Ladataan...

Oletteko syöneet näitä pikanuudeleita? Ovat tosi hyviä ja kivan tulisia, ennenkaikkea nopeita tehdä. Töiden jälkeen kun ei millään haluaisi viettää hellan edessä tuntia tai kahta, niin nämä ovat yksi pelastus siihen. Näistä meillä tykkää kaikki. Kaupasta löytyy myös monen makuisina.

Hintakin on alle 50 centtiä/pss, tarkalleen en muista sitä. Kantsii kokeilla, jos tykkäät tulisesta. Tosin eihän niitä maustepusseja tarvitse sinne sekoittaa tai voi sekoittaa vain osan, näin voi syödä näitä myös ne, jotka eivät niin tulisesta välitä.

Näihin voi myös lisätä mukaan lihaa, kasviksia....

Viimeksi ostettiin tuollainen 6-pack, siinä tuli hinta vielä halvemmaksi kuin yksittäin ostettuna. Niitä ei ollutkaan ennen ollut.

Hyvää! Miehellä on aina hiki otsalla, kun syö näitä :D (Minä kestän paljon tulisempaakin ilman hikeä)

Nämä nuudelit syömme aina puikoilla. Puikkojutun voit lukea täältä.

 

 

Share

Ladataan...

Välillä innostun tekemään lihapasteijaa. Kun sitä sitten tehdään, niin tehdään kunnolla, koko pellillinen. Se on nimittäin hirveän täyttävää ruokaa. Itse kun tekee, tulee täytettä laitettua paljon. Ei sitä jaksa syödä kuin 1-2 palasta ja on aivan ähky olo sen jälkeen. Tästä jää meille aina sitten toisellekin päivälle ruoka (ja poika söi myös iltapalaksi). Minä ostan aina valmiina nuo isot taikinat. Lehtitaikinaa en yksinkertaisesti viitsi alkaa tekemään.

Ihan ekaksi keitän riisit.

Samaan aikaan kiehuu yhdessä kattilassa kananmunia.

Koska nainen kerran pystyy tekemään montaa asiaa yhtäaikaa, niin samalla siinä maustan jauhelihan ja laitan sipulit joukkoon ja paistan maustetun lihan paistinpannulla.

Kun kananmunat ovat valmiita, jäähdytän niitä hieman. Sitten kuorin ne ja hakkurilla hakkaan ne ihan pieniksi palasiksi.

Sitten ainekset sekoitetaan kulhossa.

Sen jälkeen seos kaadetaan taikinalevyn päälle uunipellille.

Kansi vielä päälle.

Haarukalla reikien pistely ja munalla vielä voitelen levyn. Valmis menemään uuniin. Kestää puolisen tuntia.

Siinä se nyt on, valmis, herkullisen tuoksuinen piirakka!

Koska uuni on lämpimänä ja jääkaapistakin löytyy vielä omenoita. Tekaisen vielä nopeasti omenapiirakan.

Päälle vielä sokeria, kanelia ja juoksevaa margariinia.

Sitten uuniin, noin puoleksi tunniksi.

Mielettömän hyviä, kummatkin!!!

Share

Ladataan...

Minulla oli sellainen iso, savenvärinen, laakea kulho. Se ei värinsä puolesta sopinut meille mihinkään. Enkä itsekään tykännyt väristä. Taas maalisuti käteen ja maalaamaan. Maalasin ulkoapäin sen valkoiseksi. Maali imeytyi hyvin huokoiseen saven pintaan. Sisältä se on kuitenkin kiiltävä, ilmeisesti lakattu pinta. Siinä en uskonu maalin kestävän, joten jätin sen maalaamatta.

Mitä sinne sisälle sitten laittaisi, että ei tuo sisäpuolen savenväri loistaisi silmiin niin kovasti? Facen kirpparilta bongasin neljä "lumipalloa". Ne olivat oikeasti tuikkuja varten, mutta siihen tehtävään en niitä suunnitellut, vaain ihan lumipallokoristeiksi. Hintaakin oli vain pari euroa koko satsille.

