Ladataan...

Ihanaa asua itsenäisessä Suomessa, eikös vaan!? Aivan upeaa, että taistelitte sen itsenäiseksi, kiitos veteraanit ღ . Minulle se merkitsee paljon. Myös edesmennyt ukkini ღ oli taisteluissa mukana. Liikuttavaa. Minun ukkini, nuorena poikana sotimassa, poissa kotoa. Hän koki sen mitä en toivoisi kenenkään kokevan. Sota ihmisiä vastaan. Toisen maan kansalaisia. Tapetaan, pelätään, taistellaan, kärsitään. Tuskaa, murhetta, sodan äänet, kauhut. Voi, kuinka säälinkään ja samalla kunnioitan niitä nuoria poikia!

Minun ukkini ja mummoni joutuivat jättämään kotinsa Karjalaan sodan takia. Ukkini siis myös taisteli sodassa. Hän käytti loppuun asti veistä, joka oli muistona sodasta. En ollut koskaan nähnyt rautaista veistä, joka oli keskeltä niin kulunut. Terästä oli kulunut puoliympyrän muotoinen pala pois, ihan vain käytössä. Uskomatonta! Niin paljon sitä oli käytetty vuosikymmenien kuluessa joka päivä.

Äitini ja hänen sisaruksensa joutuivat sotalapsiksi Ruotsiin. Helsingissä kun asuivat, niin lapset lähetettiin "turvaan". Se on ollut lapsille kamalaa. Se on ollut vanhemmille kamalaa. Joutuivat maahan, jonka kieltä eivät osanneet. Palatessaan takaisin, eivät osanneet suomea enää. Heidät revittiin irti vanhemmistaan. Valokuvattiin. Kaulaan tuli pahvilappu, jossa nimet ym. henkilötiedot. Ruotsissa sisarukset eivät saaneet olla yhdessä, heidät erotettiin. Nykyaikana niin ei enää tehtäisi. Silloin ei lapsen tunteita, tulevia henkisiä arpia, eikä ihmisyyttä ajateltu. Ajateltiin varmaan, kun on lämmintä ruokaa ja sänky, se riittää. Sehän on ollut todella traumaattinen kokemus lapsille. Yksin vieraassa maassa, et ymmärrä edes mitä ihmiset ympärillä puhuvat.

Toinen traumaattinen kokemus oli varmasti kotiinpaluu. Et enää tuntenut vanhempiasi. Et osannut kieltä. Taas sama juttu. Kyllä lapsia on kohdeltu kurjasti. Tosin turvassa he olivat, ainakin sodalta. Muulta huonolta kohtelulta he eivät olleet turvassa.

Tämänkin takia minulle on Itsenäisyyspäivä tärkeä. Rauhan takia. Itsemääräämisoikeuden takia. Sen takia, mitä ukkini ღ joutui näkemään ja kärsimään sodassa. Sen takia mitä äitini ღ ja hänen sisaruksensa joutuivat kokemaan sotalapsina ollessaan. Sen suuren surun takia, jota vanhemmat tunsivat, kun saivat suruviestin poikiensa menehtymisestä taistelussa. Kaiken sen takia.

▒▒▒▒▓▓▒▒▒▒▒▒▒▒▒
▒▒▒▒▓▓▒▒▒▒▒▒▒▒▒
▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓
▒▒▒▒▓▓▒▒▒▒▒▒▒▒▒
▒▒▒▒▓▓▒▒▒▒▒▒▒▒▒

Ihana päivä kuitenkin juhlia hyvästä aiheesta. Rakastan isänmaatani ღ. On niin liikuttavaa nähdä kotoinen, tuttu ja rakas siniristilippu ulkomaillakin. Se tuntuu aina syvällä rinnassa hyvälle.

Tänään kaksi kynttilää palamaan ikkunalaudalle. Se on vanha tapa. Ihana katsoa kerrostaloja, joissa lähes joka ikkunalla on näin, ainakin ennen oli.

