Ladataan...

Tuli vain mieleeni, kiinnostaa. Tykkään katsella kuvia kodeista ja taloista. Miettiä millaisia ihmisiä siellä asuu. Samoin lenkillä ollessa katselen taloja ja mietin samoja asioita :). Itseasiassa ulkomailla teen tätä ihan samaa pohdintaa :)

Meidän talo ei ole uusi, mutta se on velaton eli kokonaan maksettu (jihuu). Talo jää kyllä ihan liian suureksi meille kahdelle, kun viimeisetkin lapset muuttavat pois, joka tapahtuu 1.5-2 vuoden sisällä. Sitten haluan muuttaa rivitaloon, mutta siinä on ehdottomasti oltava piha aurinkoon päin, eteläpiha! Näin meillä on nytkin.

Nyt kuitenkin asustamme neljästään seuraavaa taloa. Nytkin siellä on jo ylimääräisiä huoneita...lapset kun ovat muuttaneet yksi kerrallaan pesästä.

Kuvia katsellessa tulee niin kaipuu kesään, en malttaisi millään odottaa!

Talo edestä, kadulta kuvattuna:

Se mistä tykkään paljon, on tuo koko talon leveytinen parveke. Tämä kuva on otettu noin puolesta välistä toiseen suuntaan. Parvekkeelle paistaa koko päivän aurinko, silloin kuin aurinko sattuu paistamaan :)

Talon kadun puolella on tälläinen istuinrykelmä:

Talo sivusta, josta on käynti yläpihalle:

Yläpihalla tulee ensimmäisenä vastaan tämä puutarhakalustesarja. Tähän sarjaan kuuluu kahdenistuttava sohva/penkkikin. Se on vain siellä pitkällä parvekkeella. Takorautaa, siis ovat tosi painavat!

Tuo istuinrykelmän vastapäätä on pitkä liuskekiviseinä, joka on yksi lemppareistani meidän pihalla. Se miellyttää minun silmääni. Tältä tasolta menee portaan vielä ylemmäksi kaaren alta, josta löytyykin minun auringonottopaikka. Ennen siellä oli lasten keinut ja liukumäki. Nyt pelkkää auringonottoa :) Meillä kun ei rinnetontilla oli hirveästi tasaista kohtaa!

Talo takaapäin kuvattuna:

Tässä on auringonottopaikkani :)

Olen asunut kerrostaloissa, rivitaloissa ja omakotitaloissa, jokaisessa useamman kertaa ja monessa kaupungissakin, joten kaikki on tullut koetuksi!

Tasapuolisuuden vuoksi, laitan vielä talvisen kuvan talosta...Hrrrr...

 

Share

Ladataan...

Rakastan kukkien kuvaamista, sekä Suomessa, että lämpimissä maissa. Nämä seuraavat kukkakuvat otin vähän ennen niiden kuolemaa syksyllä. Alkoi olemaan iltaisin ja öisin niin kylmä. Päivälläkään ei ilman takkia voinut enää olla. Sormiakin palelsi. Syksy oli tullut. Kukat silti vielä kukoistivat. Halusin ikuistaa ne vielä. Kun mistään ei voi tietää mikä aamu halla olisi ne vienyt. Ehdottomasti halusin myös julkaista ne vasta, kun ei ole enää tietoakaan kukkasista. On vain kylmä, valkoinen maa, pimeät illat. Kylmä tuuli, kaikki luonnossa on kuollut tai vaipunut talviuneen. On vihaamani tammikuu.

Voi näitä ihania kukkia. Miten jo nyt voikaan odottaa kevättä niin paljon. Talvi ei edes ole kunnolla alussaan ja minä kaipaan jo kevättä ja kesää. Näin se vain on aina mennyt. Tuntuu, että näiden kuvaamisesta on vain ihan hetki aikaa, toisaalta taas ikuisuus...ja ikuisuus, kun voi nähdä kukkien kukkivan pihalla...huoh...

