Ladataan...

Kun mies oli työreissussa kaupungissa, jossa äitinsä asuu, toi hän kotiin omenoita  ison kassillisen. Ne hän oli poiminut sieltä mummolan omenapuista. Lajikkeita oli useampaa erilaista. Minulla on tapana leikata näistä siivuja pakastepussiin ja pakastaa ne. Talvella on sitten kiva ottaa pakkasesta valmiiksi siivutettuja omenalohkoja ja laittaa ne vain piirakan päälle. Helppoa ja käytännöllistä.

Laitoin osan jääkaapin vihanneslokeroon. Lokero kyllä täyttyi aivan piripintaan asti. Sieltä on kiva käydä popsimassa niitä. Loput laitoin parvekkeelle. Vahingossakaan en sisälle niitä laittanut esille. Olen sen joskus tehnyt ja katunut syvästi tekoani. Voi sitä kukkakärpästen määrää mikä niiden mukana kotiin tulee. Vessaankaan et pääse yksin, vaan niitä on seurana useampia :). Välttääkseni tämän, ovat omenat jääkaapissa ja parvekkeella.

Näistä tein, leivoin myös jotain hyvää, makeaa; piirakan, uunipaistoksen. Ohjeet ja kuvat kummastakin, on jutun lopussa :)

Töissä syön joka päivä omenan. Koska nämä kotimaiset ovat paljon pienempiä kuin kaupassa, syön niitä kolme töissä. Vähitellen pilkon niitä niihin pakastepusseihin. Ei mitään stressiä. Ne kyllä kerkeää sinne.

Nyt on hyvä aika nauttia kotimaisista vitamiineista omenan(kin) muodossa.

Meilläkin oli omenapuu, kun muutimme tähän taloon. Se teki tosi hyviä omenoita. Sitten se vain kuoli. Nyyh. Istutimme uuden, mutta sekin kuoli. Luovutimme. Meillä on sen verran kallioinen rinnetontti, että on vaikea saada mitään kasvamaan täällä. Nyt ostamme omenat kaupasta, paitsi syksyllä, kun saamme niitä mummolasta :)

Onko teillä omenapuita? Syötkö paljon omenoita?

Minä luotan viisauteen "omena päivässä, pitää lääkärin loitolla". Olen ollut viimeiksi yli 10 vuotta viimeksi kipeänä. Silloin oli lyhyt, mutta raju oksennustauti, joka kävi läpi jokaisen perheenjäsenen. Kuumeessa olen ollut 16 vuotta sitten. Ehkäpä sananlasku, viisaus pitää paikkansa?

Tämä on tosi hyvää. Pinta tulee rapeaksi, aivan ihanaksi ja seuraava kerros on pehmeitä omenia!

Leikkurilla tein 1.5kg omenalohkoja. Kävi nopeasti.

Vielä lisää...ei riitä

Ah, siinä se nyt on, valmista syötäväksi!

Päälle kun laittoi vielä vaniljakastiketta, niin voi sanoa, että vei kielen mennessään!

Kun uuni kerran oli lämpimänä, niin paistoin omenapiirakan samoilla lämmöillä ja kun niitä omenoita riittää!!

Tämä on inhottavin vaihe. Taikina kun tuppaa tarttumaan vain käsiin, ei vuokaan...mutta onnistui!

Sitten omenasiivujen vuoro:

ja päällimmäinen kerros:

Uunissa puolisen tuntia ja valmis nautittavaksi:

Hirvittävän herkullista myös:

 

Share

Ladataan...

Viikolla, kun töiden jälkeen ei halua seistä hellan edessä tuntia tekemässä ruokaa, on kiva tehdä jotain hyvää nopeasti. Hampurilaiset maistuvat meille kaikille. Pelkkään kaupan hampurilaiseen saa lisää makua, kun paistaa väliin paistetun kananmunan ja laittaa sulatejuustosiivun. Juusto sulaa kivasti sinne. Niin hyvää helposti ja nopeasti. Minulle riittää tuo yksi hampari, se on jo sen verran täyttävä. Tämä yksi meidän pikaruokamme. On niitä onneksi monia muitakin :-)

 

Share

Ladataan...

