Ladataan...

Tänään laitoin jalkaani tälläiset punaiset kangaskengät, jotka ostin Prisman alennusmyynnistä hintaan 5 eur. Kerroinkin jo täällä  viime viikon Prisman kenkälöydöistä. Koska ne tuossa jutussa olleet valkoiset kangaskengät olivan niin hyvät jalassa, kävin ostamassa punaisetkin :). Hinta siis 5 eur/pari. Niin halpaa, kerrankin!

Puseroksi yhtä punainen Espritin paita, jossa hihat voi tampeilla kääriä lyhyemmiksi. Jalkaan sitten vain mustat housut. Niillä mennään tämä päivä töissä. 

Kotona kuitenkin vaihdan vaatteet töistä päästyä, sillä lähdemme reissuun, sinne Kreikan Samokselle. Jihuu!!!

Takiksi valikoin vuosia sitten Sokokselta hankkimani nahkatakin. Aitoa nahkaa siis, ei hiottavaa ja vuosien mittaan murentuvaa keinonahkaa. Musta tuubihuivi on New Yorkerilta, vaikkei sitä juuri erota mustasta takista :).

 

Share

Ladataan...

Ainoa syy minulla ostaa alkusyksystä tai loppukesästä (ihan miten vain) kesäkenkiä, on raha. Kyllä niitä varmaan voi pitääkin vielä, kunhan tulee päivä, jolloin ei sada. Kangaskengät kun eivät sitä sadetta oikein kestä. Vaaleat kengät myös menevät likaisiksi helposti sateella, kurasta, kävellessä lentävistä pisaroista.

Kun tällä viikolla kävin ihan vain meidän Prismassa, tein sieltä kenkälöytöjä. Kengissä oli monta alennuslappua päällekkäin ja lopullinen hinta oli viisi euroa/kenkäpari. Ajattele 5 euroa!! Eihän se ole enää hinta eikä mikään. Kengät ovat kuitenkin ajattomat, kuten yleensäkin Prisman vaatteet. Menevät hyvin ensi kesänä ja jopa vielä tänä alkusyksynäkin, säästä riippuen.

Minusta nämä olivat hyvät löydöt. Olin tosi tyytyväinen:

 

 

 

Share

Ladataan...

Takki on jo ihan ehdoton aamuisin töihin mennessä. Iltapäivällä sen voi vielä joutua laittamaan laukkuun, käsivarrelle, mutta ei päälle, jos aurinko vähänkin pilkistää. Kelit ovat kuin keväällä; aamulla kylmä/viileä, iltapäivällä lämmintä. Niinhän se menee, kohta tosin joutuu takin pitämään päällä myös iltapäivällä.

No nyt kuitenkin eksyi päälleni tämä harmaa neuletakki, sisältä pehmeäksi nukattu, mutta päältä neulottu. Huppu ja taskutkin löytyvät. Hyvin rento sellainen. Käy hyvin myös vapaa-aikana käytettäväksi. Ostin joskus jonkun kaupan urheiluosastolta. Olisiko ollut Prisma. Niin kauan kuin on siisti, pidän myös silloin tälläin töissä, niinkuin tänäänkin.

 

Share

Ladataan...

Kun tässä joku viikko sitten luin Hey girl-blogia, bongasin aivan ihanat ananasastiat/vadit. Tuli siinä sitten kysyttyäkin, että mistä ne on ostettu. Ihan Prismasta vain. Ihanaa, siis minullakin mahdollisuus saada ne! Nyt sitten kävin Prismassa ja löytyihän niitä onneksi sieltä.

Olen niin ihastunut ananakseen sekä hedelmänä, että tavarana ja kuviona. Se on niin eksoottinen, herkullinen ja kaunis. Yksinkertainen, mutta minun lemppari kuvioissa! Syödäkin voisin sitä ihan miten paljon vain!

Eiks olekin ihanat?

Ajattelin, että ekaksi osta yhden ison ja yhden pienen, jos tarvetta tulee, käyn lisää niitä. Oli nimittäin isot pinot Prismassa. Lähinnä ajattelin, että pieniä voisi olla neljä, mutta katsotaan...

 

Share

Ladataan...

