Ladataan...

Kun eilen illalla lensimme tänne Sunny Beachille, nappasin kuvan, koneeseen mennessä...

ja vajaan kolmen tunnin kuluttua olimmekin jo Bulgariassa. Oli aivan sysimustaa jo ennen klo 22.00. Miten hyvin sitä tottuikaan jo Suomen valoisiin iltoihin! Ei taas muistanut tätä eroakaan...

Hotellille saavuimme n. Klo 23 ja eihän meitä nukuttanut. Kävelemään piti päästä. Teimme pitkän lenkin ja palasimme hotelliin klo 01.15. Sitten se unikin jo maistui Zzz

Share

Ladataan...

Eräänä päivänä oli mieheni ajamassa nurmikkoa. Kuulin, kun kone sammui,. Ajattelin, että joko hän lopetti? Kohta hän tuli ulko-ovelle ja huuteli minua. Hänellä oli kädessään kolme kaunokaista, siis tämä on kukan nimi. Voi, miten sydämeni suli. Tunsin jotain outoa, kummallista hellyyttä tätä "juroa" miestä kohtaan....Hän keskeytti ruohonleikkuun poimiakseen minulle kaunokaiset, kun ei raskinut niiden päältä ajaakaan <3. Osaa ne (miehet) joskus yllättääkin :)

Mistä sitten tunnen TÄMÄNKIN kukan? No, lapsilla oli kasviston teko kesäsin eli kuusi lasta ja kuusi kasvistoa. Nuorimmalla pojalla oli kasviston teko sekä ala-, että yläasteella. Se tekee jo seitsemän kasvistoa. Nuorimmalla tytöllä oli kuitenkin opettaja, joka laittoi tekemään sen kahtena kesänä jo ala-asteella ja sitten tietysti se yläasteen vaativin kasvisto. Tämä tekee jo YHDEKSÄN kasvistoa....jotka äiti teki :) YHDEKSÄN kesää keräsin ja kuivatin painossa kasveja. Lapset  laitoin sitten itse kuitenkin tunnistamaan ne, sekä kirjoittamaan lapuille suvun ja lajin, latinankielisen nimen (myös joutuivat etsimään nämä tiedot kasvistokirjasta). Heidän piti myös liimata kasvit A4:lle. Koekin heillä sitten syksyllä oli niistä kasveista. Jokainen sai kasvistosta numeroksi tasan 10. Olipas äidillä homma, mutta hyvin, voisi sanoa, että täydellisesti, hän sen tekikin :). YHDEKSÄN kesää kuljin kasvistokirja kädessä pitkin metsiä, niittyjä ja ojia. Asettelin kasvit sanomalehtien väliin. Kirjoitin lehteen löytöpäivämäärän ja -paikan (niitty, lehtometsä, oja jne), josta löytämäni kasvin poimin. Kyllä siinä kasvit, sammaleet, saniaiset, heinät, pensaat ja puunlehdet oppi tuntemaan. Yläasteella oli vielä vaikea se kasviston teko. Lähes 100 kappaletta piti olla kasveja. Osa vielä nimettyjä. Oli myös listoja, joista piti vapaavalintaisesti kerätä esim. 10 kappaletta/lista. Ne olivat vaikeimpia, nuo ennalta nimetyt. Ihan outoja nimiäkin, joten ekaksi oli selvitettävä, miltä kasvi edes näyttää...

Tätä kasvisten teosta oppimaani voin nyt käyttää oikeassa elämässä hyväkseni eli tunnistan tämän kaunokaiseksi :)

 

Voitte uskoa, kuinka helpottunut olin, kun viimeinen kasvisto oli tehty. EI KOSKAAN enää kasviston tekoa. Itse en kouluaikanani joutunut tekemään yhtenäkään kesänä kasvistoa (onneksi), sillä en usko, että minun äitini olisi jaksanut kerätä niitä :D.

 

Share

Ladataan...

Kuten jo aikaisemmin kerroin blogi-jutussa, jonka voit lukea täältä, kävi mieheni työmatkalla Intiassa. Sieltä hän oli hotellin kultasepänliikkeestä ostanut minulle tuliaisiksi kaksi korua. Sen jonka esittelin jo, oli korusetti juhliin. Tämä on arkisempi, tosin juhliinkin voi laittaa, mutta myös ihan töihinkin arkena. Tässä on valkokultainen ketju, jossa kolme vähän eriväristä helmeä. Se on kaunis. Tykkään kovasti ja pidän usein sitä. Olin niin otettu koruista, hän kun tosiaan tuo aina hajuveden ja jonkun meikkibaletin ulkomaan tuliaisina.. Hajuvesiä on kertynyt kymmeniä, joten oli niin ihana saada välillä jotain muuta!

Tämä kuvan laitan vielä tämänkin jutun perään, kun minusta se on niin huvittava! Jokaisen naisen unelma :)

 

Share

Ladataan...

Kun mieheni oli työreissulla Intiassa, toi hän minulle upean tuliaisen. Jäin jopa kerrankin sanattomaksi, muutamaksi sekunniksi tosin vain. Upean korusetin hän olikin löytänyt paikallisesta kultasepänliikkeestä. Itseasiassa sain toisenkin korun, jonka esittelen myöhemmin. Siitäkin menin sanattomaksi. Kaksi korusettiä yhdellä kertaa! Upeata! Yleensä hän tuo hajuveden ja meikkibaletin tmv. Nyt koruja, jihuu!

Nämä korut ovat vain niin näyttävät, että en ihan arkipäivänä ole niitä pitänyt, mutta kaikki juhlat, pikkujouluista lähtien käyvät näille. Toinen koru jonka samalla kertaa sain on kaunis, paljon yksinkertaisempi; valkokultainen ketju ja kolme helmeä siinä. Sitä voi pitää ihan töissäkin. Se on myös niin kaunis. Niinkuin sanottu, esittelen sen myöhemmin :)

Mitäpä karu, ruskea rasia sitten pitää sisällään:

ja mikä onni minulla olikaan, että hän ei muistanut tätä "jokaisen naisen unelmaa" :-). Vaan toi ihan oman mielensä mukaan korut <3 :

 

Share

Ladataan...

Meille; minulle ja miehelleni tuli viattomien lasten päivänä 28.12.2016 täyteen pyöreitä vuosia yhdessä. Mieheni oli sitten ruokatunnilla käynyt kultasepän liikkeessä vierailulla. Ostanut korut; korva- ja kaulakorut ihan itse. Tosin olin vihjaillut tästä muutaman päivän (viikon). Ei hän muuten olisi varmasti edes hoksannut ostaa mitään, näin luulen. Se, että olen häntä jaksanut katsella kymmeniä vuosia (ja hän minua. Se ei kuitenkaan oleellista tässä lahjajutussa), on iso aihe palkita vaimo, minun mielestäni tietenkin. Todella hyvä syy. Vähemmästäkin syystä voi toki koruja ostaa ja saada, joten tämä oli aivan ehdoton juttu.

Itseasiassa olin todella yllättynyt kuinka kauniit korut hän olikaan osannut valita. Hopeiset, kauniit, sirot, naiselliset. Hopea on nykyään lempivärini ja -materiaalini koruissa. Ennen arvostin kultakoruja. Nyt haluan vain hopeaa.

Kyllä, näitä pidän mielelläni. Kiitos kultainen mieheni, olet ihana, olet rakas vieläkin!

Pitihän ne toki myös laittaa päälle ja töihin..

 

Kauniit, eikös? Näiden korujen nimi oli daydream eli lumo.

Share