Ladataan...

Selailin kuvia kännykästäni ja nämä tulivat vastaan. Ihanat muistot tulvahtivat mieleeni ja päätin tehdä näistä pikku postauksen :). Olimme heinäkuussa Bulgariassa mieheni kanssa. Lämpöä riitti yli 30 astetta joka päiväksi.  Ihanaa lämpöä, jota Suomen kesästä ei tänäkään vuonna löytynyt.

Kävelimme pitkin Sunny Beachin katuja siinä kuumuudessa. Välillä oli pakko levätä varjossa ja juoda jotain. Saada se hiki pois. Parikin kertaa kävimme tässä Mandarin-baarissa. Siellä oli siistit vessat (se on minulle aika tärkeää) ja tunnelma kiva, eikä aurinko paahtanut sinne. Istuskelimme aina pidemmän aikaa siellä. Ihania jäätelöleivoksiakin sieltä sai :)

Toivottavasti tunnelma välittyy edes hieman:

 

 

 

Share

Ladataan...

Mieheni äiti ♥, lasteni toinen mummi ♥, minun anoppi ♥ nukkui pois tasan viikko sitten. Hän kuoli sairaalassa keuhkosyöpään. Morfiini vei kivut pois. Hän tupakoi koko elämänsä. Mieheni kävi katsomassa häntä kolme päivää ennen kuolemaa. Me perheenä kävimme katsomassa häntä vajaa kaksi viikkoa ennen kuolemaa. Silloin hän vielä ihan puhui. Halasimme ja kyyneleet valuivat. Lapsille uusi, surullinen kokemus. Ne olivat hyvästit. Tiesimme, arvasimme, että emme enää koskaan näe häntä, toisiamme. Hän asui eri kaupungissa kuin me, joten emme voineet piipahtaa siellä iltaisin töiden jälkeen noin vain. Kun mieheni kävi siellä kolme päivää ennen kuolemaa, mummi ei jaksanut enää puhua sanoja, mutta oli tajuissaan ja nyökkäili, oli keskustelussa mukana. Syöpä oli levinnyt aivoihin. Seuraavana päivänä mieheni sisar kävi siellä tyttärensä kanssa, ei hän enää vastannut mitään, nukkui vain, ei avannut edes silmiään koko aikana. Kukaan ei tiedä kuuliko hän mitään enää, ymmärsikö? Sisar tuli 300 kilometrin päästä, asuu niin kaukana. Siitä kaksi päivää niin heidän äitinsä, anoppini, lasten mummi oli mennyt. Hengittänyt viimeisen henkäyksensä täällä maan päällä. Hän on nyt siirtynyt miehensä luokse tähtien taakse ☆ ☆. Kivut ovat poissa, ikuisesti. Näin oli varmasti parempi. Hautajaiset ovat joulukuussa. Vasta siellä oli ensimmäinen vapaa lauantai. Saatamme anopin viimeiselle matkalleen. Surullista. Miksi elämät päättyvät? Miksi niiden täytyy päättyä? Miksei elämä voi olla loputonta? Siihen ei saa muutosta, näin se vain on. Jokainen vuorollaan.

Appi nukkui pois kotonaan viisi vuotta sitten. Nyt mieheni ja hänen siskonsa ovat täysin orpoja. Ei enää vanhempia. Ei kumpaakaan. Ei äitiä, ei isää. Tyhjyys vain kotitalossa, sisällä sielussa, sydämessä. Muistot ovat kuitenkin siellä. Muistot omasta äidistä ja isästä. Muistot anopista ja apesta. Muistot mummista ja ukista. Kun he vielä elivät, olivat terveitä, voimissaan, onnellisia, elämänhaluisia, ilman kipuja, oli ihanaa aikaa. Ne muistot ovat nyt tärkeitä, korvaamattomia ♡.

Toimme anopille ja apelle vuosia sitten mieheni kanssa paksusta rautalangasta tehdyn viulun tuliaiseksi (se on myös ilmeisesti kynttiläteline) Wienistä, Itävallasta. Se viulu on ollut heillä olohuoneessa kaikki nämä vuodet. Sieltä se löytyi nytkin. Vaiennut viulu.

Nyt viulu seinällään
kaivaten yksinään
muistelee häntä mi nukkui jo pois

Viikonloppuna kävimme tyhjentämässä anopin pakastimet ja jääkaapin. Samalla toimme viulun meille kotiin. Anoppi ei enää tarvitse sitä. Se ei enää ilahduta häntä, eikä appeakaan. Viulu oli yksinään pimeässä ja hiljaisessa talossa. Tuo vaiennut viulu.

