Ladataan...

Viikonloppuisin minulla on tapana panostaa ruokiin ja tehdä ne itse alusta loppuun. Alkuviikolla sitten syödään viikonlopun jämiä (teen mielelläni enemmän ruokaa juurikin tämän takia) ja loppuviikolla puolivalmisteita tai ihan eineksiä. Näin se meillä menee.

Innostuin tekemään itse Pitaa. Ohjeet olen saanut noin 25 vuotta sitten. Erään silloisen työkaverini anoppi oli kreikkalainen ja hän oli nämä antanut miniälleen (nyt jo entiselle). Tämä työkaverini antoi sitten ne minullekin, joten ihan aidoilla ohjeilla mennään.

Ensiksi tein Tsatsikin. Ensimmäisessä kuvassa kurkku on kuorittu, raastettu ja seissyt hieman suolattuna 10 minuuttia. Suola sitoo nestettä. Se jälkeen puristelin ne mahdollisimman kuivaksi. Sitten tuli valkosipulit, suola, jugurtti ja ripaus öljyä ja valmis!

Pitaleipätaikina kohoamassa. Se tehdään veteen.

Leivät paistetaan pannulla. Ruokalusikallinen öljyä pannulle ennen jokaista pitaa.

Lihat paistoin ja ranskalaiset kypsytin uunissa. Siinä se valmis annos syötäväksi. Aivan yhtä herkullista kuin Kreikassa!

Tykkäätkö sinä Pitasta ja Tsatsikista? Oletko maistanut?

Tässä vielä ohjeet. Näiden lisäksihän tarjotaan pitan päällä ranskalaisia, tomaattia, sipulia, kurkkua ja paistettuja naudan, porsaan tai kanan suikaleita. Vaikeinta minun mielestä on saada kaikki valmiiksi yhtäaikaa. Aikamoinen työ, mutta lopputulos palkitsee kaiken! Herkullista!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olen jo aikaisemminkin kirjoittanut, että minulla on tapana ostaa matkoiltani syötäviä tuomisia, tuliaisia kotiin. Niitä on sitten niin kiva maistella matkan jälkeen... :). Tällä kertaa mukaan lähti pähkinöitä ja suklaa-vohveli-tikkuja. Noita suklaa-vohvelisyötäviähän saa nykyään Suomestakin esim. Prismasta, mutta ovat aika arvokkaita. Nyt ostin pitkästä, pitkästä aikaa niitä ihan Kreikasta.

Oikeastaan se aika, kun niitä ei saanut Suomesta oli kivempaa. Muistan, kun töihin oli määräys tuoda tuliaisiksi noita, jos meni Kreikkaan lomalle. Se oli herkkua, jota sai vain sieltä. Sitä oli ihan pakko tuoda, muuten ei ollut takaisin tulemista :D.

Yhtä hyviä ne on vieläkin! Maistuukohan Prismasta ostettu yhtä hyvälle? En usko :D. Sitä en muista onko Prismassa ne purkit näin isoja, vai oliko ne pienempiä. No ei sillä väliä, nämä on kuitenkin suoraan Kreikasta ja ah, niin hyviä!

 

Share

Ladataan...

Kun mies lähtee työreissulle, jään kotiin kahden teinin kanssa. Usein teen silloin kanaa uunissa. Niitä kanankoipia kun on siinä paketissa sopivasti kolme kappaletta. Se maistuu meille kaikille kolmelle. Lisukkeeksi keitin tällä kertaa makaroneja, koska eilen oli riisiä. Sitä väriä lautaselle tällä kertaa pannulla paistetuista pavuista, johon olin leikannut kinkkusiivuja pieniksi paloiksi. Täyttävää, terveellistä? ja hyvää. Terveellisen jälkeen on kysymysmerkki, koska makaronit tuskin on kovin ravintorikkaita ja pienet kinkkupalat tuovat vähän miinusta mukaan. Toki löytyyhän niitä paljon epäterveellisimpiäkin ruokia. Kana ja pavut ovat taas plussaa.

Kuvina sama:

 

Share

Ladataan...

Meillä töissä on tapana tarjota jotain hyvää, jos on synttärit, jos jää lomalle, jos on nimipäivät, jos on ostanut uuden auton, jos jää eläkkeelle, jos saa uuden isompi palkkaisen vaativamman homman, jos täyttää pyöreitä, jos on muuten vain onnellinen tai jos on markkinat (joku käy silloin aina ostamassa markkinarinkelit), syy siis voi olla ihan mikä vain. Pakollista tämä ei kuitenkaan ole!

