Ladataan...

Tänään oli niin kaunis päivä, kuten oli eilenkin. Kun silmät sulki, pystyi melkein kuvittelemaan, että oli kesä, kaunis kesäpäivä. Aurinko paistoi tosi kirkkaasti, se jopa lämmitti yhä! Hiki tuli, kun vähänkin teki hommia. Lintujen laulu kuitenkin puuttui ja vihreät lehdet puista. Joistakin puista puuttui jo suurin osa lehdistäkin. Aurinkokin paistoi liian alhaalta. Ei se kuitenkaan ole enää kesä. Se on jo mennyt, vaikka tänä vuonna sitä tuskin edes huomasi. 

Ihanan ja kauniin päivän kunniaksi tein pannukakun. Maistui ihan kesälle mansikkahillon kanssa!

 

Share

Ladataan...

Minä se vain en voi lakata ihastelemasta näitä syksyn upeita värejä. Ne näkyvät kaikkialla ympärillämme. Kun olin kävelyllä, oli pakko pysähtyä kuvaamaan niitä. Näistä ei voi nauttia kuin syksyllä. Enää ei mene kauan, kun tämä nautinto on ohi. Kaikki kauniin väriset lehdet tippuvat puista yksitellen alas maahan, kunnes puu on paljaana ja kauneus hävinnyt taas vuodeksi. Nyt nauttikaa kaikki täysillä väreistä ja ruskasta! Menkää luontoon kävelemään. Se on nyt sitä terapiaa, ilmaista sellaista! Ihan oikeaa väriterapiaa :)

Katsokaa nyt näitäkin värejä, kun kaikki oikein leiskuu!!

Moni ihminen menettää osan onnestaan,
ei siksi etteivätkö he olisi sitä
löytäneet, vaan siksi, etteivät he
pysähdy nauttimaan siitä.

Share

Ladataan...

Taas sama juttu, mutta aikaisemmin kuin viime vuonna!! Minä kirjoitin jo vajaa vuosi sitten tunteella samasta asiasta (voit lukea sen täältä), että kohta joulusuklaita ja- kalentereita myydään varmasti juhannuksena! No ei ihan vielä, ainakaan tänä vuonna, mutta jälleen aikaisemmin kuin viime vuonna. Nämä kuvat otin eilen eli 03.10, kun kävimme ruokaostoksilla Prismassa. Vaikka olen täysin jouluihminen ja rakastan joulua, en halua silti siirtää sitä pois joulukuusta. En halua alkaa odottamaan joulua ja syömään joulukonvehteja, kun lehdet ovat vielä puissa vihreinä, osin jo keltaisinakin, eikä pakkasista tietoakaan, puhumattakaan lumesta. Juurihan vasta olen siirtynyt käyttämään sukkia; ohuita, nailonisia nilkkasukkia kesän jäljiltä!! Nyt pitäisi sitten katsella kaupassa joulua. EI, EI ja vielä kerran EI.

Minä en ajattele vielä joulua yhtään, vaikka lahjoja olenkin hankkinut pitkin vuotta. Se on eri asia, ostan, kun sopiva osuu kohdalle, mutta en vielä mieti joulua. Joululaulut eivät soi päässäni. En kääri lahjoja joulupaketteihin. En himoitse laittaa jotain jouluista esille. Ei, se tulee vasta joulua ennen, vasta joulukuussa.

Miksi kauppiaiden ahneus joulumyyntiin on noin häiritsevän räikeää? Ahneus aloittaa se jo 03.10. Minä haluaisin, että jouluhössötys alkaisi vasta joulukuussa. Vietettäisiin itsenäisyyspäiväkin vielä rauhassa. Sen jälkeen hössötettäisiin ihan täysillä ja läkähdyksiin asti, kunnes se ihana joulu olisi jo ovella.

