Ladataan...

Olen päättänyt vuosia, vuosia sitten, että niin kauan kun asumme omakotitalossa, teen syksyiset asetelmat luonnonantimista, keräämällä ne pihaltamme. Siinä olen pysynyt. Materiaalia luonnossa on valtavasti ja monipuolista. Eikä tämä materiaali maksa mitään. Tulee oltua luonnossa. Saa käyttää mielikuvitusta, luovuutta. Jälkikin on ihan kaunista. Nämä myös kestää talven yli loistavasti. Tämä on kokeiltu jo niin monina vuosina. Terapeuttista toimintaa.

Ilma oli kyllä hieman kylmä, kun jouduin paljain käsin katkomaan kanerva- ja puolukanvarvut märistä pehkoista. Olin aika kylmettynyt tuon vaiheen jälkeen.

Nämä pensaasta poimitut, pystyynkuivuneet kukat säilyvät tuollaisina kevääseen asti, siksi käytän niitä joka vuosi.

Tähän astiaan keräsin kanervia. Ne olivat ihan kivoja niinkin, mutta päätin kerätä vielä puolukanvarpuja reunalle, niin siitä tuli ikäänkuin täyteläisempi!

Tämä oli helpoin tehdä, vain havuja ruukkuun :)

Vanhaan kakkuvuokaan keräsin myös kuivineita kukkia. Nämäkin pysyvät hyvin läpi talven, kevääseen saakka:

Tähän asetelmaan keräsin hieman katajaa ja sitten noita pystyyn kuivuneita kukkia, joita oli ensimmäisissä kuvissa:

Ovenpieleen laitoin ruukkuihin ensin pelkkää kanerva. mutta lisäsin lopuksi kuitenkin tuota puolukkaa, koska siitä vain tulee täydellisempi. Sopivat niin hyvin yhteen :)

Luonnosta materiaalia etsiessä löytyi ihania puolukoitakin :) ja luultavasti kesän viimeinen puna-apilan kukka!

Parvekeruukkuihin keräsin vain havuja. Jätin kuitenkin nuo hopealehdet sinne väliin. Niitä kun kastelee pakkasiin saakka, niin ne jäätyvät juuri tuollaisiksi ja säilyvät koko talven (olen ennenkin tehnyt niin).

 

Share

Ladataan...

Tänään oli niin kaunis päivä, kuten oli eilenkin. Kun silmät sulki, pystyi melkein kuvittelemaan, että oli kesä, kaunis kesäpäivä. Aurinko paistoi tosi kirkkaasti, se jopa lämmitti yhä! Hiki tuli, kun vähänkin teki hommia. Lintujen laulu kuitenkin puuttui ja vihreät lehdet puista. Joistakin puista puuttui jo suurin osa lehdistäkin. Aurinkokin paistoi liian alhaalta. Ei se kuitenkaan ole enää kesä. Se on jo mennyt, vaikka tänä vuonna sitä tuskin edes huomasi. 

Ihanan ja kauniin päivän kunniaksi tein pannukakun. Maistui ihan kesälle mansikkahillon kanssa!

 

Share

Ladataan...

Minä en raskinut hävittää kukkivia kukkia, vaikka ei niitä paljon enää ollut. Kukkapehkot ja -penkit olivat jo karmean näköisiä, joten poimin kukan sieltä täältä ja vasta sen jälkeen heitin pois kaikki kesäkukkäjäämät ruukuista ja astioista. Näistä rakkaudella poimituista viimeisistä kesäkukista sain moneen huoneeseen kivoja piristeitä. Joillekin riitti ihan pieni lasi, joillekin vähän isompi. Jopa "yhdenkukanmaljakko" tuli käyttöön. Yhtä kaikki, ihania ovat silti. Viimeiset kesän rippeet leviteltynä kotiimme. Siis oikeasti VIIMEISET kesän jäljet. Sitten se on kokonaan poissa. Nyyh, lohdutonta!

Nämä ovat kyllä kauniita, vaikka ne ovat hieman kitukasvuisia ja niitä oli tosi vähän....