Oikein makoisaa itsenäisyyspäivää kaikille!!!

╔♫╗────────╔═╦╗─♫╗╔╗─╔╗─ ──
║╩╠═╦═╦═╦╦╗║╚╠╬╦╣╚╣╚╦╝╠═╦╦╗
║╦║╬║╬║╬║║║║╔║║╔╣╔╣║║╬║╬║║║
╚╩╩╩╣╔╣╔╬╗║♫═╩╩╝╚═╩╩╩═╩╩╬╗║
────♫╝╚╝╚═╝─────────────╚═ 100v SUOMI

Meidän firmakin muisti itsenäisyyttä ja jakoi meille Suomi-heijastimet. Tosi kiva idea. Suomi on kuvissa väärinpäin, koska juuri siellä puolella on firman logo, joten olkoon näinpäin :)

 

Share

Ladataan...

Kun menen ulkomaille, on minulla tapana ottaa mukaan lukemista muutama kirja/pokkari. Aloitan lukemisen jo lentokoneessa. Luen joka päivä tai oikeastaan joka ilta kirjaa. Kun saan sen luettua, vien sen hotellin "kirjastoon". Yleensä joka hotellissa on hyllyjä , jotka notkuvat matkailijoiden jättämistä kirjoista. Sieltä sitten saa ilmaiseksi ottaa ja sinne voi tietysti myös jättää lukemansa kirjat. Tosi hyvä idea, kuka sen keksikään. Aina sieltä myös löytyy suomalaisia kirjoja tai suomenkielisiä. Samoksella ollessa laitoin sinne kirjoja ja otin pari tilalle. Seuraavan kirjan luin loppuun lentokoneessa kotimatkalla. Se oli ihan hyvä kirja sinänsä, joskin joltain kohdin hieman liiankin raaka. Loppukin tuli liian nopeasti. Kirjan juoni loppui kuin seinään, kun minä olisin halunnut tietää, kuinka sitten? Sopeutuminen uudestaan yhteiskuntaan? Vanhempien kohtaaminen? Rangaistuksia? Muita henkisiä ongelmia?

Miksi kirjat loppuu kesken? Luet vaikka satoja sivuja juonen etenemistä ja sitten; PAM, se oli siinä. Eikö kirjailija jaksanut enää? Eikö hän keksinyt miten jatkaa?

No, hauskinta tämän kirjan lukemisessa oli, että tämä taisikin olla tarkoitettu ylä-asteella opiskeleville :D. Ainakin kirjan leimasta päätellen :D

 

Share

Ladataan...

17-vuotias tyttäreni on taiteellisesti lahjakas. Hän on ollut sitä koko ikänsä. Maalaa aivan ihania tauluja. Jo kun hän oli pieni, oli tämä lahjakkuus nähtävissä. Myös vanhin tyttäreni omaa tämän maalaamisen taidon. Hän maalaa myös tauluja. Minakin maalaan tauluja. Nyt kuitenkin esittelen muutaman, minusta niin upean, taulun. Tytär oli 15- ja 16-vuotias, kun maalasi/piirsi nämä seuraavat työt. Luonnossa ne, pitää sanoa, ovat vieä upeammat!

Maalaukset jatkuvat myös sen typerän mainoksen jälkeen, joka tulee keskelle juttua...

Aluksi kaksi lyijykynä/hiili-työtä:

Tämän hän maalasi akryyliväreillä. Tämä onkin kaikkein uusin työ:

Jälleen lyijykynä/hiilitöitä:

Matkakaipuuta? :)

Jälleen akryyliväreillä maalattu työ. Upeita ja niin aidon näköisiä ruusuja! Kirjoituskin kyltissä on niin tasaista ja siistiä..:

Yksi lyijykynätyö vielä lopuksi:

 

Share

Ladataan...