Muutaman päivän päästä kuvaamisesta keräsin nämä daaliat (tai ne mukulat) turvaan kellariin, koska ne eivät säily talven yli ulkona.

Neljän kuukauden päästä voin ne mukulat jälleen istuttaa maahan :)

Share

Ladataan...

Olen sellainen "hullu" kukkien kuvaaja. Kukan ohi ei voi mennä kuvaamatta kesällä (ja varsinkaan matkoilla). Kesällä otin kuvia parvekkeen kukista, koska halusin muistaa ne, kesän ja lämmön. Halusin ehdottomasti julkaista nämä silloin, kun kukkien aika on jo tyystin ohi. Tammikuu on se aika. Kukat ovat jo kuolleet aikaa sitten. Tammikuu on inhokkikuukauteni, joten mielelläni muistelen kesää ja innolla odotan tulevaa!

Nyt kuitenkin tähän hetkeen kauniita kukkakuvia viime kesältä. Kesää kaipaan ja seuraavaan on pitkä, pitkä aika. Edes piiiiiiiitkä talvi ei ole vielä kunnolla alkanut. Tuntuu ihan toivottomalta. Kukat ja muistot kesästä piristävät minua, ehkäpä sinuakin!

Sitten kuitenkin paluu nykyisyyteen (talveen) päivän vaatteiden osalta. Tähän asti on tainnut olla se ihan tavallisin lukema mittarissa 0-1-2 plus-astetta (joskus -1 astetta). Minulle se kyllä sopii tosi hyvin. En todellakaan kaipaa -20 -30 asteen pakkasia! Musta-valkoinen päivä joka tapauksessa :)

Pörröneuletakki on ostettu Madeiralta isosta ostoskeskuksesta, Stradivarius-kaupasta.

Share

Ladataan...

Kun keskellä viikkoa järjestetään juhlia, pikkujouluja, ovat ne tietysti hieman erilaisia kuin viikonloppuna olevat juhlat :). Meillä oli keskellä viikkoa tälläiset. Aloitimme illan vieton tunnin keilauksella. Kun lähdin kotoa oli lumet satanut maahan ja alkanut jo hieman hämärtää. Töistä lähdin aikaisemmin, että kerkesin käydä kotona vaihtamassa mukavammat housut :). Nämä pikkujoulut liittyvät työkuvioihin.

Tein täyskaadon ekalla pelin aika alussa :) Se riitti minulle! Olin tyytyväinen, heh.

Keilaus kesti siis tunnin. Se on aivan riittävä aika. Tällä kertaa katkesi vain yksi kynsi (tavallisesti kaksi). Sitten kotiin ja klo 19.00 uudestaan kaupungille. Silloin alkoi juonti ja syönti. Paikka oli varattu jo ennakkoon kutsujien toimesta. Saman porukan 8-9 henkilöa kanssa olemme olleet vaikka missä ravintoloissa, mutta nyt oli ehkä viides kerta tässä samassa. Johonkin kun tykästyy, niin...Nyt yksi meistä oli reissussa, joten kahdeksan kanssa sitten mentiin tuo ilta :)

Alkudrinkki oli oikein jouluinen:

Otimme jälleen yllätysmenun :). Ne on maksaneet vajaa 100 eur/henkilö ilman juomia. Ihan arvokkaita pikku taideteoksia siis saimme tälläkin kertaa eteemme :)

Ensiksi oli kylmä kala-annos ja en tasantarkkaan muista mitä kalaa oli, siikaa? En muista noita päällä oleviakaan. Kaiken, myös vihannekset, he kyllä luettelivat ja sitten tuli aina ruuat.

Tästä en muista, kuin että liha oli ankkaa, siemenet olivat karamellisoituja seesamin siemeniä. Keitto oli lämmintä ja tosi hyvää, suorastaan herkullista. Namskis.

Tämä kala oli nierijää. Sitruunariisiä, paistettu sipuli ja heiniä :D. Kala maistui niin suussasulavalle, aah.