Minun äitini on kova askartelemaan, neulomaan ja tekemään kaikenlaista käsillään, mielikuvitusta käyttäen. Nyt hän on innostunut tekemään luonnonkukista kransseja. Ne ovat kyllä tosi kauniita ja herkkiä kaikkine kukkineen. Vahinko, että eivät säily ikuisuuksiin asti. Ikää hänellä on 76v. joten ihana kun jaksaa ja viitsii tehdä kaikkea, kaikenlaista. Sehän piristää, aika kuluu kivasti, saa käyttää käsiään, kulkea luonnossa. Aivan upeata! Tosin en äitiäni ikinä voisi kuvailla sanalla "vanhus", hän on aivan liian kaukana siitä <3

Tässä uusin kranssi, jonka hän nyt oli tehnyt:

Eikös olekin herkän ja kesäisen kaunis kranssi!

Vanhemmillani on kesämökki, jonne äiti on tehnyt kaikenlaista katseenvangitsijaa, onnistuneesti ja hauskasti. Pienillä lapsillakin olisi niin kivaa siellä tutkia ja leikkiä!

Tämä ensimmäinen kuva ei kuitenkaan ole leikkimistä varten, vaan se on seinällä oleva taulu, jonka äitini on tehnyt. Taulu on iso ja painava (kivien takia). Leveyttä ainakin metrin verran. Hän on, kuten huomaat, myös erittäin taitava ja taiteellinen. Taulu on tehty pitkin poikin kerätyistä pienistä kivistä, jotka on sitten liimattu kovalle pohjalle vai oliko se styroksia, joka tapauksessa, yksitellen liimatut kivet muodostavat aivan älyttömän kauniin joutsentaulun. Siellä voi nähdä lumpeenkukat ja heinätkin!

Mökillä ollessa kannattaa katsella ympärilleen, voit bongata vaikka mitä ja yllättäen:

Sitten äitini osti akryylivärit ja maalasi laatalle painetun raparperin värilliseksi:

Tässä vielä linkkejä äidin minulle ja lapsille viime talvena neulomiin sukkiin. Talvessa en odota mitään muuta kuin saan vetää taas nuo jalkaani <3

http://www.lily.fi/blogit/mun-kummallinen-elama/sopostely-sukat

http://www.lily.fi/blogit/mun-kummallinen-elama/uudet-sukat

http://www.lily.fi/blogit/mun-kummallinen-elama/kiitos-aiti

Kyllä äidit ovat ihan parhaita!

Share

Ladataan...

Mitä teet, kun kotoasi löytyy muutama musta banaani? Viet kompostiin? Syöt? Heität roskikseen?

Minä leivon aina niistä mustista banaaneista banaanikakun, sellaisen kuivakakun. Minulla on monta erilaista reseptiä banaanikakuille. Se, minkä valikoin, riippuu siitä, että montako mustaa banaania meillä on. Ohjeissa on nimittäin aina eri määrä banaania; joissakin neljä kappaletta, joissakin kolme ja nyt valikoin tämän ohjeen, koska banaaneja oli kaksi.

Tekeminen on todella helppoa ja tuloksena kuitenkin syötävä kakku. Eikä tullut heitettyä hukkaan hyvää raaka-ainetta :)

Kantsii kokeilla, jos löytyy vanhentuneita banaaneja! Netistä löytyy kyllä mahdottomasti lisää näitä ohjeita.

Minä tein yhden lisäyksen tuohon ohjeeseen. Laitoin joukkoon murskattua suklaata pieninä hippuina :)

Tässä menossa uuniin:

Noin 40 minuutin kuluttua, valmis kakku:

Ei mennyt hyvä raaka-aine hukkaan! Muista siis tämä, jos kotoasi löytyy tämännäköisiä banaaneja, joita kukaan ei enää halua syödä, LEIVO KAKKU!

 

Share

Ladataan...

 

Ei voi olla totta! Minä jo toisen kerran mustikkametsässä viikon sisällä :). Minä, joka en ole yli kymmeneen vuoteen ollut metsässä, ainakaan keräämässä mitään. Olin jo viime viikonloppuna mustikassa, sen jutun murheineen ja iloineen voit lukaista täältä.

