Ladataan...

Miten ankea oli herätä, kun oli maassa JÄLLEEN jotain valkoista...Inhottavaa! Tuntuu kuin talvi ei haluaisi hellittää millään, vaan pitää kaksin käsin kiinni. Säätiedotuksen mukaan ei ole näkyvissä vielä edes muutosta säähän muutamaan päivään. Masentavaa! Kyllä se aurinko ja lämpö vain vaikuttaa mielialaan niin paljon. Niin tai näin, päälläni oli tänään Bershkasta, Lanzarotelta ostettu takki. Iltaisin siellä palelsi niin (helmikuu), että oli pakko käydä ostamassa lisää lämmintä. Tämä sattuikin olemaan jo alennusrekissä -70 %. Sopi minulle oikein hyvin.

Huivi Kosilta, Pink Womanista.

Kengät on Stradivariuksesta Kanarian saarilta.

Rennosti töissä :)

Laukun löysin Gran Kanarialta, Blancosta. valkoista nahkaa, siis oikeaa nahkaa, ei sitä keinonahkaa, joka murenee muutaman vuoden (kuukauden) jälkeen.

ja minä itse ja peili :)

 

 

Share

Ladataan...

Nämä lempilenkkarini löysin maaliskuussa 2016 Playa Del Inglesistä, Blanco-kaupasta. Teen usein löytöjä tuosta kaupasta. Sellaisia "helmiä", joihin ihastuu oikopäätä. Tuo vaalea väri ihastutti minua ja tuo, että lenkkareistakin saa tehtyä vähän hienompaan käyttöön kuin juoksuun/lenkkeilyyn oman version.

Kun kirjoitin löytäneeni nuo kengät, alkoi minua hymyilyttää ja tähän kohtaan on kyllä laitettava tämä:

Toi on niiiiiiiin hyvä :)

No sitten itse lenkkareihin. Ne ovat jalassa todella hyvät ja tukevat jalkaa hyvin, ei hierrä, eikä hankaa mistään. Siis täydelliset puuteriroosalenkkarit:

 

 

Hyvin meni työpäivä näissä lenkkareissa! No eihän se muuten olisi voinut mennäkään, ihanat kengät pelastaa kaiken :)

Share

Ladataan...

Jo aikaisemmin esittelin (vanhan) roosan värisen bomber-takkini, jonka ostin Rodokselta syyskuussa 2016 Stradivariuksesta. Sen jutun voit kurkata täältä. Tykkään yhä kovasti siitä.

Joku aika sitten jouduin tekemään Gina Tricotille tilauksen, kun tyttö (16v) halusi samanlaiset mustat housut, revenneiden tilalle. Pitihän sieltä sitten tilata muutakin, että sai paketin ilman postikuluja. Yksi tilatuista oli tämä harmaa tai hopeinen bomber. Tänään sen sitten laitoin eka kertaa päälleni. Aika kiva sekin on! 

Sitten pieni katsaus vaatteiden ja asusteiden historiaan :)

Puseroni ostin Gran Kanarialta Pimkiestä helmikuussa 2016. Kello puolestaan on Kyprokselta ostettu heinäkuussa 2016. Rannekoru ja laukku taas Madeiran matkalta viime kuussa. Huivi Kosilta lokakuussa 2016. Kaikki siis vähän sieltä täältä ostettuja :).  Kuvat varmasti kertovat enemmän kuin 1000 sanaa, joten...

Sitten muutama selfie, työpaikalta aamulla nappasin :) Ne eivät ole kovin hyvälaatuisia, mutta toki niistä nyt se asu selviää..Huom. verkkosukat, kyllä se äiti-ihminenkin muodin päälle ymmärtää :D

 

Share

Ladataan...

Minulla työvaatteiden valitseminen iltaisin ei ole mikään helppo ja nopea tapahtuma. Ei ollenkaan. Välillä siihen menee 15 minuuttia, se tapahtuu kuitenkin harvoin (aivan liian harvoin). Usein miten valintaprosessi kestää 1-2 tuntia, on kestänyt jopa kolmekin tuntia. Vaatetus näyttää yksinkertaiselle ja ihan normaalille päälläni, mutta takana on pitkä ja huolellinen valinta. Jokainen asustekin on tarkkaan harkittu. Näin saan päälleni varmasti vaatteet, joissa viihdyn koko pitkän päivän. Olen fiilispukeutuja. Se mikä eilen oli OK, en tänään laittaisi missään tapauksessa päälleni. Mieli vaihtelee fiiliksen mukaan, kuten tyylikin. Välillä rentoa farkkutyyliä, välillä jakkupukulinjalla. 