Ne kävin myyjältä hakemassa ja ne kävikin täydellisesti kulhoon. Pienellä, halvalla muutoksella, tuli jälleen paljon mieluisempi sisustuselementti kotiimme :)

Tuonne sisälle olisi tarkoitus se tuikku laittaa...mutta minä en näitä siihen tarkoitukseen ostanut.

 

Share

Ladataan...

Olen päättänyt vuosia, vuosia sitten, että niin kauan kun asumme omakotitalossa, teen syksyiset asetelmat luonnonantimista, keräämällä ne pihaltamme. Siinä olen pysynyt. Materiaalia luonnossa on valtavasti ja monipuolista. Eikä tämä materiaali maksa mitään. Tulee oltua luonnossa. Saa käyttää mielikuvitusta, luovuutta. Jälkikin on ihan kaunista. Nämä myös kestää talven yli loistavasti. Tämä on kokeiltu jo niin monina vuosina. Terapeuttista toimintaa.

Ilma oli kyllä hieman kylmä, kun jouduin paljain käsin katkomaan kanerva- ja puolukanvarvut märistä pehkoista. Olin aika kylmettynyt tuon vaiheen jälkeen.

Nämä pensaasta poimitut, pystyynkuivuneet kukat säilyvät tuollaisina kevääseen asti, siksi käytän niitä joka vuosi.

Tähän astiaan keräsin kanervia. Ne olivat ihan kivoja niinkin, mutta päätin kerätä vielä puolukanvarpuja reunalle, niin siitä tuli ikäänkuin täyteläisempi!

Tämä oli helpoin tehdä, vain havuja ruukkuun :)

Vanhaan kakkuvuokaan keräsin myös kuivineita kukkia. Nämäkin pysyvät hyvin läpi talven, kevääseen saakka:

Tähän asetelmaan keräsin hieman katajaa ja sitten noita pystyyn kuivuneita kukkia, joita oli ensimmäisissä kuvissa:

Ovenpieleen laitoin ruukkuihin ensin pelkkää kanerva. mutta lisäsin lopuksi kuitenkin tuota puolukkaa, koska siitä vain tulee täydellisempi. Sopivat niin hyvin yhteen :)

Luonnosta materiaalia etsiessä löytyi ihania puolukoitakin :) ja luultavasti kesän viimeinen puna-apilan kukka!

Parvekeruukkuihin keräsin vain havuja. Jätin kuitenkin nuo hopealehdet sinne väliin. Niitä kun kastelee pakkasiin saakka, niin ne jäätyvät juuri tuollaisiksi ja säilyvät koko talven (olen ennenkin tehnyt niin).

 

Share

Ladataan...

Tänään oli niin kaunis päivä, kuten oli eilenkin. Kun silmät sulki, pystyi melkein kuvittelemaan, että oli kesä, kaunis kesäpäivä. Aurinko paistoi tosi kirkkaasti, se jopa lämmitti yhä! Hiki tuli, kun vähänkin teki hommia. Lintujen laulu kuitenkin puuttui ja vihreät lehdet puista. Joistakin puista puuttui jo suurin osa lehdistäkin. Aurinkokin paistoi liian alhaalta. Ei se kuitenkaan ole enää kesä. Se on jo mennyt, vaikka tänä vuonna sitä tuskin edes huomasi. 

Ihanan ja kauniin päivän kunniaksi tein pannukakun. Maistui ihan kesälle mansikkahillon kanssa!

 

Share

Ladataan...

Viikonloppuisin minulla on tapana panostaa ruokiin ja tehdä ne itse alusta loppuun. Alkuviikolla sitten syödään viikonlopun jämiä (teen mielelläni enemmän ruokaa juurikin tämän takia) ja loppuviikolla puolivalmisteita tai ihan eineksiä. Näin se meillä menee.

