Ladataan...

Kaikki hyvä loppuu aikanaan! Niin meidän lomakin helteisellä Samoksella. Huomenna lennämme kotiin.

Aamu alkoi pitkällä, pitkällä kävelylenkillä, kuten jokainen aamu. Toki aamupalalla olimme käyneet sitä ennen. Kun lähdimme kävelylle oli asteita varjossa "vain" 27. Siitä ne sitten nousevat hiljalleen. Aivan älytön hiki tuli tälläkin lenkillä. Tein viimeisiä ostoksiakin Pink Woman-kaupasta (mekko ja paita). Niistä lisää myöhemmin, kunhan saan kuvattua ne :). Kengätkin ostin, mutta eri kaupasta. Mustat lakerikengät. Ihanat! Kenkäkuvat laitan kuitenkin jo nyt:

Palasimme hotellille täysin uupuneina ja hiki oli kastellut hiuksetkin märiksi. Ensimmäisenä kuitenkin juomaan kylmää allasbaarille. Siinä napsin sitten muutaman kuvan muistoksi. Ihana saari, ihana hotelli, kuumempia kelejä ei voi enää toivoa. Mahtava loma siis!

Juu ja kehtaan julkaista itsestäni hikisen kuvan. Onneksi olen varjossa, niin olen hieman mustempi siinä (ei näy niin hyvin hikipisarat ja uupumus)

 

Share

Ladataan...

Tänään tuntuu, kuin olisi kuumin päivä tähän asti täällä Samoksella. Tosin varmaan ollut noin 40 astetta (auringossa) kokoajan. Jos kuitenkin voi olla kuumempaa, niin tänään on!

Normaalilla aamupäivän, noin seitsemän-kahdeksan-yhdeksän kilometrin, kävelyllä minulle tuli eka kertaa loman aikana "outo" olo, että on päästävä varjoon ja saatava juomista. Nopeasti vielä. Niinpä menimme tavernaan. Se olikin ihan kiva paikka. Juomiksi yksi litra vettä, kevyt-kola, olut, expresso. Suolaa sipsien ja suolapähkinöiden muodossa. Olo helpottui pikkuhiljaa. Tuo satsi muuten maksoi yhteensä 8 euroa!!

Siinä istuessamme, satamaan tuli laiva Turkista päiväretkelle tänne. Laiva oli täynnä ihmisiä. Tullin kautta he sitten tulivat ulos.

Sitten kävelimme takaisin hotellille. Matkalla otin muutaman kuvan:

Vihdoin olimme hotellissa. Askeleet veivät suoraan allasbaariin juomaa hakemaan. Siinä sitten istuskelimme ja näkymä oli tämä:

Lounaan jälkeen uikkarit ja rantamekko päälle ja kohta uimaan!

 

Share

Ladataan...

 

Joka päivä olemme kävelleet täällä Samoksen helteessä muutaman tunnin. Se on vähän pakkokin, tuon all inclusivenkin takia:D ja pitäähän sitä liikkua ja nähdä, kun tänne asti ollaan tultu!

Julkisivulautakuntaa ei varmasti täälläkään ole, eikä varmaan kaavoitussuunnitelmiakaan...sen verran näyttää talot erikoisille, värien puolestakin jo. Mukavahan niitä on katsella ja ihmetellä, oikeaa väriterapiaa syksyn varalle :)

Minä keskellä Samosta kuvaamassa ja ihmettelemässä tätä väriloistoa. Miten tavalliset penkitkin näyttävät näin ihanille, kun väri on erilainen kuin mihin on tottunut!

Todella, oikeaa väriterapiaa!!!

Share

Ladataan...

Tiedätte varmaan kaikki tunteen tai oikeastaan olotilan, kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lämpöä on lähemmäs 40 astetta auringossa. Olet hiestä märkänä. Janottaa. Olet kävellyt jo tunnin tai pari. Haluat varjoon istumaan ja nauttimaan kylmästä juomasta.... sitten näet edessä rappuset, jotka näyttävät jatkuvan taivaaseen asti...

Samoksella näitä rappusia on vähän joka puolella, mäkistä aluetta kun on. Aloin kuvata näitä rappusia, joita emme kävelleet :) Sen sijaan kipitimme mäkiä ylös ja alas, niissä kun kaatumisen mahdollisuus on paljon pienempi!

Siinä sitten vain istun hikisenä pelkästään rappusten katsomisesta :)

 

Share

Ladataan...

