Ladataan...

Tänään oli niin kaunis päivä, kuten oli eilenkin. Kun silmät sulki, pystyi melkein kuvittelemaan, että oli kesä, kaunis kesäpäivä. Aurinko paistoi tosi kirkkaasti, se jopa lämmitti yhä! Hiki tuli, kun vähänkin teki hommia. Lintujen laulu kuitenkin puuttui ja vihreät lehdet puista. Joistakin puista puuttui jo suurin osa lehdistäkin. Aurinkokin paistoi liian alhaalta. Ei se kuitenkaan ole enää kesä. Se on jo mennyt, vaikka tänä vuonna sitä tuskin edes huomasi. 

Ihanan ja kauniin päivän kunniaksi tein pannukakun. Maistui ihan kesälle mansikkahillon kanssa!

 

Share

Ladataan...

Minä en raskinut hävittää kukkivia kukkia, vaikka ei niitä paljon enää ollut. Kukkapehkot ja -penkit olivat jo karmean näköisiä, joten poimin kukan sieltä täältä ja vasta sen jälkeen heitin pois kaikki kesäkukkäjäämät ruukuista ja astioista. Näistä rakkaudella poimituista viimeisistä kesäkukista sain moneen huoneeseen kivoja piristeitä. Joillekin riitti ihan pieni lasi, joillekin vähän isompi. Jopa "yhdenkukanmaljakko" tuli käyttöön. Yhtä kaikki, ihania ovat silti. Viimeiset kesän rippeet leviteltynä kotiimme. Siis oikeasti VIIMEISET kesän jäljet. Sitten se on kokonaan poissa. Nyyh, lohdutonta!

Nämä ovat kyllä kauniita, vaikka ne ovat hieman kitukasvuisia ja niitä oli tosi vähän....

Samettiruusut:

Daalia, yksi vain:

Ahkeraliisat minipulloihin:

ja viimeinen :

 

Share

Ladataan...

Viikonloppuisin minulla on tapana panostaa ruokiin ja tehdä ne itse alusta loppuun. Alkuviikolla sitten syödään viikonlopun jämiä (teen mielelläni enemmän ruokaa juurikin tämän takia) ja loppuviikolla puolivalmisteita tai ihan eineksiä. Näin se meillä menee.

Innostuin tekemään itse Pitaa. Ohjeet olen saanut noin 25 vuotta sitten. Erään silloisen työkaverini anoppi oli kreikkalainen ja hän oli nämä antanut miniälleen (nyt jo entiselle). Tämä työkaverini antoi sitten ne minullekin, joten ihan aidoilla ohjeilla mennään.

Ensiksi tein Tsatsikin. Ensimmäisessä kuvassa kurkku on kuorittu, raastettu ja seissyt hieman suolattuna 10 minuuttia. Suola sitoo nestettä. Se jälkeen puristelin ne mahdollisimman kuivaksi. Sitten tuli valkosipulit, suola, jugurtti ja ripaus öljyä ja valmis!

Pitaleipätaikina kohoamassa. Se tehdään veteen.

Leivät paistetaan pannulla. Ruokalusikallinen öljyä pannulle ennen jokaista pitaa.

Lihat paistoin ja ranskalaiset kypsytin uunissa. Siinä se valmis annos syötäväksi. Aivan yhtä herkullista kuin Kreikassa!

Tykkäätkö sinä Pitasta ja Tsatsikista? Oletko maistanut?

Tässä vielä ohjeet. Näiden lisäksihän tarjotaan pitan päällä ranskalaisia, tomaattia, sipulia, kurkkua ja paistettuja naudan, porsaan tai kanan suikaleita. Vaikeinta minun mielestä on saada kaikki valmiiksi yhtäaikaa. Aikamoinen työ, mutta lopputulos palkitsee kaiken! Herkullista!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Nyt on ihan oikea aika kerätä luonnosta kaikenlaista syksyisiin asetelmiin. Puolukanvarvut, havut ja kanervat ovat tosi hyviä sellaisiin. Kanervia voi kerätä sisälle maljakkoonkin. Jos haluat, että ne säilyy sellaisenaan, vaikka läpi koko pitkän talven, niin älä laita ollenkaan vettä maljakkoon. Ne nimittäin kuivuvat tuollaisiksi kuin poimintahetkellä ovat, eivät muutu ollenkaan, eivätkä varista kukkiakaan pois. Ne ihan oikeasti säilyvät läpi talven noin!

Minä keräsin niitä ja laitoin niitä lasiin. Tein erilaisia sommitelmia niiden ympärille. Näin niitä voi muutella mielen ja fiiliksen mukaan.