Vaatteiden valinta alkaa fiiliksestä (ja kynsien väristä :)). Nyt siis ruskeat. Niin ja ehdoton ennakkotyö on tarkistaa seuraavan päivän sää.  Siitä se lähtee...Niin ja minähän puen iltaisin kaikki vaatteet päälle, ulkovaatteet mukaan lukien kenkineen. Kaikkien pitää natsata (myös toistensa kanssa), ennenkuin olen tyytyväinen...Olisko kuitenkin parempi helpompi olla mies?

Sen jälkeen valitut vaatteet sängylle. Muutama housuvaihtoehto. Mikä väri olisi paras? Beiget vai mustat? On kokeiltava päälle.

Sitten yläosa. Koska valittu paita on hihaton, täytyy parista vaihtoehdosta valita pitkähihainen siihen päälle. Loppujen lopuksi minun piti hakea myös mustia pitkähihaisia yläosia, koska housuiksi valikoin kuitenkin mustat housut. Juuri tätähän tämä on...ja aikaa kuluu!

Kun asu on valittu vaihdan kaulakorun, joka sopii asuun eli kaulasta pois hopeinen ja tilalle kultainen. Myös korvikset tsekkaan. Puhumattakaan kellosta ja rannekorusta. 

Sitten takkien kimppuun. Kokeilua ja vaihtoa. Kun sopiva löytyy, on huivin vuoro. Sitten kengät. Välillä käyn kysymässä tytöltä, että kumpi on parempi. Huh. Kengät jalassani kuvasin sitten töissä aamulla. Loaferit olivat valintani tällä kertaa. Ne ostin Gran Kanarialta Blancosta.

Nämä sitten valikoin eli mustan trenssin, jossa on tuollaset "rimpsut" hihoissa ja helmassa. Joskus netistä tilasin sen. Huivi on Kosilta ostettu lokakuussa 2016 Pink Womanista. Takki oli hieman viileä vielä, mutta haluan jo pitää kevättakkeja. Niiden käyttöaika kun on tosi lyhyt. Siinäpä sitten rapsuttelin auton ikkunoista jäätä kevättakissani hytisten...

Enää ei puutu kuin käsilaukun valikoiminen ja tavaroiden vaihto sinne. Homma hoidettu. Tämä toistuu joka ilta, siis AIVAN JOKAINEN ILTA. Miehellä on hauskaa, ei se ymmärrä ollenkaan. Minua ei naurata yhtään, se käy työstä! Usein tulee ihan älytön hikikin vaihtaessa vaatteita moneen kertaan.

Kun sitten olen viikannut valitut vaatteet odottamaan aamua, syntyy epäilys, onko nämä sittenkään ne oikeat....ja kaikki alkaa alusta eri vaateyhdistelmällä. Tätä ei onneksi tapahdu joka ilta. Kun se tapahtuu, on minulla yleensä jo hiki ja täysi paniikki. Silloin menee helposti se kaksi tuntia. Silloin suututtaa katsoa miestä, joka menee vaatekaapilleen, ottaa empimättä puhtaat sukat, bokserit, paidan ja farkut ja vie ne paikalleen tuolin karmille odottamaan aamua. Kesto tälle vaateprosessille oli noin 10 sekunttia. (En silti haluaisi olla mies)

Mites muilla? Onko vaatteiden valikoiminen yhtä helppoa? :)

Kun saavuin työpaikalle räpsäsin muutaman selfien tästä parin tunnin työsta illalla. Aivan tavalliselta näyttää, minne se iso työ häviää? Ei kukaan uskoisi, että olen noitakin vaatteita miettinyt tuntitolkulla! Huoh..

 

 

Share

Ladataan...

On se vaan jännä juttu! Se, että suurin osa kengistäni, myös talvikengistä, on ostettu ulkomailta, lämpimissä maissa ollessa. Siis oikeasti, talvikengät aurinkomatkoilta! Maista, joissa ei lunta ole koskaan. Eikä talvea. Ei Suomalaista talvea. Ei pakkasia.

