inhokki, heti tammikuun jälkeen.

Tammikuun voisin olla kokonaan sisällä, peiton alla, takan vieressä, lukemassa vaikka hyvää kirjaa, juomassa kuumaa teetä. Poistumatta kertaakaan ulos. Kaikki juhlat ja vapaapäivät ovat jo takana, edessä ei ole mitään pitkään aikaan. Iänikuinen pimeys on ympäröinyt minut ja kanssakulkijani, aivan kaiken, alleen. Pakkanen paukkuu uskomattomissa lukemissa, kuten vuonna 2016 kolme viikkoa yli 30 asteen pakkasta putkeen. Eihan se mitään elämää enää ole!

Kohta valonmäärä alkaa lisääntyä. Sitä odotan. Tuntuu kun voisin hengittää silloin paremmin. Toivokin alkaa herätä. Toivo talven loppumisesta. Tosin edessä on vielä helmikuu. Helmikuukin on kylmä, usein vielä tosi kylmä, lunta sataa älyttömät määrät kuin kiusatakseen minua. Kuin siirtääkseen kevään tuloa. Hyi, helmikuutakin inhoan.

Maaliskuussa olemme jo paremmalla puolella. Valoa tulvii joka paikaan, niin, että pölyjä saa pyyhkiä taukoamatta. Se ei haittaa, koska pahin on takana päin. Isoin harppauksin mennään kohti kevättä. Aurinkokin jo näkyy. Se lämmittää oikeasti. Tuo ihana aurinko, joka sulattaa jään, myös minun sydämestäni. Se sulattaa minut kokonaan. Rakastan auringon lämpimiä säteitä. Kohta saan viedä pyykit ulos kuivumaan, ihanaa!

Aurinko tuo kaiken hyvän alku. Kun päivä päivältä säteet lämpenevät, sitä mukaa minäkin nostan päätäni jälleen pystyyn, alan taas elää.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Löysin tämän rannekorun, kun olin vanhimman tyttäreni kanssa vuonna 2012 Calpessa, lähellä Benidormia, Espanjassa siis, Costa Blancalla. Siellä oli pieni kauppa (tai olihan siellä miljoona pientä kauppaa), jossa myytiin koruja ja kaikkea muutakin. Taisipa joku muukin koru lähteä mukaani. Tästä olen tykännyt ja keväämmällä, kun puseroiden hihat taas lyhenee, alan pitää sitä.

Pöllö on aika symppiseläin, vaikka ei kovin söpö olekaan, hieman pelottavakin. Koruhin sen kuitenkin saa lempeämmän näköiseksi. Viisashan se on, kuulemma. Jospa se luovuttaisi minullekin viisautta, elää päivät niin, että illalla voisi olla tyytyväinen, eikä tarttisi katua mitään.

Käytän kyllä keväällä, kesällä ja syksyllä joka päivä erilaisia rannekoruja, joita talvella en siis vastapainoksi pidä ollenkaan. Eihän ne pitkien hihoja alta edes näkyisi.

Tulisipä kevät pian!! Saisin ihanat, rakkaat koruni jälleen käyttöön.

 

Share

Ladataan...

Niin lämmin on untuvatakkini. Ihana taistelussa peleltumista ja hypotermiaa vastaan. Tämä takki on minun puolellani tässä taistelussa ja lämmittää niin kehoa kuin mieltäkin. Tämä on ihan ehdoton kovilla pakkasilla, mutta hyvin pystyy myös pitämään leudommillakin keleillä, ei siis hikoiluta. On myös kevyt. Yksinkertaisesti yksi lempitalvitakkini. Alennusmyynneistä, tottakai, ostettu jo joku vuosi sitten. Ajattomat vaatteet on siitä hyviä, että niitä voi käyttää pitkään, vuosikausia. Eikä niihin oikein edes kyllästy. Musta on vielä niin perusväri ja sopii kaiken kanssa. Untuvista ja höyhenistä, niistä on lämmin takki tehty.

 

Share

Ladataan...

Tätä settiä olen nyt pitänyt kolmella ulkomaan matkalla. Ostin tämän Helsinki-Vantaan kentältä. Kallis, ihan ylihinnoiteltu. Kuitenkin sen verran ihana, että piti ostaa. Tähän settiin kuuluu kolme pussia. Pienintä, koko mustaa, lateksista pussukkaa en löytänyt mistään. Kummallista, koska se on aina näiden isompien sisällä. Pitänee kysyä 16-v tyttäreltä, kunhan muistan..Liekö ollut tarvetta hänellä..Joka tapauksessa se puuttuu nyt näistä kuvista.

Näihin sopivat meikkini hyvin. Myös se isontava peili pahvilaatikossaan. Tämä iso pussi on ainoa, johon olen saanut sen todella tukevasti, joten siksikin tykkään käyttää näitä matkoilla, varsinkin ulkomaan matkoilla, jossa heittelevät laukkuja miten sattuu.

Pusseihin sitten. Ne ovat tuollaista tukevaa muovia (paitsi se musta pieni pussukka, jota en löytänyt). Näitä oli myytävänä niin monen värisinä, että oli todella vaikea valita. Nämä sitten lähtivät mukaani.

Kuvasin muuten nuo pussit ulkona pakkasella, kun oli käsillä "sininen hetki"...siksi kuvat ovat sinertäviä...

 

Share

Pages