Ladataan...

Kun tuossa viikonloppuna siivoilin kesäkukkia pois, ainakin suurimman osan, sain jälleen kivan kimpun sisälle :). Tyttären huoneen ikkunan edessä oli kesäkukka-amppeli, joka oli jo aika kurjassa kunnossa. Heitin sen pois. Kuitenkin ennen poisheittämistä katkaisin siitä kaikki käyttökelpoisen oksat ja tein niistä kukkakimpun. Ihan niitä viimeisiä. Ei kuitenkaan viimeinen.

Tuo amppeli oli tosi ihana. Se kukki innokkaasti koko kesän, vaikka voiko edes puhua kesästä, ainakaan ilmojen puolesta. Kiitollinen amppeli oli. Ehkäpä ostan ensi keväänä samanlaisen, parempaa kesää odottaen...

Ihan kiva kimppu. Rippeitä menneestä kesästä:

 

Share

Ladataan...

Meillähän on tuo vanha polkupyörä pihalla kukkatelineenä. Tuo pyörä on ollut oikeasti käytössä reilusti yli 10 vuotta sitten. Se kuului joskus keskimmäiselle pojalle, joka on jo viisi-kuusi vuotta sitten muuttanut opiskelemaan Tampereelle. En tiennyt mitä sille tehdä, niin se sai uuden elämän kukkatelineenä jo vuosia sitten :-)

Otin kesäkukat siitä pois. Sankoineni menin meidän pihan metsään ja poimin puolukanvarpuja ja paljon. Kun hävitin muista astioista kesäkukat, otin kuitenkin talteen nuo hopealehdet ja istutin ne noihin astioihin, joita on pyörässä kiinni. Hopealehti säilyy koko talven läpi tuollaisena. Vaatii vain kastelun pakkasiin asti, ettei rupsahda kuivuuteen. Käytän aina ne vielä näin, jos olen niitä sattunut ostamaan kesäkukkien joukkoon.

Siinähän se pyörä nyt on "talviteloillaan".

 

 

Share

Ladataan...

Tänne asti säästin heinäkuussa Sunny Beachillä ottamani kukkakuvat. Ihan tarkoituksella. Halusin julkaista palan kesää ja ihania kukkia syksyllä, kun pimein aika alkaa kohta olla käsillä. Ennen pitkää talvea. Muistella lomaa, lämpöä, aurinkoa. Minä kyllä tykkään syksystäkin kaikkine pimenevine iltoineen, sateineen. Syksyvaatteetkin on ihana kaivaa esille. Talvea, sitä inhoa. Inhoan kylmyyttä, inhoan sitä, kun se kestää ja kestää, kuukausi tolkulla. Inhoan paksuja vaatteita. Inhoan lunta, lumitöitä, jäätynyttä autoa. Inhoan auton puhdistamista lumesta ja jäästä. Se ainainen pimeys. Tämän takia halusin julkaista kukat nyt. Rakastan kukkia ja niitä pitää aina kuvata, ihan aina, ohi ei pääse muuten!

Voi, miten pitkä aika onkaan seuraavaan kesään!

 

 

Share

Ladataan...

Innostuin tänään, ihan yhtäkkiä. Menin vain pihalla käymään tai oikeastaan vain roskat viemään :-) ja kohta jo minulla olikin sankot käsissä ja kumisaappaat jalassa. Kipusin ja kapusin meidän takapihan mäkeä ylös ja alas. Hyvää hyötyliikuntaa. Poimin männynoksia. Nautin luonnosta ja sateettomuudesta. Nautin siitä pienestä auringon pilkahduksesta, jonka aina välillä näin. Nautin väreistä. Nautin syksyn tuoksusta; raikas ja kirpeä. Ei ollut liian kylmä. Joskus olen nimittäin tehnyt tätä sormet kohmeessa. Nyt oli hyvä. Harvensin meidän vuorimäntyjäkin. Sain siitä hyvää ainesta astioihin. Mieli ja ilma olivat yhtä hyvät :). Se oli nautintoa, ihan mahtavaa!