Ekan kerran kun ostin, olin epäileväinen laadusta ja kestävyydestä, nimenomaan siitä pakkasen kestävyydestä. Myös se kävi mielessä, että kovettuuko pohja pakkasessa, onko liukas lumessa? Toki tutkin aina tarkasti pohjamateriaalin. Sen pitää olla pehmeää kumia, joustavaa, ei missään tapauksessa muovia. Silti olen Suomessakin ostanut talvikengät, joilla ei pysy lumessa pystyssä!

Hassua, mutta kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä Kreikasta, Kanarian saarilta ym. ostettuihin talvikenkiin. Nämä Ostin Kanarian saarilta. On olleet ihan älyttömän hyvät; lämpimät, hyvät jalalle, tukevat ja eivät ole yhtään liukkaat.

Nyt uskallan ostaa talvikengät ihan reilusti ulkomailta, jos vain itseäni miellyttävät löydän. Ainahan niitä tosin löytää. Hauskakin on +30 asteessa shoppailla talvikenkiä ja -vaatteita. Suomessa niin ei tulisi tehtyä!

 

Share

Ladataan...

Tykästyin tähän tunikaan helmikuussa 2016 Playa Del Inglesissä tai bussimatkan päässä olevassa Shopping-Centerissä. Bershka-kauppa ei jälleen pettänyt. Siksi se on yksi lempikaupoistani. Yleensä en hippityylisiä vaatteita käytä, mutta tässä oli jotain kivaa boheemia tyyliä, joka viehätti. Helmikirjailu toi mieleen Inka-kulttuurin tai jonkun intiaanikulttuurin..en niitä niin hyvin tunne. Tämä oli jo alennusmyyntirekissä (7 eur) ja kokona oli L. Ihmeekseni L olikin sopiva tälläiselle S-kokoiselle ihmiselle. Eivät koot ihan pitäneet paikkaansa. No se oli minun onni!

Miten on, käytätkö mitään tämän tyylistä itse?

 

Share

Ladataan...

Katselin ikkunasta ulos. Näin pimenevän illan. Kylmän ja synkän. Suomen marraskuun normaali alkuilta. Ei mitään näkemistä. Paleltaa vain pelkkä katsominenkin. Kylmä näky.

Muistelin niitä kaikkia ihania auringonlaskuja ulkomailla. Toki Suomessakin ne ovat aivan upeita! En vain Suomessa oli niitä kuvaillut. Pitäisi mennä järven tai meren rannalle. Niin ei ole tullut tehtyä.

Tämä vuodenaika sopii kyllä enemmän kuin hyvin lämpimien lomien muisteluun. Kaivelen kätköistäni lomakuvia. Etsin vain auringonlaskuja. Jokunen löytyikin, tosin luulin, että niitä olisi enemmän. Ehkä sitten olen katsellut niitä, en niinkään kuvannut. Kyllä noidenkin katsominen riitti taas tuomaan sitä iloa ja lämpöä sisälleni.

Tuli niin kova kaipuu lentää taas jonnekin, kauas pois täältä kylmästä!

Tässä auringonlaskua Turkin, Gran Kanarian, Teneriffan, Kreikan ja Espanjan malliin:

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Kosin saarelta tuli ostettua vaatteita, ihan jonkin verran. Teen mielelläni vaateostokset ulkomailla, niin kaikilla ei ole samanlaisia. Monta vuotta olen jo tehnyt näin. Tykkään, kun on jotain edes hieman erilaista. On ihana olla jo siinä iässä, että voi laittaa päällensä mitä haluaa, ei pahoita mieltänsä toisten mielipiteistä. Ei yksinkertaisesti välitä; pitäkööt muut mitä haluaa, minä pidän näitä. Haluan olla myös yksilöllinen, vähän erilainen. En pelkää, enkä ujostele pitää erilaista, vaan itseasiassa nautin siitä. Tosin onhan minulla ihan normaaleja vaatteita, ei mitään yliampuvia avaruusteemoja tmv. Rakastan muotia ja vaatteita, poimin sieltä ne minulle ja minun ikäiselle sopivat. Kun kotona on teini-ikäisiä, ei todellakaan halua pukeutua samalla tavalla esim. napapaitoihin. Tosin olen kyllä huomannut teinin käyvän vaatekaapillani. Neuleet, neuletakit, päällystakit sopivat hänellekin. Huivitkin häviävät kummallisesti omalta paikaltaan...Onneksi kengän koko on isompi hänellä :).