Seuraavaksi tuli suun makujen puhdistajaksi italialaista jäätelöä yksi pallo. Oli kermaisen raikas.

Sitten oli vuorossa ylikypsää porsaanniskaa ja jotain pyrettä, en muista mitä, mutta ei perunaa kuitenkaan. Kastikkeitakaan en muista yhtään. Punajuuret ja sienet muistan. Taivaallista tämäkin!

Jälkkärinä oli valkosuklaamousse, pieni leivos (en muista mikä), suklaata ja jotain kiisseliä (kolme tippaa). Enkä muista mitä nuo moussen päällä olevat ruskeat oli...Kaikki katosi lautaselta kuitenkin nopeasti :)

Se mikä näissä on parempaa verrattuna seisoviin pöytiin, on se syönnin jälkeinen ähky! Nyt sitä ei ollut. Miinusta on taas hinta. Plussana on se jännitys, kun et tiedä mitä seuraavaksi tulee. Seisovissa pöydissä taas voit valikoida sitä mistä pidät ja hakea sitä lisää, kunnes on se ähky. Kummassakin on puolensa, kuten aina :)

Tietysti, kun pikkujoulumaisessa illan vietossa ollaan pikkujouluaikaan, niin useinhan annetaan/saadaan lahjojakin. Niin mekin joka vuosi tämän porukan kanssa :)

Tänä(kin) vuonna kaikki mitä saimme oli suomalaista.

HYVÄÄ PIKKUJOULUAIKAA KAIKILLE!

Share

Ladataan...

Olen päättänyt vuosia, vuosia sitten, että niin kauan kun asumme omakotitalossa, teen syksyiset asetelmat luonnonantimista, keräämällä ne pihaltamme. Siinä olen pysynyt. Materiaalia luonnossa on valtavasti ja monipuolista. Eikä tämä materiaali maksa mitään. Tulee oltua luonnossa. Saa käyttää mielikuvitusta, luovuutta. Jälkikin on ihan kaunista. Nämä myös kestää talven yli loistavasti. Tämä on kokeiltu jo niin monina vuosina. Terapeuttista toimintaa.

Ilma oli kyllä hieman kylmä, kun jouduin paljain käsin katkomaan kanerva- ja puolukanvarvut märistä pehkoista. Olin aika kylmettynyt tuon vaiheen jälkeen.

Nämä pensaasta poimitut, pystyynkuivuneet kukat säilyvät tuollaisina kevääseen asti, siksi käytän niitä joka vuosi.

Tähän astiaan keräsin kanervia. Ne olivat ihan kivoja niinkin, mutta päätin kerätä vielä puolukanvarpuja reunalle, niin siitä tuli ikäänkuin täyteläisempi!

Tämä oli helpoin tehdä, vain havuja ruukkuun :)

Vanhaan kakkuvuokaan keräsin myös kuivineita kukkia. Nämäkin pysyvät hyvin läpi talven, kevääseen saakka:

Tähän asetelmaan keräsin hieman katajaa ja sitten noita pystyyn kuivuneita kukkia, joita oli ensimmäisissä kuvissa:

Ovenpieleen laitoin ruukkuihin ensin pelkkää kanerva. mutta lisäsin lopuksi kuitenkin tuota puolukkaa, koska siitä vain tulee täydellisempi. Sopivat niin hyvin yhteen :)

Luonnosta materiaalia etsiessä löytyi ihania puolukoitakin :) ja luultavasti kesän viimeinen puna-apilan kukka!

Parvekeruukkuihin keräsin vain havuja. Jätin kuitenkin nuo hopealehdet sinne väliin. Niitä kun kastelee pakkasiin saakka, niin ne jäätyvät juuri tuollaisiksi ja säilyvät koko talven (olen ennenkin tehnyt niin).

 

Share

Ladataan...