Lopputulos oli tänä vuonna yksinkertainen näihin ruukkuihin mitä nyt esittelen. Toiset astiat, joihin keräsin paljon muuta erilaista, ne esittelen myöhemmin. Parvekeruukkuihin (meillä on niitä neljä pitkää, valkoista kaiteen reunalla) jätin hopealehdet paikoilleen (ne jotka toukokuussa istutin kesäksi), koska niitä minulla on ollut ennenkin ja ne kestää talven yli. Ne ikäänkuin jäätyvät paikoilleen ja ovat sellaisia koko talven. Monikäyttöinen kasvi. Saa rahalle kunnon vastikkeen. Kastelen niitä kyllä pakkasiin asti, etteivät kuole kuivuuteen. Tälläiset niistä nyt sitten tuli:

Samalla kun kerran luonnossa oli, keräsin myös kanervia noihin ihaniin minipulloihin. Niistäkin tuli ihan kivat. En laittanut vettä näille ollenkaan pulloihin, koska nekin kuivettuvat paikoilleen ja säilyvät ikuisuuksiin asti :)

Havuja keräsin vielä näihin talon edessä oleviin puisiin kukka-astioihin. 

Nyt saa talvi tulla (mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan)...

 

Share

Ladataan...

Minä se vain en voi lakata ihastelemasta näitä syksyn upeita värejä. Ne näkyvät kaikkialla ympärillämme. Kun olin kävelyllä, oli pakko pysähtyä kuvaamaan niitä. Näistä ei voi nauttia kuin syksyllä. Enää ei mene kauan, kun tämä nautinto on ohi. Kaikki kauniin väriset lehdet tippuvat puista yksitellen alas maahan, kunnes puu on paljaana ja kauneus hävinnyt taas vuodeksi. Nyt nauttikaa kaikki täysillä väreistä ja ruskasta! Menkää luontoon kävelemään. Se on nyt sitä terapiaa, ilmaista sellaista! Ihan oikeaa väriterapiaa :)

Katsokaa nyt näitäkin värejä, kun kaikki oikein leiskuu!!

Moni ihminen menettää osan onnestaan,
ei siksi etteivätkö he olisi sitä
löytäneet, vaan siksi, etteivät he
pysähdy nauttimaan siitä.

Share

Ladataan...

Maanantaina julkaisin rasvafanin ostokset samokselta- jutun. Nyt on siis vuorossa saippuat. Minä kun ostan aina ulkomailla ollessa saippuoita ja rasvoja. Olen niiden suurkuluttaja. Rasvoja sen takia, että ihoni on kuiva ja käytän niitä paljon. Ulkomailta löytää aina uusia, erilaisia kokeiltavia. Tänään vuorossa ovat saippuat. Täältä voit lukea muilta reissuiltani ostetuista saippuoista ( neljä juttua, joissa on saippuoita).

Samokselta elo-syyskuun vaihteessa ostin tällä kertaa vain neljä saippuaa. Minulla kun on entisiä aika paljon jäljellä. Ehdottomasti halusin oliivisaippuaa, koska Kreikassa ollaan. Oliivissahan on jotain hyviä juttuja (en vain tiedä mitä :D).

Oliivisaippuoiden lisäksi päädyin ostamaan paria muutakin, jotka tuntuivat kivoille. Kuvat otin hotellissa Samoksella.

Nyt on taas kiva peseytyä :D

 

Share

Ladataan...

1. Menen arkisin nukkumaan aina klo 23.00, vaikka nukahdan 1-2 tunnin päästä. Aina toivon kuitenkin nukahtavani heti, sekunttien sisällä, kuten mieheni. Siitä olen myös kateellinen miehelleni.

