Ladataan...

Tykkään kierrellä ulkomailla kaikki kuuluisat paikat ja nähtävyydet. Niissä voi kuvitella vaikka elämää kauan, kauan sitten; ihmiset, askareet, riidat, keskustelut, muodin/vaatteet, tunnelman, tuoksut...köyhyyden, kurjuuden ja kaiken ilman nykyajan helpotuksia. On ihanaa olla paikoilla, jossa on tehty jotain satoja jopa tuhansia vuosia sitten. Se on aika kummallinen tunne, joka siinä paikan päällä syntyy. Ihmiset, jotka siinä elivät, eivät voineet aavistaakaan, että joku joskus miettisi heitä ja heidän elämäänsä. Olisin halunnut tuntea heidät, kysellä heiltä, nähdä heidät, samaistua heihin. Joudun tyytymään tiedon murusiin, se ei tyydytä minua, mutta siihen on tyytyminen. Voi kun kaikki olisi taltioitu tulevia sukupolvia varten, sellaisia uteliaita ihmisiä varten, kuin minäkin olen. Haluaisin tietää kaiken ihmisten nimistä lähtien. Olivatko he onnellisia, edes tyytyväisiä? Vai oliko elämä yhtä taistelua eloonjäämisestä? Mitä ruokia he tekivät? Mikä oli lempiruoka vai oliko se ihan sama, kunhan vain jotain sai syödäkseen. Olivatko he rakastuneita? Millaista oli sairauden hoito? Pelättiinkö sairauksia? Kuluivatko kaikki päivät töitä tehden/raataen vai oliko muutakin? 

Onneksi vain mielikuvitus on rajana miettiessä elämää ennen vanhaan. Se kyllä kiinnostaa ihan hirmuisesti. 

Kävimme Kossin saarella viime viikolla muutamassa historiallisessa paikassa. Yksi paikka oli Hippokrateen plataanipuuaukio:

Hippokrateen plataanipuuaukio (Platia Platanou) ja muinainen agora eli markkinapaikka sijaitsevat kumpikin aivan linnakkeen vieressä. Täällä käydään sankoin joukoin ihmettelemässä puuta, jonka alla Hippokrates opetti lääketiedettä oppilailleen.
 

 

Share

Ladataan...

Viime viikolla tein ihan hyvän löydön Kossin saarella, toki tein monia muitakin, mutta tässä nyt yksi löytö esittelyssä. Nämä oli pakko ottaa heti siellä käyttöön, sillä olisi ollut muuten pitkä, pitkä aika ennenkuin olisi voinut Suomessa pitää...

Löysin tälläiset ylisöpöt, yksinkertaisen kauniit "läpökkäät" yhdestä kaupasta. Yksinkertainen on välillä tyylikästä.

Siinä hyllyllä ne huusivat minua ostamaan ne. Positiivinen ostopäätös syntyi sekunnin sadasosassa. Hinta ja koko, kumpikin juuri sopivat. Hinta siis vain 5 euroa noista.

Ihastuin niihin heti

 

Share

Ladataan...

Kosiin saarella, jossa vietimme 22.10-29.10.2016 oli paljon vanhaa nähtävää. Kaivauksia, joita oli tullut esiin maanjäristysten aikana aikoja sitten. Laitankin niistä vielä oman postauksen. Niitä näkyi siellä täällä ja ne olivat kiehtovia, varsinkin kun antoi mielikuvituksen lentää aikojen taakse; kuvitella ihmiset sinne ja päivittäiset askareet....

Vanhat ruukut viehättivät minua. Niitä oli vähän joka puolella. Sellainen olisi kiva kotonakin, sisustuselementtinä. Tässä on bongaamiani ruukkuja, en edes oikein tiedä mikä niissä minua viehätti, jotain niissä vain oli, joka pakotti kuvaamaankin ne...ja jopa julkaisemaan :). Nämä ruukut ovat isoja, korkeus yli metrin eli ei mitään pöydällä pidettäviä, vaan ihan lattiakoristeita.

 

Tässä näkee parhaiten ruukkujen koon. Isoja siis ovat.

 

Share

Ladataan...

Tuo turkoosi, niin vieras väri minulle itselleni, mutta miten tuttu ja kaunis omassa ympäristössään; Kreikassa, Kreikan saarilla. Se sopii sinne niin loistavasti. Ilman turkoosia väriä ei Kreikka olisi Kreikka!