Kuvasin joulukalenterit ja -suklaat kauhuissani. En ollut yhtään ihastunut. Mieleeni ei tullut ostaa näitä jouluherkkuja. Hymyä ei kasvoillani näkynyt, pelkkä epäuskoinen ahdistus.

Toivon kuitenkin ihan sydämeni pohjasta, että pääsiäismunia ei tulisi myyntiin ennen joulua!

 

Share

Ladataan...

Minun nuorin poika jakaa ilmaisjakelulehtiä joka keskiviikko ja lauantai. On jakanut jo kolme vuotta. Hän saa siitä taskurahaa 80-150 euroa/kk, riippuen lehtien määrästä ja painosta. Liikuntaa tulee myös kilometrejä, joka tietysti on toinen hyvä puoli tässä työssä. Hän työntää kärryjä, joista sitten jakaa lehdet. Hänen alueensa kuuluu myös viisi taloa "korvessa" eli ovat ihan erillään, kauempana koko jakoalueesta. Olemme häntä nämä vuodet auttaneet viemällä lehdet näihin viiteen taloon. Keskiviikkona, kun olin viemässä näihin taloihin lehtiä, oli pakko pysähtyä kuvaamaan järven rannalle. Niin mahtava näkymä. Aurinko oli melkein jo laskeutunut. Kuitenkin taivaalla oli vielä kauniit värit näkyvissä. Kyllä Suomessa voi olla kaunista! Näissä maisemissa sielu lepää....Tätä näkymää olisin voinut katsella vaikka kuinka kauan. Tuli niin levollinen mieli. Olo oli onnellinen. On hyvä asua Suomessa.

Sitten jatkoin matkaa niemen toiselle puolelle. Siellä ei auringonlaskua näkynyt. Kaunis järvi kuitenkin sielläkin. Hieman syksyisen synkkä, silti kaunis suomalainen maisema.

Ja tuo kaunis pihlaja, miten voikaan olla noin täynnä kauniita marjoja. Sykähdyttävä näky sekin.

Nyt on ammennettu voimaa syksyä varten. Näitä näkymiä kun saisikin nähdä vaikka joka ilta!

Se on niin totta, että luonnosta voi nauttia vain menemällä luontoon!

 

Share

Ladataan...

Tällä viikolla, eräänä iltana klo 19.15 huomasin oudon valoilmiön. Sitä ei ole monesti tapahtunut taas vähään aikaan. Sateisten ja harmaiden päivien jälkeen näin auringon pilkahduksen. Miten ihanalle se tuntuikaan! Se lämmitti sydäntä. Se oli jotenkin niin kaivattu näky, että otin siitä heti kuvia. Saattavat olla jopa viimeisiä ilta-auringonlaskuja tältä kesältä, syksyltä. Aurinko oli jo aika alhaalla. Meidän parvekkeelle se kuitenkin paistoi.

Hetkeä aikaisemmin oli pilvistä, mutta sinne syntyi rako auringolle, sen viimeisille säteille ennen laskeutumistaan. Ihana hetki. Tuntui sadulta, unelta. Taianomaiset minuutit, jonka sain talteen. Sitten se oli poissa.

Viimeiset säteet vangittuna kuviin.

Niin eikä jouluunkaan pitkä aika enää ole, joten ei tiedä vaikka olisi ollut viimeinen auringonlasku, jonka koin illalla :)

 

Share

Ladataan...

Tänään tuli täyteen yksi vuosi siitä, kun aloitin kirjoittamaan tätä "Mun kummallinen elämä"-blogia. Täältä muuten voit lukea ensimmäisen kirjoitukseni! Muistan sen tunnelman. Olimme lähdössä keskimmäisen tyttäreni kanssa Rodokselle, sille ihanalle matkalle. Siellä oli niin kuuma, ihania ostoksia, ihanaa laatuaikaa kahdestaan!