Tänään oli niin kaunis päivä, kuten oli eilenkin. Kun silmät sulki, pystyi melkein kuvittelemaan, että oli kesä, kaunis kesäpäivä. Aurinko paistoi tosi kirkkaasti, se jopa lämmitti yhä! Hiki tuli, kun vähänkin teki hommia. Lintujen laulu kuitenkin puuttui ja vihreät lehdet puista. Joistakin puista puuttui jo suurin osa lehdistäkin. Aurinkokin paistoi liian alhaalta. Ei se kuitenkaan ole enää kesä. Se on jo mennyt, vaikka tänä vuonna sitä tuskin edes huomasi. 

Ihanan ja kauniin päivän kunniaksi tein pannukakun. Maistui ihan kesälle mansikkahillon kanssa!

 

Share

Ladataan...

Minä en raskinut hävittää kukkivia kukkia, vaikka ei niitä paljon enää ollut. Kukkapehkot ja -penkit olivat jo karmean näköisiä, joten poimin kukan sieltä täältä ja vasta sen jälkeen heitin pois kaikki kesäkukkäjäämät ruukuista ja astioista. Näistä rakkaudella poimituista viimeisistä kesäkukista sain moneen huoneeseen kivoja piristeitä. Joillekin riitti ihan pieni lasi, joillekin vähän isompi. Jopa "yhdenkukanmaljakko" tuli käyttöön. Yhtä kaikki, ihania ovat silti. Viimeiset kesän rippeet leviteltynä kotiimme. Siis oikeasti VIIMEISET kesän jäljet. Sitten se on kokonaan poissa. Nyyh, lohdutonta!

Nämä ovat kyllä kauniita, vaikka ne ovat hieman kitukasvuisia ja niitä oli tosi vähän....

Samettiruusut:

Daalia, yksi vain:

Ahkeraliisat minipulloihin:

ja viimeinen :

 

Share

Ladataan...

Nyt on ihan oikea aika kerätä luonnosta kaikenlaista syksyisiin asetelmiin. Puolukanvarvut, havut ja kanervat ovat tosi hyviä sellaisiin. Kanervia voi kerätä sisälle maljakkoonkin. Jos haluat, että ne säilyy sellaisenaan, vaikka läpi koko pitkän talven, niin älä laita ollenkaan vettä maljakkoon. Ne nimittäin kuivuvat tuollaisiksi kuin poimintahetkellä ovat, eivät muutu ollenkaan, eivätkä varista kukkiakaan pois. Ne ihan oikeasti säilyvät läpi talven noin!

Minä keräsin niitä ja laitoin niitä lasiin. Tein erilaisia sommitelmia niiden ympärille. Näin niitä voi muutella mielen ja fiiliksen mukaan.

 

Share

Ladataan...

Kun tuossa viikonloppuna siivoilin kesäkukkia pois, ainakin suurimman osan, sain jälleen kivan kimpun sisälle :). Tyttären huoneen ikkunan edessä oli kesäkukka-amppeli, joka oli jo aika kurjassa kunnossa. Heitin sen pois. Kuitenkin ennen poisheittämistä katkaisin siitä kaikki käyttökelpoisen oksat ja tein niistä kukkakimpun. Ihan niitä viimeisiä. Ei kuitenkaan viimeinen.

Tuo amppeli oli tosi ihana. Se kukki innokkaasti koko kesän, vaikka voiko edes puhua kesästä, ainakaan ilmojen puolesta. Kiitollinen amppeli oli. Ehkäpä ostan ensi keväänä samanlaisen, parempaa kesää odottaen...

Ihan kiva kimppu. Rippeitä menneestä kesästä:

 

Share

Ladataan...