 

Share

Ladataan...

Kun tuossa viikonloppuna siivoilin kesäkukkia pois, ainakin suurimman osan, sain jälleen kivan kimpun sisälle :). Tyttären huoneen ikkunan edessä oli kesäkukka-amppeli, joka oli jo aika kurjassa kunnossa. Heitin sen pois. Kuitenkin ennen poisheittämistä katkaisin siitä kaikki käyttökelpoisen oksat ja tein niistä kukkakimpun. Ihan niitä viimeisiä. Ei kuitenkaan viimeinen.

Tuo amppeli oli tosi ihana. Se kukki innokkaasti koko kesän, vaikka voiko edes puhua kesästä, ainakaan ilmojen puolesta. Kiitollinen amppeli oli. Ehkäpä ostan ensi keväänä samanlaisen, parempaa kesää odottaen...

Ihan kiva kimppu. Rippeitä menneestä kesästä:

 

Share

Ladataan...

Kun tuossa joku ilta sitten aurinko sattui paistamaan kauniisti ja minäkin satuin tulemaan parvekkeelle silloin, niin huomasin talon nurkassa jotain punaista. Tosi kirkkaan ja ihanan punaista. Se oli se villiviini, joka kasvaa seinää pitkin. Piti kävellä sinne nurkkaan kurkkimaan. Se oli jotenkin kaunis näky. Räpsin muutaman kuvan.

Kun aurinko oli laskeutunut, tajusin yhtäkkiä, että nehän olisi menneet kukkien sijasta minun minilasipulloissa. Takaisin parvekkeelle ja poimin jonkun oksan pulloja varten. Nämä pullot ovat tosiaan ihan minikokoisia :). Kuitenkin juuri sen kokoisia, että voi pitää maljakkoina. Ihan kauniille ne näyttivätkin:

Mielikuvitusta vain kehiin, niin voi luoda kaikennäköistä uutta. Saa "kukkia" näin myöhään syksyllä vielä maljakoihin :)

Share

Ladataan...

Kun mies oli työreissussa kaupungissa, jossa äitinsä asuu, toi hän kotiin omenoita  ison kassillisen. Ne hän oli poiminut sieltä mummolan omenapuista. Lajikkeita oli useampaa erilaista. Minulla on tapana leikata näistä siivuja pakastepussiin ja pakastaa ne. Talvella on sitten kiva ottaa pakkasesta valmiiksi siivutettuja omenalohkoja ja laittaa ne vain piirakan päälle. Helppoa ja käytännöllistä.

Laitoin osan jääkaapin vihanneslokeroon. Lokero kyllä täyttyi aivan piripintaan asti. Sieltä on kiva käydä popsimassa niitä. Loput laitoin parvekkeelle. Vahingossakaan en sisälle niitä laittanut esille. Olen sen joskus tehnyt ja katunut syvästi tekoani. Voi sitä kukkakärpästen määrää mikä niiden mukana kotiin tulee. Vessaankaan et pääse yksin, vaan niitä on seurana useampia :). Välttääkseni tämän, ovat omenat jääkaapissa ja parvekkeella.

Näistä tein, leivoin myös jotain hyvää, makeaa; piirakan, uunipaistoksen. Ohjeet ja kuvat kummastakin, on jutun lopussa :)

Töissä syön joka päivä omenan. Koska nämä kotimaiset ovat paljon pienempiä kuin kaupassa, syön niitä kolme töissä. Vähitellen pilkon niitä niihin pakastepusseihin. Ei mitään stressiä. Ne kyllä kerkeää sinne.

Nyt on hyvä aika nauttia kotimaisista vitamiineista omenan(kin) muodossa.

Meilläkin oli omenapuu, kun muutimme tähän taloon. Se teki tosi hyviä omenoita. Sitten se vain kuoli. Nyyh. Istutimme uuden, mutta sekin kuoli. Luovutimme. Meillä on sen verran kallioinen rinnetontti, että on vaikea saada mitään kasvamaan täällä. Nyt ostamme omenat kaupasta, paitsi syksyllä, kun saamme niitä mummolasta :)

Onko teillä omenapuita? Syötkö paljon omenoita?

Minä luotan viisauteen "omena päivässä, pitää lääkärin loitolla". Olen ollut viimeiksi yli 10 vuotta viimeksi kipeänä. Silloin oli lyhyt, mutta raju oksennustauti, joka kävi läpi jokaisen perheenjäsenen. Kuumeessa olen ollut 16 vuotta sitten. Ehkäpä sananlasku, viisaus pitää paikkansa?