Jääkaappimagneetti tuo mieleen 1990-luvun. Oliko ne silloin tulleet markkinoille uutena keksintönä vai mikähän villitys ihmisiin meni, kun jokaisella oli jääkaapin ovi päällystetty erilaisilla magneeteilla? Se oli sitä aikaa. Ostaakohan niitä enää kukaan? No, ehkä matkamuistoiksi ulkomailta, mutta Suomesta, rihkamakaupoista?

Olen myynyt parina könttänä kaikki jääkaappimagneettini facebookin kirppiksillä. Hyvin menivät kaupaksi. Ihmettelin kovasti. Kun itse jo oli niin kyllästynyt niihin. Muutaman ihan parhaan jätin. Toki niitä silti on aika monta :D

No, kuitenkin minä sain siskoltani jääkaappimagneetin vuosia sitten. Se on magneetti, jolla on paikkansa meidän jääkaapin ovessa, aina. Se yksinkertainen lause, se kuvaa niin minua :). Olen siis kova ostamaan vaatteita. Ostan niitä paljon ulkomailta ja sitten kotona ollessa tilaan netistä. Joka tapauksessa ostan paljon ja kaikki paikat ovatkin täynnä minun vaatteita.

Mitään muuta uutta en oveen olisi huolinutkaan. Tämä on magneeteista paras, se ylivoimaisesti paras. Siinä olen minä, kiteytettynä yhteen lauseeseen :D

 

Share

Ladataan...

Tänään oli niin kaunis päivä, kuten oli eilenkin. Kun silmät sulki, pystyi melkein kuvittelemaan, että oli kesä, kaunis kesäpäivä. Aurinko paistoi tosi kirkkaasti, se jopa lämmitti yhä! Hiki tuli, kun vähänkin teki hommia. Lintujen laulu kuitenkin puuttui ja vihreät lehdet puista. Joistakin puista puuttui jo suurin osa lehdistäkin. Aurinkokin paistoi liian alhaalta. Ei se kuitenkaan ole enää kesä. Se on jo mennyt, vaikka tänä vuonna sitä tuskin edes huomasi. 

Ihanan ja kauniin päivän kunniaksi tein pannukakun. Maistui ihan kesälle mansikkahillon kanssa!

 

Share

Ladataan...

Minä se vain en voi lakata ihastelemasta näitä syksyn upeita värejä. Ne näkyvät kaikkialla ympärillämme. Kun olin kävelyllä, oli pakko pysähtyä kuvaamaan niitä. Näistä ei voi nauttia kuin syksyllä. Enää ei mene kauan, kun tämä nautinto on ohi. Kaikki kauniin väriset lehdet tippuvat puista yksitellen alas maahan, kunnes puu on paljaana ja kauneus hävinnyt taas vuodeksi. Nyt nauttikaa kaikki täysillä väreistä ja ruskasta! Menkää luontoon kävelemään. Se on nyt sitä terapiaa, ilmaista sellaista! Ihan oikeaa väriterapiaa :)

Katsokaa nyt näitäkin värejä, kun kaikki oikein leiskuu!!

Moni ihminen menettää osan onnestaan,
ei siksi etteivätkö he olisi sitä
löytäneet, vaan siksi, etteivät he
pysähdy nauttimaan siitä.

Share

Ladataan...

Taas sama juttu, mutta aikaisemmin kuin viime vuonna!! Minä kirjoitin jo vajaa vuosi sitten tunteella samasta asiasta (voit lukea sen täältä), että kohta joulusuklaita ja- kalentereita myydään varmasti juhannuksena! No ei ihan vielä, ainakaan tänä vuonna, mutta jälleen aikaisemmin kuin viime vuonna. Nämä kuvat otin eilen eli 03.10, kun kävimme ruokaostoksilla Prismassa. Vaikka olen täysin jouluihminen ja rakastan joulua, en halua silti siirtää sitä pois joulukuusta. En halua alkaa odottamaan joulua ja syömään joulukonvehteja, kun lehdet ovat vielä puissa vihreinä, osin jo keltaisinakin, eikä pakkasista tietoakaan, puhumattakaan lumesta. Juurihan vasta olen siirtynyt käyttämään sukkia; ohuita, nailonisia nilkkasukkia kesän jäljiltä!! Nyt pitäisi sitten katsella kaupassa joulua. EI, EI ja vielä kerran EI.