Tykkään tästä takista. Tykkään sen kuvioinnista. Tykkään sen musta/valkoisista väreistä. Tykkään sen pituudesta. Tykkään sen istuvuudesta. Tykkään käyttää sitä talvella sisällä. Tykkään käyttää sitä kesällä ulkona. Tykkään, että se sopii vähän joka tilaisuuteen.  Tykkään sen tyylikkyydestä. Tykkään kankaasta. Tykkään, että se on helppohoitoinen. Tykkään, että se on silittämättä siisti. Tykkään, kun siinä on taskut. Tykkään sen keveydestä. Tykkäsin silloin Prismastakin. Tykkäsin löytää sen sieltä. Tykkäsin ostaa sen. Tykkäsin sen hinnastakin.

Yhä vieläkin tykkään. Tykkään pitää sitä.

 

Share

Ladataan...

Kun samassa ruokakaupassa käy liikaa, sokeutuu. Minulle, meille käy niin. Otan vain ne samat asiat ja tavarat kauppakärryyn tutuilta paikoiltaan, enkä juuri uutuuksia katsele, vai pitäisikö sanoa, että en näe. Kuljen kaupassa kuin laput silmillä. Usein on kiirekin tai väsynyt töiden jälkeen, ei edes jaksa katsella. Meille on tullut myös tapa kiertää kauppa aina samalla, tutulla reitillä. Joskus olemme aloittaneet kiertämisen väärästä päästä, niin puolet jäi ostamatta! Kääk, millaisia tapojen orjia me olemme. Välillä, ihan joskus pysähdymme katselemaan kaikkea ja silloin sattuu silmiini myös useinmiten näitä uusia tuotteita.

Nyt oli taas sellainen kerta eli olimme kaupassa uusin silmin. Minkä herkun ostinkaan itselleni. Enkö minä tätä ollut aikaisemmin huomannut? Onneksi edes nyt. Suklaa on nimittäin parasta. Suklaaleivokset. Voi mikä ihana löytö!

Pitää kuiskaten myöntää, että söin koko paketin ihan yksin...Ei kerrota kenellekään. Ahne kun herkuille olen. Piilotin sen muksuilta. Ihania paloja. Kahdella haukulla meni, jos yritti sivistyneesti syödä, mutta jos normaalisti, niin kokonaan vain suuhun :). Taisin kokeilla kumpaakin tapaa, onneksi kukaan ei ollut näkemässä!

Suussasulavan hyviä. Ei parane kuitenkaan jatkuvasti ostaa...Like home made.

 

Share

Ladataan...

Kun se aurinko yhtenä päivänä kerrankin paistoi, niin mentiin tytön kanssa kuvaamaan pihalla. Tosin ei siellä pitkään ilman takkia olisi tarjennut. Kylmähän siellä oli. Ei se aurinko vielä jaksa lämmittää tarpeeksi.

Päällä minulla oli Gina Tricot:sta ostettu yli iso neule, jota tykkään pitää kotona (ostettu 2-3 vuotta sitten). Lämmittää reidetkin kivasti pituutensa takia. Housuina oli Alanyasta, DeFacto-kaupasta ostetut mustat samettilengginssit. Valkoiset kengät Prisman alennuskorista :)

 

Share

Ladataan...

Kosin saarelta tuli ostettua vaatteita, ihan jonkin verran. Teen mielelläni vaateostokset ulkomailla, niin kaikilla ei ole samanlaisia. Monta vuotta olen jo tehnyt näin. Tykkään, kun on jotain edes hieman erilaista. On ihana olla jo siinä iässä, että voi laittaa päällensä mitä haluaa, ei pahoita mieltänsä toisten mielipiteistä. Ei yksinkertaisesti välitä; pitäkööt muut mitä haluaa, minä pidän näitä. Haluan olla myös yksilöllinen, vähän erilainen. En pelkää, enkä ujostele pitää erilaista, vaan itseasiassa nautin siitä. Tosin onhan minulla ihan normaaleja vaatteita, ei mitään yliampuvia avaruusteemoja tmv. Rakastan muotia ja vaatteita, poimin sieltä ne minulle ja minun ikäiselle sopivat. Kun kotona on teini-ikäisiä, ei todellakaan halua pukeutua samalla tavalla esim. napapaitoihin. Tosin olen kyllä huomannut teinin käyvän vaatekaapillani. Neuleet, neuletakit, päällystakit sopivat hänellekin. Huivitkin häviävät kummallisesti omalta paikaltaan...Onneksi kengän koko on isompi hänellä :).