Tämä on tosi hyvää. Pinta tulee rapeaksi, aivan ihanaksi ja seuraava kerros on pehmeitä omenia!

Leikkurilla tein 1.5kg omenalohkoja. Kävi nopeasti.

Vielä lisää...ei riitä

Ah, siinä se nyt on, valmista syötäväksi!

Päälle kun laittoi vielä vaniljakastiketta, niin voi sanoa, että vei kielen mennessään!

Kun uuni kerran oli lämpimänä, niin paistoin omenapiirakan samoilla lämmöillä ja kun niitä omenoita riittää!!

Tämä on inhottavin vaihe. Taikina kun tuppaa tarttumaan vain käsiin, ei vuokaan...mutta onnistui!

Sitten omenasiivujen vuoro:

ja päällimmäinen kerros:

Uunissa puolisen tuntia ja valmis nautittavaksi:

Hirvittävän herkullista myös:

 

Share

Ladataan...

Tänään olikin niin kaunis, lämmin ja aurinkoinen päivä, että pitkästä aikaa pääsin ulos, omalle pihalle katsomaan syksyn merkkejä. Myönnettävä on, että kyllä se on syksy, kesä on ohi :(

Tykkään kyllä kovasti syksystä, mutta kun sen syksyn jälkeen tulee talvi, jota taas en voi sietää...

Joka tapauksessa syksyn näki joka puolella. Siitä ei voi erehtyä. Kauniita värejä. Sieniä. Kuolleita kesäkukkia. Jokunen sitkeä oli kuitenkin vielä elossakin. Näin sitruuna- ja ritariperhoset. Ne lentelivät sinne tänne iloisina auringonsäteistä ja lämmöstä. Ritariperhosen sain kuvattua. Sitruunaperhonen oli liian nopea ja arka. Kanervat kukkivat. Niitä pitää kerätä myöhemmin talviasetelmiin ruukkuihin ja astioihin pihalle. Oli niin ihana päivä, että halusin kuvata sen muistoksi pitkän talven varalle.

Voi mikä haravointityö meitä taas odottaakaan...

Osa kukkii, osa jo kuollut.

Alppiruusuissakin on niin syksyn merkit nähtävissä...

Sieni, tuntematon.

Ruusunmarjat parhaimmillaan. En vain osaa tehdä niistä mitään. Kerran yritin kiisseliä, ei se oikein ollut semmoista kuin kuvittelin...

Kuolleita puna-apilan kukkia, vaikka juuri näitä puna-apiloita löysin sitten maljakkoon kukkivinakin yksilöinä :).

Siankärsämö kukkii vielä...

Pihlajat ovat tänä vuonna niin upeita, täynnä punaisia marjoja. Taisi omenasato tänä syksynä olla madotonta, kun on pihlajamarjamadoille riittävästi ravintoa pihlajissa!!

Joku marja (kielo?) kuolleessa heinikossa

Kanervat kukkivat jo kivasti. Näitä kerään sitten myöhemmin!

Lisää tuntemattomia sieniä. Näitä riittää joka puolella.

Siinä se ritariperhonen, jonka sain kuvattua <3 ja vielä kukkivan puna-apilan päällä!

Juhannusruusun lehdet punertaa. Se on syksyä se.

Lempikukkani yhä kukkii ja paljon kukkia vielä tulossakin!

Vuorenkilpikin punertaa.

Luulisin, että tämä on karvalaukku, märkä sellainen.

Ryppyinen, vanha sieni. Tuntematon myös.

Hei, tämän minä tunnen. Tämä on tatti!! JEEE

Vielä näihin minipulloihin keräsin kukat omalta pihalta. Piristää kivasti :). Tänään oli hyvä päivä!

Kuinka sinun viikonloppusi on alkanut? Kaikki hyvin?

Share

Ladataan...

Crème brûlée on sekä minun, että mieheni herkku. Ostamme sitä aina, kun vain sitä Lidliin ilmaantuu. Sitä ei aina ole, mutta aika usein onneksi Lidlin lehdestä sitä bongaamme. Olen ohjeitakin tälle herkulle googlannut, mutta siinä vaiheessa, kun puhutaan kaasuliekillä pinnan sokerin polttamiseksi rapeaksi, olen sen unohtanut. On vain niin paljon helpompi ostaa valmiina. Kun tuo on vielä ostettunakin niin taivaallisen makuista. Syömme ne aina sellaisena päivänä, kun uuni on käytössä muutenkin. Laitamme ne sinne uuniin jälkilämpöön vähäksi aikaa, niin että sokeri sulaa.