2. Vaihdan lakanat itselleni joka sunnuntai. (Mieheni vaihtaa harvemmin)

3. Minulla on pakkomielle kerätä askelia päivässä vähintään se 10 000. Jos jää alle, niin minulla on huono omatunto. Usein juoksentelenkin sitten ympäri taloa illalla saadakseni sen täyteen...Uskokaa, että mieheni ilme on silloin näkemisen arvoinen :-)

4. Kun pesen hampaani iltaisin (sähköhammasharjalla), kävelen ympäri taloa, juurikin niiden askelien takia.

5. Tiedän tarkalleen montako askelta on parkkipaikalta työpisteeseeni.

6. Jos kännykkä ei ole mukanani (on vaikka laturissa), pyrin välttämään askelia, koska ne eivät tallennu kännykän askelmittariin. (Olisihan se silti liikuntaa). Mieluummin loikkaan yhden loikan, kun otan askeleita tällöin.

7. Kävelen nykyään huoneiden ulkoseinien viertä pitkin, kertyy nääs enemmän askelia :D

8. En ole koskaan juonut kahvia.

9. Kun tulen töistä, pesen aina ensimmäisenä hampaat.

10. Hampaiden pesun jälkeen otan kaikki sormukset pois, aina näin. Laitan ne takaisin sormiini seuraavana aamuna.

11. Vaihdan joka yöksi puhtaan yöpaidan.

12. Olen syönyt eväinä yli 16 vuotta joka päivä kaksi ruisleivän palaa ja omenan.

13. En koskaan syö arkisin aamupalaa.

14. Viikonloppuna syön aamupalan 2-3 tunnin kuluttua heräämisestä.

15. Olen yöihminen. Heti perjantaina, kun viikonloppu alkaa, valvon kevyesti klo 02.00-03.00 asti.

16. Katson telkkarista kaikki murhasarjat.

17. Murhasarjojen lisäksi katson Emmerdalen, joka päivä.

18. Joka sunnuntai puhdistan kynsistä vanhat kynsilakat pois ja lakkaan uudella värillä. Aivan jokainen sunnuntai.

19. En ole koskaan puhdistanut kasvoja puhdistusvedellä tai -maidolla. Pesen kasvot aina kraanavedellä ja saippualla.

20. Jos käyn yöllä vessassa, juon aina myös vettä.

21. En osaa tankata autoa, vaikka autoa ajan kyllä. Mies tankkaa aina autoni.

22. Virvokkeista juon vain ja ainoastaan kevyt-/zero-kolaa.

23. Minulla on pakkomielle vessojen puhtaudesta. Kylässäkin tarkastan vessapytyn renkaiden puhtauden (salaa).

24. Pesen kattilat aina käsin. En koskaan laita niitä astianpesukoneeseen. Muovikipot kuitenkin laitan.

25. Silitän pyykit joka sunnuntai.

26. Rakastan joulua. "Enkelitaivaan" ja "varpunen jouluaamuna" saa minut aina itkemään.

27. Rakastan kaikkea mikä kimaltaa, olipa se sitten vaate tai koru :).

28. En pidä koskaan kesällä, enkä etelässä ollessa aurinkolaseja. Pidän aurinkolaseja ainoastaan työmatkalla, sillä ei ole väliä paistaako aurinko vai ei, onko talvi vai onko ihan pimeää. Ne ovat päässäni vain sen takia, kun silmäni vuotavat aamuisin kylmästä ja tuulesta. Pimeällä aurinkolasit päässä onkin sitten tosi pimeää :D, itseänikin vähän hävettää....

29. Minulla on paljon mielettömästi vaatteita. Tämä johtunee siitä, kun minua kiusattiin teini-iässä jatkuvasti vanhanaikaisista ja halvoista vaatteista.

30. Minä en kuuntele koskaan musiikkia esim. korvanapeilla tai kuulokkeilla. Kännykkääni ei ole talletettu musiikkia. Minulla ei ole mitään soittolistoja missään. Minulla ei teininäkään ollut lempibändiä. En ollut mitään lempimusiikkiakaan. Eikä ole vieläkään.

Voi ei, 30 meni jo ja vasta kun pääsin alkuun...:D

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kun tuossa joku ilta sitten aurinko sattui paistamaan kauniisti ja minäkin satuin tulemaan parvekkeelle silloin, niin huomasin talon nurkassa jotain punaista. Tosi kirkkaan ja ihanan punaista. Se oli se villiviini, joka kasvaa seinää pitkin. Piti kävellä sinne nurkkaan kurkkimaan. Se oli jotenkin kaunis näky. Räpsin muutaman kuvan.