Yksi ihana ostos Kosilta oli tämä tummansininen parkatakki. Sopii minulle täydellisesti. Hinta olisi voinut olla matalampi (69.90 eur), saatava se oli kuitenkin. Takin ostoon liittyy suuttumusta, pahaa oloa, kyyneleitä (pettymys), naurua (kyynistä ja epäuskoista). Oli oikein kovanonnen takki. Aloitanpa alusta.

Ostin takkini Pink Woman nimisestä kaupasta (tämä kauppa löytyy myös Kyprokselta eli ei yksityinen, vaan ketjukauppa). Ostin sen torstaina, 27.10, myöhään iltapäivällä. Tämä oli niitä harvinaisia kauppoja, jotka eivät pitäneet siestaa eli sulkeneet kauppaa päivällä muutamaksi tunniksi. Myyjä poisti hälyttimen takin helmasta. Maksoin takkini ja pari paitaa tytölle ja kävelimme onnellisina ulos kaupasta. Hotelliin on noin 7 km edestakainen matka helteessä. Tosin eihän sitä koskaan suoraan kävele, vaan matkaa tulee paljon enemmän. Aika painava oli tuo takkikassi siinä helteessä kävellessä.

Kun pääsimme hotelliin otin takin kassista ja levitin sängylle

Viikkasin takin paremmin. Jokin kova osui käteeni. Katsoin hupun alle. HÄLYTIN. Ei voi olla totta. Myyjähän otti sen pois. Ainiin, sehän olikin takin helmassa. Miksi kaksi hälytintä? Miksi hälytin ei hälyttänyt kaupasta poistuttaessa? Miksi myyjä ei ollut huolellisempi? En jaksa kävellä kauppaan taas 7 kilometriä, en halua! Puhumattakaan, että haluaisin raahata tuota painavaa kassia jälleen tuolla helteessä. MIKSI? MIKSI? Ei tämä voi olla totta. Ei saa olla totta! Niin tyypillistä tuuria minulle...

Siinä se hälytin vain  oli. Tiukasti. Pois saisi itse vain leikkaamalla takkiin reiän. EI EI EI. Tänään en kyllä enää lähde sinne. Huomenna eli perjantaina on pakko, sillä lauantaina lennämme takaisin kotiin. Lähetin kuvan WhatsApp:lla tyttärelleni ja kerroin jutun. Hänkin oli pahoillaan tilanteesta.

Tuli perjantai; aamupala, altailla. Iltapäivällä kävelemään kuumuuteen, takki kassissa. Mieheni onneksi kantoi kassin tällä kertaa ihan omasta aloitteestaan?! (sääli varmaan minua ja olihan hän nähnyt miten pahoitin mieleni tästä koko jutusta).

Pääsimme vihdoin perille. EI VOI OLLA TOTTA. Kauppa, joka ei sulkeudu edes siestan ajaksi on KIINNI. Totaalisesti kiinni. Ovien edessä on alasvedettynä suojat. Penkki kaupan edestä on viety sisälle. Ovessa ei mitään lappua milloin aukeaisi. Kiertelemme kaupungilla ja aina välillä palaamme kaupalle, ei yhäkään auki. Auki ei ole kuin kiinalaiset "rättikojut", niissä ei ole hälyttimiä, on siesta-aika. 2.5 tuntia odotamme; kahviloissa, kävellen, katselle nähtävyyksiä uudelleen, kuten vanhoja raunioita. Välillä istuskelemme penkeillä. Aika kuluu hitaasti. On totta, että odottavan aika on pitkä.

Vihdoin kello on 16.30. Siesta loppu niitä aikoja. Kuitenkaan yksikään kauppa ei aukea. MIKSI? Huomaan Peppermint-kaupan, josta pari päivää aikaisemmin ostimme tyttäreni kanssa vaatteita. Kauppias istuu ulkona. Kaupassa tehdään remonttia. Menen kysymään häneltä apua. Selitän tilanteen. Hän pahoittelee, että hänellä ei ole käytössä hälyttimiä, joten hänellä ei myöskään ole sitä laitetta, jolla sen saa pois. Kauppias (oikein miellyttävä ja ystävällinen nainen) huutaa miehelleen, joka tekee kaupassa remonttia. Mies tulee auttamaan minua. Hän yrittää poistaa hälytintä erilaisilla työkaluilla. Ei onnistu. Hälytin on ja pysyy.

