Ladataan...

Kerroinkin syyskuussa yhdestä lempikukastani Gladioluksesta eli Miekkaliljasta, jota kasvaa meidän pihalla. Nyt mukulat ovat jälleen talvisäilössä kellarissa odottamassa uutta kevättä ja istutusta maahan. Täältä voit katsoa kukkien kuvat, kun ne kukkivat pihallamme. Keräsin niitä aina välillä maljakkoon sisälle, vielä lokakuun puolen välin jälkeenkin. Niin myöhässä oli niiden kukinto viime vuonna huonon kesän takia.

Upeiltahan nuo näyttävät maljakossakin <3

 

Share

Ladataan...

Kun tilatussa täytekakussa on koristeena kaksi kaunista, vaaleanpunaista ruusua, eihän niitä raski roskiin heittää, eihän? No, en ainakaan minä :)

Kukat ovat niin kauniita. Varsinkin näin talvella vielä harvinaista herkkuakin. Ihanasti ilahduttaa nuo kakkukoristeet nyt laseissa. Onneksi osaan nauttia jokaisesta pienestäkin eteentulevasta asiasta, vaikka sitten kakkukoristeista! Juu enkä pidä itseäni ollenkaan tärähtäneenä, vaan mieluimmin vaikka nautiskelijana, tunteellisena, pieniäkin asioita arvostavana ihmisenä :). Sellainen vain olen.

Joku olisi varmasti heittänyt roskiin, mutta katsokaa nyt noita kukkia! En minä voinut niitä pois heittää, en millään. Kauniit kukat. Tuoksuvatkin hyvälle! Pakkasessa kuvasin parvekkeella. Kestivät senkin.

 

Share

Ladataan...

No niin, tällä viikolla sen sitten sain, sen upouuden autoni ja vihdoin oikean värisenä! Tämä auton ja minun yhteinen alku oli surkea, lue se täältä.

Nyt kuitenkin kaikki hyvin ja auto on i-h-a-n-a!! Tuota väriä en saanut hyvin kuviin, koskapa päivä oli aivan pilvinen ja luntakin tipahteli taivaalta hieman. Siihen oli nyt tyytyminen. Auto on kuitenkin nyt oikean värisenä minulla! Happy end :) Alles in ordnung!

Tämän värisen auton siis tilasin:

Tämän värisen sain helmikuussa. Ei ollut todellakaan minun tilaama auto, siis värin puolesta, muuten kyllä oikea. Kuvattu pihallamme:

Tässä nyt sitten tällä viikolla saamani auto. Kuvattu autoliikkeessä pestynä (kuljetuksessa tulee aina likaa). Nyt minulla on auto, joka on vuosimallia 2018 ja rekisteröintipäivä 12.03. Vihdoinkin on oikean värinen auto:

Sitten ajoin sen turvallisesti kotiin. Kuvasin sitä vielä omalla pihallammekin:

Näyttää se hyvälle myös pimeällä ja lumisena Prisman autiolla parkkipaikalla :)

Huomaa takaovien kahva, ei ole ihan normaalilla paikalla :D. Ekaksi iha säikähti, että pitihän tässä olla takaovetkin...huh

On autossa muitakin ylellistä, uusiä kykyjä :D. Kerron nyt yhdestä ominaisuudesta. Otetaan esimerkki; jos känny soi ja laukku on takapenkillä (kuten se minulla usein on) ja kännykkä tietysti siellä laukun sisällä, ei hätää. Auto yhdistää itsensä ja kännykän bluetoothin avulla. Näin klikkaan vain kojetaulussa näkyvään "vastaa-kohtaa". Sitten puhelu alkaa, ilman että näen edes kännykkää. Voin jutella kuin pelkääjän paikalla istuisi se henkilö, jonka kanssa puhun, vaikka puhunkin muka kännykkään, joka on yhä siellä takapenkillä laukussa. Hitsi, miten vaikea selittää :D. Ei siis tarvita mitään kuulokkeita, eikä mitään muutakaan lisävarustetta. Tämä on kyllä loistava keksintö!

Onhan tässä muitakin jänniä juttuja. Eniten kuitenkin ihastuin tuohon kännykällä juttelemiseen ilman kännyä :)

Share

Ladataan...