Viulu sai pesun ja kuivauksen. Kuvat on otettu heti pesun jälkeen. Ei siis ole omalla paikallaan. Viulu on aika iso, ei mikään pieni pöytäkoriste (korkeutta noin puoli metriä). Takan päälle se muutti väliaikaisesti tai sitten olemaan. Kuka tietää. Huomisesta kun ei kukaan voi olla varma.

VAIENNUT VIULU

Share

Ladataan...

Kun kiertelimme Sunny Beachin katuja (heinäkuussa 2017), vastaamme tuli useammankin kerran nimikoruja tekevä mies. Hän lupasi korun olevan valmis kahdessa minuutissa. Mieheni halusi ostaa minulle sellaisen ja mietiskeltyään hetken, hän sanoi, että myös keskimmäinen tytär (24v) saattaisi pitää sellaisesta. Niimpä hän tilasi kaksi sellaista kaulakorua. Koruntekijä oli taitava, siinä hän muotoili langasta nimen, tosiaan kahdessa minuutissa. Kiinnitti siihen ketjun ja valmis. Lopputulos oli hieno, ainakin minä tykkäsin :)

 

Share

Ladataan...

Kun mieheni ehdotti syömistä ABC:llä, olin ihan tyytyväinen, onnellinen ja iloinen; ei ruuanlaittoa, ei tiskejä, ei pöydän pyyhkimisiä, ihanaa! Hänellä oli  S-hotellien ruokakuponkeja, jotka olivat vanhenemassa. Niillä me neljä söimme tai oikeastaan maksoimme ruuista kaksi euroa, kun ei ihan mennyt lappujen kanssa tasan :). Ei ollenkaan paha hinta neljän ihmisen ruokailusta :D. Ruoka oli muuten tosi hyvää. Itse otin naudan lehtipihvin ranskalaisilla. Poika otti hampurilaisannoksen, tytär taas pippurikanaa. Mies otti jonkun annoksen, joka tuotiin tulikuumalla pannulla. Siinä oli vähän kaikkea perunoista pihviin, vihanneksista makkaroihin. Ihan älyttömän helppoa ruokailua! :)

Minun salaattipöydästä ottama annos :)

Tuo pihvi oli oikeasti iso. Tuossa kuvassa se on kaksinkerroin!

Tänäänhän on muuten isäinpäivä! Oikein paljon onnea kaikille isille ja ukeille ympäri Suomen maata!

Kortin on tehnyt jokunen vuosi sitten vanhin tyttäreni <3

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tänne asti säästin heinäkuussa Sunny Beachillä ottamani kukkakuvat. Ihan tarkoituksella. Halusin julkaista palan kesää ja ihania kukkia syksyllä, kun pimein aika alkaa kohta olla käsillä. Ennen pitkää talvea. Muistella lomaa, lämpöä, aurinkoa. Minä kyllä tykkään syksystäkin kaikkine pimenevine iltoineen, sateineen. Syksyvaatteetkin on ihana kaivaa esille. Talvea, sitä inhoa. Inhoan kylmyyttä, inhoan sitä, kun se kestää ja kestää, kuukausi tolkulla. Inhoan paksuja vaatteita. Inhoan lunta, lumitöitä, jäätynyttä autoa. Inhoan auton puhdistamista lumesta ja jäästä. Se ainainen pimeys. Tämän takia halusin julkaista kukat nyt. Rakastan kukkia ja niitä pitää aina kuvata, ihan aina, ohi ei pääse muuten!

Voi, miten pitkä aika onkaan seuraavaan kesään!

 

 

Share

Ladataan...

1. Menen arkisin nukkumaan aina klo 23.00, vaikka nukahdan 1-2 tunnin päästä. Aina toivon kuitenkin nukahtavani heti, sekunttien sisällä, kuten mieheni. Siitä olen myös kateellinen miehelleni.

2. Vaihdan lakanat itselleni joka sunnuntai. (Mieheni vaihtaa harvemmin)

3. Minulla on pakkomielle kerätä askelia päivässä vähintään se 10 000. Jos jää alle, niin minulla on huono omatunto. Usein juoksentelenkin sitten ympäri taloa illalla saadakseni sen täyteen...Uskokaa, että mieheni ilme on silloin näkemisen arvoinen :-)

4. Kun pesen hampaani iltaisin (sähköhammasharjalla), kävelen ympäri taloa, juurikin niiden askelien takia.

5. Tiedän tarkalleen montako askelta on parkkipaikalta työpisteeseeni.

6. Jos kännykkä ei ole mukanani (on vaikka laturissa), pyrin välttämään askelia, koska ne eivät tallennu kännykän askelmittariin. (Olisihan se silti liikuntaa). Mieluummin loikkaan yhden loikan, kun otan askeleita tällöin.