Kauppias kertoo, että tänään eli perjantaina on Kreikassa joku kansallinen vapaapäivä. Pyytää menemään Pink Woman-kauppaan huomenna. Eihän se onnistu, kun meillä on kotiinlähtö. Bussi hakee hotellilta klo 08.15.

Voiko masentuneempaa ihmistä enää olla! Olin niin vihainen Pink Womanin myyjälle, olin vihainen kaupan hälytinjärjestelmälle, joka ei hälyttänyt, kun poistuin kaupasta. Olin vihainen Kreikan juhlapäivälle. Olin vihainen, että raahasimme takin monta kilometriä, turhaan!

Meinasin heittää koko takkikassin mereen. Masentuneena, vihaisena, pettyneenä ja epätoivoisena kävelin takaisin hotellille. Itkukaan ei ollut kaukana.

Googlasimme; kuinka voisi poistaa varashälyttimen. Ei oikeastaaan mitenkään. Sisällä voi olla väripanos, joka sotkee koko vaatteen ja kenties sinutkin. Sepäs lohduttavaa. Paiskaan takin matkalaukkuun.

Lauantaina saavumme kotiin. Pakko lähteä kauppaan ruokaostoksille. Kaapit huutavat tyhjyyttään. Menemme Prismaan. Nappaan takin kainaloon. Pakko yrittää, jos Prismassa auttaisivat, viimeinen mahdollisuus. No olisihan tietysti vaatekaupat (H&M, KappAhl, Lindex...), mutta niissä on hälyttimet jo ulko-ovilla ja minun tuurilla takki hälyttäisi heti siinä, ennenkuin pääsisin edes kauppaan sisälle!

Prismassa kävelin suoraan info-pisteeseen. Kaivoin esille kreikkalaiset kuitit takin ostosta. Selitin tilanteen ihan alusta alkaen. Onneksi oli lauantai-ilta, ei ollut juurikaan ihmisiä koko kaupassa. Sain selittää rauhassa. Myyjä ymmärsi paniikkini ja epätoivoni. Hän katsoi hälytintä ja sanoi sen olevan hieman erilainen kuin heillä, mutta hän voisi yrittää. Jonkun kerran yritti ja yritti. Hän käänteli sitä koneessa eri asentoihin, kiskoi ja nyhti ja pyöritteli ja väänsi...Yhtäkkiä HÄLYTIN LÄHTI IRTI!! Hypin riemuissani tasajalkaa (melkein), olin niin iloinen. YOU  MAKE MY DAY!!

Myyjä näytti aivan enkelille.

Koko maailma näytti paratiisille.

Ulkona oli pimeää, kylmää ja satoi, näin vain auringonpaisteen ja tunsin lämmön virtaavan. Maailmani muuttui. Kaikki oli ihanaa! Kiittelin myyjää liikuttuneena ja äärettömän kiitollisena. Ilman tiskiä välissä, olisin varmaan halannut häntä. Lasti hartioiltani mureni lattialle. Oli kevyt ja helpottunut olo.

Eihän oikeasti näin huonoa tuuria voi olla kenelläkään. Jossain vaiheessa Kosilla ajattelin tämän olevan kuin jostain piilokamerasta. Silloin nauratti ja itketti yhtäaikaa.

Takkijuttu siis päättyi onnellisesti. Takki onkin tänään päälläni ja pidän siitä hirmuisesti. Taitaa olla jo lempitakkini, olemme kokeneet niin paljon yhdessä. Alkumme oli niin dramaattinen jännitysnäytelmä...!

Takki on kyllä aivan ihana!

 

Takkiin yhdistin vielä joskus Gran Kanarialta Springfield-kaupasta ostamani tummansinisen, topatun laukun ja Espritin mustat kengät. Kelpasi mennä töihin!