Kun siivosimme anopin jäämistöä tässä joku aika sitten, löytyi sieltä kaapista vielä ostopussissaan oleva Tupperwaren silppuri, sekoitin, vatkaaja tai sellaiseksi tämän mielsin purettuani sen. Ohjeet luettunani tiesin sen olevan sellainen monitoimilaite. Itse en ole vuosiin käynyt Tupperin kutsuilla enää, kun kaapit tursusivat niistä muovikipoista. Sittemmin olen myynyt niitä pois facebookin kirppareilla. Nyt omistan oikeastaan vain sen mitä tarvitsen ja nyt sitten tämän silppurin. Terät ovat tekstin mukaan niin terävät, että niitä ei kuulemma tarvitse koitella. Leikkaa, silppuaa, vaahdottaa parhaiten pehmeitä juttuja, ei siis ehkä kannata kovaa, keittämätöntä porkkanaa sinne työntää..Sähköäkään ei tarvita, vaan vetosysteemillä pitäisi toimia! Tämän luulen laittavani kuitenkin kaappiin jemmaan ja odottamaan sitä kun viimeiset lapset muuttavat pois kotona ja jommankumman mukaan sitten voi lähteä :)

Onko sinulla paljon Tupperwarea? Tursuaako kaapit, kuten minulle teki (vaan ei onneksi enää)?

 

Share

Ladataan...

Kun heinäkuussa kuvasin pihalla näitä kukkia, päätin, että julkaisen nämä blogissani joskus talvella, kun kaikki on vielä kuollutta, koko ihana luonto. Luonto on yhä vaipuneena talviunilleen ja herää vasta vajaan parin kuukauden päästä. Haluan muistella kesää, keskellä talvea. Haaveilla.

Kesä 2017 ei ollut mikään hellekesä, eikä edes lämminkään, kesä kuitenkin, vaikka surkea. Toivotaan tulevasta parempaa, lämpimämpää...

Näitä kuvailin heinäkuussa, tarkemmin 29.07.2017. Oli pilvinen päivä. Pilvikerros ei kuitenkaan ollut paksu, sen läpi paistoi aurinko, välillä ihan kuumastikin.

Viinimarjat punersivat jo hieman, paitsi nuo valkoiset viinimarjat. Ne ovat aina valkoisia. Kukat kukkivat täysillä. Oli kesä.

 

Share

Ladataan...

Joulua ennen sain aivan upean kukka-asetelman eräältä yritykseltä joululahjaksi. Päätähtenä siinä oli Amaryllis, jonka luulin aina olevan punakukkainen. Tämä luulo siis romuttui tänä jouluna ja talvena. Ihanaa, että yhä vieläkin voi kokea ja oppia uutta :)

Kukka kukki aivan hirveän monta viikkoa, ainakin yli kolme viikkoa.  Se oli niin upea kukka, etteivät kuvat kerro koko totuutta.

Aloitetaan kuitenkin siitä, kun kukan sain 21.12.2017. Onneksi silloin ei ollut pakkasta, kun kuljetin kukan kotiin. Kukassa oli kaksi nuppua, joista ei pystynyt sanomaan, että kukka olisi muun värinen kuin punainen. Tässä vaiheessa siis odotin punaisia kukkia, koska luulin Amarylliksen kukkien sen värisiä AINA olevan :)

Ei mennyt kuin päivä tai pari, kun huomasin uskomukseni punaisista kukista rapisevan, koska minusta nuppu näytti valkoiselta...ihan en vielä tiennyt mitä uskoa...

Kukka aukesi nopeasti. Se oli ihana, puhtaan lumen valkoinen, viaton ja kaunis!

Uusia nuppujakin tuli hirvittävän nopealla vauhdilla. Minä en meinannut kestää mukana! Minulle olisi riittänyt hitaampi vauhti, niin olisin voinut ja saanut nauttia niistä yksi kerrallaan!

Hetkessä kukkia olikin jo kaksi valkoista, kaunista!

Seuraavana päivänä niitä olikin jo neljä!!! En tosiaan pysynyt perässä:

Sitten niitä olikin jo kuusi....Minä jaksoin tuijotella ja katsella niitä. Oli yksi kauneimmista näkymistä!!

Kun kukkia oli auenneina jo kahdeksan kappaletta, ei varret jaksaneet enää pitää kukkia pystyssä, vaan ne olivat hassusti vaakasuorassa pöydän pinnan mukaisesti. No eihän se enää kauniille näyttänyt, vaikka kukat olivatkin parhaimmillaan, upeassa loistossaan. Minun oli tehtävä päätös kukista. Päätin leikata ne kaksi vartta pois muusta asetelmasta. Laitoin ne maljakkoon ja toivoin vain, että ne tykkäisivät olla myös siinäkin:

Lopulta kaikki kauniskin kuolee, häviää....Amarylliksen aika meni. Niin pitkän aikaa ja kauniisti se ilahduttikin meillä, ainakin minua. Jaksoin seurata sen nopeasti muuttuvaa ulkomuotoa ihan joka päivä. Kukat muuttuivat läpinäkyviksi, pehmeiksi ja sen jälkeen kuivuivat yksi toisensa perään.