Innostuin tekemään itse Pitaa. Ohjeet olen saanut noin 25 vuotta sitten. Erään silloisen työkaverini anoppi oli kreikkalainen ja hän oli nämä antanut miniälleen (nyt jo entiselle). Tämä työkaverini antoi sitten ne minullekin, joten ihan aidoilla ohjeilla mennään.

Ensiksi tein Tsatsikin. Ensimmäisessä kuvassa kurkku on kuorittu, raastettu ja seissyt hieman suolattuna 10 minuuttia. Suola sitoo nestettä. Se jälkeen puristelin ne mahdollisimman kuivaksi. Sitten tuli valkosipulit, suola, jugurtti ja ripaus öljyä ja valmis!

Pitaleipätaikina kohoamassa. Se tehdään veteen.

Leivät paistetaan pannulla. Ruokalusikallinen öljyä pannulle ennen jokaista pitaa.

Lihat paistoin ja ranskalaiset kypsytin uunissa. Siinä se valmis annos syötäväksi. Aivan yhtä herkullista kuin Kreikassa!

Tykkäätkö sinä Pitasta ja Tsatsikista? Oletko maistanut?

Tässä vielä ohjeet. Näiden lisäksihän tarjotaan pitan päällä ranskalaisia, tomaattia, sipulia, kurkkua ja paistettuja naudan, porsaan tai kanan suikaleita. Vaikeinta minun mielestä on saada kaikki valmiiksi yhtäaikaa. Aikamoinen työ, mutta lopputulos palkitsee kaiken! Herkullista!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Meillähän on tuo vanha polkupyörä pihalla kukkatelineenä. Tuo pyörä on ollut oikeasti käytössä reilusti yli 10 vuotta sitten. Se kuului joskus keskimmäiselle pojalle, joka on jo viisi-kuusi vuotta sitten muuttanut opiskelemaan Tampereelle. En tiennyt mitä sille tehdä, niin se sai uuden elämän kukkatelineenä jo vuosia sitten :-)

Otin kesäkukat siitä pois. Sankoineni menin meidän pihan metsään ja poimin puolukanvarpuja ja paljon. Kun hävitin muista astioista kesäkukat, otin kuitenkin talteen nuo hopealehdet ja istutin ne noihin astioihin, joita on pyörässä kiinni. Hopealehti säilyy koko talven läpi tuollaisena. Vaatii vain kastelun pakkasiin asti, ettei rupsahda kuivuuteen. Käytän aina ne vielä näin, jos olen niitä sattunut ostamaan kesäkukkien joukkoon.

Siinähän se pyörä nyt on "talviteloillaan".

 

 

Share

Ladataan...

Kun mies lähtee työreissulle, jään kotiin kahden teinin kanssa. Usein teen silloin kanaa uunissa. Niitä kanankoipia kun on siinä paketissa sopivasti kolme kappaletta. Se maistuu meille kaikille kolmelle. Lisukkeeksi keitin tällä kertaa makaroneja, koska eilen oli riisiä. Sitä väriä lautaselle tällä kertaa pannulla paistetuista pavuista, johon olin leikannut kinkkusiivuja pieniksi paloiksi. Täyttävää, terveellistä? ja hyvää. Terveellisen jälkeen on kysymysmerkki, koska makaronit tuskin on kovin ravintorikkaita ja pienet kinkkupalat tuovat vähän miinusta mukaan. Toki löytyyhän niitä paljon epäterveellisimpiäkin ruokia. Kana ja pavut ovat taas plussaa.

Kuvina sama:

 

Share

Ladataan...