Blogista on muodostunut minulle harrastus, mukava sellainen. Kuvaan nykyisin kaiken mitä vastaa tulee :D, niistä ne jutut syntyvät. Tämä ei rasita minua, ei aiheuta stressiä, en seuraa lukijamääriä, enkä mitään muutakaan sen tapaista. Seuraan vain joitakin blogeja, en muuta :D. Tämä on mukava ajanviete. Olen saanut ystäviä. Olen nauttinut ajasta täällä. Yhtään negatiivista asiaa ei ole minulla blogeista, bloggaamisesta sanottavaa. Pidän tästä harrastuksesta yhä. Jatkan niin kauan kuin yhtään huvittaa. Hiipumisen merkkejä en ainakaan vielä ole nähnyt. Tulikohan tästä elinikäinen harrastus? Sen näyttää aika.

Kiva kun olen saanut lukijoitakin. Kiitos kivoista kommenteista ja siitä, että jaksatte yhä vain kommentoida, vaikka jutut eivät mitään rimaa ylitäkään ja kuvatkin napsin kännykällä.. Tykkään myös lukea teidän blogejanne.

Tämä on ihan hauskaa :)

 

Jokaiselle pitää tarjota

mahdollisuus ymmärtää ja uskoa,

että hänenkin ulottuvillaan ovat

asiat, joita hän ei ole koskaan

rohjennut itselleen ajatella,

olkoon se vaikka sitten blogin kirjoittaminen.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Auringon laskiessa on kiva mennä kävelylle, kun ei paahde ole enää niin polttavan kuuma. Matkallemme sattui useampikin hylätty autiotalo. Olisipa ollut niin kiva tietää talojen kohtalo! Miksi ne on hylätty aikoinaan? Ovatko asukkaat jo kuolleet? Nuoret muuttaneet kaupunkiin? Velkaantuminen? Vararikko?

Mielenkiintoista olisi ollut myös tietää keitä niissä on asunut? Millaista elämää he viettivät? Vastaukset jäivät saamatta, vahinko.

Tontit olivat heinien, kaktusten ja kissojen valloittamia...

 

Share

Ladataan...

Meidän pihassa kasvaa joka kesä yksi tälläinen kukka, siis oikeasti vain yksi. Se on kuitenkin niin kaunis, että ansaitsee ihan oman postauksen. Olisikin kaunista, jos niitä olisi paljon. Toisaalta yksinään se pääsee oikeuksiinsa ja erottuu hyvin vihreästä taustastaan ja kasvualustastaan.

Tämän tosin kuvasin jo heinäkuussa, mutta ihanahan sitä on jo nyt muistella :). En kyllä vielä halua ajatella, että olisi syksy tai syksyn alku (vaikka niinhän se on, koulutkin jo alkaneet).

Niin kaunis. Näitä luonnon ihmeitä. Nämä täytyi kuvata nyt kesällä, talvella voi vain muistella ja haaveilla tulevasta uudesta kesästä kukkineen!

Nimeä en muista. Muistatko sinä?

 

Share

Ladataan...

Muistattehan tuon lorun nuoruudesta? Sitä tuli hoettua ja sen tahdissa kiskottiin pois aina yksi kukan terälehti. Välillä rakasti, välillä ei :)

Kesällä en koskaan osta kukkia kaupoista, kerään ne luonnosta. Tämä on minun yksi tapani nauttia kesästä ja kesän antimista.

Tykkään paljon päivänkakkaroista ja kerään niitä mielelläni maljakkoon. Ne ovat todella kesäisiä, hentoja, siistejä ja sulavalinjaisia kukkia. Minä pidän siitä, että ne eivät sotke pöytää pudonneilla kukillaan. Ne myös säilyvät pitkään maljakossa. Monet luonnonkukat alkavat varisuttamaan kukkiaan ja muita pölyjään heti vuorokauden sisällä. Tämä on kiitollinen. Niin olen minäkin, että voin kerätä näitä omalta pihaltani. Saan kesän sisälle taloon!

 

 

 

Share

Ladataan...