Asetelman muut kukat jatkavat kukkimistaan, joten asetelma saa yhä kaunistaa meidän kotia! :)

 

Share

Ladataan...

Minulla on ollut käytössä muutama kymmenen vuotta puhdistusaine kupariesineille; kuparikiilto. Tämä on tosi tarpeellinen aine meidän perheessä. Keittiössä on yli 30 erilaista kupariesinettä. Esineet ovat keittiökaappien päällä kauniisti asetettuina. Siellä korkealla ollessaan, niitä ei aina edes muista, eikä huomaa, ajattele. Välillä kuitenkin tulee into kiillottaa niitä, ainakin osa kerrallaan.

Ehdin jo pyyhkäistä aineella joitakin kertoja tätä anopilta perittyä keittiöpyyhenaulakkoa. Kupariahan se on, mutta on tosi pahasti mustunut. Se kuparin väri minulla on nyt tavoitteena saada esiin.

Lisää pyyhkäisyjä ja hankausta ja toistoa tälle ja toistoa, kunnes väri alkaa jo näkymään aika kunnolla:

Homma jatkuu ja jatkuu. Sieltähän löytyy kaiverruksetkin, että on valmistettu Suomessa :). Ihan jokaista mustaa tummentumaa, en jaksanut hangata, mutta noinkin se on jo hyvä ja kuparin väri on hyvin esillä. Nyt kelpaa jo käyttää!

Seuraavaksi otin käsittelyyn tuollaisen kipon. Ensimmäinen on kuvattu lattialta ylhäälle hyllyn päälle, joten ei ole paras laatu siinä.

Hankauksen ja pesun, killotuksen jälkeen tulos on kuitenkin tälläinen:

Yksi esimerkki lisää. Kaapin päällä tummentuneet kupariesineet.:

Välivaihe,  tummentumä lähtee, kun hankaa:

Lopputuloksena kirkas kuparinen pikari:

Tuo pikkuinen sankokin loistaa ja kiiltää :)

Seuraavaksi pölyiset ja tummentuneet kannu ja kipponen:

Samat puhdistettuina ja kiillotettuina:

Tässä kaikki, jotka kiillotin tällä kertaa (paitsi se kahvipannunaulakko). Muutama kuva niistä ennen puhdistusta ja perässä tulee muutama kuva, kun olen ne killottanut. Ero on aika huikea!

 

Share

Ladataan...

Tuli vain mieleeni, kiinnostaa. Tykkään katsella kuvia kodeista ja taloista. Miettiä millaisia ihmisiä siellä asuu. Samoin lenkillä ollessa katselen taloja ja mietin samoja asioita :). Itseasiassa ulkomailla teen tätä ihan samaa pohdintaa :)

Meidän talo ei ole uusi, mutta se on velaton eli kokonaan maksettu (jihuu). Talo jää kyllä ihan liian suureksi meille kahdelle, kun viimeisetkin lapset muuttavat pois, joka tapahtuu 1.5-2 vuoden sisällä. Sitten haluan muuttaa rivitaloon, mutta siinä on ehdottomasti oltava piha aurinkoon päin, eteläpiha! Näin meillä on nytkin.

Nyt kuitenkin asustamme neljästään seuraavaa taloa. Nytkin siellä on jo ylimääräisiä huoneita...lapset kun ovat muuttaneet yksi kerrallaan pesästä.

Kuvia katsellessa tulee niin kaipuu kesään, en malttaisi millään odottaa!

Talo edestä, kadulta kuvattuna:

Se mistä tykkään paljon, on tuo koko talon leveytinen parveke. Tämä kuva on otettu noin puolesta välistä toiseen suuntaan. Parvekkeelle paistaa koko päivän aurinko, silloin kuin aurinko sattuu paistamaan :)

Talon kadun puolella on tälläinen istuinrykelmä:

Talo sivusta, josta on käynti yläpihalle:

Yläpihalla tulee ensimmäisenä vastaan tämä puutarhakalustesarja. Tähän sarjaan kuuluu kahdenistuttava sohva/penkkikin. Se on vain siellä pitkällä parvekkeella. Takorautaa, siis ovat tosi painavat!