Kun aurinko oli laskeutunut, tajusin yhtäkkiä, että nehän olisi menneet kukkien sijasta minun minilasipulloissa. Takaisin parvekkeelle ja poimin jonkun oksan pulloja varten. Nämä pullot ovat tosiaan ihan minikokoisia :). Kuitenkin juuri sen kokoisia, että voi pitää maljakkoina. Ihan kauniille ne näyttivätkin:

Mielikuvitusta vain kehiin, niin voi luoda kaikennäköistä uutta. Saa "kukkia" näin myöhään syksyllä vielä maljakoihin :)

Share

Ladataan...

Meillä töissä on tapana tarjota jotain hyvää, jos on synttärit, jos jää lomalle, jos on nimipäivät, jos on ostanut uuden auton, jos jää eläkkeelle, jos saa uuden isompi palkkaisen vaativamman homman, jos täyttää pyöreitä, jos on muuten vain onnellinen tai jos on markkinat (joku käy silloin aina ostamassa markkinarinkelit), syy siis voi olla ihan mikä vain. Pakollista tämä ei kuitenkaan ole!

Kuitenkin ruokalasta tilattua kakkua tarjotaan harvemmin, mutta silti aika usein :). Kakkua tarjotaan yleensä vain, jos täytetään pyöreitä tai jäädään eläkkeelle. Nyt oli eläkkeellejäänti kyseessä. Tälle henkilölle, joka täyttää pyöreitä tai jää eläkkeelle, suoritetaan yleensä myös rahakeräys työkavereiden toimesta, joten tämä on sitten kiitoksena muistamisesta.

Tällä kertaa eläkkeelle jäävä mies tarjosi mansikkakakkua! Kakkuja tuli neljään eri kahvipaikalle (meinasin jo kiertää ne kaikki) :D

Kyllä oli hyvää! Nam

 

Share

Ladataan...

Meillä oli tässä joku aika sitten pienet markkinat, ihan vain Prisman parkkipaikalla. Siellä lähiseudun tuottajat, leipurit ja käsityöläiset olivat myymässä omatekemiä tuotteitaan. Me menimme vasta töitten jälkeen noin klo 18.00 sinne (tai siis kauppaan olimme menossa, mutta poikkesimme tuollakin). Silloin jo moni oli lähtenyt pois ja joitakin kojuja purettiin. Ne jatkuivat kyllä vielä seuraavana päivänäkin, mutta meille riitti tämäkin käynti. Toki jotain lähti mukaankin. Mies myös söi paikan päällä grillimakkaran. Olisi siellä ollut paistettuja muikkujakin, jopa mukaan ostettavaksi. Oli hunajantuottajaa, korujen tekijää, leipuria, puutyöntekijää, risutaiteilijaa, turkistentekijää, ihan kaikkea. Syömistä ostettiin kotiin, ei tavaraa.

Muutaman kuvan otin sieltä. Taidokkaita nuo risutyöt, niinkuin tuo riikinkukkokin. Kallis kuitenkin!

Minusta on jotenkin hauska käydä markkinoilla. Useinkaan en mitään niistä osta, mutta haistelen sitä tunnelmaa ja tuoksuja ja katselen :)

 

Share

Ladataan...

Elokuussa keräsimme punaherukat pensaistamme. Ei niitä onneksi tuhottomasti ollut, koska kumpikin pakastin tursuaa kaikkea säilöttyä; jätskejä, pullia, marjoja (monenlaisia) ja ruokiakin. Monina vuosina olemme ne jättäneet linnuille, nyt emme näin tehneet.

Niinpä sitten nyt onkin ihana tehdä omista marjoista vispipuuro. Se maistuu meille kaikille. Minä en makueroa puolukoista tehtyyn puuroon erota, yhtä hyvää siis!