Tänään aamulla, ennen matkaamme Bulgariaan kuvailin vielä pioneita pihallamme. Minusta pionit ovat yksi upeimmista kukista, joita pihallamme kasvaa. Välillä poimin niitä maljakkoonkin sisälle. Ne ovat nyt jo vähän auenneet. Suurin osa on kuitenkin vielä nupussaan. Varmaankin aukeavat sen viikon aikana, jonka nyt vietämme Sunny Beach:llä. Toivottavasti olisivat vielä kukassaan, kun palaamme sieltä. En millään haluaisi menettää sitä näkyä. Haluaisin nähdä ne täydessä kukassaan. Meillä on niitä kahta väriä; hennon vaaleanpunaista ja aniliininpunaista. Kauniita kumpikin, ehkä pidän kuitenkin vaaleanpunaisesta enemmän...

Ostin nämä mukulat noin 15 vuotta sitten ja pari ensimmäistä kesää meni, ettei kukkia näkynyt. Sen jälkeen ovat kukkineet joka kesä.

Lopuksi vielä pari kuvaa takapihaltamme (rinnetontti). Ihana kesä, jos vain jaksaisi aina tuo aurinko paistaa täällä Suomessa! Tuppaa vain olemaan nämä kauniit, aurinkoiset ja lämpimät päivät vähissä...

 

Share

Ladataan...

Stuttastiinan tämän päiväisestä blogi-kirjoituksesta muistin pahimman myynti-ilmoituksen facen kirppiksellä mitä ikänä olen nähnyt tai ainakin se oli sieltä pahimmasta päästä. Kun näin sen ilmoituksen, en ollut uskoa silmiäni. Myyntitekstikin piti lukea useamman kerran. Ihan oikein luin ja ihan oikein ymmärsin.

Eikö kaikki ihmiset oikeasti tiedä, että on olemassa roskiskin. Roskikseen kuuluvat roskat, joita ei voi myydä, ei voi lahjoittaa, ei voi kierrättää, ei voi käyttää ollenkaan, joilla ei ole mitään arvoa. Roskat siis roskiin. Ei roskilla kannata rahastaa. Ei roskia kannata myydä. Ei kukaan osta roskia. Arvatkaa vain syyhysikö sormiani kirjoittaa tuo siihen ilmoitukseen? Sitten muistin, että eihän se ole hölmö, joka pyytää, vaan se, joka maksaa, joten annoin olla ja rauhoituin. No pikkuisen sisällä vielä kuohui... :)

Tässä ei sentään lukenut, että PESU JÄÄ OSTAJALLE :D...No tosin tuo, että on pesty, ei yhtään parantanut ilmoitusta tai ostohalua tässä tapauksessa. Mielestäni ei tekstissä kannata puhua totuuden vastaisesti, jos kuvatkin kertovat muuta. Kun katsot kuvia, kiinnitä huomio, että oli kirjoittanut VÄHÄN KÄYTETYT!

Ostaisitko sinä nämä (20 eurolla)?

Tässä ilmoituksen tekstiosuus:

36 Otzit sisäkengiksi/kesään/etelänlomalle! Todella ihanat jalassa, näillä jaksaa seistä ja kävellä pitkään! Antibakteerinen korkkipohjallinen irrotettavissa kenkien pesua varten. Vähän käytetyt ja juuri pestyt... Kärjissä "alapuolella" kulumaa. 20€

 

Share

Ladataan...

Lapsena tuota lorua tuli hoettua aivan joka kerta, kun näki etanan. Nykyisin enää vain silloin tällöin :D

Tänään ei tuota tarvinnut edes hokea, kun etana näytti jo itsestään, että poutaa tulee huomenna. Onkohan meteorologit samaa mieltä?

Koivunlehti lounaana. Kiertoon pääsi sekin puusta tippunut lehti. Hyvä näin. Ikävä sateinen päivä...Jospa huomenna?

 

 

Share

Pages