Kuitenkin ruokalasta tilattua kakkua tarjotaan harvemmin, mutta silti aika usein :). Kakkua tarjotaan yleensä vain, jos täytetään pyöreitä tai jäädään eläkkeelle. Nyt oli eläkkeellejäänti kyseessä. Tälle henkilölle, joka täyttää pyöreitä tai jää eläkkeelle, suoritetaan yleensä myös rahakeräys työkavereiden toimesta, joten tämä on sitten kiitoksena muistamisesta.

Tällä kertaa eläkkeelle jäävä mies tarjosi mansikkakakkua! Kakkuja tuli neljään eri kahvipaikalle (meinasin jo kiertää ne kaikki) :D

Kyllä oli hyvää! Nam

 

Share

Ladataan...

Meillä oli tässä joku aika sitten pienet markkinat, ihan vain Prisman parkkipaikalla. Siellä lähiseudun tuottajat, leipurit ja käsityöläiset olivat myymässä omatekemiä tuotteitaan. Me menimme vasta töitten jälkeen noin klo 18.00 sinne (tai siis kauppaan olimme menossa, mutta poikkesimme tuollakin). Silloin jo moni oli lähtenyt pois ja joitakin kojuja purettiin. Ne jatkuivat kyllä vielä seuraavana päivänäkin, mutta meille riitti tämäkin käynti. Toki jotain lähti mukaankin. Mies myös söi paikan päällä grillimakkaran. Olisi siellä ollut paistettuja muikkujakin, jopa mukaan ostettavaksi. Oli hunajantuottajaa, korujen tekijää, leipuria, puutyöntekijää, risutaiteilijaa, turkistentekijää, ihan kaikkea. Syömistä ostettiin kotiin, ei tavaraa.

Muutaman kuvan otin sieltä. Taidokkaita nuo risutyöt, niinkuin tuo riikinkukkokin. Kallis kuitenkin!

Minusta on jotenkin hauska käydä markkinoilla. Useinkaan en mitään niistä osta, mutta haistelen sitä tunnelmaa ja tuoksuja ja katselen :)

 

Share

Ladataan...

Taas sama juttu, mutta aikaisemmin kuin viime vuonna!! Minä kirjoitin jo vajaa vuosi sitten tunteella samasta asiasta (voit lukea sen täältä), että kohta joulusuklaita ja- kalentereita myydään varmasti juhannuksena! No ei ihan vielä, ainakaan tänä vuonna, mutta jälleen aikaisemmin kuin viime vuonna. Nämä kuvat otin eilen eli 03.10, kun kävimme ruokaostoksilla Prismassa. Vaikka olen täysin jouluihminen ja rakastan joulua, en halua silti siirtää sitä pois joulukuusta. En halua alkaa odottamaan joulua ja syömään joulukonvehteja, kun lehdet ovat vielä puissa vihreinä, osin jo keltaisinakin, eikä pakkasista tietoakaan, puhumattakaan lumesta. Juurihan vasta olen siirtynyt käyttämään sukkia; ohuita, nailonisia nilkkasukkia kesän jäljiltä!! Nyt pitäisi sitten katsella kaupassa joulua. EI, EI ja vielä kerran EI.

Minä en ajattele vielä joulua yhtään, vaikka lahjoja olenkin hankkinut pitkin vuotta. Se on eri asia, ostan, kun sopiva osuu kohdalle, mutta en vielä mieti joulua. Joululaulut eivät soi päässäni. En kääri lahjoja joulupaketteihin. En himoitse laittaa jotain jouluista esille. Ei, se tulee vasta joulua ennen, vasta joulukuussa.

Miksi kauppiaiden ahneus joulumyyntiin on noin häiritsevän räikeää? Ahneus aloittaa se jo 03.10. Minä haluaisin, että jouluhössötys alkaisi vasta joulukuussa. Vietettäisiin itsenäisyyspäiväkin vielä rauhassa. Sen jälkeen hössötettäisiin ihan täysillä ja läkähdyksiin asti, kunnes se ihana joulu olisi jo ovella.