Kun mies oli työreissussa kaupungissa, jossa äitinsä asuu, toi hän kotiin omenoita  ison kassillisen. Ne hän oli poiminut sieltä mummolan omenapuista. Lajikkeita oli useampaa erilaista. Minulla on tapana leikata näistä siivuja pakastepussiin ja pakastaa ne. Talvella on sitten kiva ottaa pakkasesta valmiiksi siivutettuja omenalohkoja ja laittaa ne vain piirakan päälle. Helppoa ja käytännöllistä.

Laitoin osan jääkaapin vihanneslokeroon. Lokero kyllä täyttyi aivan piripintaan asti. Sieltä on kiva käydä popsimassa niitä. Loput laitoin parvekkeelle. Vahingossakaan en sisälle niitä laittanut esille. Olen sen joskus tehnyt ja katunut syvästi tekoani. Voi sitä kukkakärpästen määrää mikä niiden mukana kotiin tulee. Vessaankaan et pääse yksin, vaan niitä on seurana useampia :). Välttääkseni tämän, ovat omenat jääkaapissa ja parvekkeella.

Näistä tein, leivoin myös jotain hyvää, makeaa; piirakan, uunipaistoksen. Ohjeet ja kuvat kummastakin, on jutun lopussa :)

Töissä syön joka päivä omenan. Koska nämä kotimaiset ovat paljon pienempiä kuin kaupassa, syön niitä kolme töissä. Vähitellen pilkon niitä niihin pakastepusseihin. Ei mitään stressiä. Ne kyllä kerkeää sinne.

Nyt on hyvä aika nauttia kotimaisista vitamiineista omenan(kin) muodossa.

Meilläkin oli omenapuu, kun muutimme tähän taloon. Se teki tosi hyviä omenoita. Sitten se vain kuoli. Nyyh. Istutimme uuden, mutta sekin kuoli. Luovutimme. Meillä on sen verran kallioinen rinnetontti, että on vaikea saada mitään kasvamaan täällä. Nyt ostamme omenat kaupasta, paitsi syksyllä, kun saamme niitä mummolasta :)

Onko teillä omenapuita? Syötkö paljon omenoita?

Minä luotan viisauteen "omena päivässä, pitää lääkärin loitolla". Olen ollut viimeiksi yli 10 vuotta viimeksi kipeänä. Silloin oli lyhyt, mutta raju oksennustauti, joka kävi läpi jokaisen perheenjäsenen. Kuumeessa olen ollut 16 vuotta sitten. Ehkäpä sananlasku, viisaus pitää paikkansa?

Tämä on tosi hyvää. Pinta tulee rapeaksi, aivan ihanaksi ja seuraava kerros on pehmeitä omenia!

Leikkurilla tein 1.5kg omenalohkoja. Kävi nopeasti.

Vielä lisää...ei riitä

Ah, siinä se nyt on, valmista syötäväksi!

Päälle kun laittoi vielä vaniljakastiketta, niin voi sanoa, että vei kielen mennessään!

Kun uuni kerran oli lämpimänä, niin paistoin omenapiirakan samoilla lämmöillä ja kun niitä omenoita riittää!!

Tämä on inhottavin vaihe. Taikina kun tuppaa tarttumaan vain käsiin, ei vuokaan...mutta onnistui!

Sitten omenasiivujen vuoro:

ja päällimmäinen kerros:

Uunissa puolisen tuntia ja valmis nautittavaksi:

Hirvittävän herkullista myös:

 

Share

Ladataan...

Viikolla, kun töiden jälkeen ei halua seistä hellan edessä tuntia tekemässä ruokaa, on kiva tehdä jotain hyvää nopeasti. Hampurilaiset maistuvat meille kaikille. Pelkkään kaupan hampurilaiseen saa lisää makua, kun paistaa väliin paistetun kananmunan ja laittaa sulatejuustosiivun. Juusto sulaa kivasti sinne. Niin hyvää helposti ja nopeasti. Minulle riittää tuo yksi hampari, se on jo sen verran täyttävä. Tämä yksi meidän pikaruokamme. On niitä onneksi monia muitakin :-)

 

Share

Ladataan...