Itseasiassa alkaa jopa kaipaamaan omaan kotiin jotain turkoosia, kun tuolla on viettänyt aikaa. Se sopii täydellisesti auringonpaisteen kanssa, ei lumen kanssa. Juuri tuo kesän ja auringon vähyys ei ehkä ole saanut minua havittelemaan sen enempää sisustukseen turkoosia. Kesällä tosin se olisi raikas väri myös Suomessa. Jos vain kesä olisi pidempi!

Kreikan sisustuksessa ja taloissa turkoosi on ihan "nappi" väri. Mitäpä olette mieltä seuraavista kuvista, jotka viime viikolla otin Kossin saarella?

No pitäähän minunkin naamioitua ja sulautua joukkoon. Miten sen muuten tekisi kuin pukeutumalla johonkin turkoosiin. Ihankuin kuuluisin Kreikkaan :-)

Onko teillä mitään turkoosia sisustuksessa? Minulla itsellani ei kyllä ole yhtään mitään...

Share

Ladataan...

Niin se viikko vierähti Kossin saarella. Kelit olivat kohdallaan koko matkan ajan. Pilvetön taivas ja aurinko porotti. Yhtenä iltapäivänä koko viikkona oli taivas pilvessä, silloinkin olimme kävelyllä (tosin silloinkin välillä pilkahteli kuumasti), joten se oli vain raikas tauko auringolta.

Klo 09.30-13.00 vietimme joka päivä aikaa altailla juoden all inclusive juomia, ottaen aurinkoa ja uiden. Välillä kävimme rannalla, meressä uimassa. Sen jälkeen suihkuun ja lounaalla. Sitten olikin jokapäiväisen kävelylenkin n. 10 km vuoro. Hikihän kävellessä tuli, mutta se teki niin hyvää :)

Nyt on ajatukset ja stressit nollattu. Näillä pitäisi pärjätä talven yli. Toivottavasti riittää :)

 

Share

Ladataan...

Kun kiertelimme tyttäreni kanssa Rodoksen katuja väsymättömällä innolla yhä uudestaan ja uudestaan, löysimme joka kerran jotain uutta.

Yksi ilta löysimme unohdetun? hylätyn? todella vanhan hautausmaan. Se oli jotenkin karmaiseva, toisaalta kiehtova, hoitamattomine hautoineen ja korppineen.

Kaikki oli villiintynyt. Rikkaruohot ja heinät rehottivat kuivuineina Rodoksen helteessä. Korpit (harakat tai varikset, korppi kuulostaa vain parhaimmalle tälläiseen unohdettuun hautausmaajuttuun) istuivat hautojen päällä. Polkuja eikä kävelyteitä näkynyt, olivat kasvaneet umpeen. Oli täysi hiljaisuus. Aika oli pysyhtynyt. Onneksi kukaan ei sanonut:"Pöö", se olisi pistänyt juoksemaan täysillä pois sieltä sydän hakaten rintakehässä.

Mitä hautausmaalle on tapahtunut? Miksi se on hoitamaton? Eikö sukulaisiakaan ole enää elossa? Eikö kirkko huolehdi?

Hyvin pystyi ajattelemaan  hautausmaan zombi-elokuvien näyttämönä. Itselläänkin oli hieman pelottava olo.

Muutama kuva tuli otettua, mutta ei siellä kauan viihtynyt. Tykkään kierrellä hautausmaita, niissä on ihana tunnelma ja niin kauniisti hoidettuja hautoja, varsinkin Saksassa olen ollut sellaisissa.. Upeita sukuhautoja ja niin surullisia tarinoita. Tuolla Rodoksen hautausmaalla ei halunnut kierrellä, pelotti, muutama kuva ja äkkiä pois.

Asia jäi kaivamaan, mitä on tapahtunut, että hautausmaa on täysin jätetty oman onnensa nojaan ja villiintymään?

Onneksi aurinko paistoi kun löysimme tuon hautausmaan. Osaatteko kuvitella sitä hämärässä tai pimeässä kuun loisteessa? Minä en edes halua!

Share

Ladataan...

Minulla on tapana ulkomailla kierrellä kirkkoja aina kun vain näen sellaisen. Niihin ei ole pääsymaksua (ainakaan usein) ja ne ovat paikkoja, joissa paikallisetkin käy.

Ne ovat niin kauniita. Ulkomailla olenkin nähnyt upeimmat kirkot ja katedraalit elämässäni. Ne poikkeaa paljon suomalaisesta kirkosta. Ne ovat koristeltuja usein lattiasta kattoon. Niitä voisi tutkia ja katsella vaikka kuinka kauan.