Kuvasin joulukalenterit ja -suklaat kauhuissani. En ollut yhtään ihastunut. Mieleeni ei tullut ostaa näitä jouluherkkuja. Hymyä ei kasvoillani näkynyt, pelkkä epäuskoinen ahdistus.

Toivon kuitenkin ihan sydämeni pohjasta, että pääsiäismunia ei tulisi myyntiin ennen joulua!

 

Share

Ladataan...

Elokuussa keräsimme punaherukat pensaistamme. Ei niitä onneksi tuhottomasti ollut, koska kumpikin pakastin tursuaa kaikkea säilöttyä; jätskejä, pullia, marjoja (monenlaisia) ja ruokiakin. Monina vuosina olemme ne jättäneet linnuille, nyt emme näin tehneet.

Niinpä sitten nyt onkin ihana tehdä omista marjoista vispipuuro. Se maistuu meille kaikille. Minä en makueroa puolukoista tehtyyn puuroon erota, yhtä hyvää siis!

Tässä olen jo siivilöinyt pitkään keitetyt marjat pois:

Siinä se mehukeitto nyt on, jonne seuraavaksi lisätään sokeri:

Lisätäänhän sinne toki mannaryynitkin:

Sitten sen annetaankin kiehua hiljalleen 15-20 minuttia, välillä sekoittaen:

Puuro alkaa olla jo valmis:

Tässä olen kaatanut sen astiaan, jossa sen vatkaan kuohkeammaksi ja värikin muuttuu vaaleammaksi vatkauksen myötä:

Valmis puuro. Se on selvästi vaaleampaa, kun se on vatkattu:

Nyt syömään :)

 

Share

Ladataan...

Kun mies oli työreissussa kaupungissa, jossa äitinsä asuu, toi hän kotiin omenoita  ison kassillisen. Ne hän oli poiminut sieltä mummolan omenapuista. Lajikkeita oli useampaa erilaista. Minulla on tapana leikata näistä siivuja pakastepussiin ja pakastaa ne. Talvella on sitten kiva ottaa pakkasesta valmiiksi siivutettuja omenalohkoja ja laittaa ne vain piirakan päälle. Helppoa ja käytännöllistä.

Laitoin osan jääkaapin vihanneslokeroon. Lokero kyllä täyttyi aivan piripintaan asti. Sieltä on kiva käydä popsimassa niitä. Loput laitoin parvekkeelle. Vahingossakaan en sisälle niitä laittanut esille. Olen sen joskus tehnyt ja katunut syvästi tekoani. Voi sitä kukkakärpästen määrää mikä niiden mukana kotiin tulee. Vessaankaan et pääse yksin, vaan niitä on seurana useampia :). Välttääkseni tämän, ovat omenat jääkaapissa ja parvekkeella.

Näistä tein, leivoin myös jotain hyvää, makeaa; piirakan, uunipaistoksen. Ohjeet ja kuvat kummastakin, on jutun lopussa :)

Töissä syön joka päivä omenan. Koska nämä kotimaiset ovat paljon pienempiä kuin kaupassa, syön niitä kolme töissä. Vähitellen pilkon niitä niihin pakastepusseihin. Ei mitään stressiä. Ne kyllä kerkeää sinne.

Nyt on hyvä aika nauttia kotimaisista vitamiineista omenan(kin) muodossa.

Meilläkin oli omenapuu, kun muutimme tähän taloon. Se teki tosi hyviä omenoita. Sitten se vain kuoli. Nyyh. Istutimme uuden, mutta sekin kuoli. Luovutimme. Meillä on sen verran kallioinen rinnetontti, että on vaikea saada mitään kasvamaan täällä. Nyt ostamme omenat kaupasta, paitsi syksyllä, kun saamme niitä mummolasta :)

Onko teillä omenapuita? Syötkö paljon omenoita?

Minä luotan viisauteen "omena päivässä, pitää lääkärin loitolla". Olen ollut viimeiksi yli 10 vuotta viimeksi kipeänä. Silloin oli lyhyt, mutta raju oksennustauti, joka kävi läpi jokaisen perheenjäsenen. Kuumeessa olen ollut 16 vuotta sitten. Ehkäpä sananlasku, viisaus pitää paikkansa?

Tämä on tosi hyvää. Pinta tulee rapeaksi, aivan ihanaksi ja seuraava kerros on pehmeitä omenia!

Leikkurilla tein 1.5kg omenalohkoja. Kävi nopeasti.