Samettiruusut:

Daalia, yksi vain:

Ahkeraliisat minipulloihin:

ja viimeinen :

 

Share

Ladataan...

Nyt on ihan oikea aika kerätä luonnosta kaikenlaista syksyisiin asetelmiin. Puolukanvarvut, havut ja kanervat ovat tosi hyviä sellaisiin. Kanervia voi kerätä sisälle maljakkoonkin. Jos haluat, että ne säilyy sellaisenaan, vaikka läpi koko pitkän talven, niin älä laita ollenkaan vettä maljakkoon. Ne nimittäin kuivuvat tuollaisiksi kuin poimintahetkellä ovat, eivät muutu ollenkaan, eivätkä varista kukkiakaan pois. Ne ihan oikeasti säilyvät läpi talven noin!

Minä keräsin niitä ja laitoin niitä lasiin. Tein erilaisia sommitelmia niiden ympärille. Näin niitä voi muutella mielen ja fiiliksen mukaan.

 

Share

Ladataan...

Kun tuossa viikonloppuna siivoilin kesäkukkia pois, ainakin suurimman osan, sain jälleen kivan kimpun sisälle :). Tyttären huoneen ikkunan edessä oli kesäkukka-amppeli, joka oli jo aika kurjassa kunnossa. Heitin sen pois. Kuitenkin ennen poisheittämistä katkaisin siitä kaikki käyttökelpoisen oksat ja tein niistä kukkakimpun. Ihan niitä viimeisiä. Ei kuitenkaan viimeinen.

Tuo amppeli oli tosi ihana. Se kukki innokkaasti koko kesän, vaikka voiko edes puhua kesästä, ainakaan ilmojen puolesta. Kiitollinen amppeli oli. Ehkäpä ostan ensi keväänä samanlaisen, parempaa kesää odottaen...

Ihan kiva kimppu. Rippeitä menneestä kesästä:

 

Share

Ladataan...

Meillähän on tuo vanha polkupyörä pihalla kukkatelineenä. Tuo pyörä on ollut oikeasti käytössä reilusti yli 10 vuotta sitten. Se kuului joskus keskimmäiselle pojalle, joka on jo viisi-kuusi vuotta sitten muuttanut opiskelemaan Tampereelle. En tiennyt mitä sille tehdä, niin se sai uuden elämän kukkatelineenä jo vuosia sitten :-)

Otin kesäkukat siitä pois. Sankoineni menin meidän pihan metsään ja poimin puolukanvarpuja ja paljon. Kun hävitin muista astioista kesäkukat, otin kuitenkin talteen nuo hopealehdet ja istutin ne noihin astioihin, joita on pyörässä kiinni. Hopealehti säilyy koko talven läpi tuollaisena. Vaatii vain kastelun pakkasiin asti, ettei rupsahda kuivuuteen. Käytän aina ne vielä näin, jos olen niitä sattunut ostamaan kesäkukkien joukkoon.

Siinähän se pyörä nyt on "talviteloillaan".

 

 

Share

Ladataan...

Innostuin tänään, ihan yhtäkkiä. Menin vain pihalla käymään tai oikeastaan vain roskat viemään :-) ja kohta jo minulla olikin sankot käsissä ja kumisaappaat jalassa. Kipusin ja kapusin meidän takapihan mäkeä ylös ja alas. Hyvää hyötyliikuntaa. Poimin männynoksia. Nautin luonnosta ja sateettomuudesta. Nautin siitä pienestä auringon pilkahduksesta, jonka aina välillä näin. Nautin väreistä. Nautin syksyn tuoksusta; raikas ja kirpeä. Ei ollut liian kylmä. Joskus olen nimittäin tehnyt tätä sormet kohmeessa. Nyt oli hyvä. Harvensin meidän vuorimäntyjäkin. Sain siitä hyvää ainesta astioihin. Mieli ja ilma olivat yhtä hyvät :). Se oli nautintoa, ihan mahtavaa!

