Ladataan...

Kuten olen jo aikaisemminkin kertonut, tykkään käydä aina kirkossa/kirkoissa ulkomaanmatkoilla. Ne ovat niin erilaisia kuin Suomen kirkot. Kun avaa kirkon oven, on kuin astuisi ihan eri ulottuvuuteen parilla askeleella. Yhtäkkiä olet hämärässä, hiljaisessa, viileässä ja upeassa maailmassa. Taakse jäi hektinen, kuuma, meluisa ja pölyinen katu.

Hiljaa katselet ihmetellen ympärillesi. Kuinka kaunista. Ihania patsaita, tauluja, ikoneja ja maalauksia joka puolella. Ei voi kuin ihailla!

 

Share

Ladataan...

Mallorcan pääkaupungissa Palma De Mallorcassa on ihana katedraali, jossa jo kävimme viime reissulla 2015, joten siellä tuskin menemme enää käymään tällä, parhaillaan kuluvalla viikon reissulla. Se on kyllä näkemisen arvoinen katedraali. Kuvat otin edellisellä reissulla. Hienon katedraali kuitenkin, jonka olen nähnyt, on Wienissä.

Catedral de Palma on kaupungin upea katedraali. Se on myös yksi koko Mallorcan suurimmista nähtävyyksistä. Katedraali valmistui 1600-luvun alussa. Katedraali ei ole vaikuttava pelkästään ulkopuolelta, vaan myös sisältä. Sen katto on korkeimmillaan 44 metrin korkeudessa. Myös ulkoa tuleva valo on näyttävää. Päivänvalo suodattuu 32 eri värisen ikkunaruudun läpi ja luo lähes kaleidoskooppimaisen valovaikutelman. Suurimmassa ikkunassa on 1 236 värillistä lasiruutua, ja se on 100 neliömetrillään lähes käsittämättömän suuri. Katedraalin museossa on arvokkaita aarteita sekä suuri taulukokoelma.

Tämäkin juttu on ajastettuna laitettu tulemaan matkamme aikana.

Share

Ladataan...

Aina jos on mahdollista, menen kirkkoihin ulkomailla. Niin tein myös Azoreilla. Ne ovat yleensä ilmaisia ja sisällä saattaa odottaa todellinen yllätys. Ulkoapäin vaatimattoman näköinen kirkko, onkin sisältä niin kaunis, suorastaan upea. Ne on yleensä viileitä (kiva päästä helteestä vähäksi aikaa vilvoittelemaan), ne ovat hiljaisia ja hartaita. Niissä mykistyy. Mykistyy katsomaan kauniita seiniä ja koristeita. Penkillä voi istua ja lepuuttaa kävelystä väsyneitä jalkoja.

Niin kaunis oli tämäkin kirkko. Varmasti jatkan näitä kirkkovierailuja.

Suosittelen jokaiselle. Se tunne kun astut meluisalta, pölyiseltä kadulta, paahtavasta helteestä ja kirkkaudesta hämärään, hiljaiseen ja viileään kirkkoon, on mahtava. Kuin olisit siirtynyt yhdellä ovenavauksella maailmasta toiseen.

Share

Ladataan...

Kun kiertelimme tyttäreni kanssa Rodoksen katuja väsymättömällä innolla yhä uudestaan ja uudestaan, löysimme joka kerran jotain uutta.

Yksi ilta löysimme unohdetun? hylätyn? todella vanhan hautausmaan. Se oli jotenkin karmaiseva, toisaalta kiehtova, hoitamattomine hautoineen ja korppineen.

Kaikki oli villiintynyt. Rikkaruohot ja heinät rehottivat kuivuineina Rodoksen helteessä. Korpit (harakat tai varikset, korppi kuulostaa vain parhaimmalle tälläiseen unohdettuun hautausmaajuttuun) istuivat hautojen päällä. Polkuja eikä kävelyteitä näkynyt, olivat kasvaneet umpeen. Oli täysi hiljaisuus. Aika oli pysyhtynyt. Onneksi kukaan ei sanonut:"Pöö", se olisi pistänyt juoksemaan täysillä pois sieltä sydän hakaten rintakehässä.

Mitä hautausmaalle on tapahtunut? Miksi se on hoitamaton? Eikö sukulaisiakaan ole enää elossa? Eikö kirkko huolehdi?

Hyvin pystyi ajattelemaan  hautausmaan zombi-elokuvien näyttämönä. Itselläänkin oli hieman pelottava olo.

Muutama kuva tuli otettua, mutta ei siellä kauan viihtynyt. Tykkään kierrellä hautausmaita, niissä on ihana tunnelma ja niin kauniisti hoidettuja hautoja, varsinkin Saksassa olen ollut sellaisissa.. Upeita sukuhautoja ja niin surullisia tarinoita. Tuolla Rodoksen hautausmaalla ei halunnut kierrellä, pelotti, muutama kuva ja äkkiä pois.

Asia jäi kaivamaan, mitä on tapahtunut, että hautausmaa on täysin jätetty oman onnensa nojaan ja villiintymään?

Onneksi aurinko paistoi kun löysimme tuon hautausmaan. Osaatteko kuvitella sitä hämärässä tai pimeässä kuun loisteessa? Minä en edes halua!

Share

Ladataan...

Minulla on tapana ulkomailla kierrellä kirkkoja aina kun vain näen sellaisen. Niihin ei ole pääsymaksua (ainakaan usein) ja ne ovat paikkoja, joissa paikallisetkin käy.

Ne ovat niin kauniita. Ulkomailla olenkin nähnyt upeimmat kirkot ja katedraalit elämässäni. Ne poikkeaa paljon suomalaisesta kirkosta. Ne ovat koristeltuja usein lattiasta kattoon. Niitä voisi tutkia ja katsella vaikka kuinka kauan.

Sekin on jännä miten tunnelma muuttuu hetkessä, kun astut kirkon sisälle vilkkaalta, aurinkoiselta ja paahteiselta kadulta.

Kirkko on yleensä hämärä, hieman viileä helteelläkin ja niin hiljainen ja harras tunnelma. Kukaan ei puhu, jotkut kuiskivat ihan hiljaa. Siellä tulee käveltyä täysin äänettömästi.

Kirkot ovat yksi mieluinen tutkimuskohde, olimpa missä vain.

Tässä muutama kuva Rodoksen kirkosta:

Kun taas astut pois kirkosta, olet jälleen siinä vilkkaalla, aurinkoisella ja paahteisella kadulla. Paluu todellisuuteen, eri maailmaan tapahtuu vain oven aukaisun jälkeen. Kuin mitään ei olisi tapahtunut, maailma vain muuttui takaisin entiselleen.. Kävinkö äsken jossain vai näinkö vain unta, haaveilinko?

Share