Helppoa!

Pakkauksesta paljastuu kaksi annosta lasisissa kupeissa. Noita kuppejakin meillä on vaikka kuinka paljon. Koska ovat uuninkestäviä, olen tehnyt niissä muffinssejakin :). Olen käyttänyt niitä myös kynttilänalusina, vesivärien sekoituskuppeina, tarjouluastioina. Niitä voi todella käyttää vaikka mihin.

Pakkauksessa on myös nuo ruoko-/fariinisokeripussit, jotka levitetään vanukkaan päälle, ennen uuniin laittamista.

Meillä muksut tykkää syödä ne kylminä. Ohjeessakin oli, että voi syödä kylmänä tai lämpimänä. Me aikuiset kuitenkin tykätään niistä lämpiminä. Ihan herkkua. Namskis :). Tässä valmiina uuniin:

Jos, et ole koskaan ostanut, maistanut näitä, suosittelen. Tämän parempaa herkkua ei voi enää olla! Oikeasti, ovat vaan niin taivaallisen makuisia, vievät kielen mennessään!

Share

Ladataan...

Tällä viikolla, eräänä iltana klo 19.15 huomasin oudon valoilmiön. Sitä ei ole monesti tapahtunut taas vähään aikaan. Sateisten ja harmaiden päivien jälkeen näin auringon pilkahduksen. Miten ihanalle se tuntuikaan! Se lämmitti sydäntä. Se oli jotenkin niin kaivattu näky, että otin siitä heti kuvia. Saattavat olla jopa viimeisiä ilta-auringonlaskuja tältä kesältä, syksyltä. Aurinko oli jo aika alhaalla. Meidän parvekkeelle se kuitenkin paistoi.

Hetkeä aikaisemmin oli pilvistä, mutta sinne syntyi rako auringolle, sen viimeisille säteille ennen laskeutumistaan. Ihana hetki. Tuntui sadulta, unelta. Taianomaiset minuutit, jonka sain talteen. Sitten se oli poissa.

Viimeiset säteet vangittuna kuviin.

Niin eikä jouluunkaan pitkä aika enää ole, joten ei tiedä vaikka olisi ollut viimeinen auringonlasku, jonka koin illalla :)

 

Share

Ladataan...

Yksi lempikukkani on gladiolus eli miekkalilja. Nämähän ovat sipulikasveja. 15 vuotta sitten ostin pussillisen sipuleja, istutin ja alkusyksystä ihmettelin miten kauniita kukkia voikaan kasvaa vaatimattomista sipuleista, jotka keväällä laitoin mullan alle. Nämähän kukkivat aina elokuun lopussa (noin). Tästä tuli ihan kerralla yksi minun lempikukistani. Älyttömän näyttävä ja kaunis kukka. Ihana myös maljakossa. Kun kukka on tarpeeksi iso ja painava, se taittuu varrestaan ja siinä vaiheessa poimin sen ja vien sisälle maljakkoon. Se elää ja kukoistaa siinä vielä monen monta päivää.

Nämä sipulit eivät vain kestä meidän talvea pakkasineen mullan alla. Minä olenkin kaivanut ne joka syksy pois, talteen talveksi. Vien ne meidän kellariin. Siellä ne säilyvät. Joka kevät 15-vuoden ajan olen ne keväällä hakenut kellarista ja jälleen istuttanut multaan. Joka kesä ne myös ovat jaksaneet minua kiittää kukkimalla aivan upeasti! Kiitollinen ja helppo kasvi! (ainoa miinus on tuo sipuleiden kanssa venkslaaminen).

Eikös olekin kaunis kukka?!

 

Share

Ladataan...

Muistan, kun ostin tämän lyhdyn. Olin silloin nuorena tyttönä kirjapainossa töissä (ensimmäinen vakituinen työpaikkani muuten :)). Sinne tuli joku kaupparatsu myymään näitä lyhtyjä. Ihastuin oitis tuohon sini/beigeen lyhtyyn. Hinta oli aivan liian kallis minulle, mutta otin sen kuitenkin. Se on kulkenut mukanani muutosta toiseen. Yhä se löytää paikkansa meiltä. Nyt se on parvekkeella.

Kuvasin sitä valoissa ja hämärtyvässä illalla, kuin ihan pimeässäkin. Tuskin siitä luovun koskaan. Muistan vieläkin, kun kauhistuin sen hintaa...huh.

 

 

Share

Pages