Lopputulos oli tänä vuonna yksinkertainen näihin ruukkuihin mitä nyt esittelen. Toiset astiat, joihin keräsin paljon muuta erilaista, ne esittelen myöhemmin. Parvekeruukkuihin (meillä on niitä neljä pitkää, valkoista kaiteen reunalla) jätin hopealehdet paikoilleen (ne jotka toukokuussa istutin kesäksi), koska niitä minulla on ollut ennenkin ja ne kestää talven yli. Ne ikäänkuin jäätyvät paikoilleen ja ovat sellaisia koko talven. Monikäyttöinen kasvi. Saa rahalle kunnon vastikkeen. Kastelen niitä kyllä pakkasiin asti, etteivät kuole kuivuuteen. Tälläiset niistä nyt sitten tuli:

Samalla kun kerran luonnossa oli, keräsin myös kanervia noihin ihaniin minipulloihin. Niistäkin tuli ihan kivat. En laittanut vettä näille ollenkaan pulloihin, koska nekin kuivettuvat paikoilleen ja säilyvät ikuisuuksiin asti :)

Havuja keräsin vielä näihin talon edessä oleviin puisiin kukka-astioihin. 

Nyt saa talvi tulla (mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan)...

 

Share

Ladataan...

Kun tuossa joku ilta sitten aurinko sattui paistamaan kauniisti ja minäkin satuin tulemaan parvekkeelle silloin, niin huomasin talon nurkassa jotain punaista. Tosi kirkkaan ja ihanan punaista. Se oli se villiviini, joka kasvaa seinää pitkin. Piti kävellä sinne nurkkaan kurkkimaan. Se oli jotenkin kaunis näky. Räpsin muutaman kuvan.

Kun aurinko oli laskeutunut, tajusin yhtäkkiä, että nehän olisi menneet kukkien sijasta minun minilasipulloissa. Takaisin parvekkeelle ja poimin jonkun oksan pulloja varten. Nämä pullot ovat tosiaan ihan minikokoisia :). Kuitenkin juuri sen kokoisia, että voi pitää maljakkoina. Ihan kauniille ne näyttivätkin:

Mielikuvitusta vain kehiin, niin voi luoda kaikennäköistä uutta. Saa "kukkia" näin myöhään syksyllä vielä maljakoihin :)

Share

Ladataan...

Tänään olikin niin kaunis, lämmin ja aurinkoinen päivä, että pitkästä aikaa pääsin ulos, omalle pihalle katsomaan syksyn merkkejä. Myönnettävä on, että kyllä se on syksy, kesä on ohi :(

Tykkään kyllä kovasti syksystä, mutta kun sen syksyn jälkeen tulee talvi, jota taas en voi sietää...

Joka tapauksessa syksyn näki joka puolella. Siitä ei voi erehtyä. Kauniita värejä. Sieniä. Kuolleita kesäkukkia. Jokunen sitkeä oli kuitenkin vielä elossakin. Näin sitruuna- ja ritariperhoset. Ne lentelivät sinne tänne iloisina auringonsäteistä ja lämmöstä. Ritariperhosen sain kuvattua. Sitruunaperhonen oli liian nopea ja arka. Kanervat kukkivat. Niitä pitää kerätä myöhemmin talviasetelmiin ruukkuihin ja astioihin pihalle. Oli niin ihana päivä, että halusin kuvata sen muistoksi pitkän talven varalle.

Voi mikä haravointityö meitä taas odottaakaan...

Osa kukkii, osa jo kuollut.

Alppiruusuissakin on niin syksyn merkit nähtävissä...

Sieni, tuntematon.

Ruusunmarjat parhaimmillaan. En vain osaa tehdä niistä mitään. Kerran yritin kiisseliä, ei se oikein ollut semmoista kuin kuvittelin...

Kuolleita puna-apilan kukkia, vaikka juuri näitä puna-apiloita löysin sitten maljakkoon kukkivinakin yksilöinä :).

Siankärsämö kukkii vielä...

Pihlajat ovat tänä vuonna niin upeita, täynnä punaisia marjoja. Taisi omenasato tänä syksynä olla madotonta, kun on pihlajamarjamadoille riittävästi ravintoa pihlajissa!!

Joku marja (kielo?) kuolleessa heinikossa

Kanervat kukkivat jo kivasti. Näitä kerään sitten myöhemmin!