7. Kävelen nykyään huoneiden ulkoseinien viertä pitkin, kertyy nääs enemmän askelia :D

8. En ole koskaan juonut kahvia.

9. Kun tulen töistä, pesen aina ensimmäisenä hampaat.

10. Hampaiden pesun jälkeen otan kaikki sormukset pois, aina näin. Laitan ne takaisin sormiini seuraavana aamuna.

11. Vaihdan joka yöksi puhtaan yöpaidan.

12. Olen syönyt eväinä yli 16 vuotta joka päivä kaksi ruisleivän palaa ja omenan.

13. En koskaan syö arkisin aamupalaa.

14. Viikonloppuna syön aamupalan 2-3 tunnin kuluttua heräämisestä.

15. Olen yöihminen. Heti perjantaina, kun viikonloppu alkaa, valvon kevyesti klo 02.00-03.00 asti.

16. Katson telkkarista kaikki murhasarjat.

17. Murhasarjojen lisäksi katson Emmerdalen, joka päivä.

18. Joka sunnuntai puhdistan kynsistä vanhat kynsilakat pois ja lakkaan uudella värillä. Aivan jokainen sunnuntai.

19. En ole koskaan puhdistanut kasvoja puhdistusvedellä tai -maidolla. Pesen kasvot aina kraanavedellä ja saippualla.

20. Jos käyn yöllä vessassa, juon aina myös vettä.

21. En osaa tankata autoa, vaikka autoa ajan kyllä. Mies tankkaa aina autoni.

22. Virvokkeista juon vain ja ainoastaan kevyt-/zero-kolaa.

23. Minulla on pakkomielle vessojen puhtaudesta. Kylässäkin tarkastan vessapytyn renkaiden puhtauden (salaa).

24. Pesen kattilat aina käsin. En koskaan laita niitä astianpesukoneeseen. Muovikipot kuitenkin laitan.

25. Silitän pyykit joka sunnuntai.

26. Rakastan joulua. "Enkelitaivaan" ja "varpunen jouluaamuna" saa minut aina itkemään.

27. Rakastan kaikkea mikä kimaltaa, olipa se sitten vaate tai koru :).

28. En pidä koskaan kesällä, enkä etelässä ollessa aurinkolaseja. Pidän aurinkolaseja ainoastaan työmatkalla, sillä ei ole väliä paistaako aurinko vai ei, onko talvi vai onko ihan pimeää. Ne ovat päässäni vain sen takia, kun silmäni vuotavat aamuisin kylmästä ja tuulesta. Pimeällä aurinkolasit päässä onkin sitten tosi pimeää :D, itseänikin vähän hävettää....

29. Minulla on paljon mielettömästi vaatteita. Tämä johtunee siitä, kun minua kiusattiin teini-iässä jatkuvasti vanhanaikaisista ja halvoista vaatteista.

30. Minä en kuuntele koskaan musiikkia esim. korvanapeilla tai kuulokkeilla. Kännykkääni ei ole talletettu musiikkia. Minulla ei ole mitään soittolistoja missään. Minulla ei teininäkään ollut lempibändiä. En ollut mitään lempimusiikkiakaan. Eikä ole vieläkään.

Voi ei, 30 meni jo ja vasta kun pääsin alkuun...:D

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tänään olikin niin kaunis, lämmin ja aurinkoinen päivä, että pitkästä aikaa pääsin ulos, omalle pihalle katsomaan syksyn merkkejä. Myönnettävä on, että kyllä se on syksy, kesä on ohi :(

Tykkään kyllä kovasti syksystä, mutta kun sen syksyn jälkeen tulee talvi, jota taas en voi sietää...

Joka tapauksessa syksyn näki joka puolella. Siitä ei voi erehtyä. Kauniita värejä. Sieniä. Kuolleita kesäkukkia. Jokunen sitkeä oli kuitenkin vielä elossakin. Näin sitruuna- ja ritariperhoset. Ne lentelivät sinne tänne iloisina auringonsäteistä ja lämmöstä. Ritariperhosen sain kuvattua. Sitruunaperhonen oli liian nopea ja arka. Kanervat kukkivat. Niitä pitää kerätä myöhemmin talviasetelmiin ruukkuihin ja astioihin pihalle. Oli niin ihana päivä, että halusin kuvata sen muistoksi pitkän talven varalle.

Voi mikä haravointityö meitä taas odottaakaan...

Osa kukkii, osa jo kuollut.

Alppiruusuissakin on niin syksyn merkit nähtävissä...

