Ladataan...

Viime viikolla kirjoitin jutun, kun menin työterveystarkastukseen. Sen jutun voit kurkata täältä. Silloin oli niin ihana ilma, täysin pilvetön taivas, oli ihana kävellä sinne. Tänään menin siihen kuuluvaan verikokeeseen. Aika oli klo 08.00. Taivas oli pilvessa. Yöllä oli satanut, joten maa oli kostea. Hirveän kylmä ei kuitenkaan ollut ja takaisin päin kävellessä aurinkokin alkoi kurkistelemaan pilvien raoista. Kaksi putkiloa verta ottivat minulta. En itkenyt, enkä pyörtynyt. Käyttäydyin kuin aikuinen ihminen :)

Eilen illalla oli tosi kova nälkä ja jano, tietysti. Klo 20.00 jälkeen en saanut syödä, enkä juoda mitään. Sehän aiheutti sen, että kurkkua kuivasi ja jotain olisi voinut syödäkin...Aamullakaan en saanut juoda, enkä syödä. Silti menin sinne verikokeeseen kävellen (koska ei satanut). Enkä pyörtynyt mennessä, enkä tullessa heikotukseen :). Kun pääsin töihin takaisin, ensimmäiseksi hain kupillisen kuumaa teetä. Ihanaa! Nyt saa taas juoda ja syödä :)

Aika synkän näköinen ilma oli mennessä. Sateenvarjo oli mukana. Tosin sitä ei tarvittu.

Siinä sitä sitten odottelen vuoroani...

Takaisin kävellessä keli muuttui kokoajan paremmaksi ja paremmaksi. Lopuksi jo aurinkokin tosiaan alkoi paistamaan.

Tässä vaiheessa olen jo tullut vartijoiden, heidän koppinsa ja porttien läpi työmaa-alueelle. Aurinko!!!!:

Ja ei kun sisälle ja jatkamaan työntekoa:

Jokohan voisi laastarit ottaa pois?

Laitanpa samalla tuon päivän asunkin, pukuhuoneessa napatun :) Päällä Mangon hihaton mekko, nyt vain tunikana...ja bolero töissä, kun ei tuota hellettäkään oikein ole...

 

 

Share

Ladataan...

Yli kuukausi sitten tilasin uuden työtuolin Iskusta. Halusin punaisen, vaikka mietin muitakin vaihtoehtoja. Valkoinen on liian arka väri, musta liian synkkä, harmaa liian harmaa :-), sininen minulla joskus oli, ei oikein mitään pinkkiä/keltaista/ruohon vihreää voi töihin ottaa. Niin päädyin punaiseen. Miksi punaisen sävyjäkin pitää olla sata erilaista? No valikoin vain jonkun, sen enempää miettimättä. Aika kirkashan tuo olikin sitten luonnossa. Halusin sen pehmeämmän version niska-, ristiselkä-, ja käsituilla. Pehvani puutuu, jos joudun istumaan pitkään kovilla penkeillä, siksi pehmeä versio. AUTS, kirkon penkit!

Kunnon insinöörihän ei ohjeita lue...ennenkuin on pakko. Kokeilin siis kaikki vivut läpi. Kohta tuoli olikin ihan mahdottomassa asennossa, eikä siinä voinut istua ollenkaan, eikä varsinkaan mukavasti. Istuinosa oli kallistunut eteenpäin, kuin liukumäki. Satiinihousuilla sen päällä ei olisi pysynyt. Enkä ymmärtänyt ollenkaan mistä mikäkin toimii. Sitten tuli se pakko. Pakko ottaa ohjekirja käteen.

Kukahan muuten kaikki ohjekirjat tekee? Kun kaikkien vipujen selityksiä ei siitä löytynyt, eikä kaikkia selityksiä ymmärtänyt selvästi...Ohjeiden tekijä varmaan olettaa kaikkien olevan syventyneitä erilaisten tuolien salaisuuksiin.

No sain minä tämän johonkin kuntoon, ainakin suurinpiirtein istuttavaan kuntoon. Pitää vielä säätää ja tutkia. Ohjekirja lensi roskiin.

Kuvasin uuden tuolini nyt, kun se vielä on uusi ja puhdas. Viimeisenä on vanha tuolini, ei siinäkään mitään vikaa ollut.

Ainakin se on pirteän värinen!!

ja se vanha tuolini:

 

Share
Ladataan...