Ladataan...

Kerran vuodessa teemme juustopöydän. Syy siihen, että teemme sen niin harvoin on varmaan, että se ei ole terveellinen. Rasvaisia juustoja. Ylimääräisia kaloreita kun ei oikein usein haluakaan syödä. Me teemme tämän aina jouluna, tarkemmin vielä jouluaattona. Tosin vasta myöhään illalla, että edes jotain jaksaisi syödä. Tänä vuonna sen tekeminen meni klo 22. jälkeen. Vasta silloin pystyi ajattelemaan uudelleen syömistä. Ähky alkoi helpottaa. Mikä ihmeen pakko se oli ottaa se ähky uudestaan, nyt juustopöydällä? No se kuuluu meidän jouluun. Siksi.

Olihan ne hyviä, aivan ihania. Keventämään laitetiin viinirypäleitä ja omenalohkoja. Vuoden kuluttua sitten uudestaan.

Syödäänkö teillä usein tälläisiä "juustopöytiä"?

 

Share

Ladataan...

Kävimme viikonlopun ruokaostoksilla. Kuljimme juustohyllyn ohi ja silloin se iski, iski kovalla voimalla, en enää nähnyt mitään muuta... (huomaa, että en ollut syönyt lounaan jälkeen mitään). Pakko saada, pakko ostaa, ihan hirveä himo. Tuo pieni juustopakkaus, kuin minulle tehty, kuin minua varten siinä hyllyllä. Juuri sopivan kokoinen. Juuri minun näköinen. Niin himottava pakkaus. Se lensi kaaressa ostoskärryyn. 

Nyt pian kotiin, Äkkiä, äkkiä. Juustopaketti poltteli sormiani, ilkkui korista. Virnuili minulle, nälkäiselle.

Päästiin vihdoin kotiin. Sormet täristen aukaisin (en repinyt) paketin. Ihana tuoksu, ihana näky! Ruisleipää, margariinia ja noita juustoja. Istun, puraisen, nautin, silmät menee kiinni. Puraisen, nautin, puraisen, nautin ja puraisen. Olin lähes euforisessa tilassa!

Kohta himo on tyydytetty, loppupakkaus jääkaappiin odottamaan seuraavaa "kohtausta". Toivottavasti kukaan ei käy syömässä sitä.

Onko tuttu tunne? Iskeekö sinuun joskus himo johonkin, niin, että joudut nieleksimään?

Minulle sattuu näitä silloin tällöin ja varsinkin silloin, kun menen kauppaan nälkäisenä.

Tällä kertaa se kohdistui suolaiseen, välillä taas makeaan.

Himotukseni kohde vielä paketissaan. Juuri sen aikaa vielä jaksoin :)

 

Share