Meillähän on tuo vanha polkupyörä pihalla kukkatelineenä. Tuo pyörä on ollut oikeasti käytössä reilusti yli 10 vuotta sitten. Se kuului joskus keskimmäiselle pojalle, joka on jo viisi-kuusi vuotta sitten muuttanut opiskelemaan Tampereelle. En tiennyt mitä sille tehdä, niin se sai uuden elämän kukkatelineenä jo vuosia sitten :-)

Otin kesäkukat siitä pois. Sankoineni menin meidän pihan metsään ja poimin puolukanvarpuja ja paljon. Kun hävitin muista astioista kesäkukat, otin kuitenkin talteen nuo hopealehdet ja istutin ne noihin astioihin, joita on pyörässä kiinni. Hopealehti säilyy koko talven läpi tuollaisena. Vaatii vain kastelun pakkasiin asti, ettei rupsahda kuivuuteen. Käytän aina ne vielä näin, jos olen niitä sattunut ostamaan kesäkukkien joukkoon.

Siinähän se pyörä nyt on "talviteloillaan".

 

 

Share

Ladataan...

Innostuin tänään, ihan yhtäkkiä. Menin vain pihalla käymään tai oikeastaan vain roskat viemään :-) ja kohta jo minulla olikin sankot käsissä ja kumisaappaat jalassa. Kipusin ja kapusin meidän takapihan mäkeä ylös ja alas. Hyvää hyötyliikuntaa. Poimin männynoksia. Nautin luonnosta ja sateettomuudesta. Nautin siitä pienestä auringon pilkahduksesta, jonka aina välillä näin. Nautin väreistä. Nautin syksyn tuoksusta; raikas ja kirpeä. Ei ollut liian kylmä. Joskus olen nimittäin tehnyt tätä sormet kohmeessa. Nyt oli hyvä. Harvensin meidän vuorimäntyjäkin. Sain siitä hyvää ainesta astioihin. Mieli ja ilma olivat yhtä hyvät :). Se oli nautintoa, ihan mahtavaa!

Lopputulos oli tänä vuonna yksinkertainen näihin ruukkuihin mitä nyt esittelen. Toiset astiat, joihin keräsin paljon muuta erilaista, ne esittelen myöhemmin. Parvekeruukkuihin (meillä on niitä neljä pitkää, valkoista kaiteen reunalla) jätin hopealehdet paikoilleen (ne jotka toukokuussa istutin kesäksi), koska niitä minulla on ollut ennenkin ja ne kestää talven yli. Ne ikäänkuin jäätyvät paikoilleen ja ovat sellaisia koko talven. Monikäyttöinen kasvi. Saa rahalle kunnon vastikkeen. Kastelen niitä kyllä pakkasiin asti, etteivät kuole kuivuuteen. Tälläiset niistä nyt sitten tuli:

Samalla kun kerran luonnossa oli, keräsin myös kanervia noihin ihaniin minipulloihin. Niistäkin tuli ihan kivat. En laittanut vettä näille ollenkaan pulloihin, koska nekin kuivettuvat paikoilleen ja säilyvät ikuisuuksiin asti :)

Havuja keräsin vielä näihin talon edessä oleviin puisiin kukka-astioihin. 

Nyt saa talvi tulla (mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan)...

 

Share

Ladataan...

Kun tuossa joku ilta sitten aurinko sattui paistamaan kauniisti ja minäkin satuin tulemaan parvekkeelle silloin, niin huomasin talon nurkassa jotain punaista. Tosi kirkkaan ja ihanan punaista. Se oli se villiviini, joka kasvaa seinää pitkin. Piti kävellä sinne nurkkaan kurkkimaan. Se oli jotenkin kaunis näky. Räpsin muutaman kuvan.

Kun aurinko oli laskeutunut, tajusin yhtäkkiä, että nehän olisi menneet kukkien sijasta minun minilasipulloissa. Takaisin parvekkeelle ja poimin jonkun oksan pulloja varten. Nämä pullot ovat tosiaan ihan minikokoisia :). Kuitenkin juuri sen kokoisia, että voi pitää maljakkoina. Ihan kauniille ne näyttivätkin:

Mielikuvitusta vain kehiin, niin voi luoda kaikennäköistä uutta. Saa "kukkia" näin myöhään syksyllä vielä maljakoihin :)

Share

Pages