Minä en ajattele vielä joulua yhtään, vaikka lahjoja olenkin hankkinut pitkin vuotta. Se on eri asia, ostan, kun sopiva osuu kohdalle, mutta en vielä mieti joulua. Joululaulut eivät soi päässäni. En kääri lahjoja joulupaketteihin. En himoitse laittaa jotain jouluista esille. Ei, se tulee vasta joulua ennen, vasta joulukuussa.

Miksi kauppiaiden ahneus joulumyyntiin on noin häiritsevän räikeää? Ahneus aloittaa se jo 03.10. Minä haluaisin, että jouluhössötys alkaisi vasta joulukuussa. Vietettäisiin itsenäisyyspäiväkin vielä rauhassa. Sen jälkeen hössötettäisiin ihan täysillä ja läkähdyksiin asti, kunnes se ihana joulu olisi jo ovella.

Kuvasin joulukalenterit ja -suklaat kauhuissani. En ollut yhtään ihastunut. Mieleeni ei tullut ostaa näitä jouluherkkuja. Hymyä ei kasvoillani näkynyt, pelkkä epäuskoinen ahdistus.

Toivon kuitenkin ihan sydämeni pohjasta, että pääsiäismunia ei tulisi myyntiin ennen joulua!

 

Share

Ladataan...

Minun nuorin poika jakaa ilmaisjakelulehtiä joka keskiviikko ja lauantai. On jakanut jo kolme vuotta. Hän saa siitä taskurahaa 80-150 euroa/kk, riippuen lehtien määrästä ja painosta. Liikuntaa tulee myös kilometrejä, joka tietysti on toinen hyvä puoli tässä työssä. Hän työntää kärryjä, joista sitten jakaa lehdet. Hänen alueensa kuuluu myös viisi taloa "korvessa" eli ovat ihan erillään, kauempana koko jakoalueesta. Olemme häntä nämä vuodet auttaneet viemällä lehdet näihin viiteen taloon. Keskiviikkona, kun olin viemässä näihin taloihin lehtiä, oli pakko pysähtyä kuvaamaan järven rannalle. Niin mahtava näkymä. Aurinko oli melkein jo laskeutunut. Kuitenkin taivaalla oli vielä kauniit värit näkyvissä. Kyllä Suomessa voi olla kaunista! Näissä maisemissa sielu lepää....Tätä näkymää olisin voinut katsella vaikka kuinka kauan. Tuli niin levollinen mieli. Olo oli onnellinen. On hyvä asua Suomessa.

Sitten jatkoin matkaa niemen toiselle puolelle. Siellä ei auringonlaskua näkynyt. Kaunis järvi kuitenkin sielläkin. Hieman syksyisen synkkä, silti kaunis suomalainen maisema.

Ja tuo kaunis pihlaja, miten voikaan olla noin täynnä kauniita marjoja. Sykähdyttävä näky sekin.

Nyt on ammennettu voimaa syksyä varten. Näitä näkymiä kun saisikin nähdä vaikka joka ilta!

Se on niin totta, että luonnosta voi nauttia vain menemällä luontoon!

 

Share

Ladataan...

Tällä viikolla, eräänä iltana klo 19.15 huomasin oudon valoilmiön. Sitä ei ole monesti tapahtunut taas vähään aikaan. Sateisten ja harmaiden päivien jälkeen näin auringon pilkahduksen. Miten ihanalle se tuntuikaan! Se lämmitti sydäntä. Se oli jotenkin niin kaivattu näky, että otin siitä heti kuvia. Saattavat olla jopa viimeisiä ilta-auringonlaskuja tältä kesältä, syksyltä. Aurinko oli jo aika alhaalla. Meidän parvekkeelle se kuitenkin paistoi.