Minun äitini on kova askartelemaan, neulomaan ja tekemään kaikenlaista käsillään, mielikuvitusta käyttäen. Nyt hän on innostunut tekemään luonnonkukista kransseja. Ne ovat kyllä tosi kauniita ja herkkiä kaikkine kukkineen. Vahinko, että eivät säily ikuisuuksiin asti. Ikää hänellä on 76v. joten ihana kun jaksaa ja viitsii tehdä kaikkea, kaikenlaista. Sehän piristää, aika kuluu kivasti, saa käyttää käsiään, kulkea luonnossa. Aivan upeata! Tosin en äitiäni ikinä voisi kuvailla sanalla "vanhus", hän on aivan liian kaukana siitä <3

Tässä uusin kranssi, jonka hän nyt oli tehnyt:

Eikös olekin herkän ja kesäisen kaunis kranssi!

Vanhemmillani on kesämökki, jonne äiti on tehnyt kaikenlaista katseenvangitsijaa, onnistuneesti ja hauskasti. Pienillä lapsillakin olisi niin kivaa siellä tutkia ja leikkiä!

Tämä ensimmäinen kuva ei kuitenkaan ole leikkimistä varten, vaan se on seinällä oleva taulu, jonka äitini on tehnyt. Taulu on iso ja painava (kivien takia). Leveyttä ainakin metrin verran. Hän on, kuten huomaat, myös erittäin taitava ja taiteellinen. Taulu on tehty pitkin poikin kerätyistä pienistä kivistä, jotka on sitten liimattu kovalle pohjalle vai oliko se styroksia, joka tapauksessa, yksitellen liimatut kivet muodostavat aivan älyttömän kauniin joutsentaulun. Siellä voi nähdä lumpeenkukat ja heinätkin!

Mökillä ollessa kannattaa katsella ympärilleen, voit bongata vaikka mitä ja yllättäen:

Sitten äitini osti akryylivärit ja maalasi laatalle painetun raparperin värilliseksi:

Tässä vielä linkkejä äidin minulle ja lapsille viime talvena neulomiin sukkiin. Talvessa en odota mitään muuta kuin saan vetää taas nuo jalkaani <3

http://www.lily.fi/blogit/mun-kummallinen-elama/sopostely-sukat

http://www.lily.fi/blogit/mun-kummallinen-elama/uudet-sukat

http://www.lily.fi/blogit/mun-kummallinen-elama/kiitos-aiti

Kyllä äidit ovat ihan parhaita!

Share

Ladataan...

Mitä teet, kun kotoasi löytyy muutama musta banaani? Viet kompostiin? Syöt? Heität roskikseen?

Minä leivon aina niistä mustista banaaneista banaanikakun, sellaisen kuivakakun. Minulla on monta erilaista reseptiä banaanikakuille. Se, minkä valikoin, riippuu siitä, että montako mustaa banaania meillä on. Ohjeissa on nimittäin aina eri määrä banaania; joissakin neljä kappaletta, joissakin kolme ja nyt valikoin tämän ohjeen, koska banaaneja oli kaksi.

Tekeminen on todella helppoa ja tuloksena kuitenkin syötävä kakku. Eikä tullut heitettyä hukkaan hyvää raaka-ainetta :)

Kantsii kokeilla, jos löytyy vanhentuneita banaaneja! Netistä löytyy kyllä mahdottomasti lisää näitä ohjeita.

Minä tein yhden lisäyksen tuohon ohjeeseen. Laitoin joukkoon murskattua suklaata pieninä hippuina :)

Tässä menossa uuniin:

Noin 40 minuutin kuluttua, valmis kakku:

Ei mennyt hyvä raaka-aine hukkaan! Muista siis tämä, jos kotoasi löytyy tämännäköisiä banaaneja, joita kukaan ei enää halua syödä, LEIVO KAKKU!

 

Share

Pages