Yksi ihana ostos Kosilta oli tämä tummansininen parkatakki. Sopii minulle täydellisesti. Hinta olisi voinut olla matalampi (69.90 eur), saatava se oli kuitenkin. Takin ostoon liittyy suuttumusta, pahaa oloa, kyyneleitä (pettymys), naurua (kyynistä ja epäuskoista). Oli oikein kovanonnen takki. Aloitanpa alusta.

Ostin takkini Pink Woman nimisestä kaupasta (tämä kauppa löytyy myös Kyprokselta eli ei yksityinen, vaan ketjukauppa). Ostin sen torstaina, 27.10, myöhään iltapäivällä. Tämä oli niitä harvinaisia kauppoja, jotka eivät pitäneet siestaa eli sulkeneet kauppaa päivällä muutamaksi tunniksi. Myyjä poisti hälyttimen takin helmasta. Maksoin takkini ja pari paitaa tytölle ja kävelimme onnellisina ulos kaupasta. Hotelliin on noin 7 km edestakainen matka helteessä. Tosin eihän sitä koskaan suoraan kävele, vaan matkaa tulee paljon enemmän. Aika painava oli tuo takkikassi siinä helteessä kävellessä.

Kun pääsimme hotelliin otin takin kassista ja levitin sängylle

Viikkasin takin paremmin. Jokin kova osui käteeni. Katsoin hupun alle. HÄLYTIN. Ei voi olla totta. Myyjähän otti sen pois. Ainiin, sehän olikin takin helmassa. Miksi kaksi hälytintä? Miksi hälytin ei hälyttänyt kaupasta poistuttaessa? Miksi myyjä ei ollut huolellisempi? En jaksa kävellä kauppaan taas 7 kilometriä, en halua! Puhumattakaan, että haluaisin raahata tuota painavaa kassia jälleen tuolla helteessä. MIKSI? MIKSI? Ei tämä voi olla totta. Ei saa olla totta! Niin tyypillistä tuuria minulle...

Siinä se hälytin vain  oli. Tiukasti. Pois saisi itse vain leikkaamalla takkiin reiän. EI EI EI. Tänään en kyllä enää lähde sinne. Huomenna eli perjantaina on pakko, sillä lauantaina lennämme takaisin kotiin. Lähetin kuvan WhatsApp:lla tyttärelleni ja kerroin jutun. Hänkin oli pahoillaan tilanteesta.

Tuli perjantai; aamupala, altailla. Iltapäivällä kävelemään kuumuuteen, takki kassissa. Mieheni onneksi kantoi kassin tällä kertaa ihan omasta aloitteestaan?! (sääli varmaan minua ja olihan hän nähnyt miten pahoitin mieleni tästä koko jutusta).

Pääsimme vihdoin perille. EI VOI OLLA TOTTA. Kauppa, joka ei sulkeudu edes siestan ajaksi on KIINNI. Totaalisesti kiinni. Ovien edessä on alasvedettynä suojat. Penkki kaupan edestä on viety sisälle. Ovessa ei mitään lappua milloin aukeaisi. Kiertelemme kaupungilla ja aina välillä palaamme kaupalle, ei yhäkään auki. Auki ei ole kuin kiinalaiset "rättikojut", niissä ei ole hälyttimiä, on siesta-aika. 2.5 tuntia odotamme; kahviloissa, kävellen, katselle nähtävyyksiä uudelleen, kuten vanhoja raunioita. Välillä istuskelemme penkeillä. Aika kuluu hitaasti. On totta, että odottavan aika on pitkä.