Vielä lisää...ei riitä

Ah, siinä se nyt on, valmista syötäväksi!

Päälle kun laittoi vielä vaniljakastiketta, niin voi sanoa, että vei kielen mennessään!

Kun uuni kerran oli lämpimänä, niin paistoin omenapiirakan samoilla lämmöillä ja kun niitä omenoita riittää!!

Tämä on inhottavin vaihe. Taikina kun tuppaa tarttumaan vain käsiin, ei vuokaan...mutta onnistui!

Sitten omenasiivujen vuoro:

ja päällimmäinen kerros:

Uunissa puolisen tuntia ja valmis nautittavaksi:

Hirvittävän herkullista myös:

 

Share

Ladataan...

Crème brûlée on sekä minun, että mieheni herkku. Ostamme sitä aina, kun vain sitä Lidliin ilmaantuu. Sitä ei aina ole, mutta aika usein onneksi Lidlin lehdestä sitä bongaamme. Olen ohjeitakin tälle herkulle googlannut, mutta siinä vaiheessa, kun puhutaan kaasuliekillä pinnan sokerin polttamiseksi rapeaksi, olen sen unohtanut. On vain niin paljon helpompi ostaa valmiina. Kun tuo on vielä ostettunakin niin taivaallisen makuista. Syömme ne aina sellaisena päivänä, kun uuni on käytössä muutenkin. Laitamme ne sinne uuniin jälkilämpöön vähäksi aikaa, niin että sokeri sulaa.

Helppoa!

Pakkauksesta paljastuu kaksi annosta lasisissa kupeissa. Noita kuppejakin meillä on vaikka kuinka paljon. Koska ovat uuninkestäviä, olen tehnyt niissä muffinssejakin :). Olen käyttänyt niitä myös kynttilänalusina, vesivärien sekoituskuppeina, tarjouluastioina. Niitä voi todella käyttää vaikka mihin.

Pakkauksessa on myös nuo ruoko-/fariinisokeripussit, jotka levitetään vanukkaan päälle, ennen uuniin laittamista.

Meillä muksut tykkää syödä ne kylminä. Ohjeessakin oli, että voi syödä kylmänä tai lämpimänä. Me aikuiset kuitenkin tykätään niistä lämpiminä. Ihan herkkua. Namskis :). Tässä valmiina uuniin:

Jos, et ole koskaan ostanut, maistanut näitä, suosittelen. Tämän parempaa herkkua ei voi enää olla! Oikeasti, ovat vaan niin taivaallisen makuisia, vievät kielen mennessään!

Share

Ladataan...

Viikolla, kun töiden jälkeen ei halua seistä hellan edessä tuntia tekemässä ruokaa, on kiva tehdä jotain hyvää nopeasti. Hampurilaiset maistuvat meille kaikille. Pelkkään kaupan hampurilaiseen saa lisää makua, kun paistaa väliin paistetun kananmunan ja laittaa sulatejuustosiivun. Juusto sulaa kivasti sinne. Niin hyvää helposti ja nopeasti. Minulle riittää tuo yksi hampari, se on jo sen verran täyttävä. Tämä yksi meidän pikaruokamme. On niitä onneksi monia muitakin :-)

 

Share

Ladataan...

Käytetäänkö teillä puikkoja syömiseen?

Meillä käytetään, mutta vain nuudelien syömiseen. Pikanuudeleiden, maustettu tulisiksi. Mikähän tapa sekin on, että juuri noiden syömisessä käytämme, myös muksut käyttävät. Meillä on arkipuikkoina sellaiset puunväriset, ihan peruspuikot. Juhlavampaan kattaukseen meillä on sitten mieheni joskus Kiinasta (työreissu) tuomat oikeat, maalatut, hienot puikot. Niiden kanssa kuuluu sitten käyttää samalta reissulta tuotuja kupposia.

Aikas hienot ovatkin. Voidaan kuvitella olevamme ihan aitoja kiinalaisia :D

 

Share

Ladataan...