Hetkeä aikaisemmin oli pilvistä, mutta sinne syntyi rako auringolle, sen viimeisille säteille ennen laskeutumistaan. Ihana hetki. Tuntui sadulta, unelta. Taianomaiset minuutit, jonka sain talteen. Sitten se oli poissa.

Viimeiset säteet vangittuna kuviin.

Niin eikä jouluunkaan pitkä aika enää ole, joten ei tiedä vaikka olisi ollut viimeinen auringonlasku, jonka koin illalla :)

 

Share

Ladataan...

Tänään tuli täyteen yksi vuosi siitä, kun aloitin kirjoittamaan tätä "Mun kummallinen elämä"-blogia. Täältä muuten voit lukea ensimmäisen kirjoitukseni! Muistan sen tunnelman. Olimme lähdössä keskimmäisen tyttäreni kanssa Rodokselle, sille ihanalle matkalle. Siellä oli niin kuuma, ihania ostoksia, ihanaa laatuaikaa kahdestaan!

Blogista on muodostunut minulle harrastus, mukava sellainen. Kuvaan nykyisin kaiken mitä vastaa tulee :D, niistä ne jutut syntyvät. Tämä ei rasita minua, ei aiheuta stressiä, en seuraa lukijamääriä, enkä mitään muutakaan sen tapaista. Seuraan vain joitakin blogeja, en muuta :D. Tämä on mukava ajanviete. Olen saanut ystäviä. Olen nauttinut ajasta täällä. Yhtään negatiivista asiaa ei ole minulla blogeista, bloggaamisesta sanottavaa. Pidän tästä harrastuksesta yhä. Jatkan niin kauan kuin yhtään huvittaa. Hiipumisen merkkejä en ainakaan vielä ole nähnyt. Tulikohan tästä elinikäinen harrastus? Sen näyttää aika.

Kiva kun olen saanut lukijoitakin. Kiitos kivoista kommenteista ja siitä, että jaksatte yhä vain kommentoida, vaikka jutut eivät mitään rimaa ylitäkään ja kuvatkin napsin kännykällä.. Tykkään myös lukea teidän blogejanne.

Tämä on ihan hauskaa :)

 

Jokaiselle pitää tarjota

mahdollisuus ymmärtää ja uskoa,

että hänenkin ulottuvillaan ovat

asiat, joita hän ei ole koskaan

rohjennut itselleen ajatella,

olkoon se vaikka sitten blogin kirjoittaminen.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Auringon laskiessa on kiva mennä kävelylle, kun ei paahde ole enää niin polttavan kuuma. Matkallemme sattui useampikin hylätty autiotalo. Olisipa ollut niin kiva tietää talojen kohtalo! Miksi ne on hylätty aikoinaan? Ovatko asukkaat jo kuolleet? Nuoret muuttaneet kaupunkiin? Velkaantuminen? Vararikko?

Mielenkiintoista olisi ollut myös tietää keitä niissä on asunut? Millaista elämää he viettivät? Vastaukset jäivät saamatta, vahinko.

Tontit olivat heinien, kaktusten ja kissojen valloittamia...

 

Share

Ladataan...

Meidän pihassa kasvaa joka kesä yksi tälläinen kukka, siis oikeasti vain yksi. Se on kuitenkin niin kaunis, että ansaitsee ihan oman postauksen. Olisikin kaunista, jos niitä olisi paljon. Toisaalta yksinään se pääsee oikeuksiinsa ja erottuu hyvin vihreästä taustastaan ja kasvualustastaan.

Tämän tosin kuvasin jo heinäkuussa, mutta ihanahan sitä on jo nyt muistella :). En kyllä vielä halua ajatella, että olisi syksy tai syksyn alku (vaikka niinhän se on, koulutkin jo alkaneet).

Niin kaunis. Näitä luonnon ihmeitä. Nämä täytyi kuvata nyt kesällä, talvella voi vain muistella ja haaveilla tulevasta uudesta kesästä kukkineen!

Nimeä en muista. Muistatko sinä?

 

Share

Pages