Sekin on jännä miten tunnelma muuttuu hetkessä, kun astut kirkon sisälle vilkkaalta, aurinkoiselta ja paahteiselta kadulta.

Kirkko on yleensä hämärä, hieman viileä helteelläkin ja niin hiljainen ja harras tunnelma. Kukaan ei puhu, jotkut kuiskivat ihan hiljaa. Siellä tulee käveltyä täysin äänettömästi.

Kirkot ovat yksi mieluinen tutkimuskohde, olimpa missä vain.

Tässä muutama kuva Rodoksen kirkosta:

Kun taas astut pois kirkosta, olet jälleen siinä vilkkaalla, aurinkoisella ja paahteisella kadulla. Paluu todellisuuteen, eri maailmaan tapahtuu vain oven aukaisun jälkeen. Kuin mitään ei olisi tapahtunut, maailma vain muuttui takaisin entiselleen.. Kävinkö äsken jossain vai näinkö vain unta, haaveilinko?

Share

Ladataan...

Olen ollut siis Rodoksella kolme kertaa. Tähän eivät varmasti käynnit jää. On niin ihana paikka.

Vuonna 2012 otatin kuvan itsestäni Rodoksen kaupungissa tietyssä paikassa. Vuonna 2015 otin kuvan tytöstä (16v) samalla paikalla. Nyt harmittaa kun en ottanut itsestänikin...Koska jälleen 2016 seisoin samalla paikalla ja otin kuvan tai siis otatin. Nyt olisi ollut kiva julkaista kolme kuvaa samalta paikalta eri vuosina. Kelvatkoon nämä kaksi, kun ei muutakaan ole:

Heinakuu 2012

Välistä jäi siis vuosi 2015.

Tässä vuosi 2016:

Enhän ole vanhentunut, enhän? :-D

Share

Ladataan...

Olen menossa taas reissuun. Tässä kuussa menen (kuukausi väliä edelliseen matkaan, tämä tuli nopeaan. No, itseasiassa kyllä edellinen reissu oli ex tempore-reissu, ei tämä). Lämpimään. Ihanaa. Palmut, meri, aurinko, hyvä ruoka, shoppailua mitäpä muuta?

Matkakohteena on tällä kertaa Kos, Kreikka.

All inclusive -lomailua loistopaikalla rannan äärellä

Rannalla sijaitsevassa suuressa ja avarassa hotellissa viihyvät varsinkin lapsiperheet. Laaja, puutarhamainen piha-alue nurmikenttineen tarjoaa jokaiselle rauhallisen paikan nauttia lomapäivistä. Toisen altaan äärellä voit osallistua halutessasi päivittäiseen reippaaseen ohjelmaan allaspeleistä joogaan ja zumbailuun. Tenniskenttä ja biljardi ovat hotellivieraiden käytössä pientä lisämaksua vastaan.

Viihtyisät huoneet ovat päärakennuksessa ja useissa matalammissa rakennuksissa hotellialueella. Yleiset tilat ovat avaria ja valoisia.

2 km:n päässä oleviin Kosin satamaan ja keskustaan voit kävellä halutessasi vaikka rantaa pitkin. Lähin bussipysäkki on 50 m:n päässä hotellista.

Tämän reissun jälkeen ei ole mitään tietoa milloin seuraavaksi. Jäljellä on talviloma. Ehkäpä ensi keväänä jonnekin, saas nähdä.

Nautitaan kuitenkin tästä matkasta täysillä. Kerätään voimia ja D-vitamiinia talven varalle. (KÄÄK talvi; pimeys, kylmyys, lumi, EI EI EI)

Share

Ladataan...

Rodos, tuo ihana saari. Kolmas kerta siellä ja aina vain paranee. Vanha kaupunki on aivan MUST-paikka. Ihana, tunnelmallinen, kuin menisi eri maailmaan. Siellä asuu oikeasti paikallisia. Voisi olla mahtava paikka asua.

Hotellejakin siellä on, mutta kun ajattelin vetäväni matkalaukkua niillä mukulakivisillä, kapeilla kujilla yli 30 asteen helteessä, ei, hotelliin sinne en haluaisi. Käydä viettämässä siellä päivä tai ilta on mahtavaa. Me menimme sinne iltapäivällä ja takaisin omaan hotelliimme tulimme illalla, kun oli jo pimeää. Kävimme siellä toisenakin päivänä, mutta vain eri puolella, ei enää siellä "sydämessä". Kuvat ovat siis otettu kahtena päivänä.