Meillä oli perjantaina työpaikan 100-vuotisjuhlat. Isot bileet. Järjestelyt oli aloitettu jo kuukausia, kuukausia aikaisemmin. Niihin oli pukeutumiskoodina"rennon juhlava". Siinäpä sitä sitten olikin miettimistä, mikä olisi rento ja juhlava yhtäaikaa! Juhlat alkoivat jo klo 17.00. Päättymisaika oli klo 23.00. Sen jälkeen oli bussikuljetukset kaupungin keskustaan, jos halusi mennä jatkoille :-). Me emme menneet, mitäs me vanhukset sinne. Antaa nuorten juhlia ja niiden vanhempienkin, jotka juhlia haluavat. Me menimme kuitenkin jo kotiin siinä vaiheessa.

Mitä sitten laitoin päälleni?

-korkokengät

-Mangon mekko

-musta pikkulaukku

Niistä kokosin asun. Mekossa on kullanväristä kimalletta. Se kävi juhlavasta. Mekko oli kuitenkin lyhyt, joten se on sitten se rentopuoli :)

Onko asu onnistunut?

Kynsiin laitoin kultaista lakkaa. Sopii mekkoon hyvin:

Juhlat pidettiin yhdessä tehdasrakennuksessamme. Kuvasin sen päivällä töistä lähtiessä.

Ritilärappusten päälle oli laitettu naisten korkokengille helpotus..jäin kyllä miettimään, että miten tuo metrin loikka hoidetaan :D. Jospa siihenkin joku fanerilevy löytyisi :). (Kun sitten menimme juhliin oli tuo metrin pituinen pätkä myös peitettu ja päällä koko matkan oli laitettu sininen kangas. Ei näkynyt enää fanereita). Tämä sininen kangas ja värimaailma jatkuivat sitten juhlatilaksi tehdyssä tehtaassa.

Kun sitten lähdimme juhliin, huomasin syksyn oikeasti tulleen. Villiviini on taas niin kauniin punainen.

Ennen lähtöä kuvattiin asuni pihalla ja parvekkeella. "Rennon juhlava" siis :)

Hiuksiin taakse hieman kiharaa, jota ei edestäpäin ollenkaan näkynyt. 

Juhlat pidettiin siis yhdessä tehdasrakennuksessamme. Se oli tyhjennetty kokonaan tai siirretty kaikki mahdolliset sivuun, pois tieltä. Juhlapaikka oli koristeltu upeaksi. Jonot ulkona ja sisällä oli pitkät, kun noin 200 työntekijää oli ilmoittautunut juhliin. Ihmettelimme kuitenkin, että mikä "tulppa" siellä oikein on, kun jono ei liiku...

Selvisihän syykin; jokaiselle jaettiin tälläinen kortti kaulaan, omalla nimellä varustettuina. Siinä oli myös nimien kirjaimista tehty anagrammi, joka oli hauska :D. Yhdelläkin luki "Hui krapula", ennettäkö? :D. Kortin toisella puolella oli illan ohjelma. Nämä kortit varmasti myös helpottivat vartijointiliikkeen vartijoiden työtä, että paikalle ei tule kutsumattomia.

Tehdastila oli täynnä hienosti koristeltuja pöytiä. Se sininen värimaailma jatkuu...:

Illan juontaja Nicke Lignell:

 

Valokoristeitakin oli pitkin ja poikin....Taustalla näkyvät koneet kertovat tilan oikeasti olevan jotain ihan muuta kuin juhlatilan.

Juomat olivat ilmaisia koko illan. Olut, siideri, kuohu-, puna- ja valkoviini ja vichy, kevytcolat ja jaffat. Jälkiruuan kanssa tuli konjakki tai likööri.

Alkupalat ja lämmin pääruoka olivat hyviä:

Oma annokseni. Kuva on sininen, kun katoissa oli siniset valot meidän kohdalla:

Jälkiruuaksi mustikkakakkua:

 

Miehillä melkein kaikilla oli pikkutakit. Hieman erikoisempiakin löytyi :)

Bilebändi alkoi soittamisen ja samalla tanssitkin alkoivat:

 

Illan tähtiesiintyjä oli kuitenkin Jonne Aaron. Hyvin soitti ja lauloi. Minäkin lauloin mukana :), tosin en lavalla.

 

Klo 22.55 juhlat loppuivat ulkona ilotulitukseen, joka oli upea.

Lopuksi oli vielä bussikuljetukset keskustaan, jos sinne jatkoille halusi mennä...Bussit odottivat tiellä ilotulituksen ajan. Me lähdimme kävelemään kotia kohden. Kiva ilta oli varmasti kaikilla. Oli hyvät järjestelyt ja kaikki toimi! Wau!

Share

Pages