 

 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vanha sananlasku pätee tähänkin. Ups, jo toinen sananlasku tässä postauksessa :D

Aikaa on kulunut 1.5 viikkoa, mutta yhä vieläkin lämmittää tuo pieni tuokio Prisman info-pisteellä!

Share

Ladataan...

Ulkomailla on kiva kierrellä ruokakaupoissa. Sieltä löytyy aina jotain erilaista ja kivaa syötävää ostettavaksi kotiin. Ostankin paljon kaikenlaista, jota sitten kotona popsimme, joko hyvällä ruokahalulla tai sitten lentää roskikseen :). Useinmiten kuitenkin hyvällä ruokahalulla, onneksi.

Kaupat, joissa on on iso kalaosasto ovat melkein kuin suoraan jostain painajaisesta. Se näky, se HAJU. Miten se HAJU voi olla niin voimakas ja kuvottava, suorastaan tyrmäävä? Olen kuvannut nämä kuvat Azoreilla, Mallorcalla, Madeiralla, Gran Kanarialla ja Teneriffalla. Mitään eroa ei huomaa, kaikki yhtä kauheita ja iljettäviä. Tuo HAJU on varmaan pahin HAJU, johon olen koskaan törmännyt.

Sitä mietiskelin, että ostaako noita joku ihan oikeasti? Vie kotiinsakin? Tekee ruokaa? Syö? No ehkä syöntiaikaan ei se HAJU enää leiju ilmassa...Mutta kai se nenässä vielä tuntuu!

Näyttääkö painajaiselta vai herkulliselta ruualta?

 

Share

Ladataan...

Ostin nämä loaferit v.2012 Gran Kanarialta. Olen käyttänyt näitä tosi paljon, joka kevät ja joka syksy, niin pitkälle kuin vain voi. Nämä ovat yhä käyttökelpoiset, ei juuri kulumaa näy. Kengät eivät ole koskaan hanganneet (niinkuin minulle useinmiten käy). Näissä on erikoista nuo niitit, ilman niitä tuskin olisin kenkiä edes huomannut. Niitit tekivät niihen sen särmän, jota tarvittiinkin, pientä rock-henkisyyttä mukaan :)

Tässä kuvassa kengät ovat juuri ostettuina jalassani Gran Kanarialla. Pakkohan ne oli ottaa jo siellä käyttöön, koska oli joulukuu, en olisi Suomessa voinut käyttää vielä kuukausiin!

Tosin olisi siellä kaupassa ollut kenkiä joka lähtöön, hyvin erikoisiakin. Nuo eivät vain minun käyttööni sovi ja tuskin osaisin noin korkeilla kävelläkään. Kiva kuitenkin katsella.

 

Share

Ladataan...

Nämä lenkkarit on niin söpöt, siis omasta mielestäni, en toki voi puhua muitten ihmisten puolesta, että tuskin raskin pitää niitä!

Löysin ne maaliskuussa Playa Del Inglesistä, Blancon kaupasta. Teen usein löytöjä tuosta kaupasta. Sellaisia "helmiä", joihin ihastuu oikopäätä.

Tuo vaalea väri ihastutti minua ja tuo, että lenkkareistakin saa tehtyä vähän hienompaan käyttöön kuin juoksuun/lenkkeilyyn oman version.

Mitäs pidätte tälläisistä hieman "tyylikkäimmistä" lenkkariversioista?

 

Share

Ladataan...

Käytän joka päivä huulipunaa. Pari jo esittelinkin tässä postauksessa . En yleensä käytä tummia ja peittäviä, vaan hieman väriä antavat, läpikuultavat sopivat minulle ehkä enemmän. Tosin en ole sellaisia peittäviä juuri kokeillutkaan. Monesti käytän vain värillistä huuliöljyä tai -kiiltoa. Minulla on aika ohuet huulet, ei kai niihin peittävä sopisikaan niin hyvin kuin näyttäviin huuliin.

Tämän huulipunan ostin maaliskuussa Playa Del Inglesistä. Väri oli tietysti yksi kriteereistä ja sitten tuo erilainen systeemi tuossa keskellä eli valkoinen väri. Vahinko, etten ostanut muinakin sävyinä.

Sitten alkoi leikittely huulilla :) ja niissä on tietysti tätä huulipunaa.

 No siinäpä niitä, maalattuja huulia ja kaikki yhdestä päästä :-)

Share

Pages