Sain houkuteltua miehenkin mukaan (kiitos vinkista Tiikerikatti :)). Selkäni ei tullut kipeäksi. No, lopussa alkoi hieman tuntua kipua, mutta sitten jo lopetin kohta, en antanut kivun yltyä. Poimimme ne ihan käsin tällä kertaa. On ne paljon siistimpiä kuin poimurilla kerättynä. Ihan muutama roska vain. Kahdestaan saimme mukavasti kerättyä pienessä ajassa näitä superfoodeja. Niin ja oli se metsässä olo kivempaa kahdestaan kuin yksin (kuten viimeksi olin). Vaikka toista ei aina näkynytkään, silti tiesi, että siinä se jossain lähellä on. Paljon kivempaa ja turvallisempaa, vaikka kyseessä onkin meidän kadun ja seuraavan kadun välinen pieni metsäpläntti. Joku ei ehkä kutsuisi sitä ollenkaan metsäksi, mutta minulle se on sitä, koska onhan siellä mustikoitakin :). Muitakin hyviä puolia kaupunkimetsässä on; siellä ei ole hirviä, niin ei ole hirvikärpäsiäkään. Punkkejakaan en ole koskaan siellä saanut. Onkohan niitä edes siellä? Hyttysiä on, niitä on näköjään kaupunkimetsissäkin. Ne pikku paholaiset, jotka inisevät korvissa, tunkevat naamalle, pistävät jalkoihin ja kainaloon!!, päähän ja poskeenkin. Menkää pois kaupunkimetsästä! Ei ne mene.

No, kuitenkin mustikoita tuli taas. Osa pakkaseen ja osasta tuli mustikkapiirakka :) Namskis. Kyllä elämä on ihanaa (kaikkine hyttysineenkin).

Oli pakko ottaa monta kuvaa. On tämä niin ihme, että minä olen alkanut taas viihtyä metsässä.

Piirakka oli kuohkeaa ja suussasulavan hyvää!

 

Share

Ladataan...

Kesällä ja talvellakin, yksi helppo omatekemä ruoka, joka maistuu meille aivan kaikille, on lihapullat. Siihen haluan aina keittää nauhamakaronia. Tämä ja lihamakaronilaatikko ovat niitä ainoita ruokia, joihin käytän ketsuppia :) eli käytän tosi harvoin. Kun taas muut meillä tuntuvat peittävän ruuan kuin ruuan ketsupilla, myös mies :) Perunamuussinkin päälle? Sitä minun on vaikea jo ymmärtää...

Tässä pullat juuri pyöritettyinä , raakoina yhä paistinpannulla. Nauhaspaghetti kiehuu...

Siinähän ne nyt on valmiinä syötäväksi. Ihan perusruokaa, silti niin hyvää. Ei hienoja kattauksia. Lisukkeena vain tomaattia ja kurkkua.

Tämä vastapainoksille niille upeille blogeille ja niiden upeille ravintolaruokakuville. Suomalaista, arkista kotiruokaa.. :)

Share
Ladataan...

Ladataan...

Eilen kävimme ostamassa viikonlopun ruuat kaupasta. Huomasimme, että mansikat (5kg laatikko) maksoivat nyt 24.90 eur. Kun viikko sitten ostimme niitä, oli hinta 29.90 eur/5kg. Jutun mansikoista voit lukea täältä. Pitihän niitä ostaa se laatikko, kun halvalla sai :)

Osa meni jääkaappiin rasiaan ja jää syötäväksi. Osasta tein mansikkakakun. Loput pakkaseen. Kun kakkupohja oli uunissa jäi minulle "luppoaikaa", joten päätin leipoa muutakin. Leivoin myös jugurtti-appelsiinikakun ja piimäkakun (sen tein tällä kertaa maustamattomaan jugurttiin, en piimään, koska sitä tarvittiin tuohon edelliseen kakkuun). Niin, eikä minulla edes piimää olisi ollut.

Kuvat on otettu eilen illalla, joten ei ollut saatavilla enää luonnonvaloa. Sähkövalossa kuvista tulee tuollaisia..varjoja ym.

Laitan myös ohjeet, paitsi täytekakun, sen pohjan osannee? kaikki tehdä :)

Ja ei kun herkuttelemaan :-)

Share

Ladataan...

Löysin netistä ihanalta näyttävän ohjeen mansikoille. Piirakkahan se oli. Taikinaan tuli myös suklaarouhetta. Se muuten oli hyvää, aivan ihanaa!

Siihen käytin tuoreita mansikoita yhden rasian (500g), eikä kaikki edes mennyt, jäi koristeeksikin.

Oli tosi nopea tehdä ja helppokin. Tätä pitää tehdä toisenkin kerran, ehkä sitten ensi kesänä mansikka-aikaan.

Näin se tapahtui ja lopputuloskin oli aika hyvännäköinen :)

Taikina valmis ja lisätään vain suklaamurska. Kaadetaan taikina vuokaan.