Tuo istuinrykelmän vastapäätä on pitkä liuskekiviseinä, joka on yksi lemppareistani meidän pihalla. Se miellyttää minun silmääni. Tältä tasolta menee portaan vielä ylemmäksi kaaren alta, josta löytyykin minun auringonottopaikka. Ennen siellä oli lasten keinut ja liukumäki. Nyt pelkkää auringonottoa :) Meillä kun ei rinnetontilla oli hirveästi tasaista kohtaa!

Talo takaapäin kuvattuna:

Tässä on auringonottopaikkani :)

Olen asunut kerrostaloissa, rivitaloissa ja omakotitaloissa, jokaisessa useamman kertaa ja monessa kaupungissakin, joten kaikki on tullut koetuksi!

Tasapuolisuuden vuoksi, laitan vielä talvisen kuvan talosta...Hrrrr...

 

Share

Ladataan...

Valkoinen kukkakimppu kuulostaa aika aneemiselta. Kuitenkin valkoinen kukkakimppukin on kaunis. Pelkkää puhdasta valkoista, viatonta. Kukkia, eläviä kuitenkin. Tuoksuvat nekin. Mielelläni laitoin maljakkoon.

Tänään on muuten ystävänpäivä. Itse en sitä ole koskaan viettänyt millään tavalla, enkä tule viettämäänkään. Luokittelen sen samaan kategoriaan Halloweenin ja Black Fridayn kanssa. Amerikasta tulleita höpsötyksiä, joilla on tarkoitus myydä ihmisille rihkamaa mahdollisimman paljon. Minä en kauppiaiden rahapusseja paksunna näillä juhlilla. En tosiaan.

Hyvää ystävänpäivää toivotan kuitenkin jokaiselle blogiystävälleni :)

Minä niin nautin kukista, noista puhtaan valkoisista.

 

Share

Ladataan...

Pojan toiveesta tein pastaa. Löysin omista resepteistäni kolmekin ihanaa ohjetta; kana, -katkarapu-pinaatti- ja tämän kinkku-carbonara-pastan. Koska kotona ei ollut muutakuin 18v. poika, niin kysyin häneltä, mitä hän niistä haluaisin. Vastaus tuli kuin tykin suusta: kinkku-Carbonara-pasta. Sitä siis valmistin. Aivan ihanaa siitä tulikin. Maukasta, sanoi tytärkin. Tein sitä tupla-annoksen. Saavat muksut syödä sitten viikolla koulun jälkeen. Melko helppo ja nopea tehdä.

Laitan ohjeen tuonne perään, jos haluat kokeilla!

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Yksi saatu ruusu talvella merkitsee minulle samaa, kun saisin sata ruusua kesällä. Talvella kaikki kukat näyttävät miljoona kertaa ihanammalle kuin kesällä. Pienikin pala kesää talvella, aaah! Kesällä on kukkia joka puolella; luonnossa, kaupoissa, kukkalaatikoissa pihoilla, kaupungilla. Niihin tavallaan turtuu, vaikka niistä nauttiikin. Tarjontaa on niin paljon.

Yksi ruusu sulattaa sydämen talvella. Sitä tuoksuttelee, ihailee, katselee, tunnustelee. Kun se on maljakossa, sitä pysähtyy aina ohikulkiessaan katsomaan. Se on ihana sisustusesine. Sitä kuvailee mielellään. Halusin kuvata sen kylmässä ulkoilmassa. Ei se ehtinyt paleltua, onneksi.

Nautin kukasta ja haaveilen kesästä.

 

Share

Ladataan...

Minä olen vähän höpsö (ai vähän?). Ilahdun aina kummallisista jutuista. Kuka nyt nestesaippuoita hehkuttaa (muut siis kuin minä). Nautin pienistäkin asioista (ai siis nestesaippuoista?). No niistäkin :)

Tuon ananaksen tuoksu oli niin voimakkaan luonnollinen, että sain hillitä itseni, että en olisi lappanut lusikalla sitä suuhuni maistanut sitä!

Voitteko kuvitella ihanampaa tuoksua käsienpesun yhteyteen kuin ananas? Minä en voi. Toisena kyllä tulee heti perään tuo Carambola.

Ihan olen nyt onnesta sykkyrässä :)

Pitäisikö mennä pesemään kädet kahdeksannen kerran viiden minuutin sisään?

 

Share

Pages