Vihdoin kello on 16.30. Siesta loppu niitä aikoja. Kuitenkaan yksikään kauppa ei aukea. MIKSI? Huomaan Peppermint-kaupan, josta pari päivää aikaisemmin ostimme tyttäreni kanssa vaatteita. Kauppias istuu ulkona. Kaupassa tehdään remonttia. Menen kysymään häneltä apua. Selitän tilanteen. Hän pahoittelee, että hänellä ei ole käytössä hälyttimiä, joten hänellä ei myöskään ole sitä laitetta, jolla sen saa pois. Kauppias (oikein miellyttävä ja ystävällinen nainen) huutaa miehelleen, joka tekee kaupassa remonttia. Mies tulee auttamaan minua. Hän yrittää poistaa hälytintä erilaisilla työkaluilla. Ei onnistu. Hälytin on ja pysyy.

Kauppias kertoo, että tänään eli perjantaina on Kreikassa joku kansallinen vapaapäivä. Pyytää menemään Pink Woman-kauppaan huomenna. Eihän se onnistu, kun meillä on kotiinlähtö. Bussi hakee hotellilta klo 08.15.

Voiko masentuneempaa ihmistä enää olla! Olin niin vihainen Pink Womanin myyjälle, olin vihainen kaupan hälytinjärjestelmälle, joka ei hälyttänyt, kun poistuin kaupasta. Olin vihainen Kreikan juhlapäivälle. Olin vihainen, että raahasimme takin monta kilometriä, turhaan!

Meinasin heittää koko takkikassin mereen. Masentuneena, vihaisena, pettyneenä ja epätoivoisena kävelin takaisin hotellille. Itkukaan ei ollut kaukana.

Googlasimme; kuinka voisi poistaa varashälyttimen. Ei oikeastaaan mitenkään. Sisällä voi olla väripanos, joka sotkee koko vaatteen ja kenties sinutkin. Sepäs lohduttavaa. Paiskaan takin matkalaukkuun.

Lauantaina saavumme kotiin. Pakko lähteä kauppaan ruokaostoksille. Kaapit huutavat tyhjyyttään. Menemme Prismaan. Nappaan takin kainaloon. Pakko yrittää, jos Prismassa auttaisivat, viimeinen mahdollisuus. No olisihan tietysti vaatekaupat (H&M, KappAhl, Lindex...), mutta niissä on hälyttimet jo ulko-ovilla ja minun tuurilla takki hälyttäisi heti siinä, ennenkuin pääsisin edes kauppaan sisälle!

Prismassa kävelin suoraan info-pisteeseen. Kaivoin esille kreikkalaiset kuitit takin ostosta. Selitin tilanteen ihan alusta alkaen. Onneksi oli lauantai-ilta, ei ollut juurikaan ihmisiä koko kaupassa. Sain selittää rauhassa. Myyjä ymmärsi paniikkini ja epätoivoni. Hän katsoi hälytintä ja sanoi sen olevan hieman erilainen kuin heillä, mutta hän voisi yrittää. Jonkun kerran yritti ja yritti. Hän käänteli sitä koneessa eri asentoihin, kiskoi ja nyhti ja pyöritteli ja väänsi...Yhtäkkiä HÄLYTIN LÄHTI IRTI!! Hypin riemuissani tasajalkaa (melkein), olin niin iloinen. YOU  MAKE MY DAY!!

Myyjä näytti aivan enkelille.

Koko maailma näytti paratiisille.

Ulkona oli pimeää, kylmää ja satoi, näin vain auringonpaisteen ja tunsin lämmön virtaavan. Maailmani muuttui. Kaikki oli ihanaa! Kiittelin myyjää liikuttuneena ja äärettömän kiitollisena. Ilman tiskiä välissä, olisin varmaan halannut häntä. Lasti hartioiltani mureni lattialle. Oli kevyt ja helpottunut olo.

Eihän oikeasti näin huonoa tuuria voi olla kenelläkään. Jossain vaiheessa Kosilla ajattelin tämän olevan kuin jostain piilokamerasta. Silloin nauratti ja itketti yhtäaikaa.

Takkijuttu siis päättyi onnellisesti. Takki onkin tänään päälläni ja pidän siitä hirmuisesti. Taitaa olla jo lempitakkini, olemme kokeneet niin paljon yhdessä. Alkumme oli niin dramaattinen jännitysnäytelmä...!