Sieni, tuntematon.

Ruusunmarjat parhaimmillaan. En vain osaa tehdä niistä mitään. Kerran yritin kiisseliä, ei se oikein ollut semmoista kuin kuvittelin...

Kuolleita puna-apilan kukkia, vaikka juuri näitä puna-apiloita löysin sitten maljakkoon kukkivinakin yksilöinä :).

Siankärsämö kukkii vielä...

Pihlajat ovat tänä vuonna niin upeita, täynnä punaisia marjoja. Taisi omenasato tänä syksynä olla madotonta, kun on pihlajamarjamadoille riittävästi ravintoa pihlajissa!!

Joku marja (kielo?) kuolleessa heinikossa

Kanervat kukkivat jo kivasti. Näitä kerään sitten myöhemmin!

Lisää tuntemattomia sieniä. Näitä riittää joka puolella.

Siinä se ritariperhonen, jonka sain kuvattua <3 ja vielä kukkivan puna-apilan päällä!

Juhannusruusun lehdet punertaa. Se on syksyä se.

Lempikukkani yhä kukkii ja paljon kukkia vielä tulossakin!

Vuorenkilpikin punertaa.

Luulisin, että tämä on karvalaukku, märkä sellainen.

Ryppyinen, vanha sieni. Tuntematon myös.

Hei, tämän minä tunnen. Tämä on tatti!! JEEE

Vielä näihin minipulloihin keräsin kukat omalta pihalta. Piristää kivasti :). Tänään oli hyvä päivä!

Kuinka sinun viikonloppusi on alkanut? Kaikki hyvin?

Share

Ladataan...

Minun nuorin poika jakaa ilmaisjakelulehtiä joka keskiviikko ja lauantai. On jakanut jo kolme vuotta. Hän saa siitä taskurahaa 80-150 euroa/kk, riippuen lehtien määrästä ja painosta. Liikuntaa tulee myös kilometrejä, joka tietysti on toinen hyvä puoli tässä työssä. Hän työntää kärryjä, joista sitten jakaa lehdet. Hänen alueensa kuuluu myös viisi taloa "korvessa" eli ovat ihan erillään, kauempana koko jakoalueesta. Olemme häntä nämä vuodet auttaneet viemällä lehdet näihin viiteen taloon. Keskiviikkona, kun olin viemässä näihin taloihin lehtiä, oli pakko pysähtyä kuvaamaan järven rannalle. Niin mahtava näkymä. Aurinko oli melkein jo laskeutunut. Kuitenkin taivaalla oli vielä kauniit värit näkyvissä. Kyllä Suomessa voi olla kaunista! Näissä maisemissa sielu lepää....Tätä näkymää olisin voinut katsella vaikka kuinka kauan. Tuli niin levollinen mieli. Olo oli onnellinen. On hyvä asua Suomessa.

Sitten jatkoin matkaa niemen toiselle puolelle. Siellä ei auringonlaskua näkynyt. Kaunis järvi kuitenkin sielläkin. Hieman syksyisen synkkä, silti kaunis suomalainen maisema.

Ja tuo kaunis pihlaja, miten voikaan olla noin täynnä kauniita marjoja. Sykähdyttävä näky sekin.

Nyt on ammennettu voimaa syksyä varten. Näitä näkymiä kun saisikin nähdä vaikka joka ilta!

Se on niin totta, että luonnosta voi nauttia vain menemällä luontoon!

 

Share

Ladataan...

Tänään tuli täyteen yksi vuosi siitä, kun aloitin kirjoittamaan tätä "Mun kummallinen elämä"-blogia. Täältä muuten voit lukea ensimmäisen kirjoitukseni! Muistan sen tunnelman. Olimme lähdössä keskimmäisen tyttäreni kanssa Rodokselle, sille ihanalle matkalle. Siellä oli niin kuuma, ihania ostoksia, ihanaa laatuaikaa kahdestaan!

Blogista on muodostunut minulle harrastus, mukava sellainen. Kuvaan nykyisin kaiken mitä vastaa tulee :D, niistä ne jutut syntyvät. Tämä ei rasita minua, ei aiheuta stressiä, en seuraa lukijamääriä, enkä mitään muutakaan sen tapaista. Seuraan vain joitakin blogeja, en muuta :D. Tämä on mukava ajanviete. Olen saanut ystäviä. Olen nauttinut ajasta täällä. Yhtään negatiivista asiaa ei ole minulla blogeista, bloggaamisesta sanottavaa. Pidän tästä harrastuksesta yhä. Jatkan niin kauan kuin yhtään huvittaa. Hiipumisen merkkejä en ainakaan vielä ole nähnyt. Tulikohan tästä elinikäinen harrastus? Sen näyttää aika.