Painellaan mansikan puolikkaat taikinaan ja sitten uuniin puoleksi tunniksi.

Kypsän piirakan annoin jäähtyä:

Sitten vähän koristelin sitä. laitoin tomusokeria ja loput mansikat reunalle:

Jo siitä palanen hävisi :). Koska piirakkaa oli vaikea leikata reunalla olevien mansikoiden takia (ne putoili liinalle), niin otin ne pois ja laitoin kuppiin:

Ohje tässä:

 

Share

Ladataan...

Kun olemme syöneet loppuun ruukkusalaatin, en heitä sitä koskaan pois. Heittämisen sijaan tökkään/istutan sen ruukun multaan ja kastelen ja annan kasvaa. Etsin aurinkoisen paikan. Siitä se lähtee, yhdet ilmaiset salaatit saadaan vielä samasta ruukusta. Oletteko koskaan kokeilleet? Se on ihan helppo juttu. Älyttömän hyvä niksi ja toimii aina.

Tässä minulla on tökätty johonkin muovipurkkiin mullan sekaan kaksi jo kerran tyhjäksi syötyä jäävuoriruukkusalaattia. Kohta saadaan niistä taas uudet. Hyvin ovat lähteneet taas kasvamaan!! Tämä on kyllä oikeaa kierrätystä, uusiokäyttöä parhaimmillaan.

Ostimme keväällä uudet neljä pitkää, valkoista parvekeruukkua. Yksi kun niistä vanhoista meni rikki. Meinasin jo heittää ne kolme jäljelle jäänyttäkin roskikseen. Ovat jo niin huonossa kunnossa (halkeamia, paloja poissa jne.). Tulin sitten ajatelleeksi, että niihinhän voisi vielä, olkoot sitten vaikka se viimeinen kerta, istuttaa ihan vaan kukkia kasvamaan kesäksi. Kukkia, joita voisi poimia sisälle maljakkoon. Ostin kehäkukkasiemenpussin. Siinähän ne nyt kasvavat. Toki kylmä kesä on kasvua hidastanut, mutta eiköhän noista vielä kukkia tule. Taas yksi kierrätys pääsi käyttöön :) Kuvassa näkyy nyt vain kaksi näistä, kolme niitä oikeasti on.

 

Share

Ladataan...

Ostin tämän veitsen, "Herra Perunan", sellaisesta isommasta supermarketista Kreetalta, läheltä Hanian kaupunkia. Tämä löytyi ihan vain taloustavaraosastolta. Ulkomailla tykkäänkin kierrellä ruokakauppojen eri osastot, juuri tälläisten ihanien löytöjen takia. Tällä on ilmeisesti tarkoitus leikata perunoita, mutta en vissiin ole koskaan itse leikannut perunoita, kaikkea muuta kyllä :) Nytkin vuorossa oli tavallinen kurkku. Tällä veitsellä saa hieman erilaisia siivuja ja on se kumma miten sellainenkin maistuu muka niin erilaiselle. Kattauksessakin se on piristävä tuo muoto, vähän jotain uutta.

Erittäin aaltomainen muoto tulee siivuihin!

Tomaateista kun vielä taiteilin kukkaset, niin olipa erilainen ja hauska kasvisosasto ruualla :)

Nyt kun nuo kotimaiset vihannekset on halvimmillaan, niitä kannattaa syödä paljon! Tomaattikilo 0.89 eur. Uskomattoman halpaa. Kurkku oli jotain samaa luokkaa. Kroppa ja vatsakin kiittää hymyn muodossa vitamiineista :)

 

Share

Ladataan...

Perjantai iltana, töiden jälkeen, viikonlopun kunniaksi, jaksoin vielä tehdä juustokakun. Hyvä kun tein, sillä sen piti olla koko yön jääkaapissa ja lauantai aamuna sainkin heti maistella sitä. Voi että miten hyvää se olikaan!

Ohjeen mukaan tämä tehdään pienempään vuokaan kuin mitä minulla on. Minulla on kaksi irtopohjavuokaa. Pienempi on 22-23cm halkaisijalla (ohjeessa 18 cm halkaisija). Siihen pienempään vuokaan kuitenkin tein sen. Pohjan tein kaksinkertaisesta määrästä (200g keksejä ja 100g voita), sekä päällimmäisen kerroksen myös tuplana. Keskimmäinen eli se valkoinen osuus tuli ihan ohjeen mukaan. Valkoinen osuus jäi siten matalammaksi kuin pitäisi, mutta minusta tuossa oli ihan riittävästi sitä!