Takki on kyllä aivan ihana!

 

Takkiin yhdistin vielä joskus Gran Kanarialta Springfield-kaupasta ostamani tummansinisen, topatun laukun ja Espritin mustat kengät. Kelpasi mennä töihin!

 

 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vanha sananlasku pätee tähänkin. Ups, jo toinen sananlasku tässä postauksessa :D

Aikaa on kulunut 1.5 viikkoa, mutta yhä vieläkin lämmittää tuo pieni tuokio Prisman info-pisteellä!

Share

Ladataan...

Joulu tulla jolkuttaa...Kilisee, kilisee kulkuset...Jouluyö juhlayö...Tonttu Torvinen on salainen jne. Innostaako? Lokakuun alussa? Mitä?

Prismoihin tuli viime viikolla joulukalenterit ja joulusuklaat (K-City-market pisti paremmaksi, siellä ne bongattiin jo syyskuun lopussa). Kohta kaikuvat varmasti joululaulutkin. Hyvä kun ehdittiin saada hellevaatteet ja sandaalit kaappeihin kesän jäljiltä, niin joulu on jo ovella, kauppojen mielestä.

Minusta joulun voisi aloittaa aikaisintaan joulukuun alusta, mieluiten itsenäisyyspäivän jälkeen. Kuitenkaan ei missään tapauksessa lokakuun alussa.

Kauppojen joulunaloitus on siirtynyt vaivihkaa aikaisemmaksi ja aikaisemmaksi. Kyllähän siellä joku vielä keksii, että juhannuksenakin voisi myydä joulusuklaata aivan hyvin. Meneeköhän vielä monta vuotta tuohon?

Joulun riemu, odotus ja tunnelma laimenee, jos sen tuputtaminen aloitetaan jo nyt. Eihän se tunnu miltään vajaan kolmen kuukauden päästä...

Minä OLEN jouluihminen. Rakastan joulua, jouluruokia, -lahjoja, joulun tuoksua, tunnelmaa ja myös niitä joulukarkkeja/konvehteja sekä joululauluja. En kuitenkaan halua joulua nyt, keskellä syksyä. Haluan, että joulu on omalla paikallaan, siellä joulukuun lopussa. Nyt haluan nauttia syksystä, koleudesta, pimenevistä illoista. Kynttilöistä. Syksyn sateista. Paksummista vaatteista.

Haluan mennä hitaasti kohti joulua. Hitaasti valmistautua ajattelemaan joulua ja sen tuomia töitä; mieluisia ja vähemmän mieluisia. Hitaasti syttyä siihen rauhaisaan joulun tunnelmaan. Viettää itsenäisyyspäivän ilman joulua, katsellen linnanjuhlia.

En halua ottaa sitä isoa loikkaa suoraa jouluun, EN HALUA!

Sykähdyttääkö sinua tämä näky lokakuun alussa, kun menet kauppaan ruokaostoksille ja todella nyt on vasta syksy alkanut?

Minua kauhistutti. Kauhistutti niin paljon, että piti kuvata nämä joulusuklaat.

Olin tuohduksissani, täynnä suuttumusta ja ärtynyt....kunnes yhtäkkiä näin Julia-rasiat kauniissa pinossa siellä muiden seassa. Minun lempisuklaat, joita saa vain......joulun alla. (No ehkä jostain niitä muulloinkin löytyy, mutta minulle ne on jouluun kuuluvia).

No, jos ne kerran on tänne jo tuotu...Otan yhden rasian. Yhden vain. Ihan vain muistellakseni miltä ne maistuu, sitten jouluna..

No oikeastaan ei hassumpaa, että Julia-karkkeja voi ostaa jo nyt (kirjoitinko minä tuon?).

EI, EI, EI noin, ne kuuluvat jouluun ja niitä ei saa tuoda esille vielä!

No ihan salaa ostin sitten sen rasia, ihan yhden vain..

Poistuin kaupasta. Menin kotiin nauttimaan syksystä, pimenevästä illasta, lämpimämpien vaatteiden sisällä, suussa hitaasti sulava ja aah niin hyvälle maistuva Julia-suklaa, joka kuuluu vain jouluun!

Share