Kiva kun olen saanut lukijoitakin. Kiitos kivoista kommenteista ja siitä, että jaksatte yhä vain kommentoida, vaikka jutut eivät mitään rimaa ylitäkään ja kuvatkin napsin kännykällä.. Tykkään myös lukea teidän blogejanne.

Tämä on ihan hauskaa :)

 

Jokaiselle pitää tarjota

mahdollisuus ymmärtää ja uskoa,

että hänenkin ulottuvillaan ovat

asiat, joita hän ei ole koskaan

rohjennut itselleen ajatella,

olkoon se vaikka sitten blogin kirjoittaminen.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Yksi lempikukkani on gladiolus eli miekkalilja. Nämähän ovat sipulikasveja. 15 vuotta sitten ostin pussillisen sipuleja, istutin ja alkusyksystä ihmettelin miten kauniita kukkia voikaan kasvaa vaatimattomista sipuleista, jotka keväällä laitoin mullan alle. Nämähän kukkivat aina elokuun lopussa (noin). Tästä tuli ihan kerralla yksi minun lempikukistani. Älyttömän näyttävä ja kaunis kukka. Ihana myös maljakossa. Kun kukka on tarpeeksi iso ja painava, se taittuu varrestaan ja siinä vaiheessa poimin sen ja vien sisälle maljakkoon. Se elää ja kukoistaa siinä vielä monen monta päivää.

Nämä sipulit eivät vain kestä meidän talvea pakkasineen mullan alla. Minä olenkin kaivanut ne joka syksy pois, talteen talveksi. Vien ne meidän kellariin. Siellä ne säilyvät. Joka kevät 15-vuoden ajan olen ne keväällä hakenut kellarista ja jälleen istuttanut multaan. Joka kesä ne myös ovat jaksaneet minua kiittää kukkimalla aivan upeasti! Kiitollinen ja helppo kasvi! (ainoa miinus on tuo sipuleiden kanssa venkslaaminen).

Eikös olekin kaunis kukka?!

 

Share

Ladataan...

Raskas herääminen klo 06.30. Lomalta paluun pitäisi olla paljon hellempää! Onneksi ei kuitenkaan satanut räntää, lunta. Eikä ollut pakkastakaan :). Järkyttävän kylmä silti...No enhän minä mitään sukkia osannut laittaa, vaikka aamulla olikin jotain 4 astetta lämpöä :D. Paita on muuten sieltä Samokselta Kokko-kaupasta ostettu, näet sen täältä. Hassu asento minulla ja jalatkin oudosti, niinkuin aina, en vaan onnistu kuvissa :) Tälläisinä ne vain ovat ja tälläisiä ne tulevat olemaan :D

Kotona olimme eilen illalla noin klo 20.30. Ennenkuin siinä oli laukut purettu, eväät tehty jne. kellohan oli jo yli puolen yön, joten kyllä väsytti aamulla.

Lentokoneessa meille tarjottiin, siis ostettuhan me oltiin ne jo etukäteen, kahta erilaista salaattia; lohi-ja paahtopaistisalaattia. Jälkkärinä oli suklaa, kahvi/tee.

Työpäivän aikana ajatukset karkailivat vasta vietettyyn lomaan ja niin suloiseen lämpöön, ihan väkisin...kokoajan...

Siksipä päätin laittaa jonkun kivan kuvan viimeiseltä kävelyltä Samoksella.

Ihanan söpö leipomo ja mikä herkullinen tuoksu sieltä tulikaan! Nam!

Kun etsit vessaa ja törmäät tälläiseen kylttiin :D

Tätä kelloa ei viedä muutossa mukana :D

Kuvia sieltä täältä, jotkut kesäisiä, jotkut vain muuten kivoja, hauskoja, muistoja:

 

 

Share

Ladataan...

Kuten olen jo aikaisemminkin kertonut, tykkään käydä aina kirkossa/kirkoissa ulkomaanmatkoilla. Ne ovat niin erilaisia kuin Suomen kirkot. Kun avaa kirkon oven, on kuin astuisi ihan eri ulottuvuuteen parilla askeleella. Yhtäkkiä olet hämärässä, hiljaisessa, viileässä ja upeassa maailmassa. Taakse jäi hektinen, kuuma, meluisa ja pölyinen katu.

Hiljaa katselet ihmetellen ympärillesi. Kuinka kaunista. Ihania patsaita, tauluja, ikoneja ja maalauksia joka puolella. Ei voi kuin ihailla!

 

Share

Pages