Kauppoja vanhassa kaupungissa on joka lähtöön tai oikeastaan ne on kojuja. Kuin meidän markkinat; rihkamaa ja krääsää. Ne on kuitenkin erilaista rihkamaa ja krääsää, niitä jaksaa katsella ja se tunnelma!

Vanhan kaupungin muureja ja minäkin pääsin kuvaan

Yksi toisensa jälkeen houkuttelevampia levähdyspaikkoja

Kuvia sieltä täältä

Minä ihmettelemässä tunnelmaa, ihmismassoja, nauttimassa vanhasta kaupungista

Menkää vanhaan kaupunkiin, kun käytte Rodoksella, on sen arvoinen!

Tyttäreni (23v) oli nyt Rodoksella ensimmäistä kertaa kanssani ja rakastui saareen tosissaan ja vanha kaupunki oli hänestäkin niin ihana, erilainen! Hän ei olisi halunnut pois sieltä ja sainkin suurinpiirtein raahata hänet lentokoneeseen, enhän voinut häntä Rodoksellekaan jättää : )

Rodos vei sydämemme <3

Share

Ladataan...

Olen monesti miettinyt; miksi samat ihmiset näyttävät kuvissa aina hyviltä? Ovatko he harjoitelleet peilin edessä muutamat ilmeet, jotka aina onnistuvat? Nämä ihmiset ovat siis AINA onnistuneita kuvissa, heistä ei saa edes huonoa kuvaa.

Minä en kuulu näihin ihmisiin. Jos minusta otetaan 100 kuvaa, korkeintaan 2 on onnistunutta, jos sitäkään. Minun ilmeet ovat kuvissa ihan hirveät, aina, melkein aina. Mikä siinä oikein on? Ehkä en ole kuvauksellinen ihminen. On suu vinossa, silmät siristelee, suu on leveä, otsa rypyssä, hiukset kasvojen edessä, jalat näyttävät eripituisilta, seison vinossa, ryhti on huono, käsi jäi nyrkkiin jne.

Yksi kuvatyyppi, jossa minäkin onnistun aina; jätä yläosa pois.

Tässä muutama kuva, jossa onnistuin eka kerralla edellä mainitun metodin takia :). Kuvista kuitenkin selviää tunnelma, lämpö, aurinkoisuus, eksoottisuus, nautinto ja jopa ihon rusketus. Itseasiassa olen vuoden sisällä ollut kuusi kertaa etelässä, siksi rusketus näkyy heti viikonkin reissulla hyvin.

Tässä kuvat, joissa minäkään en koskaan epäonnistu:

Tässä tyttäreni ja minun onnistuneet kuvat, ei tarvinnut ilmeiden takia hylätä :)

Varpaita ulkoiluttamassa Rodoksella syyskussa 2016

ja niin tunnelma välittyi lukijallekin; meri, etelänloma, helle, nautinto, äiti-tytär-laatuaika

Share

Ladataan...

Rodoksen matkaan taas palaan, jälleen kerran, siellä vaan tapahtui ja jäi niin ihania muistoja, jotka haluan jakaa muillekin :)

Kävelyllä tuli bongattua hassun hauskat emojit, että pakkohan nuo oli kuvata...

 

Toinen hauska juttu sattui hotellimme terassilla illalla ollessamme ja nauttiessamme all inclusiveen kuuluvia juomia. Tähän kuului myös shampanja, jota tyttäreni sitten ottikin. Pöytään tuli tälläinen annos, ei voinut kuin nauraa. Tuossa ehkä 2-3 kertaa normaalimäärä. Ja tuo lasi, ei ole tottakaan, paksureunainen tavallinen juomalasi. Kyllä meillä naurua riitti...Eipä ole tullut mieleenkään, että jossain saa shampanjaa näin :D

 

Kolmas ihanan hassu juttu oli, kun tyttärelleni ilmestyi pisamat. Toki hänellä on aina ne ollut, mutta koska ei Suomessa ole ottanut aurinkoa vuosikausiin ja kasvoilla on aina meikit, niitä ei ole huomannut ja ovat olleet tietystikin hyvin vaaleat. Nyt täysin ilman meikkikerrosta vietettynä viikkona tuli esille nuo ihana pisamat, peritty muuten äidiltä ;). Tosi söpöt

 

 

Share

Pages