Kuten olen jo aikaisemminkin kertonut, tykkään käydä aina kirkossa/kirkoissa ulkomaanmatkoilla. Ne ovat niin erilaisia kuin Suomen kirkot. Kun avaa kirkon oven, on kuin astuisi ihan eri ulottuvuuteen parilla askeleella. Yhtäkkiä olet hämärässä, hiljaisessa, viileässä ja upeassa maailmassa. Taakse jäi hektinen, kuuma, meluisa ja pölyinen katu.

Hiljaa katselet ihmetellen ympärillesi. Kuinka kaunista. Ihania patsaita, tauluja, ikoneja ja maalauksia joka puolella. Ei voi kuin ihailla!

 

Share

Ladataan...

Tänään kävelimme yli 30 asteen helteessä keskustaan. Oli tiukkoja ylämäkiä ja leppoisia alamäkiä. Hiki oli aivan hirmuinen. Etsimme Pink Woman vaatekaupan (jossa olin viime lokakuussa Kosilla). No en sieltä nyt paljon löytänytkään; pari alennusmekkoa ja alennuspaidan. Kävi vielä niin, että pusero olikin loppujen lopuksi ilmainen, koska siellä oli tarjouksena; ota kolme, maksa kaksi alennustuotetta. Hyvä tuuri :). Mies istui lähibaarissa sen ajan. Se olikin kiva baari. Hauskaa siellä oli pianopenkki:

Vessa oli siisti ja söpö. Siellä oli kivoja yksityiskohtia:

Muutenkin baari oli mukavan näköinen. Tykkäsin. Pink Woman ostospussi oli aivan tuolin värinen :):

Lopuksi vielä ostokseni Pink Womanista:

 

Share

Ladataan...

Kävimme eilen iltakävelyllä täällä Samoksella ja yhtäkkiä mieheni hihkaisee, että täällä on vadelmia. Kuvasin tietysti kuumuudessa pieneksi jääneet vadelmat:

Kohta mieheni jo huuteli, että täällä on lisää, mutta osa on mennyt jo piloille. Menin katsomaan...vielä mitä, eihän nämä vadelmia olekaan, vaan karhunvatukoita :D. Pieneksi kuitenkin kuumuudessa jääneitä! Tai sitten kasvu on vielä kesken :)

 

Share

Ladataan...

Kun astuimme koneesta ulos, päällemme laskeutui välittömästi helleaalto, joka sain hien virtaamaan. Hiki on ollut siitä lähtien päällä. Opas sanoi, että lämpöä on tiedossa koko viikoksi yli 30 astetta, joten hiki tulee myös virtaamaan. Pitäisi juoda yli 3 litraa/päivä. 

Bussimatkalla oli upeat maisemat:

Hotellimme on aivan ihana. Rakastuin siihen heti!

Kapean tien ylitys ja ranta on siinä:

Hotellilla on kaksi allasta, lisäksi lapsille myös omansa:

Eiköhän me viikko täällä viihdytä! <3

Share

Ladataan...

Perhosia en tänä kesänä ole ihan hirveästi nähnyt. Mistähän johtuu? Sateisesta, kylmästä kesästä? Vai ovatko ne vähentyneet esim. saasteiden tai niittyjen häviämisen seurauksena? Joka tapauksessa montaa en niitä bongannut koko kesänä.

Kun sitten näin yhden sellaisen liitelevän, pysähtyvän jalkojeni juurelle. Otin kännykän hitaasti esille ja menin vielä hitaammin kyykkyyn. Siinähän se oli aivan edessäni. Auringossa leyhytteli siipiään tuo ihana perhonen.

Tämä voisi olla vaikka Orvokkihopeatäplä:

Tai Ketohopeätäplä:

tai Niittyhopeatäplä:

Siis oikeasti noita "hopeatäpläperhosia" oli kymmeniä, enhän minä edes tiedä mikä tämä kuvaamani perhonen on!

Share

Ladataan...

 

Ei voi olla totta! Minä jo toisen kerran mustikkametsässä viikon sisällä :). Minä, joka en ole yli kymmeneen vuoteen ollut metsässä, ainakaan keräämässä mitään. Olin jo viime viikonloppuna mustikassa, sen jutun murheineen ja iloineen voit lukaista täältä.