Lisää tuntemattomia sieniä. Näitä riittää joka puolella.

Siinä se ritariperhonen, jonka sain kuvattua <3 ja vielä kukkivan puna-apilan päällä!

Juhannusruusun lehdet punertaa. Se on syksyä se.

Lempikukkani yhä kukkii ja paljon kukkia vielä tulossakin!

Vuorenkilpikin punertaa.

Luulisin, että tämä on karvalaukku, märkä sellainen.

Ryppyinen, vanha sieni. Tuntematon myös.

Hei, tämän minä tunnen. Tämä on tatti!! JEEE

Vielä näihin minipulloihin keräsin kukat omalta pihalta. Piristää kivasti :). Tänään oli hyvä päivä!

Kuinka sinun viikonloppusi on alkanut? Kaikki hyvin?

Share

Ladataan...

Tällä viikolla, eräänä iltana klo 19.15 huomasin oudon valoilmiön. Sitä ei ole monesti tapahtunut taas vähään aikaan. Sateisten ja harmaiden päivien jälkeen näin auringon pilkahduksen. Miten ihanalle se tuntuikaan! Se lämmitti sydäntä. Se oli jotenkin niin kaivattu näky, että otin siitä heti kuvia. Saattavat olla jopa viimeisiä ilta-auringonlaskuja tältä kesältä, syksyltä. Aurinko oli jo aika alhaalla. Meidän parvekkeelle se kuitenkin paistoi.

Hetkeä aikaisemmin oli pilvistä, mutta sinne syntyi rako auringolle, sen viimeisille säteille ennen laskeutumistaan. Ihana hetki. Tuntui sadulta, unelta. Taianomaiset minuutit, jonka sain talteen. Sitten se oli poissa.

Viimeiset säteet vangittuna kuviin.

Niin eikä jouluunkaan pitkä aika enää ole, joten ei tiedä vaikka olisi ollut viimeinen auringonlasku, jonka koin illalla :)

 

Share

Ladataan...

Yksi lempikukkani on gladiolus eli miekkalilja. Nämähän ovat sipulikasveja. 15 vuotta sitten ostin pussillisen sipuleja, istutin ja alkusyksystä ihmettelin miten kauniita kukkia voikaan kasvaa vaatimattomista sipuleista, jotka keväällä laitoin mullan alle. Nämähän kukkivat aina elokuun lopussa (noin). Tästä tuli ihan kerralla yksi minun lempikukistani. Älyttömän näyttävä ja kaunis kukka. Ihana myös maljakossa. Kun kukka on tarpeeksi iso ja painava, se taittuu varrestaan ja siinä vaiheessa poimin sen ja vien sisälle maljakkoon. Se elää ja kukoistaa siinä vielä monen monta päivää.

Nämä sipulit eivät vain kestä meidän talvea pakkasineen mullan alla. Minä olenkin kaivanut ne joka syksy pois, talteen talveksi. Vien ne meidän kellariin. Siellä ne säilyvät. Joka kevät 15-vuoden ajan olen ne keväällä hakenut kellarista ja jälleen istuttanut multaan. Joka kesä ne myös ovat jaksaneet minua kiittää kukkimalla aivan upeasti! Kiitollinen ja helppo kasvi! (ainoa miinus on tuo sipuleiden kanssa venkslaaminen).

Eikös olekin kaunis kukka?!

 

Share

Ladataan...

Muistan, kun ostin tämän lyhdyn. Olin silloin nuorena tyttönä kirjapainossa töissä (ensimmäinen vakituinen työpaikkani muuten :)). Sinne tuli joku kaupparatsu myymään näitä lyhtyjä. Ihastuin oitis tuohon sini/beigeen lyhtyyn. Hinta oli aivan liian kallis minulle, mutta otin sen kuitenkin. Se on kulkenut mukanani muutosta toiseen. Yhä se löytää paikkansa meiltä. Nyt se on parvekkeella.

Kuvasin sitä valoissa ja hämärtyvässä illalla, kuin ihan pimeässäkin. Tuskin siitä luovun koskaan. Muistan vieläkin, kun kauhistuin sen hintaa...huh.

 

 

Share

Pages