Tässä olen jo siivilöinyt pitkään keitetyt marjat pois:

Siinä se mehukeitto nyt on, jonne seuraavaksi lisätään sokeri:

Lisätäänhän sinne toki mannaryynitkin:

Sitten sen annetaankin kiehua hiljalleen 15-20 minuttia, välillä sekoittaen:

Puuro alkaa olla jo valmis:

Tässä olen kaatanut sen astiaan, jossa sen vatkaan kuohkeammaksi ja värikin muuttuu vaaleammaksi vatkauksen myötä:

Valmis puuro. Se on selvästi vaaleampaa, kun se on vatkattu:

Nyt syömään :)

 

Share

Ladataan...

Kun mies oli työreissussa kaupungissa, jossa äitinsä asuu, toi hän kotiin omenoita  ison kassillisen. Ne hän oli poiminut sieltä mummolan omenapuista. Lajikkeita oli useampaa erilaista. Minulla on tapana leikata näistä siivuja pakastepussiin ja pakastaa ne. Talvella on sitten kiva ottaa pakkasesta valmiiksi siivutettuja omenalohkoja ja laittaa ne vain piirakan päälle. Helppoa ja käytännöllistä.

Laitoin osan jääkaapin vihanneslokeroon. Lokero kyllä täyttyi aivan piripintaan asti. Sieltä on kiva käydä popsimassa niitä. Loput laitoin parvekkeelle. Vahingossakaan en sisälle niitä laittanut esille. Olen sen joskus tehnyt ja katunut syvästi tekoani. Voi sitä kukkakärpästen määrää mikä niiden mukana kotiin tulee. Vessaankaan et pääse yksin, vaan niitä on seurana useampia :). Välttääkseni tämän, ovat omenat jääkaapissa ja parvekkeella.

Näistä tein, leivoin myös jotain hyvää, makeaa; piirakan, uunipaistoksen. Ohjeet ja kuvat kummastakin, on jutun lopussa :)

Töissä syön joka päivä omenan. Koska nämä kotimaiset ovat paljon pienempiä kuin kaupassa, syön niitä kolme töissä. Vähitellen pilkon niitä niihin pakastepusseihin. Ei mitään stressiä. Ne kyllä kerkeää sinne.

Nyt on hyvä aika nauttia kotimaisista vitamiineista omenan(kin) muodossa.

Meilläkin oli omenapuu, kun muutimme tähän taloon. Se teki tosi hyviä omenoita. Sitten se vain kuoli. Nyyh. Istutimme uuden, mutta sekin kuoli. Luovutimme. Meillä on sen verran kallioinen rinnetontti, että on vaikea saada mitään kasvamaan täällä. Nyt ostamme omenat kaupasta, paitsi syksyllä, kun saamme niitä mummolasta :)

Onko teillä omenapuita? Syötkö paljon omenoita?

Minä luotan viisauteen "omena päivässä, pitää lääkärin loitolla". Olen ollut viimeiksi yli 10 vuotta viimeksi kipeänä. Silloin oli lyhyt, mutta raju oksennustauti, joka kävi läpi jokaisen perheenjäsenen. Kuumeessa olen ollut 16 vuotta sitten. Ehkäpä sananlasku, viisaus pitää paikkansa?

Tämä on tosi hyvää. Pinta tulee rapeaksi, aivan ihanaksi ja seuraava kerros on pehmeitä omenia!

Leikkurilla tein 1.5kg omenalohkoja. Kävi nopeasti.

Vielä lisää...ei riitä

Ah, siinä se nyt on, valmista syötäväksi!

Päälle kun laittoi vielä vaniljakastiketta, niin voi sanoa, että vei kielen mennessään!

Kun uuni kerran oli lämpimänä, niin paistoin omenapiirakan samoilla lämmöillä ja kun niitä omenoita riittää!!

Tämä on inhottavin vaihe. Taikina kun tuppaa tarttumaan vain käsiin, ei vuokaan...mutta onnistui!

Sitten omenasiivujen vuoro:

ja päällimmäinen kerros:

Uunissa puolisen tuntia ja valmis nautittavaksi:

Hirvittävän herkullista myös:

 

Share

Pages