Sain houkuteltua miehenkin mukaan (kiitos vinkista Tiikerikatti :)). Selkäni ei tullut kipeäksi. No, lopussa alkoi hieman tuntua kipua, mutta sitten jo lopetin kohta, en antanut kivun yltyä. Poimimme ne ihan käsin tällä kertaa. On ne paljon siistimpiä kuin poimurilla kerättynä. Ihan muutama roska vain. Kahdestaan saimme mukavasti kerättyä pienessä ajassa näitä superfoodeja. Niin ja oli se metsässä olo kivempaa kahdestaan kuin yksin (kuten viimeksi olin). Vaikka toista ei aina näkynytkään, silti tiesi, että siinä se jossain lähellä on. Paljon kivempaa ja turvallisempaa, vaikka kyseessä onkin meidän kadun ja seuraavan kadun välinen pieni metsäpläntti. Joku ei ehkä kutsuisi sitä ollenkaan metsäksi, mutta minulle se on sitä, koska onhan siellä mustikoitakin :). Muitakin hyviä puolia kaupunkimetsässä on; siellä ei ole hirviä, niin ei ole hirvikärpäsiäkään. Punkkejakaan en ole koskaan siellä saanut. Onkohan niitä edes siellä? Hyttysiä on, niitä on näköjään kaupunkimetsissäkin. Ne pikku paholaiset, jotka inisevät korvissa, tunkevat naamalle, pistävät jalkoihin ja kainaloon!!, päähän ja poskeenkin. Menkää pois kaupunkimetsästä! Ei ne mene.

No, kuitenkin mustikoita tuli taas. Osa pakkaseen ja osasta tuli mustikkapiirakka :) Namskis. Kyllä elämä on ihanaa (kaikkine hyttysineenkin).

Oli pakko ottaa monta kuvaa. On tämä niin ihme, että minä olen alkanut taas viihtyä metsässä.

Piirakka oli kuohkeaa ja suussasulavan hyvää!

 

Share

Ladataan...

Kun luin ihanan Tiikerikatin blogista jutun mustikoista, päätin, etten voi olla Pekkaa Tiikerikattia pahempi :). Niin lähdin tuohon pihan takana olevaan pieneen metsään ihan vain katselemaan. Päälläni oli valkoinen college-mekko ja jalassa balleriinat. Oikein sopiva asu märkään mustikkametsään huomasin :D. Mekko meni pesuun, siinä oli joka puolella mustikkatahroja, pienempiä ja isompia (valkaisuaineella käsittelin ensin jokaisen tahran). Kengät olivat niin märät, myös sisältä, etteivät ole koskaan ollut. Kuivuukohan ne enää edes kuosiinsa!  Jalat ovat täynnä naarmuja. Joka paikkaa kutittaa (hyttyset). Oliko ne minua siellä kyttäämässä? Mistä ne tiesi, että sinne metsään joku hölmö menee, kun siellä jo valmiina olivat? Sainkohan punkkeja, puistattaa...On se ihanaa tämä metsäläiselämä! Selkä on niin kipeä, että hyvä kun pystyn istumaan. Selän tiesin jo etukäteen kipeytyvät, siksi otin poimurin mukaan, jospa nopeammin saisin, jos siellä mitään olisi. Olihan siellä. Minun selkä  on niin heikko, että en missään tapauksessa voisi poimia kyyryssä yksitellen mitään marjoja. Selkä on ollut tälläinen jo vuosia. Sain silti sen kipeäksi, tosi kipeäksi. Nyt pitääkin tämä päivä ja varmasti muutama seuraavakin olla varovaisesti tuon selän kanssa. En taida ensi vuonna mennä mustikkametsään.

Mies alkoi siivoamaan mustikoita. Minä en siihen nyt pysty. Hirvittävä määrä tulee poimurin kanssa roskia mukana tai sitten en osaa sitä käyttää.

Joka tapauksessa sain mustikoita kerättyä, vaikka nyt sitten kärsinkin siitä muutaman päivän. Ei pitäisi enää tässä iässä näyttää, että kyllä minäkin pystyn :). Oli oikeastaan Tiikerikatin vika :D

Roskia tulee tosi paljon mukana..

Roskaa ja mustikoita...

Puhdistus (tuli mieleen Oksasen kirja) siivous käynnissä..

Roskaa, roskaa..

Alkaa jo mustikoitakin näkyä, kun suurimmat roskat on otettu pois.

Siinäpä niitä, mutta puhdistus (yhä Oksasen kirja) siivous jatkuu vielä...

Kolmatta litraa niitä tuli:

 

Share

Pages