Jos tykkäät juustokakuista, on tämä niiden aatelia :)

Tässä kuvassa levitän tuota päällimmäistä punaista kerrosta varovaisesti lusikalla valkoisen päälle. 

Tässä se päällimmäinen kerros on levitetty. Olisi pitänyt pitää pidempään jääkaapissa ennen tuota viimeistä kerrosta, niin olisi ehtinyt jähmettyä kovemmaksi. Nyt se valkoinen hieman sekoittui punaiseen. Ei kuitenkaan vaikuta makuun :) Seuraavaksi se meni yöksi jääkaappiin:

Tässä kakku nyt on valmiina ja niin suussasulavan hyvää

Haluatko ohjeen? Laitan sen varmuuden vuoksi tähän alle:

Pohja ja täyte

  • 100 g digestivekeksejä
  • 50 g voita
  • 12 keskikokoista mansikkaa
  • 250 g tuorejuustoa
  • 200 g maustamatonta jogurttia
  • 1 dl sokeria
  • 2 dl kuohukermaa
  • 4 liivatelehteä
  • Ohjeessa on käytetty 18cm:n levyistä vuokaa

Kuorrute

  • 0,5 dl sokeria
  • 0,5 dl vettä
  • 100 g vadelmia (minä laitoin mansikoita)
  • 1 liivatelehti

    Tee näin:

    1. Murskaa keksit jauheeksi tehosekoittimessa tai käsin. Lisää joukkoon sulatettu voi ja sekoita tasaiseksi.
    2. Asettele keksimurska vuoan pohjalle ja painele haarukalla tiiviiksi.
    3. Leikkaa mansikat puoliksi ja asettele ne vuoan sivua vasten pystyasentoon
    4. Laita liivatelehdet kylmään veteen. Sekoita tuorejuusto ja jogurtti kulhossa tasaiseksi.

5. Kaada kattilaan sokeri ja kuohukerma. Keitä keskilämmöllä minutin ajan, jonka jälkeen lisää joukkoon liivatelehdet. Pidä kattilaa liedellä muutaman minutin ajan samalla sekoittaen.

6. Anna seoksen hieman jäähtyä, jonka jälkeen lisää kermaseosta tuorejuuston sekaan vähän kerrallaan ja sekoita hyvin.

7. Kaada seos vuokaan ja laita jääkaappiin. Anna jäähtyä kunnolla.

8. Lisää kattilaan vesi ja sokeri. Kiehauta niin, että sokeri sulaa veden sekaan. Lisää liivatelehti ja ota kattila pois liedeltä. Sekoita hyvin.

9. Laita vadelmat pieneen astiaan ja kaada sekaan hieman jäähtynyt sokeriseos. Sekoita sauvasekoittimella ainekset tasaiseksi.

10. Kaada kuorrute kakun päälle varovaisesti (minä laitoin lusikalla) ja levitä se tasaisesti reunoihin. 

Saat parhaimman tuloksen kun annat kakun asettua jääkaapissa yön yli ennen tarjoilua.

Share

Ladataan...

Minä olen aina leiponut kakun juhannukseksi. Nimenomaan mansikkatäytekakun. Mansikoiden pitää olla suomalaisia, koska ne vain ovat parhaita.

Tänä vuonna mansikatkin ovat kylmyyden takia myöhässä, mutta löytyi kuitenkin pieniä rasioita (suolaisella hinnalla) kotimaista mansikkaa. Ostettava se kuitenkin oli, sellainen pieni ja kallis.

Kakkupohja piti leipoa ensimmäisenä. Sen tein aamulla.

Kun se oli jäähtynyt, leikkasin sen kolmeen kerrokseen. Välit kostutin ja täytin. Lopuksi koristelu. Ei ihan johonkin kakku-/ruokablogiin kelpaisi, mutta se on meidän kakku ja kelpaa meille! 

Hyvälle se maistui, vaikkei täydellisen näköinen ollutkaan, tosin en sellaista yrittänytkään tehdä :)

Sitten jääkaappiin kaikkien grillattavien makkaroiden joukkoon :D. Sulassa sovussa ne sinne jäi :D

Mansikkakakku, ihan parasta makeaa syömistä juhannuksena!! Mikä teillä oli makeana herkkuna juhannuksena?

 

Share

Pages